Golfpiste osallistui Tali Speedgolf Openiin kahden miehen joukkueella.
Speedgolfin ja normaalin golfin suurin ero ei ehkä sittenkään ole vauhti. Speedgolfin huiput toki kiitävät viisi kierrosta siinä ajassa, mikä täydeltä peliryhmältä kuluu neljän pelaajan scramble-kierrokseen, mutta yksi seikka saattaa olla vielä merkittävämpi.
Golfiin olennaisesti kuuluva pelinaikainen sosiaalinen kanssakäyminen loistaa speedgolfissa poissaolollaan. Speedgolfia pelataan ja siinä kilpaillaan enimmäkseen yksin. Tavallista golfia taas pelataan yleensä muiden seurassa.
Yksin pelattu kierros ei ole speedgolfissa kuitenkaan ainoa vaihtoehto. Kierroksen voi pelata myös parin kanssa. Speedgolfissa pelataan satunnaisesti myös parikilpailuja aina MM-kisoja myöten.
Golfpiste kokeili, miltä speedgolf maistuu parin kanssa. Jere Jaakkola ja Krister Jalonen osallistuivat lajin Suomen kiertueen osakilpailuun, Tali Speedgolf Openiin, kilpailun ulkopuolella. Pelimuodoksi valitsimme foursomen, jossa pelaajat lyövät samaa palloa vuorotellen ja jossa toinen parista avaa parittomat, toinen parilliset reiät.
Lyönnin ennakoimisessa piilee kuitenkin myös vaaransa.
Ensimmäinen taktinen havaintomme paripelimuodosta on, että foursome tuo mailavalikoimaan enemmän vaihtoehtoja. Jos kentän parilliset ja parittomat reiät poikkeavat profiililtaan keskimäärin toisistaan, kuten Talissa, toinen voi esimerkiksi painottaa avauspeliä ja pakata bägiinsä draiverin, joka speedgolfareiden bägeistä harvemmin löytyy. Parin kanssa mailat voi ainakin teoriassa paremmin optimoida – ja optimoinnin onnistumisesta speedgolfissa on monin paikoin kyse.
Seikka, jota on parin kanssa vaikeampi optimoida, on vauhti. Yksin pelatessa matkavauhdin voi vapaasti valita ja sopeuttaa kierroksen aikana omaan olotilaan. Parin kanssa pelatessa juoksee parin vuoksi helposti vähän liian kovaa, mikä voi alkaa kostautua kierroksen edetessä.
Toisaalta foursome mahdollistaa myös pienet hengähdystauot ja jopa kävelyjaksot, kun kiirehtimisestä ei ole parin lyöntivuorolla mitään hyötyä. Erityisesti pitkien väylien kakkoslyönteihin on tyypillisesti hyvin aikaa. Kun pelipari lähtee lyömään avauslyöntiään, toinen voi juosta jo kauas vastaanottamaan avausta, eikä seuraavaan lyöntiin ole kiirettä, koska onnistuneiden lyöntien välissä reiän avanneen pelaajan on juostava usein 300–450 metrin matka ennen kolmatta lyöntiä.
Lyönnin ennakoimisessa piilee kuitenkin myös vaaransa. Jos pelipari on ehtinyt jo pitkälle ja väylän avaavan pelaajan lyönti epäonnistuu pahoin, pelaajan on voi joutua palaamaan väylältä takaisin tiitä kohti pitkänkin matkan. Jos taas molempien peli kulkee, ”ennakoinnista” voi saada huomattavaa ajallista etua yksin pelattuun speedgolf-kierrokseen verrattuna.
Parispeedgolfissa kilpaillaan toisinaan myös four-ball-pelimuodolla, jossa molemmat pelaavat omaa palloaan reikään asti ja kullakin reiällä vain parin parempi tulos huomioidaan. Foursome sopii kuitenkin erinomaisesti sekä speedgolfin rytmiin että taktiikkaan, ja on melkein kuin räätälöity speedgolfin paripelimuodoksi.
Sosiaalisen kanssakäymisen puutetta foursome ei kuitenkaan kokonaan paikkaa. Jos vauhtia pidetään riittävästi yllä, kierroksesta ei tule mitään rupattelutuokiota. Keskustelun määrä toki riippuu myös osin pelaajien kuntotasosta. Foursomessa pelaajat myös etenevät suuren osan kierroksesta omia polkujaan ennakoidessaan toisten lyöntejä ja kohtaavat toisensa pääosin vain griinien ympärillä. Sykkeet ovat kuitenkin keskimäärin sen verran korkealla, että kovin syvällisiä keskusteluja ei viheriöilläkään käydä.
Tuntuu vähän siltä kuin olisi ollut parin kanssa tavallista mukavammalla juoksulenkillä.
Vaikka juttutuokiot jäävätkin vähäisiksi, speedgolfkierros parin kanssa on silti ehdottomasti sosiaalinen ja yhteisöllinen kokemus sekä hyvässä että osin myös pahassa. Erityisesti epäonnistuneet suoritukset tuntuvat raskaammilta kuin yksin pelatessa, mutta ne on vauhdikkaillakin kierroksilla unohdettava nopeasti.
Speedgolf tuo golfista esiin mielenkiintoisia puolia ja saa pelaajan pohtimaan suorituksiaan ja omaa pelitapaansa uudelleen. Parin kanssa pelattava kierros maustaa kokemusta entisestään.
Kenties paras hetki parispeedgolfissa koittaa silloin, kun ajanotto seisahtuu. Olo fyysisen suorituksen ja usein myös ainakin osittain hyvin sujuneen pelin jälkeen on euforinen, ja parikierroksella sen voi jakaa pelikaverin kanssa. Tuntuu vähän siltä kuin olisi ollut parin kanssa tavallista mukavammalla juoksulenkillä. Ja jos kilpailemisen panos ei ole kovin suuri, tuloksella ei ole niin väliä.
Mutta tokihan tulos aina kiinnostaa. Paljonko se meillä siis oli?
Aikaa 18 reikään kului 59 minuuttia ja yhdeksän sekuntia, ja lyöntejä meille kertyi tasan bogeyvauhtia eli Talin par 71 -kentällä yhteensä 89. Speedgolf-tuloksemme oli siis 148,09.
”Pääsitte harvalukuiseen joukkoon. Harva pelaa ensimmäisen speedgolf-kilpailunsa alle tunnissa”, lajin kotimaiseen kärkitrioon kuuluva Jari Pitkälä kannusti pukuhuoneessa.
Kuten tavallista, kärki ja varsinkin kisan voittanut Mikko Rantanen, paineli Tali Speedgolf Openissa taas hurjaa kyytiä. Lajin puolustava maailmanmestari pelasi kierroksen parissa, 71 lyönnillä, ja kellotti myös kisan nopeimman juoksuajan, 45 minuuttia 29 sekuntia.
Hävisimme siis Rantaselle jokaisella reiällä yhden lyönnin ja 45 sekuntia. Syksyn MM-kisoihin valmistautuva lajin suomalainen suurmestari on yhä maineensa veroinen.
Lue seuraavaksi: Häikäisevä Andreas Finn karkasi Kytäjällä speedgolfin suomenmestaruuteen