Joroisten Kartanogolfissa pelattava maanantaigolf lienee pisimpään Suomessa pelattava viikkokisa. Kuluva kesä on 25:s vuosi.
Kaikki alkoi USA:sta Atlantasta. Varkauden seudulla on vahvoja metallialan yrityksiä. Ahlströmin palveluksessa olleet Jukka Nyyssönen ja Kari Tuomainen olivat saaneet rapakon taakse bisnesvieraakseen kotiseudultaan Teuri Juutilaisen.
Kauppojenteon yhteydessä pelattiin luonnollisesti muutama kierros golfia. Kun miestenvälinen kemia toimi, syntyi ajatus, että jatketaan porukkapelejä kotimaisemissa Kartanogolfissa.
Niin tapahtui. Ensimmäinen kisa pelattiin 31.7.2001 Nyyssösen palattua Varkauteen.
“Siitä se lähti liikkeelle. Porukka kasvoi pikku hiljaa ja maanantaigolfiksi kutsuttu tapahtuma vakiintui”, Jukka kertoo ja jakelee samalla Kartanogolfin terassilla tuloskortteja osanottajille.
Kesäkauden aikaan näitä kierroksia kertyy 200–300. Holareita on vuosien saatossa syntynyt vain kolme.
Mutta miksi juuri maanantaina ja kello 15.00?
“Silloin voi melko hyvällä omallatunnolla luistaa työpaikalta ’palaveriin’ ja aloittaa arkiviikon virkistyneenä”, kuuluu perustelu.
Ilman vetäjiä ja sitoutumista ei mikään tapahtuma kanna pitkälle. Maanantaigolfin tukipylväinä ovat olleet alkuperäisjäsenet Jukka Nyyssönen ja Teuri Juutilainen vahvistettuna muutamalla assistentilla. Jatkuvuus on taattu viikosta toiseen.
Mukaan porukkaan ei pääse ei pääse ilman johtoryhmän haastattelua ja kahta pelikierrosta. Koekierroksia ei kuulemma kannata pelata liian hyvin, se voi vaikeuttaa jäseneksi pääsyä.
Mutkikkaat säännöt
Olen saanut kunnian pelata vieraspelaajana kolmesti, mutta vieläkään eivät säännöt ole kirkastuneet.
Lähtökohta on kuitenkin se, että osanottomaksu on kymmenen euroa ja jokainen neljän hengen ryhmä pelaa keskinäistä skiniä. Jokaisella parkolmosella on lähimmäksi lippua kisa, samoin pisin draivi palkitaan. Bogey-pelin kolme parasta saa palkinnon ja viimeiseksi jääneelle ojennetaan niin sanottu hattupullo.
Verottajalle tiedoksi, että kokemus on osoittanut, että raha kiertää taskusta toisen; yhtenä kertana häviät, toisena voitat, joskus voi jopa jäädä omilleen.
Ja voittaja on tällä kertaa Arto Pikkarainen
“Ei raha meidän kisassamme ole tärkeä motiivi, vaan rentouttava yhdessäolo, roima huulenheitto ja kaveruus. Ei tämä olisi muuten kantanut vuodesta ja viikosta toisen”, Juutilaisen Teuri sanoo.
Tässä siis pelin perusperiaatteet. Lisäsääntöjä on mm. Aalin Matin sääntö lisäbonuksista helpoimmilla väylillä. Kyllä savolaiset osaavat pitää huolta siitä, että vieraspelaaja ei menesty, vaikka on omasta mielestään pelannut hyvin.
Hattupullonimitys johtuu siitä, että ennen viimeiseksi jääneelle annettiin hattu, mutta harva jäi sitä palkintojenjaossa odottamaan, nyt viimeinenkin jää odottelemaan viinipulloa.
Porukan kausi on monesti avattu kevään matkalla ulkomaille. On käyty mm. Turkin Belekissä, Berliinissä, Krakovassa ja Torremolinoksessa. Näille matkoille ovat myös avecit päässeet mukaan. Syksyn päättäjäiset on pelattu monesti Virossa, nyt syksyn päättää kahden päivän turnaus Revontuligolfissa.
Elokuun toisen viikon maanantai on hieno golfpäivä, vaikka ennusteet ovatkin luvanneet sadekuuroja, ennusteissa jopa salamankuvia. Kenttä on tyylilleen uskollisesti loistokunnossa
Kaikki ryhmät lähtevät ykköstiiltä. Kilpailun johtaja on ykkösryhmässä, sillä hän toimii myös tulospalvelun vetäjänä. Kaikki ryhmät on arvottu.
“Jouni, ota savolaisilta rahat”, Nyyssösen Jukka huikkaa lähtiessään kierrokselle.
Salama kirkkaalta taivaalta
Kun olemme pitkähköllä par-nelosväylällä, ryhmääni kuuluva Jorma Peiponen pysähtyy, pyytää muut rinnalleen, ottaa lippiksen päästään ja kehottaa meitä pitämään hiljaisen hetken.
“Tällä paikalla 12 vuotta sitten, 14.7.2014, juuri maanantaigolfissa, hyvä ystävämme Matti Aali kuoli salamaniskuun.”
Se oli traaginen tapahtuma, jota käsiteltiin laajasti myös mm. Ilta-Sanomissa ja Golflehdessä. Ryhmässämme pelasi myös Ari Laine.
Hiljainen hetki tällä paikalla nelosväylällä salamaniskuun kuolleen Matti Aalin muistolle. Vasemmalta Ari Laine, Jorma Peiponen ja Heikki Kunnas.
“Oltiin tämän nelosväylän alussa, kun ukkonen nousi. Kun se iski ensimmäisen kerran, lopetimme kierroksen ja läksimme palaamaan klubille päin. Silloin salama iski toisen kerran. Kävelin hieman jäljempänä ja näin kun sormenpaksuinen valokaari sujahti editseni ja iski Mattia suoraan rintaan. Matti vaipui väylälle,” Ari kertoilee hiljakseen.
Ari oli shokissa eikä osannut tehdä mitään, puttigriinillä ollut Peiposen Jorma riensi paikalle ja yritti antaa ensiapua. Paikalle tuli myöhemmin ambulanssi ja pelastushelikopteri, mutta mitään ei ollut tehtävissä.
Matti oli hyvin pidetty, taitava golfari, joka oli kuulunut maanantaigolfyhteisöön lähes sen alusta alkaen.
Nytkin taivaalla seilasi yksittäisiä tummia pilviä, mutta jyrähdyksiä ei kuulunut. Sadekin roimi kenttää vasta kisan loppuvaiheessa.
Vain ykkösryhmä säästyi kastumasta, muut palasivat klubitalolle enemmän tai vähemmän märkinä.
Palkintojenjako sujui rutiinilla. Kisan paras oli Arto Pikkarainen.
En saanut kannustuksesta huolimatta savolaisilta rahoja tälläkään kertaa, mutta voitin kuitenkin hattupullon, joten ei Joroisista suinkaan tyhjin käsin stadiin poistuttu.