2.–9.3. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[3][6]
KilpailuaSuomalaista
Kilpagolf

Mitä sivistyneen golfarin tulisi tietää vuonna 2021

Eurooppalaiset kannattivat omiaan vuoden 2018 Ryder Cupissa Pariisissa. Kuva Getty Images

Ennustuksia ja näkökulmia huippugolfkauteen 2021.

Hei sinä koulutettu, tiedostava ja asioista perillä oleva golffani. Ensinnäkin hyvää uutta vuotta. Ja toisekseen, olet ihan mahtava, koska kaikessa fiksuudessasi säästät meidän aikaamme niin, ettei meidän tarvitse selittää sinulle kaikkea sitä mitä huhtikuussa golfhorroksesta heräävä ja vähemmän asiosta perillä oleva golfari ei tiedä. Me tiedämme, että sinä tiedät kaiken tarpeellisen, kun golfkausi 2021 starttaa perinteisesti kahdella Havaijin kisalla.

Me tiedämme, että sinä tiedät, että maailmanlistan ykkösellä Dustin Johnsonilla on mahdollisuus saavuttaa vasta neljäntenä golfarina toinen perättäinen voitto Mastersissa ja kaiken lisäksi historiallisen lyhyellä aikavälillä. Tiedämme, että tiedät Bryson DeChambeaun jatkavan vieläkin pidemmän lyönnin tavoittelua ja yhtälaisella innolla jatkavan siihen liittyvää golfsääntökeskustelua. Senkin tiedämme, että tiedät, missä tämän vuoden majorit pelataan, mihin kisoihin Tiger todennäköisimmin osallistuu (ja mihin ei) ja että Wisconsinissa pelattava Ryder Cup ei ole oikea Ryder Cup, jos se palataan ilman yleisöä.

Olet myös tietoinen siitä, että miesten maailmanlistan kärkipaikan pitäjiin kuulunee tulevalla kaudella kourallinen huippupelaajia, joiden sukunimet saattavat olla esimerkiksi Johnson, Thomas, Rahm, McIlroy ja kenties muutama muu.

Olemme myös melko varmoja, että olet tehnyt kotiläksysi tärkeimpien tilastojen osalta ainakin siten, että surullisen toivottomiksi osoittautuvat vedonlyöntipäätöksesi perustuivat tutkittuun ja pikkutarkkaan tietoon.

Saattaa kuitenkin olla, ettet tiedä ihan kaikkea, kuten sitä että Jordan Spieth saattaa olla kuin uusi golfari oltuaan legendaarisen Butch Harmonin opissa. Tai sitä että golfmestaruuden voittaminen olympialaisissa saattaa olla tänä vuonna monin verroin vaikeampaa kuin vuonna 2016.

Senpä vuoksi haluaisimme ruotia muutamia mehukkaita juttuaihioita sekä esittää huomioita ja mielipiteitä, joiden tarkoitus on ainoastaan laajentaa sinun jo entuudestaan kattavaa tietämystäsi.

Tiger Woods ja Rocco Mediate päätyivät Torrey Pinesin vuoden 2008 U.S. Openissa uusintaan yhteistuloksella -1. Kuva Getty Images

U.S. Openin tulostaso laskee Torrey Pinesissa

Vuonna 2008 Torrey Pinesin South Coursella pelatun U.S. Openin sekä hieman yli neljä kuukautta aikaisemmin saman kilpa-areenan South- ja North-kentillä pelatun PGA Tourin osakilpailun tulostason välillä on hankala tehdä suoraa vertailua.

Kyseisenä vuonna molemmat kisat voittanut Tiger Woods pelasi South Coursen tulokseen -12 ja kokonaistuloksen -19 voittaessaan silloisen Buick Invitationalin, vaikka pelasi viimeisen kierroksen tulokseen 71 lyöntiä. Vaikeana tuloksentekopäivänä pelattiin vain kuusi muuta parin alittavaa tulosta.

Tigerin palattua kentälle kesäkuussa kentän pituus oli 7 649 jaardia ja par 71. Karheikot olivat korkealla ja griinit kovia. Eikä unohdeta Woodsin selkä- ja jalkavaivoja, jotka operoitiin vain päivä sen jälkeen, kun hän oli voittanut Rocco Mediaten 19 reiän maratonuusinnassa. Miesten 72 reiän tulos oli vaatimaton 283 (-1).

Me kaikki tunnemme tämän päivän pitkälyöntiset pommittajat, etenkin voittoaan puolustavan DeChambeaun, mutta kesäkuussa pelattavan U.S. Openin kisakentän mitta on Rees Jonesin viimeisimmän kenttuudistuksen jäljiltä 7 800 jaardia ja sellaisena kenttä myös pelaa. Tyyneltämereltä puhaltavat tuulet vaikeuttavat tuloksen tekoa entisestään. Torrey nayttänee vielä terävämmät kynnet kuin Winged Foot viime syyskuussa. Ja vedonlyöjille vinkiksi, että kannattaa panostaa chippitilastojen kärkikavereihin.

Pommittajista puheenolleen, lähes kaikki näyttävät panostavan lyöntipituuteen

Pitkien lyöntien tavoitteleminen ei tietenkään ole mikään uusi juttu, mutta DeChambeun edesottamukset vuonna 2020 mullistivat koko tarinankerronnan, mistä Winged Footissa voitettu U.S Open oli oivallinen todiste. Tästä intoutuneena muutamat jo valmiiksi pitkälle palloa lyövät kaverit kuten Rory McIlroy, Justin Thomas ja Tony Finau ovat myös alkaneet työstää ilmavampia lyöntejä.

Samanaikaisesti myös vanhat tekijät, kuten Stewart Cink, ovat samaisen asian äärellä. Taannoin pelatun Champions Tourin kilpailun aikana 47-vuotias Cink antoi lausunnon, jossa hän kertoi kaikkien ammattilaisten tavoittelevan lisämetrejä. Itse kisaan hän ansaitsi paikan voittamalla Safeway Openin rikkoen samalla 11 vuoden voitottoman putkensa. Ennen kisaa työstetyillä svingi- ja välinemuutoksilla draiviin oli saatu 20 jaardia lisää mittaa. Cink lisäsi myös, että lähes kaikki tilastot juontuvat tavalla tai toisella draivin pituudesta. “Yleisesti ottaen, golf on sitä helpompaa mitä pidemmälle lyöt. Jos tulokset näin paranevat, niin miksi siihen ei panostaisi”, Cink tarinoi.

Niin, miksipä ei? Naisten golf ei tässä suhteessa juurikaan eroa. Naisten pitkälyöntisimpien kärkikolmikko eli Maria Fassi, Bianca Pagdanganan ja Anne van Dam pelasivat naisten U.S. Openin kaksi ensimmäistä kierrosta yhdessä, ja heidän draiviensa keskimitta oli yli 280 jaardia. He kaikki ovat myös alle 26-vuotiaita. Kukaan heistä ei selvittänyt cutia Champions Golf Clubin kentällä, mutta USGA oivalsi tämän pitkälyöntisten naisten peliryhmän synnyttämän viihdearvon. Näin uuden sukupolven LPGA-pelaajat ottavat Laura Daviesin soihdun kantaakseen, ja voi olla että myös naisten kisojen yleisössä saatetaan jatkossa tarvita kiikareita.

Jordan Spieth nappaa ensimmäisen voittonsa sitten 2017 Open Championshipin

Jordan Spieth on jo jonkin aikaa järjestään missannut metriset puttinsa, eikä moni jaksa uskoa alamäen loppuvan. Pidemmiltä matkoilta teksasilainen on kuitenkin edelleen maailman huippuja, vaikka viime kaudella puttitilastot synkkenivätkin.

Golf Digestin vahvistaman huhun mukaan 27-vuotias Spieth on viime aikoina hakenut uutta suuntaa svingilleen Butch Harmonilta. Ilmeisesti Spieth halusi vahvistuksen sille, että svingiin yhdessä pitkäaikaisen valmentajan Cameron McCormickin kanssa tehdyt muutokset ovat oikeansuuntaisia. Toinen mielipide, varsinkin Harmonilta, vie varmasti eteenpäin ja kohentaa etenkin itseluottamusta.

Edesmennyttä Arnold Palmeria lainataksemme Spieth hienosäätää svingiään Harmonin kantavalla opetusmetodilla “perusasiat kuntoon”. Spieth nousee takaisin kärkikahinoihin, mikäli hän löytää viime vuonna kadonneen tatsin ja alkaa jälleen osumaan griineihin. Sen täytyy riittää siihen, että näinkin lahjakas kaveri nousee maailmanlistan 84. sijalta sinne, mihin kuuluu.

Justin Rose voitti olympiakultaa Brasiliassa vuonna 2016. Kuva Getty Images

Olympialaisissa taso tulee kovenemaan

Näin tulee vuoteen 2016 verrattuna käymään, ainakin miesten puolella. Viisi vuotta sitten Rion 60 pelaajan fieldistä jättäytyi zikaviruksen pelossa pois sellaisia nimiä kuin McIlroy, Johnson, Spieth, Jason Day, Adam Scott, Louis Oosthuizen ja Hideki Matsuyama. Koronapandemian aiheuttamien aikataulumuutosten vuoksi yhä useammat huippunimet suuntaavat Japaniin tämän vuoden elokuussa, kun kaikki majoritkin on siihen mennessä saatu taputeltua.

Yksi heistä on Dustin Johnson, joka oli jättää olympialaiset väliin aikatauluhaasteiden vuoksi, mutta viime aikoina hänellä on ollut eri ääni kellossa. Maailmanlistaan perustuva miesten olympiaranking sulkeutuu kesäkuun 21. päivä ja naisten Rolex Rankingsiin perustuva lista viikkoa myöhemmin. Jokaisesta maasta pääsee mukaan maksimissaan kaksi pelaajaa paitsi jos jollain maalla on enemmän kuin kaksi pelaajaa maailmanlistan 15 parhaan joukossa, jolloin mukaan otetaan enintään 4 pelaajaa. Rajoite on harmillinen yhdysvaltalaisten miespelaajien (11 miestä maailmanlistan 15 parhaan joukossa) ja eteläkorealaisten naisten (7 pelaajaa 15 parhaan joukossa) näkökulmasta. Vuonna 2016 olympiakultaa voittivat Justin Rose ja Inbee Park.

Amerikkalaisten Ryder Cup -voitto olisi yllätys

Vaikka se saattaa joidenkin korvissa kuulostaa ikävältä, niin kyllä Eurooppa lähtee joka toinen vuosi pelattavaan kisaan vahvana ennakkosuosikkina. Eurooppa on voittanut yhdeksän viimeisestä kahdestatoista kohtaamisesta ja niistäkin kolme Amerikan maaperällä. Amerikkalaiset Rankassa vuonna 2018 piessyt Euroopan joukkue vahvistuu entisestään, kun mukaan liittyvät entiset U.S. Amateur -voittajat, englantilainen Matthew Fitzpatrick sekä norjalainen Viktor Hovland.

Kapteeni Steve Strickerin kuuden villin kortin ansiosta Yhdysvaltain vuoden 2021 joukkueesta saattaa rakentua miesmuistiin kovin. Rehellisyyden nimissä, Whistling Straitsin kenttä Havenissa Wisconsinissa ei tule antamaan juurikaan kotikenttäetua. Kentällä on pelattu kolme PGA Championshipiä, jotka kaikki on voittanut ei-amerikkalainen pelaaja, ja kokemuspohja suosii vierailijoita. Joukkueiden todennäköisistä pelaajista eurooppalaiset ovat kilpaileet tällä edesmenneen kenttävelho Pete Dyen suunnittelemalla kentällä useammin kuin amerikkalaiset. Myös Patrick Reedinä tunnetun Captain American on puristettava kaikki irti joukoistaan tai muuten eurooppalaisten voittolaulut raikaavat syksyllä Wisconsinin maalaismaisemissa.

Yhdysvallat yrittää voittaa Ohiossa Solheim Cupin takaisin itselleen. Kuva Getty Images

Yhdysvallat Solheim Cupin selvä suosikki

Joukkueista ainoastaan elokuussa pelaava Yhdysvaltain Curtis Cup -tiimi on suurempi suosikki kuin syyskuussa Ohion Toledossa pelattavaan seitsemänteentoista otteluun selvänä ennakkosuosikkina lähtevä USA:n Solheim Cup -joukkue. Kun ottelu edellisen kerran pelattiin Ohiossa, vuonna 1998, Muirfield Villagen kentällä, Euroopan joukkue vietti tuntitolkulla aikaa Dottie Pepperin naamalla koristellun nyrkkeilysäkin parissa. Muuten amerikkalaiset säilyivät ehjin nahoin, kun joukkue otti tuolloin jo kolmannen perättäisen Solheim-voittonsa luvuin 16–12.

Tänä vuonna Solheim Cup pelataan Inverness Clubin kentällä, jolta LPGA Tour lähti viime vuonna koronatauon jälkeen uudelleen liikkeelle. Kyseisessä kisassa yhdysvaltain Danielle Kang päihitti Ranskan Celine Boutierin yhdellä lyönnillä. Se nyt ei vielä ole mikään enne, mutta se tosiasia, että Euroopan naiset ovat voittaneen Solheim Cupin kahdesti perättäin vain kerran, vuonna 2011 ja 2013, on puolestaan olennaisempi tilasto. Amerikkalaisten motivaatiotasoa nostanevat muistikuvat eurooppalaisten voitonjuhlista Skotlannissa reilut kaksi vuotta sitten, kun Eurooppa kukisti vieraat yhdellä pisteellä. Yhdysvaltojen maaperällä pelatut Solheim Cupit ovat menneet amerikkalaisille seitsemän kertaa kahdeksasta, eikä kotikenttäedusta liene haittaa tälläkään kertaa.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje