Pistekerroin on 1,5 toukokuun lopulta lähtien. Kesän tärkeimmät kilpailut voivat vielä sekoittaa pakan Euroopan joukkueen karsinnoissa.
Euroopan huiput ovat himoinneet paikkaa Ryder Cup -joukkueessa lähes yhtä kiihkeästi kuin major-menestystä siitä lähtien, kun Tony Jacklinin kipparoimat joukkueet ottivat Yhdysvaltain pelaajista niskalenkin 1980-luvun lopulla. USA:n pitkä valtakausi päättyi, ja Eurooppa siirtyi vähitellen jopa kuskin paikalle.
Menestyksen myötä Ryder Cup kääntyi taloudellisesta riippakivestä yhdeksi eurooppalaisen huippugolfin tärkeimmistä tulovirroista.
Joka toinen vuosi käytävän kohtaamisen merkitys näkyy myös siinä, kuinka Ryder Cupista on haluttu tehdä liima, jolla European Tour pitää kiinni pelaajistaan. Paikka joukkueeseen aukeaa vain European Tourin jäsenyyskriteerit täyttäville pelaajille. Kriteereitä tosin on nyt väljennetty, ja jäsenyyden säilyttämiseksi kauden aikana tarvitsee pelata vain neljä kiertueen perusohjelman kilpailua majoreiden ja WGC-sarjan osakilpailujen ulkopuolella.
Kilpagolfin globaali luonne ja monen eurooppalaisen huippupelaajan viihtyminen PGA Tourilla on tunnustettu myös tällä vuosikymmenellä uusitussa karsintamenettelyssä. Euroopan joukkueeseen valitaan neljä pelaajaa suoraan omalla kiertueella saavutetun menestyksen perusteella, toiset neljä maailmanlistapisteiden perusteella. Kapteeni Thomas Björnillä on lisäksi käytössään ennätykselliset neljä niin sanottua villiä korttia, harkinnanvaraista valintaa.
Villien korttien kasvanutta määrää perusteellaan muun muassa sillä, että European Tourin Rolex-sarjan kanssa päällekkäiset kilpailut eivät kartuta Ryder Cup -pisteitä. Atlantin takana viihtyvä ”kuuma” pelaaja voisi näin ollen muuten jäädä helposti joukkueen ulkopuolelle.
Nimenomaan kuumia pelaajia joukkueeseen halutaan, ja se näkyy myös karsintapisteiden karttumisessa. Niitä on kerätty jo viime elokuun Czech Mastersista lähtien, mutta toukokuun lopulla pelattavasta BMW PGA Championshipistä alkaen pistekerroin on 1,5.
Kesä voi vielä sekoittaa pakkaa moneen kertaan, sillä rahakkaiden majoreiden (U.S. Open, Open Championship, PGA Championship) lisäksi ennen elokuun loppua pelataan viisi Rolex-sarjan kilpailua ja WGC-sarjan Bridgestone Invitational. Rahaa ja pisteitä on kaikissa rutkasti jaossa. Voitto oikeassa paikassa tietää helposti usean pykälän nousua karsintarankingissä. Viimeinen tilaisuus pistepotin kartuttamiseen tarjoutuu elo–syyskuun vaihteen Made in Denmarkissa.
Darren Clarken kolme villin kortin valintaa saivat vuonna 2016 osakseen jonkin verran kritiikkiä – varsinkin kun kokenut Lee Westwood petti kapteenin odotukset. Ennatyksellisen neljän kortin haltijana Thomas Björnin paineet valintojen tekijänä ovat vieläkin suuremmat. Panostaako kokemukseen vai antaako mahdollisuus nuorille leijonille, lienee yksi visaisimmista kysymyksistä.
Miten käy Paul Caseyn?
Ratkaisut riippuvat syyskuun alussa paljon siitä, ketkä ovat mukana itsensä joukkueeseen pisteillä pelanneiden joukossa. Asetelma helpottuu huomattavasti, jos Ian Poulterin, Paul Caseyn tai Rafa Cabrera-Bellon kaltaiset pelaajat ovat tämän hetken tilanteen mukaisesti suoran paikan ulkopuolella, mutta mukavasti kärjen tuntumassa. Jokaiselle olisi aiempien näyttöjen perusteella käyttöä.
Ian Poulter on ollut tulessa neljässä eri kohtaamisessa ja voittanut 12 yhteensä 15:stä ottelustaan. Kaksinpeleistä hän on aina selvinnyt voittajana. Cabrera-Bello puolestaan sai vain vähän luottamusta vuoden 2016 kohtaamisessa, mutta selvisi kolmesta ottelustaan tappioitta. Villin kortin valinta olisi nyt hyvin perusteltu.
Paul Casey on joukon mielenkiintoisin nimi. Nyt 40-vuotias englantilainen oli mukana 2004, 2006 ja 2008, mutta Colin Montgomerie ei valinnut häntä mukaan vuoden 2010 kokoonpanoon. Yhdeksän ottelua pelannut ja vain kahdesti hävinnyt Casey käänsi sydämistyneenä selkänsä European Tourille ja asettui pysyvästi Yhdysvaltoihin.
Mieli on viime aikoina muuttunut. Casey on ilmoittanut tekevänsä kaiken voitavansa ollakseen syyskuussa mukana joukkueessa ja voidakseen antaa oman panoksensa eurooppalaisen golfin hyvinvointiin.
Peli on kulkenut, mutta jäsenanomuksensa European Tourille vasta viime marraskuussa jättänyt Casey on joutunut mukaan kamppailuun pelipaikasta takamatkalta. Pisteitä voivat kerätä ainoastaan kiertueen jäsenet. Niinpä Casey on tällä hetkellä virallisella maailmanlistalla neljä pykälää Ryder Cup -rankingin ykköspaikkaa hallussaan pitävän Tyrrell Hattonin edellä, mutta karsintapisteissä kaukana takana.
Voit seurata pistetilannetta täältä.
Villit kortit kautta aikain
Kapteenin liikkumatila omissa pelaajavalinnoissa on vaihdellut suuresti Ryder Cupin historiassa. Esimerkiksi vuosina 1979–1987 vain Euroopalla oli käytössään villejä kortteja, eikä silloinkaan jokaisessa kohtaamisessa. 1983 valinta perustui puhtaasti European Tourin tuolloiseen Order of Meritiin. Vuosina 1979 ja 1981 villejä kortteja oli kaksi, 1985 ja 1987 kolme.
Yhdysvallat alkoi luottaa kapteenin harkintaan vuonna 1989. Siitä lähtien villejä kortteja oli vuoteen 2006 asti kaksi. Vuonna 2008 Yhdysvaltain joukkue siirtyi neljän villin kortin käytäntöön, josta tähän mennessä on poikettu ainoastaan 2014 (kolme villiä korttia).
Euroopan joukkueessa ”oikeaa” määrää on haettu hartaammin. Vuosina 1989–1993 villejä kortteja oli kolme, 1995–2008 kaksi, 2010 kolme, 2012 kaksi ja 2014–2016 jälleen kolme.
