Puttien määrä on huono onnistumisen mittari – kokeile kolmea muuta tapaa - Golfpiste.com

2.–9.8. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[11][14]
KilpailuaSuomalaista
Oma peli

Puttien määrä on huono onnistumisen mittari – kokeile kolmea muuta tapaa

Puttityöskentelyn tilastoimiseksi on tarjolla useita tapoja, joista yksi on tarkkuudessaan ylivoimainen.

Perinteinen tapa mitata puttityöskentelyn onnistumista on laskea 18 reiän kierroksella lyötyjen puttien kokonaismäärä ja tehdä siitä päätelmät, miten meni. 36 puttia – aika nihkeää. Vain 28 puttia – nyt oli kulmarauta tulessa!

Jos puttien lukumäärää ei kuitenkaan suhteuta mihinkään, se on suorastaan kelvoton onnistumisen mittari.

28 putin kierroksella putteri on voinut olla umpijäässä, jos pelaaja on osunut huonosti griineihin, mutta onnistunut lähipelissään ja päässyt puttaamaan reikien ensimmäisiä puttejaan läheltä reikää. 36 putin kierroksella pelaaja taas on voinut putata erinomaisen hyvin, jos hän on lyönyt ensimmäiset puttinsa keskimäärin pitkiltä etäisyyksiltä, kaukaa reiästä.

Puttien kokonaismäärä on hyvä mittari onnistumiselle, jos lajinasi on minigolf. Siinä kenttä on aina kaikille sama. Oikeassa golfissa jokainen pelaaja kiertää griineillä aina eri ”puttikentän”, eikä puttien lukumäärä kerro yksittäisestä kierroksesta siksi juuri mitään. Pelkkä numero ei paljasta, mitä on tilaston takana.

Lukumäärän todistusarvo paranee hieman, kun tarkastellaan pidempien ajanjaksojen, esimerkiksi kokonaisen kauden puttikeskiarvoa. Silloin pienempi puttikeskiarvo antaa viitteitä siitä, että pelaaja on putannut paremmin kuin selvästi korkeamman keskiarvon kellottanut pelaaja.

Edelleen on kuitenkin mahdollista, että paremman keskiarvon tehnyt osuu huonommin griineihin, mutta on velho lähipelissä. Hänen paremman keskiarvonsa ainoa selittäjä voi olla se, että pelaaja on päässyt lyömään ensimmäiset puttinsa keskimäärin selvästi lähempää kuin paremmin griineihin osunut mutta kauemmas reiästä päätynyt korkeamman keskiarvon pelaaja.

Onneksi golfissa on tarjolla parempiakin puttitilastoja.

Putit/griiniosuma

Hieman tarkemman tilaston saa aikaiseksi, kun huomioidaan vain griiniosumat ja niissä otettujen puttien määrä. Tilasto lasketaan jakamalla puttien kokonaismäärä griiniosumien määrällä. Saatu luku ilmaisee, kuinka monta puttia pelaaja keskimäärin käytti reiällä lyötyään griiniosuman.

Keskivertoharrastajalle kyseessä on kehno mittari.

Tilasto ei kuitenkaan kerro mitään griiniosumien laadusta eli siitä, kuinka kauas reiästä pelaaja on griiniosuman saatuaan jäänyt. Yksittäisellä kierroksella griiniosumien laatu kahden pelaajan välillä voi poiketa huomattavasti, eikä tilastosta pystyy tekemään kovin kauaskantoisia päätöksiä edes kausitasolla. Tilasto sopii kuitenkin suhteellisen hyvin oman puttaamisen kehittymisen tarkasteluun – ainakin siinä tapauksessa, kun muussa pelissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia.

Putit/griiniosuma-ilasto ei myöskään ota huomioon reikiä, joilla griiniosumaa ei syntynyt. Korkeintaan muutaman griiniosuman kierrosta kohti lyövälle keskivertoharrastajalle kyseessä on kehno mittari.

Strokes gained putting

Professori Mark Broadien kehittämä strokes gained -tilastointimenetelmä on mullistanut golftilastoinnin ja hyvästä syystä. Se on tällä hetkellä ylivoimaisesti tarkin ja paras puttityöskentelyn onnistumisen mittari.

Strokes gained -tilastointi kehitettiin alun perin juuri puttaamisen mittaamiseen, mutta sittemmin sitä on laajennettu käsittämään koko kenttäpelin. Parhaimmillaan se on edelleen juuri puttityöskentelyn mittaamisessa, vaikkei menetelmä pystykään ottamaan huomioon esimerkiksi griinien kallistuksia tai viheriöiden nopeutta.

Strokes gainedin erinomaisuuden takana on se, että onnistumisen arviointi viedään kierrostasolta reikäkohtaiseksi. Yksittäisten puttien onnistumista verrataan vastaaviin putteihin samalta etäisyydeltä. Strokes gained -arvo kertoo, onko pelaaja onnistunut kyseiseltä etäisyydeltä keskimääräistä paremmin vai huonommin?

Vaikket ottaisi menetelmää säännölliseen käyttöösi, kannattaa joskus ainakin kokeilla.

Jos esimerkiksi tasoituksella 18 pelaavalla on edessään 1,5 metrin putti, hänen odotusarvonsa (kyseisellä tasoituksella pelaavien keskiarvo 1,5 metrin etäisyydeltä) on 1,49 puttia. Jos pelaaja upottaa puttinsa, eli ottaa vain yhden putin, hän on putannut 0,49 lyöntiä keskimääräistä paremmin (1,49–1). Kyseisellä reiällä hänen strokes gained -arvonsa on +0,49. Jos pelaaja taas ottaa matkalta kaksi puttia, arvo on negatiivinen eli keskimääräistä heikompi, -0,51 (1,49–2).

Kun reikien strokes gained -arvot koko kierroksen ajalta lasketaan yhteen, tulos kertoo, millainen päivä pelaajalla on griineillä kaikkiaan ollut.

Harrastajan kannalta strokes gained -menetelmän kehno puoli on, että se on melko työläs soveltaa. Kierroksen aikana tulisi ensinnäkin mitata jokaisen putin pituus. Karkea tasokin riittää, mutta esimerkiksi askelmittauksen luonteva käyttö siten, ettei mittaamisella ole vaikutusta pelinopeuteen, vaatii hieman harjoittelua.

Strokes gained -tilastointi tarvitsee taakseen myös viitearvot ja käytännössä myös lukuja massiiviseen tietokantaan peilaavan strokes gained -laskurin. Hyvä laskuri löytyy esimerkiksi tästä golfrankingstats.com:n palvelusta. Laskuriin syötetään oma tasoitus, kunkin reiän ensimmäisen putin pituus jalkoina (1 jalka = 0,3048 m) ja otettujen puttien määrä.

Kun haluat saada parhaan arvion puttityöskentelysi onnistumisesta pelaamallasi kierroksella, käytä strokes gained -menetelmää. Vaikket ottaisi sitä säännölliseen käyttöösi, menetelmää kannattaa joskus ainakin kokeilla.

Upotettujen puttien kokonaispituus

Yksi mielenkiintoinen ja mainituista kenties hauskin menetelmä puttien tilastoimiseen on laskea upottamiesi puttien kokonaispituus. Mitä kauempaa olet puttisi kierroksella upottanut, sitä paremmin olet luultavasti putannut. Varmaa se ei kuitenkaan ole.

Menetelmän heikko kohta on siinä, että pelaaja, joka on upottanut puttinsa yhteensä esimerkiksi 30 metrin etäisyydeltä, on voinut putata selvästi heikommin kuin pelikaverinsa, joka myös on upottanut puttinsa yhteensä 30 metrin etäisyydeltä. Tämä johtuu siitä, että upotettujen puttien ”arvo” suhteessa pituuteen – jonka voi mitata juuri edellisessä kohdassa mainittua strokes gained -laskuria hyödyntäen – vaihtelee eri etäisyyksiltä.

Tulos voi kertoa puttityöskentelyn onnistumisesta melko tarkasti – tai vaihtoehtoisesti arvio voi mennä pahasti poskelleen.

Toisen pelaajan kokonaisetäisyydestä suurimman osan voi kattaa vaikkapa yksi 20-metrinen monsteriputti, kun taas toinen pelaaja on upottanut useamman keskimittaisen putin tai monta suhteellisen lyhyttä puttia. Jos tasoituksella kymmenen pelaava upottaa 20-metrisen putin, hänen strokes gained -arvonsa kyseisellä reiällä on kyllä erinomainen, +1,59. Jos pelikaveri kuitenkin upottaa esimerkiksi kolme kaksimetristä puttia, hänen yhteenlaskettu strokes gained -arvonsa on jo edellistä suurempi, +1,95, vaikka upotettujen puttien kokonaispituus kyseisiltä rei’iltä on vain kuusi metriä.

Menetelmä on todistusvoimaltaan samankaltainen kuin kaksi ensimmäistä jutussa mainittua menetelmää, puttien kokonaismäärä ja putit/griiniosuma: tulos voi kertoa puttityöskentelyn onnistumisesta melko tarkasti – tai vaihtoehtoisesti arvio voi mennä pahasti poskelleen. Ylivoimaisesti varmin ja tarkin onnistumisen mittari on strokes gained -menetelmä.

Lue seuraavaksi: Oletko hyvä vai huono puttaaja? Strokes gained -tilastointi antaa vastauksen

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje