Yhdysvaltalaispelaaja ei koskaan ole voittanut Race to Dubain kokonaiskisaa. Finaaliin lähdettäessä top 3:ssa on kaksi jenkkiä.
Kausi 2020 on runkosarjan osalta käsitelty, ja edessä on enää Euroopan kiertueen finaali Dubaissa, Jumeirah Golf Clubin Earth-kentällä. Mukaan on selviytynyt kauden 60 parasta pelaajaa, joiden joukossa nähdään tänä vuonna kaksi suomalaista, Sami Välimäki (18.) ja Kalle Samooja (46.). Mikko Korhosen (109.) ja Tapio Pulkkasen (177.) kohtalona oli jäädä finaalin ulkopuolelle.
Valitettavasti Dubaista ovat jäämässä pois ainakin Louis Oosthuizen (8.), Lucas Herbert (10.), Paul Casey (12.), Rory McIlroy (17.), Jon Rahm (20.), Shane Lowry (35.), Adam Scott (37.), Tony Finau (40.), Ryan Fox (47.), Abraham Ancer (50.) ja Mon Woo Lee.
Kisan siis jättää pelaamatta moni kiertueen nimekkäimpiin lukeutuvista pelaajista. Runsaiden poisjääntien ja muutaman maailmanlistasijoituksesta heltiävän lisäpaikan myötä mukaan finaaliin pääsee vielä rankingin 75. sijalta. Kokonaiskilpailun voitosta pelaa kuitenkin enää vain osa tästä joukosta.
COVID-19 -pandemiasta huolimatta Euroopan kiertueella pelattiin kauden aikana 38 kilpailua. Osa tietenkin oli majoreita ja WGC-kisoja, mutta niin sanotuille rivimiehillekin pelimahdollisuuksia kertyi lähemmäs 30 kisan verran. Tämä on niin suuri määrä, että European Tour ansaitsee hatun noston ja ison kiitoksen siitä, että kokoon pystyttiin lopulta kursimaan näinkin ehjä kausi, vaikka koronavirus kuritti koko maailmaan suurimman osan vuodesta. Toki kisojen palkintopotit olivat kaukana normaalista, mutta se lienee vallitsevassa tilanteessa pieni paha.
Pelioikeudet siirtyivät ensi kauteen, eikä kukaan joutunut jännittämään korttinsa puolesta. Karsintoja ei myöskään kiertueelle tänä vuonna järjestetä.
Euroopan kiertueen kausimestaruudesta on pelattu vuodesta 1970 lähtien. Viidesti mestaruuden on voittanut eteläafrikkalainen pelaaja (Dale Hayes, Ernie Els ja Retief Goosen) ja kahdesti voitto on mennyt Australiaan (Bob Charles ja Greg Norman), muuten voittaja on löytynyt Euroopasta. Vuoden 2004 jälkeen eurooppalaiset ovat vieneet kaikki mestaruudet.
Sami Välimäellä on mahdollisuus tehdä historiaa nousemalla kauden kokonaiskilpailussa kautta aikain parhaaksi suomalaiseksi.
Vuosi sitten paras oli Jon Rahm, vuonna 2018 juhli Francesco Molinari ja vuonna 2017 Tommy Fleetwood. Kahteen peräkkäiseen mestaruuteen ylsi viimeksi Rory McIlroy 2014 ja 2015. Hän oli paras myös vuonna 2012, mutta neljän voiton suoraan kiilan iski 2013 Henrik Stenson. Stenson oli ykkönen myös vuonna 2016.
Tästä joukosta tänä vuonna ovat mukana vain Fleetwood ja Stenson, joka hänkin ylsi mukaan maailmanlistasijoituksensa kautta, ET:n pistelistalla entinen mestari on sijalla 187.
Tänä vuonna mestaruuden lipsahtaminen Euroopan ulkopuolelle on kuitenkin todellinen riski. Suurin uhka vanhan mantereen hegemonialle on Patrick Reed – 30-vuotias vihattu ja ehkä rakastettukin jenkki – joka vetää letkaa ennen viimeistä kisaa.
Reed oli kokonaiskilpailun toinen 2018, mutta nyt hänellä on mahdollisuus kirkastaa hopea, vaikka vyöllä on ainoastaan seitsemän kisaa ET:llä. Niistäkin vain kaksi on niin sanottuja normaaleja ET-kisoja: Saudi-Arabian starttirahalla kyllästetty koitos ja Wentworthin klassikkokisa. Näiden kahden startin lisäksi Reed on pelannut kolme majoria ja kaksi WGC-kisaan.
Reedin jälkeen toisena on Tommy Fleetwood, mutta kolmen parhaan joukosta löytyy vielä toinenkin jenkki, Collin Morikawa. Hän ei ole pelannut kauden aikana yhden yhtä ET:n rivikisaa. Kauden viisi ET-kisoiksi noteerattavaa kisaa ovat kolme majoria, joista Morikawa voitti PGA Championshipin, sekä kaksi WGC-kisaa.
Kokonaiskisan viiden miljoonan euron bonuspotti jaetaan kauden päätteeksi kokonaiskisan viiden parhaan pelaajan kesken. Normaalisti käytössä on ollut vähimmäismäärä kisoille, tänä vuonna sellaista ei ole käytössä, kiitos COVID-19:n ja kiertuejohdon kesken jääneiden sääntöpohdintojen.
Pistelaskujärjestelmä painottaa isoja kisoja, joissa field on tasokas. Tällä kaudella se on johtanut sikäli erikoiseen tilanteeseen, että Race to Dubain pistelistan 20 kärjessä on yhdeksän pelaajaa, jolla on kasassa korkeintaan yhdeksän kilpailua. Noistakin pääosa on siis majoreita ja WGC-kisoje, ei varsinaisia ET:n peruskisoja.
Jos esimerkiksi Morikawa pystyisi voittamaan kokonaisrankingin, olisi se melko suora pyllistys kiertuepomojen ja ET:n rivipelaajien suuntaan, ja johtaisi toivottavasti jonkinlaisiin sääntömuutoksiin. Samalla on kuitenkin muistettava, että pelaajat eivät tee mitään väärää, hyödyntävätpähän eläkerahastonsa kerryttämisessä selkeää epäkohtaa huomioarvon ja maailmantähtien perään haikailevan ET:n säännöissä.
Jos jenkit eivät vieläkään voittoon veny, tulee voittaja todennäköisimmin Englannista. Englantilaisten kokonaispanos on tänäkin vuonna murskaava. Tommy Fleetwood on ennen finaalia parhaana englantilaisena toisena, Lee Westwood neljäntenä ja 12 parhaan joukossa joka toinen pelaaja on Englannista. Fleetwood muuten on kärkiviisikosta ainoa, jolla ei vielä ole voittanut kuluvalla kaudella kertaakaan.
Mestaruustaistelun kohdalla kaikki on edelleen auki. Käytännössä tilanne on se, että voittaja tulee todennäköisemmin pistelistan tämänhetkisen seitsemän parhaan joukosta. Reedin johto toisena olevaan Tommy Fleetwoodiin on 460 pistettä ja seitsemäntenä olevaan Aaron Raihinkin vain 739,5 pistettä
Finaalin voitosta saa 2000 pistettä. Kakkossija on 1335 pisteen arvoinen, kolmossija 752:n. Nelossijasta pisteitä tipahtaa 600 pistettä ja viidennestä 509.
Ykkössijasta siis nettoaa 665 pistettä enemmän kuin kakkossijasta. Niinpä Fleetwoodille, Collin Morikawalle ja Lee Westwoodille riittää kokonaiskisan voittoon finaalin voitto, vaikka Reed olisi yksin toinen. Jos voittaja tulee kärkinelikon ulkopuolelta, voittaa Reed kokonaiskilpailun olemalla yksin toinen.
| Sijoitus ennen finaalia | pisteet | Ero kärkeen | |
| 1. | Patrick Reed, USA | 2427,7 | 0 |
| 2. | Tommy Fleetwood, Eng | 1967,7 | 460 |
| 3. | Collin Morikawa, USA | 1881,8 | 546,7 |
| 4. | Lee Westwood, Eng | 1793,0 | 634,7 |
| 5. | Christiaan Bezuidenhout, EA | 1717,7 | 710 |
| 6. | Victor Perez, Fra | 1713,9 | 713,8 |
| 7. | Aaron Rai, Eng | 1688,2 | 739,5 |
| 18. | Sami Välimäki | 1088,7 | 1339 |
| 46. | Kalle Samooja | 638,8 | 1788,9 |
Reed on pelannut Dubain finaalikisan neljästi. Paras sijoitus on parin vuoden takainen kakkossija. Kahdesti hän on ollut kymmenes ja kertaalleen 28:s. Fleetwoodillakaan finaalin voittoa ei ole. Myös hänen paras saavutuksensa on kakkossija. Vuonna 2017 hänelle riitti kokonaiskisan voittoon finaalin 21. sija!
Lee Westwood on voittanut Race to Dubain jo kahdesti: 2000 ja 2009, jolloin hän oli paras myös Dubain finaalissa.
Kääntäen tilanne on se, että Reedin voitto on edelleen kaikkea muuta kuin selviö. Esimerkiksi vielä listan 14. oleva Erik Van Rooyen voittaisi kokonaiskisan voittamalla finaalin, vaikka Reed yltäisi kolmanneksi, ja ellei Fleetwood sattuisi olemaan toinen. Voitolla kuka tahansa kärkikymmeniköstä, jopa top 15:stä on siis vahvoilla voittamaan koko Race to Dubain.
Sijalla 18. oleva Sami Välimäki tarvitsisi Race to Dubain voittoon finaalin ykköstilan lisäksi jo vähän onneakin, mutta suomalaisittain tilanne on sikäli mehukas, että täysin mahdotonta Välimäenkään mestaruus ei ole. Mikko Ilonen on ollut kauden kokonaiskisassa parhaimmillaan 18:s. Vaikka kokonaiskisan voittoa ei tulisikaan, on Välimäellä mahdollisuus tehdä historiaa nousemalla kauden kokonaiskilpailussa kautta aikain parhaaksi suomalaiseksi. Porkkanaa siis piisaa!
Lue seuraavaksi: Epäkohta ET:llä: Patrick Reed voi voittaa rahalistan pelaamalla vain yhden kisan Euroopassa
