Pitkälle draivaaminen on kivaa, mutta tulokset paranevat, kun opit pitämään avauksesi pelissä.
Yhdysvaltalainen tilastoguru Mark Broadie on tehnyt mielenkiintoisen vertailun ammattilaisten ja harrastelijoiden avauslyönneistä par 4 ja par 5 -rei’illä. Golftilastoinnin mullistaneen strokes gained -menetelmän kehittänyt Broadie avaa Golf.com:n kirjoituksessaan yhteenvetoa, jonka lopputulema on sellaisenaan ennalta arvattava: hyvän tuloksen tekeminen helpottuu huomattavasti, jos onnistuu pitämään draivit hyvällä prosentilla pelissä.
Mielenkiintoista Broadien yhteenvedossa ovat kuitenkin luvut itsessään. Ne kertovat harrastajalle, kuinka suuresta ongelmasta on kyse ja antavat käsityksen siitä, kuinka paljon huonot avauslyönnit tulosta rankaisevat.
PGA Tourin ShotLink-järjestelmän viime kauden tilastojen mukaan ammattilaisilla noin kaksi draivia kolmesta onnistuu toivotulla tavalla: 65 % avauslyönneistä lyödään joko väylälle tai semiraffiin. Vajaa kolmannes (31 %) avauksista päätyy syvemmälle raffiin tai bunkkeriin, ja 2,3 % niin sanottuihin recovery-tilanteisiin eli paikkoihin, joista pallo pyritään vain palauttamaan takaisin peliin, kun normaalia jatkolyönnin mahdollisuutta ei ole.
Kahden lyönnin virheeseen harrastelija sortuu siis noin joka kolmannella kierroksella, kun taas ammattilaiselle niin sanottu big miss tulee vain kerran 18 kierroksen aikana.
Rangaistuslyöntiin johtaviin paikkoihin ammattilaiset lyövät harvoin, keskimäärin vain kerran viiden kierroksen aikana (1,4 %). Vain neljä draivia tuhannesta (0,4 %) päätyy paikkoihin, joista seurauksena on yhden rangaistyslyönnin lisäksi myös menetetty matka eli käytännössä kaksi lyöntiä. Tällaisia tapauksia ovat ulos kentältä lyöty pallo, kadonnut pallo tai sellainen pelaamaton paikka, jonka jälkeen pelaaja päättää jatkaa uudella pallolla edellisen lyöntinsä kohdasta eli avauslyönnin tapauksessa tiiauspaikalta.
Harrastajat pärjäävät ammattilaisille kahdessa tilastossa. Myös harrastelijoilla 31 % avauksista päätyy syvemmälle raffiin tai bunkkeriin. Samoin yhden lyönnin rangaistukseen johtaviin paikkoihin harrastelijat lyövät yhtä usein kuin ammattilaiset, noin joka sadannen draivinsa.
Väyliin harrastelijat osuvat kohtuullisen hyvin, noin joka toisella (49 %) avauksellaan. Suurempiin ongelmiin johtavissa lyönneissä ammattilaisen ja harrastajan ero kasvaa kuitenkin suureksi. Pelastautumislyöntiä edellyttävään paikkaan harrastelija lyö avauksensa useammin kuin kaksi kertaa kierroksen aikana (16 %), mikä on seitsemän kertaa useammin kuin ammattilainen.
Broadien vertailun erikoisin havainto koskee harrastelijan rangaistuslyöntiin johtavia epäonnistuneita avauslyöntejä. Harrastaja nimittäin kärsii huonon avauksensa seurauksena paljon useammin kahden lyönnin (lyönti + menetetty matka) rangaistuksen (2,4 %) kuin esimerkiksi veteen lyömisestä johtuvan yhden lyönnin rangaistuksen (1,0 %). Kahden lyönnin virheeseen harrastelija sortuu keskimäärin joka kolmannella kierroksella, kun taas ammattilaiselle niin sanottu big miss, iso virhe, tulee vain kerran 18 kierroksen aikana.
Broadien kokoamat ShotLink-tilastot kertovat, että sekä isot, rangaistuslyönteihin johtavat virheet että pelastautumistilanteisiin joutuminen heikentävät roimasti tulosta. Recovery-tilanteen jälkeen reikätulos on ammattilaisilla strokes gained -odotusarvon perusteella keskimäärin 0,95 lyöntiä ja rangaistuslyöntiin johtaneen avauksen jälkeen 1,52 lyöntiä heikompi kuin väylälle tai semiraffiin päätyneen avauksen jälkeen. Raffiin tai bunkkeriin päätynyt avaus puolestaan heikentää tulosta keskimäärin 0,25 lyöntiä. Neljä epätarkempaa draivia maksaa siis keskimäärin noin yhden lyönnin neljään onnistuneeseen avaukseen verrattuna.
Harrastajien strokes gained -lukuja Broadie ei artikkelissaan käsittele, mutta olettaa sopii, että heikko draivaaminen rankaisee harrastelijaa vielä suhteellisesti enemmän kuin ammattilaista.