Viisi päivää vierähti USA:ssa, New Yorkissa ja Connecticutissa. Golf Digestin kansainvälisessä kokouksessa oli tunnelmaa, sillä lehti ilmestyy 34 eri maassa ja 17 kielellä. Kokoukset ja muut aktiviteetit peleineen oli mahdutettu kolmeen vuorokauteen, joten ohjelma oli paitsi erittäin antoisa, myös varsin tiukka.
Golf Digestin USA:n toimituksen ja johdon terveiset sekä tulevaisuudennäkymät avattiin kuulijoille vakuuttavalla tavalla. Vaikka printtilehtien levikit ovat maailmanlaajuisesti laskussa, Digestissa muuttuvaan markkinatilanteeseen on reagoitu varsin hyvin, kilpailijoita terävämmin. Maailman luetuin ja arvostetuin lehti aikoo pitää asemansa markkinajohtajana.
”Lehden lisäksi luodun strategian mukaan Golf Digest tulee lukijoidemme saavutettavaksi internetin, ipadin, ja älypuhelimien kautta entistä tehokkaammin. Myös sosiaaliseen mediaan ( facebook, twitter) osallistuminen on meille tärkeä portti tulevaisuuteen”, valoi uskoa tulevaisuuteen pitkäaikainen päätoimittaja Jerry Tarde.
Digestia julkaisevan Conde Nastin ylin johto oli myös vakuuttamassa sitoutuneisuuttaan lehden ja brändin edelleen kehittämiselle. Myös vastikään julkaistut tutkimustiedot olivat varsin positiivisia.
Golf Digestin USA:n lehden lukijoista eniten oli kasvanut alle 30-vuotiaiden osuus, lähes 30 prosenttia aiempaan lukuun verrattuna. Tulos vaikuttaa lähes uskomattomalta. Yhdysvalloissa pelataan vuodessa 475 miljoonaa golfkierrosta. Kenttiä on lähes 16.000. Harrastajamääräksi arviodaan 26,1 miljoonaa, josta siis keskimääräiseksi kierrosluvuksi tulee tossuparia kohden yli 18. Kovia lukuja.
Parasta antia olivat kuitenkin kansainvälisten toimitusten väliset keskustelut ja ”roundtable” istunnot. Ideoita ja kokemuksia toteutetuista projekteista vaihdettiin avoimesti. Tarvetta tuntui olevan keskinäiseen sisällön vaihtoon . Käytännön juttuaiheitakin heitettiin ilmaan, Indonesian päätoimittajan kertomus miehistä, jotka pitävät sateen ja ukkosen poissa golfkilpailujen aikana nousi wanted-listan ykköseksi.
Perästä kuuluu, näitä ukkosentaltuttajia on kuulemma Indonesiassa enemmänkin . Tositaitajia vai huuhaamiehiä, siitä haluaisin saada itsekin selvän. Kun artikkeli ensin kääntyy englanniksi, sen tuominen kotimaiseen Golf Digestiin arvioidaan pikimmiten.
Golf Digestin ja tähtien yhteistyö toimii
Erittäin mukavalta tuntui kuunnella USA:n toimituksen esimerkkejä siitä, kuinka halukkaasti valmentajat ja nimenomaan maailmantähdet lähtevät mukaan opetusmateriaalia ja kuvauksia tekemään ilman rahallista korvausta. ”Pelaajat ovat helppoja, heiltä löytyy aikaa ja halua. Managerit ovat joskus vaikeampia. Ehkä omaa rooliaankin korostaakseen he esittävät tapahtumiin ehtoja, joista pelaajat ovat useimmiten valmiita joustamaan” kertoi Golf Digestin Brand Editor Bob Carney, joka on toiminut lehden palveluksessa vuodesta 1984. Hän vastaa pitkälti nettisivustosta www.golfdigest.com, sekä toimittaa vuosittain Mastersin ennakon lehteen. Miehen tietopankki on lähes ehtymätön ja moinet tarinat huippupelaajista maukkaimmilta osiltaan salaisiksi luokiteltavia.
Viimeisten lehtien opetusmateriaaleissa mukana olleet tähdet kuten Luke Donald, Adam Scott ja Webb Simpson ovat nipistäneet kalentereistaan muutaman tunnin sessioita joiden aikana on laitettu purkkiiin opetukset ja kuvat.
Butch Harmon on Golf Digestin sopimusvalmentajista suosituin ja myös lehden rankingin ykkönen. Tämä lista nousee suurempaan arvoon, kun muistetaan, että sen ovat äänestäneet USA:n PGA:n jäsenet.Hänen ja muiden ykkösketjuun kuuluvien ( Leadbetter, Haney, McLean) tuottamasta valmennusmateriaalista maksetaan luonnollisesti korvaus vuosisopimuksen mukaan.
Pelaajien kohdalla yllättävin, vahvistamaton tieto on Phil Mickelsonin ja Digestin välistä sopimusta koskeva. Mickelson on varsin paljon mukana kuvauksissa ja materiaalintuotannossa. Myöskään hän ei saa rahallista korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
”Golf Digest on antanut minulle vuosien aikana paljon enemmän kuin minä sille”, on Mickelsonin perustoteama tähän asiaan. Oma käsitykseni on se, että tähän myönnytykseen Mickelson on lähtenyt myös sen johdosta, että Golf Digestin henkilökunta on osannut käsitellä häntä varsin ammattitaitoisesti.
Tärkeänä ja monille odotetuinkin osanen kokoontumista oli 18 reiän kisa Brooklawn Country Clubilla. A.W. Tillinghaustin suunnittelema kenttä valmistui jo 1895. Sillä on pelattu naisten ja seniorien US Open, sekä tyttöjuniorien US Amateur. Vaikka virallista tuloslistaa ei julkaistukaan, Suomen joukkue otti henkilökohtaisesssa scratch-sarjassa ylivoimaisen ykköstilan, josta selkääntaputtajia riitti kekkereiden loppuun asti.
Bethpagea aamuvirkuille
Niin upea kenttä kuin Brooklawn onkin, matkan hekuma osui jo ensimmäisen kokonaiseen päiväämme. Long Islandilla sijaitsevalle Bethpage Black-kentälle on mahdollisuus päästä pelaamaan mainion varaussysteemin kautta. Maksimissaan vuorokautta ennen aamukuutta voi ajaa auton numeroidulle parkkipaikalle. Caddiemaster jakaa pelipäivän valjetessa autoa kohden neljä numeroitua lippua, joilla voi lunastaa paikan haluamalleen kentälle.
”Homma toimii siten, että kaveriporukoiden kesken yksi vuorollaan tulee yöksi tai aamuyöstä jonoon. Muut kömpivät sitten paikalle siinä vaiheessa kun vuorolippuja jaetaan. Autoa ei kuitenkaan saa jättää yöksi tyhjaksi”, valottivat jonottajat systeemiä.
US Openia vuosina 2002 ja 2009 isännöinyt Black Course on yhdessä Red Coursen kanssa suosituin. New Yorkissa kirjoilla olevat maksavat hinnasta puolet, ulkopaikkakuntalaiset siis näihin nähden tuplasti. Golfpisteen vastaava tuottaja Kimmo Ekroth ylipuhui allekirjoittaneen jonottamaan autoon kello 3.50. Pilkkopimeällä parkipaikalla oli tuolloin 14 autoa ennen meitä. Kun caddimaster kuuden jälkeen kurvasi paikalle, rivistön vahvuus oli noin 35 autoa. Näiden kesken jaettiin ensimmäisen tunnin ajat viidelle kentälle, sekä lisäksi kullekin täydelle tunnille päivän mittaan yksi aika.
”Pääsette varmasti Black-Courselle. Red on jopa suositumpi. Se ei ole niin vaikea, myös hinta paikallisille on huomattavavasti edullisempi ( 48 dollaria vs. 75 dollaria Black) ja se vaikuttaa, ” rauhoittivat jonossa edellä olleet. Suurin osa aamuvirkusta oli paikallisia, 95 prosenttia 30-60 vuotiaita miehiä. Ensimmäiset olivat tulleet paikalle iltayhdeksältä, pitäneet keskenään pienet grillijuhlat ja uinuneet autoissaan muutaman tunnin.
Lokakuun toisella puoliskolla iltapäivän ajat joiden puitteissa olisi ehtinyt vain vajaan kierroksen pudotettuun hintaan olivat hyvin hiljaisia. Tuona sunnuntaina kaikki jonottajat pääsivät ainakin jollekin viidestä kentästä täydelle kierrokselle.
Black Course on kokemuksen ja 150 dollarin greenfeen arvoinen. Takaa pelattuna se oli viritetty noin 6400 metriseksi. Vaikka viheriöt ja karheikot eivät olleet US Open-virityksessä, vaikeusasteeltaan kenttä oli haastava ++ luokkaa. Kierrostulos 84 (+13) oli matkarasitukset huomioiden vähintäänkin kohtuullinen. 80 lyönnin alitus olisi silti ollut tällä kentällä tehtävissä.
Bethpage säväyttää varsinkin loppupuoliskoltaan. Alkuvaiheilla on ehkä pari keskinkertaista väylää, loppupätkä kahdeksikosta eteenpäin on arkkitehtuurisesti silkkaa ilotulitusta ja lupauksen mukaisesti pelaajan taitojen mittaamista. Mikäli matka New Yorkiin osuu kohdalle, Bethpageen tutustuminen ja siellä pelaaminen kannattaa ottaa vakavasti harkintaan. Ykköstiillä esillä oleva varoitus, jonka mukaan kenttä vaatii hyvää taitoa, on syytä ottaa vakavasti tiiauspaikan valintaa tehtäessä. Vaihtoehtoja on kolme, keskimmäinen (n. 5800 metriä) on jo huomattavasti lempeämpi, kolmas on perinteinen red tee.
Kenttä on raskas käveltäväksi, mutta muita vaihtoehtoja ei ole. Autot ovat kiellettyjä. Palkkasimme caddien. Missisippistä kotoisin oleva Maurice oli harjoittanut ammattiaan synnytetyn ”caddieprogramin” myötä reilut kaksi vuotta. Hän kantoi sujuvasti kahdet mailat ja kertoi pyydettäessä mitat. Aikaa jäi näin asioiden kirjaamiseen ja kuvaamiseen.
Ammatillisesti anti oli kuitenkin vain tyydyttävää, vaikka Maurice ansiokkaasti keskittyi tehtäväänsä. Tippien kanssa sata dollaria mieheen maksavan palvelun ottamista kannattaa harkita kahdesti. Kentän kykenee halutessaan kiertämään sujuvasti ja eksymättä myös omin voimin.
Klubitalo ja sen palvelut jäävät mieleen. Puitteet ovat hienot mutta eivät turhan prameat. Seiinien maalauksista ja kuvista huokuu historian havina. Starttiajan varmistumisen jälkeen kaksituntinen menee kuin siivillä. Kahvi maksaa 1,5 dollaria, runsas aamiainen pöytään tarjoiltuna kahdelta yhteensä 16 dollaria.
Kaija Koo sytyttää Ricardon
Peliseurana sattui varsin onnekkaasti Tour de Las Americas Touria kiertänyt Ricardo Bonnet. Ennen kierrosta tenttasin mieheltä, mikä olisi hänelle hyvä tulos takatiiltä.
”Vaikka minä lyön varsin pitkälle, tämä kenttä ottaa saaliinsa jollet ole tarkka ja lähes virheetön. 84 olisi minulle hyvä tulos”, hän maalaili ykkösen väylää kävellessään.
Tulos painui lopulta päälle 90 lyönnin. Dominikaanisesta Tasavallasta kotoisin oleva Bonnet aloitti golfin 25-vuotiaana muutettuaan New Yorkiin.
”Alku oli vaikeaa, en osunut palloon haluamallani tavalla vaikka kuinka yritin ja olen pelannut paljon baseballia. Tartuin pian härkää sarvista ja suuntasin kolmeksi viikoksi Floridaan David Leadbetterin kursseille. Edelleen, 14 vuoden jälkeen koen olevani ison mahdollisuuden edessä. Jatkuvasti tulee oivalluksia ja peli paranee vaikka huipulle onkin matkaa”.
”Seuraava kisani on Dominikaanisen Tasavallan avoimet marraskuun alussa. Se pelataan pro-amina. Mukaan on isoista tähdistä tulossa viimevuotiseen malliin ainakin Angel Cabrera. Dominikaanisessa on paljon loistavia kenttiä ja niitä tulee lisää. Suosittelen lämpimästi golfmatkaa maahamme,” Ricardo mainosti. Iloinen velikulta osasi sijiottaa myös Suomen mainiosti maailmankartalle. Hän seurusteli aikoinaan kotimaassaan tapaamansa suomalaisnaisen kanssa ja on vieraillut Helsingissä.
”Kaija Koo on suuri suosikkini suomalaissolisteista. Olen rakastunut hänen musiikkiinsa, varsinkin kappaleeseen Tuulikello jota olen käynyt laulamassa karaokessa. En ymmärrä sanojen merkitystä, mutta melodia on vastustamattoman upea. Marraskuussa pääsen näkemään tähteni livenä kun Kaija Koo konsertoi New Yorkissa. Seuraan hänen uraansa ja tekemisiään säännöllisesti, Ricardo Bonnet kertoi ja antoi kieroksen aikana pariinkin otteeseen näytteitä Kaija Koon esittämistä kappaleista.
New Yorkin ehdoton ykkönen
”Bethpage Black on New Yorkin kentistä ehdoton mekka, se jossa jokaisen itseeään testaavan golfarin on lähes pakko käydä. Tämä on vain yksinkertaisesti niin mainio ja reilu kenttä kuin olla voi. Hyvin ja järkevästi pelaamalla pärjää, vähänkin vaatimattomimmista suorituksista se rankaisee kovalla kädellä. Useimpien käsitysten mukaan Bethpage Black on maamme paras public-kenttä ”, hän julisti ennen ja jälkeen kierroksemme.
”Long Islandilla on toki muitakin hyviä kenttiä. Sekä public-kenttiä, kuin myös semiprivaatteja joihin pääsee pelaamaan greenfeellä. Täällä on kokonaisuudessaan nyt ostajan markkinat. Tarjontaa on enemmän kuin luonnollista kysyntää. 40-50 dollarin hintaan pääsee pelaamaan erittäin hyviä kenttiä”, hän jatkaa. Ricardo Bonnet on jäsenenä vajaan 50 hengen kokoisessa golfyhteisössä, jonka jäsenet ovat Etelä-ja Väli-Amerikan maista. ”Meillä ei toistaiseksi ole omaa kenttää, mutta muutamat rahamiehet ovat antaneet minulle toimeksiannon tutkia sellaisen ostamista. Opetan ja pelaan heidän kanssaan täällä New Yorkin alueella. Reissaammekin yhdessä ja järjestämme monenlaista ohjelmaa. Voisimme mainiosti tulla Suomeenkin. Näitä kavereitani ei näet huimaa kun hyvän paketin rakentaa kasaan”, Ricardo kuvaili golfystäviään.
Moskovassa suunnitteilla kymmenen kenttää
Matkailu avartaa ja sisarlehtien päätoimittajien kanssa keskustellessa kutsuja esitettiin ja vastaanotettiin runsaasti. Australiassa on marraskuussa juhlaviikot. Australian Open ja Austrlian PGA ovat molemmin puolin Presidents Cupia jossa USA:n joukkue saa vastaansa Greg Normanin tiimin.
”Kansainvlälinen joukkue on voittanut Presidents Cupin vajaan 20 vuoden aikana vain kerran, Royal Melbourne-kentällä jossa nytkin pelataan. Siitä tulee mainio tapahtuma johon kohdistuu isot odotukset. Australia on golfarin paratiisi, meillä on 1500 kenttää, lähes kaikki ovat greenfeepelaajille avoimia ja hinnaltaan kohtuullisia. Vieraat kiittelevät myös mainiota ilmastoamme ja rentoa ilmapiiriä, kertoi Australian Golf Digestin päätoimittaja Steve Keipert.
Royal Melbourne putosi edellisellä Golf Digest Australian listalla ”katastrofaalisesti” kakkoseksi, mutta on seuraavalla taas omalla paikallaan.
”Heillä oli selkeästi hoidollisia ongelmia ruohon ja kastelun kanssa. Mikään ei ole itsestäänselvää listoilla. Oli kuitenkin hienoa nähdä, millaien efortin kakkoseksi putoaminen ja muu kohu asian ympärillä aiheutti. Royal Melbourne on yksi maailman hienoimmista kentistä ja yksi kaupungin ylpeydenaiheista. Presidents Cupia varten se on taas hyvässä iskussa”, Keipert kertoo.
Malesiassa on jo 200 kenttää ja golfturismi voimakkaassa kasvussa. Naapurimaa Thaimaa on suomalaisten matkakohteena selkeästi edellä, tilanne saattaa hyvinkin tasapainottua tulevina vuosina. Kovin kasvuprosentti kenttien määrässä on käynnissä Venäjällä.
”Moskovassa on kymmenen kenttää, samanverran on rakenteilla tai suunnitteilla. Pietari on seuraava luonnollinen kasvukeskus. Suomalaisten kannattaa jatkossa markkinoida golfalan palveluitaan Venäjälle, kiinnostus lajia kohtaan on valtavaa, lajin harrastajjien määrä moninkertaistuu lyhyessä ajassa. Haluamme teiltä jatkossa materiaalia suomalaisista kentistä ja peli-sekä majoitusmahdollisuuksista”, Venäjän lehden kustantaja Leonid Makaron heitti yhteistyötoiveensa.
Golf Digest on ilmestynyt Venäjällä jo vuodesta 1998. Moskovan ensimmäistä kenttää ( Moskow Country Club) oli vahvasti toteuttamassa Sven Tumba. Pitkään maan parhaaksi arvioitu Nahabinon kenttä Moskovan ulkopuolella on puolestaan Robert Trent Jones Jr:n ja Golfliiton sekä EGA:n puheenjohtajan Antti Peltoniemen silloin johtaman Seiconin yhteishanke venäläisten kanssa. Parhaillaan Pietariin rakennetaan Lassi-Pekka Tilanderin suunnittelemaa kenttää, joten suomalaisilla on hyvin jalka ovessa itäisen naapurin suunnattomilla markkinoilla.
Erittäin mielenkiintoisen toimintamallin Golf Digest brändiin liittyen esitti Japanin Golf Digest Online Inc. yhtiön toimitusjohtaja ja pääomistaja Nobuya Mike Ishizaka.
Paikallisen Golf Digest lehteä julkaisevasta kustantajasta riippumaton GDO pyörittää välinekauppaa, nimensä mukaisesti nimenomaan netissä. Myymälöitäkin on 17, on-linemyynti on kuitenkin maan suurinta.Toisena kivijalkana on kenttien starttiaikojen myynti, kolmantena toimituksellinen tuotanto internetissä.
”Japanissa on nykyään 2400 kenttää. Näistä ajanvarauksen kautta asikkainamme on noin 75 prosenttia. Mielikuva siitä, että Japanissa kentät olisivat ruuhkaisia ei ole suinkaan totuus. Kun kysyntä kasvoi nopeasti 90-luvulla, maassamme investointiin kentttiin turhan voimakkaasti nousukauden aikana. Lyhyessä ajassa, muutamassa vuodessa kenttiä syntyi useita satoja. Nyt tilanne on se, että ylitarjontaa on mielestäni 600-700 kentän verran. Tämä vaikuttaa tietysti hintatasoon. Keskimääräinen greenfeehinta joka meidän kauttamme myydään on 100-120 US dollaria”, erittäin merkittävää roolia japanilaisesssa golfyhteisössä esittävä Mike kertoi yhteisen kierroksemme aikana.
”Kiinalaiset ja korealaiset ovat käyneet ostamassa kenttiämme. Uskon saman trendin jatkuvan edelleen. Tervetuloa Japaniin, saat varmasti unohtumattoman kokemuksen ja paljon aiheita artikkeliin” Mike jatkoi, tietämättä sitä, että viimekeväälle olin ennen luonnonkatastrofia matkaa jo suunnitellutkin. Tulevan kevään ohjelmistoon Japani nousi osaltani sarjaan ”tämä matka on lukijoiden ja lehden vuoksi lähes pakko tehdä…”
Kytäjän karhu facebookissa
Vuonna 2009 Golf Digestin järjestämällä matkalla Suomessa käynyt Korean lehden päätoimittaja SK Leeon kohtelias mies. Aina tavatessamme hän muistaa kiittää ja kumartaa matkasta ja järjestelyistä, sekä painottaa sitä, kuinka unohtumaton keskikesän trippi Kytäjälle, Vanajanlinnaan, Taliin ja Leville oli yhdessä Helsinki-päivän ja pitkien illanistujaisten kanssa. Edes Levin kierroksen aikana kimppuumme käyneet miljoonat mäkäräiset eivät häntä häirinneet.
”Se oli yksi parhaista ellei paras matka jonka olen golfin parissa kokenut. Olen kirjoittanut ja puhunut useaan otteeseen kotimaassani Suomesta golfkohteena myös matkanjärjestäjille. Meillä on 2,5 miljoonaa golfari ja vain reilut 400 kenttää. Kuten on helppo ymmärtää, yhtälö on hyvin vaikea. Golfturismi on siten hyvin suurta ja moninaista. Suomella on erinomainen mahdollisuus saada tästä osansa. Kenttänne ovat upeita, ihmiset ystävällisiä ja yötön yö sekä luonto yhdessä uskomaton elementti”, SK julisti.
Varsin kuvaavaa on sekin, että facebookissa hän on etusivulleen valinnut kuvaan kaverikseen Kytäjän klubitalon täytetyn karhun.
Pienen muistutuksen siitä, että golf ei lukeudu maailmalla aina jalkapallon, koripallon tai USA:ssa baseballin & amerikkalaisen jalkapallon tapaisiin valtalajeihin saimme taksimatkalla Manhattanilta lentokentälle. 1,5 tuntia kestäneen matkan aikana kolumbialainen, monipuolisesti sivistynyt tietojenkäsittelyä opiskeleva kuljettajamme kertoi sujuvasti New Yorkin sykkeestä ja elämästä isossa omenassa. 12 vuotta USA:ssa olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä. Camilo Villegasin kerrotaan sytyttäneen Kolumbiaan melkoisen golfinnostuksen. Hänen menestyksensä varsinkin vuonna 2008 vaikuttivat siihen, että kaikki PGA Tourin kisat alettiin näyttää televisiossa. Kuljettajallemme hänen nimensä mainitseminen ei herättänyt minkäänlaisia herätyskelloja siitä, minkä lajin taikuri on kyseessä.
Ehkä reilun neljän vuoden kuluttua kun Brasilian olympialaisissa käydään kisaa mitaleista myös golfissa Villegasin nimi nousee myös New Yorkissa asuvien kolumbialaisten tietoisuuteen. Lumimyrsky koetteli New Yorkia loppuviikosta. Golfkausi jatkuu yleensä marraskuun loppupuolelle, uusi käynnistyy maaliskuussa. Ricardo Bonnetin ja muiden paikallisten ylistävät kertomukset Bethpagen ja Long Islandin muiden kenttien tasosta ja pelimahdollisuuksista jättivät korvien väliin ajatuksen, navigaattorin avustamana saarta voisi kiertää kenttiä bongaten pidempäänkin.
Teemu Tyry