22.–29.6. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[17][27]
KilpailuaSuomalaista
Oma peli

Golfseikkailijan vuosihaaste lähestyy loppuaan – karavaanari on kaikkien kaveri

Jussi Evinsalon golfharrastusta eivät pysäytä edes lumisade ja hyytävä viima.

Golfseikkailu on reissu, jossa voi sattua ja tapahtua. Seikkailun henkeen kuuluvat muuttuvat tilanteet ja nopea reagointi. Tunne ennen tulosta, kunhan pääsee pelaamaan! Marraskuun loppuun sijoitettu pelireissu sai uuden käänteen, kun säänherra laittoi kapuloita rattaisiin kylmyyden muodossa.

Lähdimme liikkeelle tällä kertaa Lahdesta. Matkaan lähdettiin aikaisin aamulla karavaanarihengessä matkailuautolla ja ainoa sovittu aikataulu oli tiiaika Kotkan Mussalossa kello 11.30. Takaisin Lahdessa pitäisi olla 24 tunnin päästä. Se mitä väliin mahtuisi, jäisi nähtäväksi. Tärkeintä oli, että päästään pelaamaan ja lyömään palloa hyvässä seurassa.

Tien pinta helmeili kirkkaana ja penkat olivat pelottavan valkoiset. Olin kyllä seurannut sääennusteita, mutta ikuinen optimisti sisälläni ei ollut heittänyt hanskoja tiskiin.  Tiesin kylmyyden aiheuttamasta riskistä. Tilanne oli 50/50, päästäänkö pelaamaan vaiko ei.

Etenimme kuitenkin luottavaisesti kohti määränpäätä Arttu Wiskarin pauhatessa auton kaiuttimissa. En ollut vielä valmis sanomaan, että tässäkö tää oli. Se, että emme pääsisi pelaamaan, ei ollut vaihtoehto. Piirsin mielessäni jo suunnitelmaa jäiselle uimarannalle rakennettavasta kentästä. Lapio, muutama lippu tavaratilasta ja muutaman tunnin aherrus synnyttäisi kelpo kentän luonnonmaisemaan.

Lähestyessämme Kotkaa, auton lämpötilamittari ei ollut juuri noussut nollan yläpuolelle. Kurvailimme Kotka Golf Centerin Kymen Golfin autiolle parkkipaikalle. Vaihdoimme autossa pelivermeet päälle ja nostelimme bägit pihalle. Siinä kohtaa optimismi oli ehkä hieman yliampuvaa ja realismi heitti jäisen rättinsä naamalle. Kylmä viima puhalsi mereltä ja kenttä näytti siltä, että pelaamisesta oli ehkä sittenkin turha haaveilla. Kaunista toki, mutta hieman liikaa jäistä töhnää nurmen päällä.

Ajoittainen lumisade ja hyytävä viima toivat mukanaan aitoa seikkailugolfin fiilistä.

Huoltotöissä oleva kentänhoitaja hääräili rangen takana. Kävin jututtamassa häntä. Kuten pelkäsinkin, ainakaan heti ei kentälle ollut asiaa. Jos lämpötila nousisi, niin iltapäivästä voisi päästä ehkä ysin pelaamaan. Siinäkin iso ehkä, sillä sääennuste ei varsinaisesti luvannut suurta lämmönnousua.

Saimme kentänhoitajalta tilanteen pelastavan vinkin ja ajo-ohjeet Kotka Golf Centeriin kuuluvasta par 3 -kentästä. Kenttä sijaitsi Karhulassa, reilun kymmenen kilometrin päässä Mussalosta. Koivulan kuusiväyläinen kenttä olisi meidän pelastuksemme. Lähdimme renkaat sutien kohti sitä. Parkkeerasimme Kymijoen varteen hienolle paikalle. Olisipa kalastusvehkeet olleet mukana. Kolmen kilon taimen olisi ollut lähes varma saalis.

Olosuhteisiin nähden pelaaminen oli yllättävän sujuvaa. Rautamailan tuttu sweetspot-ääni se vaan tuo hymyn huulille, satoi tai paistoi. Oli väylä sitten 80 tai 150 metriä pitkä, niin lipulle saatu avaus tuntuu hyvältä. Ajoittainen lumisade ja hyytävä viima toivat mukanaan aitoa seikkailugolfin fiilistä. Karvavuorelliset kumisaappaat olisivat olleet oikea varustus tähän hetkeen. Sormet olivat tasaisen jäässä ja ote mailasta siten sopivan kevyt.

Kiersimme kuuden väylän kenttää pitkään, emmekä edes olleet kahdestaan. Muitakin innokkaita pelaajia oli lähtenyt nauttimaan pirteästä golfsäästä. Ja kuuluipa jostain jopa draiverin tuttu kilahduskin. Jututimme pelaajia, jotka ilmeisesti myös pelaavat säällä kuin säällä. Rakkaudesta lajiin. On hienoa, että varsinkin vallitsevassa tilanteessa löytyy mahdollisuuksia päästä lyömään palloa ulos näin myöhään syksyllä. Tai aikaisin talvella.

Par 3 -kentät ovat kyllä loistava harjoituspaikka, jota aion käyttää myös ensi kesänä. Pelin tärkeintä osa-aluetta tulee hinkattua urakalla, ja pallot alkavat löytämään oikean paikkansa. Ainakin joskus. Muutamassa tunnissa tulee huomaamatta lyötyä todella monta 50–100 metristä lyöntiä.

Lopulta olimme sen verran jäässä, että päätimme ratkaista lopullisen paremmuuden viiden pallon puttikisalla. Luminen viheriö ratkaisi pelin nopeasti. Pelien jälkeistä lämmikettä ei tällä kertaa nautittu klubitalon lämmössä nahkatuoleissa istuen, vaan Kymijoen varressa siellä jossain. Voittajan maljapuhe oli lyhyt mutta ytimekäs, ja se huuhdottiin alas birdiepullon takuuvarmalla tuotteella.

Pelikaverini oli golfarina jokseenkin kokematon ja hänelle tämä par 3- kenttä oli todella oiva ratkaisu. Saatoin jopa nähdä hänen silmissään sen pienen kipinän syttymisen, jonka golfkärpänen puraisullaan voi aiheuttaa. Ensi kesänä luultavasti kierretään yhdessä urakalla.

Kymin linnan raunioiden katsastamisen jälkeen Kotkan Seurahuone tarjosi tilanteeseen sopivaa lämmintä ruokaa. Pitkän ja myöhäisen lounaan jälkeen otimme suunnaksi Loviisan, jossa päätimme yöpyä. Kaunis pieni kaupunki meren rannalla, miksikäs ei. Matkailuautolla mahdollisuudet ovat rajattomat. Saavuimme Loviisaan pilkkopimeässä ja parkkeerasimme automme niin lähelle rantaa kuin mahdollista. Yöuintikin käväisi puheissa. Leiri on nyt tässä, totesimme ja otimme vielä pienen chippikisan pihalla. Kisailusta ei meidän välillämme näköjään tullut loppua ihan heti. Turneen lopullinen voittaja ratkaistaisiin vasta yömyöhällä korttipöydässä matkailuauton uumenissa.

Hyvin nukutun yön ja tukevan reissuaamiaisen jälkeen otimme suunnan takaisin kohti Lahtea. Koska golfreissuun voi helposti yhdistää muutakin mielenkiintoista, pysähdyimme matkalla vielä Malmgårdin kartanolla. Hieno paikka, ja voisin kuvitella, että kesällä ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Kartanon puoti tarjoaa asiaan kuuluvaa evästä, ja ehkä pysähdys olisi ollut hyvä tehdä reissun alkupuolella. Ensi kerralla sitten.

Ihastuin matkailuautoon reissuvälineenä, ja aion jatkaa sen kanssa myös ensi kaudella. Asumuksen liikuteltavuus ja mukavuus luovat kokonaisuuden, jonka kanssa tekee helposti pidemmänkin golfreissun. Marraskuu tarjosi jo haastetta ulkona pelaamiselle. Tuleva kuukausi näyttää minkälaisessa ympäristössä ja säässä vuoden viimeinen seikkailu viedään läpi. Varmaa on ainoastaan se, että pallo lentää ilmaan.

Golfseikkailija Jussi Evinsalon tavoitteena on pelata golfia ulkoilmaolosuhteissa Suomessa vuoden jokaisena kuukautena.

Lue seuraavaksi: Golfseikkailijan Frozen – Jäinen seikkailu

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje