ET-finaalin ainoat ruotsalaiset pääsivät turnaukseen takaoven kautta.
Ruotsi on kuulunut pitkään nykyaikaisen kilpagolfin mahtivaltioiden joukkoon. Lajin suosio maassa räjähti kasvuun 80-luvulla, jota osaltaan vauhditti Ove Sellbergin ottama Ruotsin ensimmäinen ET-voitto Walesissa toukokuussa 1986 käydyssä reikäpeliturnauksessa.
Golfia ryhdyttiin markkinoimaan länsinaapurissa koko kansan lajina ja iso merkitys suosion kasvamisella myös urheilullisesta näkökulmasta oli golfin viemisellä kouluihin puhumattakaan golflukioista. Toimet olivat tehokkaita, sillä maassa rikottiin jo 24 vuotta sitten 400 000 harrastajan raja.
Ei siis ihme, että golfin omakseen ottaneet ruotsalaiset ovat tuottaneet vuosikymmenten varrella valtavan määrän menestyviä ammattilaisia pääkiertueille. Pelkästään European Tourilta Ruotsilta löytyy hulppeat 112 voittoa. Maakohtaisessa voittotilastossa sen edellä on vain viisi perinteistä englannikielistä golfmaata sekä Espanja.
Saavutuksiin tottuneet ruotsalaiset ovat kuitenkin ajautuneet tänä vuonna poikkeuksellisen tilanteen eteen. Kun kautta on jäljellä enää yksi kilpailu, näyttää sinikeltaisten voittosarake edelleen pyöreätä nollaa. Mikäli Henrik Stenson tai Marcus Kinhult eivät onnistu nousemaan viikonvaihteessa Dubaissa pelattavan Euroopan kiertueen finaaliturnauksen DP World Tour Championshipin ykköseksi, jäävät ruotsalaiset ensimmäisen kerran ilman ET-voittoa sitten vuoden 1988.
Tilanteen tekee jossain määrin kiusalliseksi sekin, että niin Stenson kuin Kinhultkaan eivät olleet niiden 60 pelaajan joukossa, jotka saivat kiertueen Race to Dubai -listan kautta automaattisen paikan finaalikisaan. Listalla sijalla 62 olevan Kinhultin pelasti peruutuspaikka, joita Dubain finaalin alla on tullut totutusti muutamia vuodesta toiseen.
Tänä vuonna osittain koronankin vaikutuksesta peruutuksia on ilmennyt tavallista enemmän. Se lienee tärkeimpänä syynä sille, miksi kisan osallistujaluetteloon avattiin uusi kategoria maailmanlistan top 75 -pelaajille, joilla ei muuten ollut paikkaa turnaukseen. Se tarjosi pääsyn finaaliin Pohjoismaiden ainoalle miesten major-kilpailun voittajalle ja Race to Dubain kaksinkertaiselle ykköselle Stensonille.
Ruotsissa laitetaan kädet tällä viikolla kyynärpäitä myöden ristiin, sillä maan yksikään kilpagolfin ystävä ei halua hohdokkaan, 31 vuotta kestäneen voittoputken katkeamista. Se ei kuitenkaan ole ruotsalaisten suurin huoli, sillä vuoroaan kulman takana odottavien nuorten pelaajien näytöt ovat jääneet viime aikoina yllättävän ohuiksi.
Maailmanlistalla sijalla 58 olevan Stensonin ja vielä sadan joukossa sinnittelevän Alex Norénin (91:s) manttelinperijäksi povattu Kinhult (124:s) ei ole saanut ulosmitattua potentiaaliaan odotetulla tavalla. Jopa tähtikaartiin povattu pelaaja on saavuttanut tänä vuonna kolme top 10 -sijoitusta, mutta todellisista voittokahinoista hän on jäänyt etäälle. Läntisellä Götanmaalla asuvan 24-vuotiaan Kinhultin ainoa ET-voitto on peräisin vuoden 2019 British Mastersista.
Kun isoin toivein PGA Tourin uuteen kauteen lähtenyt Henrik Norlander (162:s) karsiutui kuudesti vuoden kahdeksassa viimeisessä kilpailussaan, eikä Sveitsissä syyskuussa 2019 viimeisenä ruotsalaisena ET-voiton ottanut Sebastian Söderberg (193:s) ole saanut menestyksestään isompaa virtaa, ovat ilmeet Pohjanlahden toisella puolella käyneet entistä vakavimmiksi.
Paineet ovat yhä tukevammin nuoremmalla polvella, kun tärkeimmät lenkit eli Stenson ja Norén alkavat hiljalleen kuulua konkariosastolle.
Ruotsalaisista vain Norén ja Joakim Lagergren ovat yltäneet tänä vuonna pääkiertueilla kertaalleen kolmanneksi. Lagergrenilta löytyy myös kaksi muuta top 8 -sijoitusta, mutta melkoisesta epätasaisuudesta kärsivänä hänkään ei pääse tällä viikolla yrittämään Ruotsin voittoputken jatkumista.
Mutta ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Asioita kauniimmassa valossa katsoen maailmanlistan 11 parasta ruotsalaista ovat tänä vuonna tilastoineet tasaiseen tahtiin 24 top 10 -sijoitusta pääkiertueilla – tuoreimpina viime sunnuntaina kahdeksannen sijan Dubaissa jakaneet Lagergren ja Niklas Lemke. Toisin sanoen moni pelaaja on orastavasti ollut tuloillaan, mutta todellista sytyttäjää ei leiristä ole löytynyt.
Paineet ovat yhä tukevammin nuoremmalla polvella, kun tärkeimmät lenkit eli Stenson ja Norén alkavat hiljalleen kuulua konkariosastolle. Tällä kauan suuntaa näyttäneellä kaksikolla on koossa yhteensä 21 ET-voittoa, mikä on vajaa viidesosa ruotsalaisten koko saaliista. Paniikkinappulan painamiselle ei sentään ole tarvetta, sillä kolmekymppisistä tai sitä nuoremmista ruotsalaispelaajista voittotilinsä ET:llä ovat Kinhultin ja Söderbergin ohella avanneet Lagergren sekä Alexander Björk.
Parivaljakko Stenson-Norén on pitänyt Ruotsin lippua korkealla myös PGA Tourilla, jossa tilanne on kinkkisempi. Jesper Parnevikin, Fredrik Jacobsonin, Carl Petterssonin, David Lingmerthin ja Jonas Blixtin kaltaisten pelaajien poistuttua kuvasta, yliopistogolfista jenkkikiertueelle ponnistaneet ruotsalaiset ovat jääneet vähiin.
Käsillä on kaiken kaikkiaan aika, mikä näyttää Ruotsin miespelaajien suunnan huippugolfissa seuraaville vuosille. Maan eturivin pelaajien ykköshaastajien joukossa ei ole Challenge Tourin parhaimmisto huomioiden yhtään parikymppistä lupausta. Tässä mielessä katseet on kenties käännettävä amatöörien maailmanlistalla top 50:ssä olevien Ludvig Åbergin, Vincent Norrmanin ja Tim Widingin suuntaan.
Pidemmälle katsoen kasvualusta näyttää hyvältä, sillä Ruotsin kilpajuniorituotanto on laadukasta, ja lisää sarkaa on tiedossa. Ruotsissa tilastoitiin tänä vuonna maan kaikkien aikojen suurin lisäys golfin harrastajien määrässä, kun SGF:n jäsenseuroihin liittyi yhteensä 54 580 uutta pelaajaa. Se nosti maan harrastajamäärän kymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin yli puoleen miljoonaan eli 538 962 pelaajaan, mikä on myös Ruotsin uusi ennätys.
Lue seuraavaksi: Iso tili ja paikka The Openiin – Välimäellä ja Samoojalla paljon porkkanaa Dubain finaalissa