Jussi Evinsalo seikkailee vuoden ajan bägi selässään sekä golfklubeilla että kaukana niistä.
Golf ei ole etiketin mukaisten käyttäytymismallien ja vuosisatojen aikana vakiintuneiden tapojen määrittämä suoritus, joka tehdään golfkentällä golfsääntöjen ohjaamana ja golfvaatteisiin pukeutuneena. Golf on mielentila ja elämäntapa. Golf on tuhatkasvoinen peli. Siitä on kysymys Golfpisteen ja toimittaja Jussi Evinsalon Golfseikkailija-projektissa, joka alkoi tammikuussa Paloheinän Evergreen-kentältä. Evinsalon tavoitteena on pelata golfia Suomessa ulko-olosuhteissa vuoden jokaisena kuukautena. Luvassa on myös useita erikoisseikkailuja, joissa liikutaan muun muassa vesireiteillä ja rautatiekiskoilla. Golf ei katso aikaa, paikkaa ja olosuhteita. Golf on loputon seikkailu. Golfseikkailija Jussi Evinsalo, ole hyvä.
Golf on hieno laji, joka parhaimmillaan tarjoaa kentällä huikeita elämyksiä ja onnistumisen tunteita. Golf ei kuitenkaan ole saavuttanut asemaa koko kansan lajina. Lajia harrastamattomissa piireissä golfin pelaajia luonnehditaan usein värikkäissä vaatteissa nenä pystyssä käyskenteleviksi tärkeilijöiksi, vaikka matala kynnys pelaamiseen ja kaikille vapaat kentät ovat tuoneet lajin kaikkien saataville.
Golfkierros itsessään vie melkoisen osan päivästä. Ainakin oman lähipiirini perheelliset kokevat tämän usein haastavaksi yhtälöksi. Pelimäärät jäävät pieniksi, eikä pelin taso yllä oman standardin mukaiselle tulostasolle. Lyöminen on takkuista, kroppa kipuilee ja vanhasta sanonnasta, golf on taivas ja helvetti, tippuu etuosa pois. Tämä kaikki johtaa siihen, että kauden kierrokset ovat laskettavissa yhden käden sormilla.
Golfseikkailija lähestyy peliä uudesta kulmasta. Ehkä jopa puskista, sieltä mistä oma pallo valitettavan usein löytyy.
Tavoitteena on tuoda golfin harrastamiseen sisältöä ja rakentaa elämyksiä tavoilla, jotka poikkeavat totutusta. Romukoppaan lentää hyväksi havaittu perinteinen malli, jossa kentälle ajetaan autolla, pelataan kierros ja ajetaan kentältä pois. Asiaa lähestytään seikkailuhengellä, huumorilla ja jopa ironisella otteella, silti hienoa lajia ja sen harrastajia kunnioittavalla tavalla. Tavalla, jossa golf on osa kokonaiselämystä – ja jossa golfkentällä tehty tulos ei välttämättä ole tekemisen pääpointti.
Jussi Evinsalo aikoo todistaa, että golf on suuri seikkailu.
Golfseikkailijan vuosihaaste 2020
Suomessa golfkausi on normaalisti kohtalaisen lyhyt, ja aurinkogolfista nauttivilla kierrokset voivat jäädä vähiin. Kentät ja pelaajat ovat säänhaltijan armoilla, ja välillä se ikävä kyllä näyttää karvaista takapuoltaan. Golf on parhaimmillaankin vain noin puolen vuoden harrastus. Sisäharjoittelumahdollisuudet ja ulkomaille suuntautuvat pelireissut lyhentävät golffarin kaamosaikaa, mutta usein kolopallo on poissa silmistä ja poissa mielestä puolet vuosikierrosta.
Mutta onko näin pakko olla?
Golfseikkailijan vuosihaaste 2020 on pelata golfia kotimaassa ulkona vuoden jokaisena kuukautena, tavalla tai toisella. Pelatut kierrokset eivät välttämättä tarkoita perinteistä 18 reiän koluamista, eivätkä tulokset päivity reaaliajassa GameBookiin. Aika ja vallitseva säätila määrittävät osaltaan sen, miltä tulevien kuukausien suoritukset tulevat näyttämään. Golfseikkailijan ohjenuorana on: tunne ennen tulosta.
HIFK Golfin Evergreen-kenttä Helsingin Paloheinässä oli tammikuun huurtuessa täydessä tikissä.
Ikivihreä tammikuu
Mikäli idea Golfseikkailijan vuosihaasteesta olisi syntynyt viikkoa, kahta aikaisemmin, olisi pelaamaan päässyt hyvässä, lämpimässä säässä. Poikkeuksellisen leudon alkutalven takia pelipaikoistakin olisi ollut valinnanvaraa varsinkin Etelä-Suomessa.
Tammikuun pelipaikaksi valikoitui lopulta Paloheinän Evergreen-kenttä (kuvassa yllä), joka tarjosi hyvän lähipeliharjoituksen pidemmän tauon jälkeen. Lyhyet viisi väylää jättivät isommat mailat bägiin.
Pelaamaan lähteminen tammikuussa tuntui hyvältä. Edellisestä kierroksesta oli aikaa kulunut jo tovi. Ja sen huomasi. Ensimmäiset lyönnit olivat niitä, jotka olisi pitänyt ottaa rangella pois. Melko nopeasti lyönti kuitenkin löysi uomansa, ja liikeradat tulivat esiin selkärangasta.
Evergreenin puitteet keskellä talveakin ovat mainiot. Tekonurmi antaa hyvän alustan lyömiselle, ja kun ruuhkaa ei ole, voi omaa peliä viedä eteenpäin useammalla pallolla. Kentän hiekkaosiin kertynyt vesi oli sopivasti pintajäätynyt, joten pallot oli helppo noukkia sieltä pois.
Tärkeintä oli, että pääsin lyömään palloa, ja joukkoon mahtui muutamia onnistumisiakin. Mikä hienointa, putti upposi sisään itselle ennennäkemättömällä tarkkuudella.
Fiilis oli jokseenkin erikoinen, kun kentän vieressä sivakoitiin pertsalla, ja itse huidoin palloa kuppiin vihreällä alustalla. Sopivalla pukeutumisella ei kylmä viima päässyt pureutumaan luihin ja ytimiin. Iso plussa olisi ollut, jos kahvila olisi ollut auki. Olisin voinut palkita itseni kupilla kuumaa pelien jälkeen. Ensi kerralla pitää varautua omalla termarilla.
Nyt sääennuste näyttää lupaavasti siltä, että talvi saattaa tulla myös etelään. Tämä tarkoittaa sitä, että helmikuun haaste päästään suorittamaan eksoottisemmissa oloissa, mutta missä ja milloin? Sitä jään vielä itsekin jännityksellä odottamaan.
Golfseikkailijan vuosihaasteen etenemistä ja muita tulevia golfseikkailuita pääset seuraamaan Golfpisteen ja Golflehden lisäksi myös sosiaalisen median kanavissa:
Instagram: www.instagram.com/golfseikkailija
Facebook: fb.me/golfseikkailija