Kahden tasoituksella pelaava Tom alkoi ”skagaamaan”, kun hänet laitettiin 90-luvun green card -kokeeseen - Golfpiste.com

30.11.–7.12. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[1][1]
KilpailuaSuomalaista
Oma peli

Kahden tasoituksella pelaava Tom alkoi ”skagaamaan”, kun hänet laitettiin 90-luvun green card -kokeeseen

Tom Grönlund suorittaa simuloidun 90-luvun green card -kokeen puttitestiä. Samuel Nyman seuraa vieressä. Kuva: Krister Jalonen

Miten aloittelija ja erinomainen klubipelaaja suoriutuivat entisaikojen green card -kokeesta?

Green card. Sanapari on tuttu jokaiselle golfarille ja monelle golfia pelaamattomallekin. Se herättää takuuvarmasti mielikuvia laidasta laitaan. Joillakin retrohenkisen kultaisia muistoja jonnekin kauas vuosien taakse, toisilla mahdollisesti piinaavan helteisiä hetkiä vaikkapa bunkkerin reunalla. Green cardista voisi kirjoittaa raamatunpaksuisen väitöskirjan kaikkine kommervenkkeineen, mutta me emme tällä kertaa tuohon lähde. Me lähdemme Espooseen Master Golfin rangelle, jossa Tom Grönlund ja Samuel Nyman valmistautuvat golftaipaleidensa totisimpiin hetkiin.

Homman nimi on seuraava: herrat laitetaan suorittamaan green card -kokeen lyönti-, ja pelitaitokoe 1990-luvun lopun malliin. Useammankin vuoden harrastaneelle esimerkiksi bunkkerilyönti, jossa kolme kuopasua viidestä on saatava jäämään griinille, kuulostaa hankalalta. Voi vain kuvitella, miltä se kuulostaa ensimmäisiä lyöntejä lyövälle aloittelijalle.

Grönlund suoritti green cardin samoissa maisemissa 24 vuotta sitten, jonka jälkeen hän on pelannut tasoituksensa komeasti kakkosen tuntumaan. Nyman sai oman green cardinsa viime vuonna ja on ehtinyt kiertämään tuon jälkeen muutaman kerran. Päivän keskeisimpänä ideana on siis verrata hyvän pelaajan ja aloittelijan suorituksia suhteessa varsin kinkkiseltä vaikuttavaan green card -kokeeseen vuosikymmenten takaa.

Rangella päivän päätähdet lämmittelevät ennen ensimmäistä testiä, jossa pallo pitää saada 100 metrin päässä sijaitsevasta 60 metriä leveästä portista läpi kuusi kertaa kymmenestä. Mailan saa valita itse. Grönlund luottaa lyhyeen rautaan, kun taas Nyman kaivaa bägistään itsevarmasti draiverin.

”Mietin tätä koetta jo eilen ja mun on saatava tää läpi, etten menetä mainetta”, kilpailuhenkinen Nyman heittää heti alkuun.

”Joo, no, mähän oon ollut myöntämässä green cardeja, että kyllä tässä ois vähän niin kuin onnistuttava itselläkin”, assistant prona reilut kymmenen vuotta sitten työskennellyt Grönlund naurahtaa.

Grönlundin varmuus paistaa läpi jo heti ensimmäisestä lyönnistä lähtien. Kerta toisensa perään hän nakuttaa palloa kellontarkasti kohti 130 metrin päässä sijaitsevaa kohdetta. Hänelle ensimmäinen rasti ei ole testi eikä mikään. Kymppi kautta kymppi heti kättelyssä. Nyman iskee draiverillaan muutaman mallikkaan vedon, mutta jokainen lyönti ei silti lähde haluttuun suuntaan. Lopputuloksena kahdeksan palloa portista sisään, joten molemmat ovat vielä hyvässä green card -vauhdissa.

Siirrymme harjoitusgriinille, jonka ympäristössä päästään testaamaan mailataituruutta toden teolla. Metrin putti on varmaan klassisin putti, jota golfmaailma päällään kantaa. Niin harrastelijat kuin tourilla pelaavat ammattilaisetkin tunnistavat sen tilanteen, kun tästä pitäisi pallo laittaa varmasti kuppiin, mutta…

Green cardin vaatimukset vuodelta 1997. Kuva: Tom Grönlundin kotialbumi.

Valitsemme reiän läheltä suoran linjan, koska näin ajattelemme myös 90-luvulla proiden toimineen. Tuskin kukaan kiusallaan laittaa aloittelijoita puttaamaan kallistuvaan alamäkeen heidän siihenastisen golfuran merkittävimpiä putteja. Kolme viidestä on upottava reikään.

”Tämä ei oikeasti ole helppo. Ei varmasti moni klubipelaajakaan saa metristä kolmea sisään. Sitten kun vielä miettii sen tilanteen, että ryhmä muita suorittajia seuraa pron kanssa vieressä, niin siinähän on paineet kuin Samoojalla ET:llä”, Grönlund sanoo.

Tämä kirvoittaakin miettimään vanhoja green cardin vaatimuksia. Onko näitä noudatettu kuin lakia konsanaan vai onko sinne päin tekeminen riittänyt green cardin suorittamiseen?

Lyhyessä putissa molempien pelaajien kulmaraudat helottavat mansikanpunaisina ja kumpainenkin tiputtaa kaikki viisi palloaan reikään. Nymankin voi hieman rauhoittua ja jatkaa hengittämistä.

”Tämä helpotti, kun ei heti kärkeen sössinyt ja pääsi vähän taas fiilikseen mukaan. Putti on kyllä omia vahvuuksiani.”

Tästä saadaan lisää todisteita pitkässä putissa, jossa täytyy saada kolme palloa viidestä neljän metrin halkaisijaan 15 metrin etäisyydeltä. Nyman laittaa neljä palloa varmasti halkaisijaan yhden putin ollessa vain lyhyt kauneusvirhe. Grönlundilla ei ole vieläkään suurempia ongelmia ja hän laittaa kaikki pallot halkaisijan sisään. Edelleen hänen mielestään testattava putti tuottaisi harmaita hiuksia monelle aktiivipelaajalle.

Putit on puttailtu ja seuraavaksi vuorossa on 20-metrinen chippi. Halkaisija kasvaa kahdeksaan metriin. Kolme viidestä on jälleen onnistuttava. Nyman asettuu pallolle ja nyt on ilmeestä päätellen jo hieman karheampaa kantoa kaskessa. Chippaaminen on herkkää puuhaa. Duffit ja kylkkärit soketeista puhumattakaan ovat varmasti tuttuja lyöntejä kaikille. Nyt ei vain olisi varaa sellaisille. Nyman yrittää kaikin keinoin urheasti viimeiseen palloon saakka, mutta tulokseksi jää kaksi onnistunutta suoritusta. Jos vaatimuksia luetaan sanatarkasti niin tämähän ei riittäisi.

”Lähdenkö nyt sitten kotiin vai onko vielä mahiksia päästä läpi?”, Nyman kysyy naurun saattelemana.

”Toivottavasti nyt kellään ei jäänyt juuri tällaisesta green cardin saaminen aikoinaan kiinni. Samuelin yksi pallo ei vain mennyt tuonne halkaisijaan vaikka griinillä olikin. So what”, Grönlund antaa myötätuntoa pelikaverilleen.

Paino etujalalle, pallo takajalalle ja ei muuta kuin fiilistelemään. Kuva: Krister Jalonen

On bunkkerilyönnin vuoro. Hiekasta lyöminen golfin pelaamisen alkuvaiheessa on yksi hankalimpia suorituksia. Vuoden 1997 green card -kokeessa kolme lyöntiä viidestä on saatava bunkkerista griinille. Liekö tämän rastin keksijä ollut tekovaiheessa muutamaa birdiehuikkaa mukavammassa myötäisessä, sillä niin julmetun vaikealta kyseinen setti kuulostaa. Ja sitä se onkin.

Nyman lyö bunkkerista parhaan taitonsa mukaan, mutta vain yksi pallo on lopulta griinillä. Aivan järkyttävän hankala testi osoittaa vaikeutensa ja samalla järjettömyytensä. Ne, jotka eivät usko, niin viekääpä golfia pelaamaton kaverinne hiekkalaatikkoon ja antakaa wedge käteen. Toivottavasti ihmisiä ja ikkunoita ei ole sen jälkeen lähellä. Vaikka Nyman onkin kerennyt jo muutamaan otteeseen aiemmin bunkkerista lyödä, niin eihän taidot voi vielä olla kyseisen testin vaatimalla tasolla.

”Olen tyytyväinen, jos saan pallon ylipäätään pois täältä bunkkerista. Ja mielellään ei kovin monella lyönnillä”, hän toteaa.

Grönlund on onnistunut jokaisessa testissä täydellisesti ja sama ralli jatkuu bunkkerilyönnissäkin. Kolme ensimmäistä ovat taattua laatua. Jyrkästi palloon ja nätisti spinnaten reiän viereen. Neljäs lyönti on jo sitten maalattu.

”Kyllä mulla yksi täytyy saada sisään, niin saadaan sinne sun juttuun vähän väriä”, Grönlund letkauttaa.

Heti perään hän lyö upean bunkkerilyönnin ja pallo menee keskeltä kuppiin! Aivan uskomaton onnistuminen edellä mainitun lauseen jälkeen. Ei golf ole niin vakavaa.

”Haha! Tämähän on mun perustaso yleensäkin, että viidestä bunkkerilyönnistä yksi menee sisään ja neljä muuta on metrin sisällä.”

Lyöntitaitokoe on suoritettu ja pelaamme vielä kolme reikää Masterin par 3 -kentällä. Viimeistään nyt tulee selväksi, että vaikka Nyman takkuili chipeissään ja bunkkerissa, niin ei häntä golfkentältä olla pois heittämässä. Siistejä lyöntejä griinin viereen ja yksi par muun muassa korttiin.

Entäpä sitten Grönlund, kun lyöntitaitokoe sujui sataprosenttisella tehokkuudella. Kolmannella reiällä avataan lammen yli griinille. Matkaa on noin 50 metriä. Wedge käteen, pallo ilmaan ja niin edelleen. Pian sovimme, että tuo lyönti jää paikalla olijoiden yhteiseksi tiedoksi, ja se siitä. Grönlund on taitonsa jo osoittanut.

Tästä tässä kaikessa on kysymys. Kuva: Krister Jalonen

Yhteenvetona toteamme kolmestaan, että parasta vanhassa green card -kokeessa on nimenomaan sana vanha.

”Tuossa metrin putissa tuli just mieleen, kun vähän skagasin (suom. täristä, jännittää), että miten relevanttia tämä on pelin sujuvuuden kannalta meneekö tästä sisään vai ei. Tärkeintä on kuitenkin, että peli on jouhevaa. Green cardin myöntämisessä olennaista on, että uskallat päästää sen pelaajan kentälle ilman, että hän häiritsee muita pelaajia. Green card on ikään kuin lupa harjoitella”, Grönlund toteaa.

”En ihan täysin ymmärrä, miksi pallo pitää saada jollekin tietylle alueelle. Näen kyllä sen idean, mikä siinä on ollut 90-luvulla, että tuossa kokeessa pitää jotain tehdä. En itsekään ajattele, että olisi siisti saada green card verkkokurssilta, mutta jos se jäisi siitä kiinni etten pääse bunkkerista ylös, niin aika karulta tuntuisi”, Nyman sanoo.

Vaikka emme aukottomasti tiedä, miten ympäri Suomea on green cardeja myönnelty 90-luvun lopussa, niin nykyinen systeemi on varmasti parempi. He, joita green cardin suorittaminen kiinnostaa, niin lähin golfklubi auttanee näissä asioissa eteenpäin.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (4 kpl)

  • KL1 says:

    Muistini mukaan kokeen vastaanottajat olivat pääsääntöisesti varsin joustavia ja pääpaino oli henkilön yleisessä suoritustasossa eikä yksittäisissä rasteissa. Porttilyönnissä oltiin sentään melko tarkkoja, sen perusteella moni joutui palaamaan takaisin omaehtoiseen rangeharjoitteluun, kun pallo ei kertakaikkiaan lentänyt sen paremmin portille asti kuin sen suuntaankaan.

  • Cleveland says:

    Itse suoritin ”kortin” tuolla vanhalla tavalla. Komppaan KL:ää siinä, että noin se taisi silloin olla kun sai homman läpi. Mielestäni nykyisellään mennään kyllä liian liukuhihnamaisesti. Vaimo suoritti kortin viime syksynä, siinä kesti muutama tunti. Se mihin kiinnittäisin ainakin huomiota, niin etikettiin, se tuntuu jääneen käymättä läpi kokonaan.

  • JT11 says:

    Onkohan nykyään minkäänlaista sääntö- ja etikettikoulutusta. Huonosta sääntötuntemuksesta päätellen ei. Ennen oli jutussa kerrottujen tekniikkakokeiden lisäksi myös tiukka kirjallinen sääntökoe.

  • Mr.Tilteist says:

    ”Järkyttävän vaikea testi osoittaa hankaluutensa ja samalla järjettömyytensä” , miksi näin? Ikävä kyllä ,tuo on niin tätä päivää ,kun ei ole kivaa ja helppoa ,silloin on järjetöntä. Tuon ajan testi ei kuitenkaan ollut ihan ”kiveenhakattu” ,kyllä silloin oli Pro´lla pelisilmää,mutta tuo testi oli kaikille tiedossa ja se pisti myös hiukan harjoittelemaan ,jotta kaikki sujuisi edes jotenkin! Hyvin on ainakin itsellä muistissa näitä( Vierumäen kortin ) suorittajia ,joiden peli sitten kentällä, ei meinannut sujua mitenkään , samoin katsoin Paloheinässä ,kun olin itse rangella ,kun sen aikana porukka suoritti kortin, olivat oikein iloisia ,kun saivat jonkin mailan kylkiäisenä. Siinäkö n20hlöä sitten muka oppii miten golfia pelataan,empä usko , mutta kun katsoo aikaa (kk)ja kpl määrää mitä tuollakin kortin suorittaa ,niin sehän on ihan mukava lisä euroja kassaan. En sano ,että ennen oli kaikki paremmin ,mutta oli siinä jotain hyvääkin