Pelaajia riittää, mutta osakkeiden jälkimarkkina yskii. Nyt golfyhtiöt joutuvat miettimään, miten omistamisesta tehdään jälleen houkutteleva vaihtoehto.
Suomalainen golf elää erikoista aikaa. Lajilla menee monella mittarilla paremmin kuin koskaan. Golfliiton jäsenmäärä nousi vuonna 2025 ennätykselliseen 161 635 pelaajaan, ja seitsemässä vuodessa harrastajia on tullut lähes 23 000 lisää.
Samaan aikaan osa golfosakkeista ei tahdo kelvata kenellekään.
Osakkeita tarjotaan nimellisellä hinnalla, joskus ilmaiseksi. Joissakin tapauksissa omistaja on valmis maksamaan siitä, että joku toinen ottaa osakkeen ja siihen liittyvän vastikevelvollisuuden vastaan.
Ilmiö ei ole uusi. Golfin kasvun keskellä ristiriita näyttää kuitenkin entistä erikoisemmalta. Pelaajia on enemmän, mutta se ei heijastu osakkeiden kysyntään, vaan harva haluaa omistaa golfkenttää.
Ruuhikoski Golfissa ristiriita nousi tänä kesänä esiin poikkeuksellisen näkyvästi. Yhtiö sai keväällä uudet omistajat kaikille hallussaan olleille 25 osakkeelle. Ensi vuonna ne tuovat yhtiölle lähes 25 000 euroa vastiketuloja.
Onnistuminen synnytti osakkaiden keskuudessa kysymyksen: miksei yhtiö auttaisi samalla tavalla niitä nykyisiä omistajia, jotka haluavat osakkeestaan eroon?
Tästä syntyi uusi kampanja. Ruuhikoski auttaa myyjiä ja ostajia löytämään toisensa. Myyjä luopuu osakkeestaan eurolla ja maksaa vielä vuoden 2027 vastikkeen. Ostaja saa siis ensi kauden pelaamisen valmiiksi maksettuna. Kauppoja on syntynyt puolisen tusinaa, mutta myyjiä on ilmaantunut selvästi enemmän kuin ostajia. Ruuhikosken omassa osakepörssissä on tällä hetkellä myynnissä viitisenkymmentä osaketta.
Kampanja toimii samalla käytännön testinä golfosakkeen kysynnästä. Ensimmäiset tulokset osoittavat, ettei ongelma ratkea pelkästään saattamalla ostaja ja myyjä yhteen.
Ruuhikosken toimitusjohtajan Kari Haaviston mielestä ongelma ei ole ensisijaisesti osakkeella pelaamisen hinnassa. Paljon pelaavalle osake voi olla erittäin edullinen tapa harrastaa golfia. Vaikeampi kysymys tulee vastaan siinä vaiheessa, kun pelaaminen loppuu.
Golfosaketta harkitseva ei nimittäin mieti vain ensi kautta. Hän joutuu pohtimaan myös sitä hetkeä, jolloin omistukselle ei enää ole käyttöä. Jos osakkeesta irtautuminen näyttää vaikealta, edes yhden euron ostohinta ei välttämättä tee siitä houkuttelevaa.
Suuri osa suomalaisista golfkentistä on rakennettu osakepohjaisesti. Osakkaat ovat rahoittaneet kenttien syntyä ja myöhemmin niiden ylläpitoa vastikkeilla. Malli oli luonteva aikana, jolloin osake tai siihen sidottu pelioikeus oli käytännössä edellytys säännölliselle pelaamiselle.
Sen jälkeen markkina muuttui.
Nykyisin pelaaja voi valita vuokratun pelioikeuden, green feen, sarjakortin, kausituotteen tai muun joustavan vaihtoehdon. Osakkeen omistaminen ei monella kentällä ole enää ainoa eikä välttämättä edes edullisin tapa pelata.
Pelaajalle vaihtoehtojen lisääntyminen on tuonut vapautta. Golfyhtiölle yhtälö on vaikeampi. Kentän pitää saada pelaajia ja tuloja, mutta samalla osakkuudella pitäisi olla riittävästi etuja, jotta joku haluaa kantaa omistamiseen liittyvän taloudellisen vastuun.
Mitä osakas saa vastineeksi riskistä?
Golfosakkeen tulevaisuuden kannalta yksi kysymys nousee muiden yläpuolelle: mitä omistaja saa vastineeksi sitoutumisestaan? Osakas maksaa vastiketta ja osallistuu yhtiön talouden ylläpitämiseen. Hän kantaa samalla riskin siitä, ettei osakkeelle löydy myöhemmin ostajaa. Siksi osakkuuden pitäisi tarjota etuja, joilla on pelaajalle todellista merkitystä.
Jos lähes samat pelimahdollisuudet saa ilman omistamista, vuosittaista vastikevelvollisuutta ja jälkimarkkinariskiä, osakkeen ostamista on vaikea perustella.
Osakkuuden vahvistaminen ei tarkoita muiden pelaajien sulkemista kentän ulkopuolelle. Omistajan pitää kuitenkin selkeästi hyötyä omistajuudestaan. Se voi tarkoittaa edullisempaa pelaamista, parempia ajanvarausoikeuksia, joustavampaa pelioikeutta tai muita konkreettisia hyötyjä.
Omistajan on myös voitava luottaa siihen, että hän pääsee halutessaan osakkeesta eroon.
Sama tasapaino tulee vastaan kentän kaupallisessa käytössä. Yritystapahtumat, kilpailut ja vieraspelaaminen voivat olla yhtiölle tärkeitä tulonlähteitä, jotka hyödyttävät lopulta myös osakkaita. Raja tulee vastaan, jos ulkopuolinen käyttö kaventaa toistuvasti omistajien omia pelimahdollisuuksia. Lisätulojen hankkiminen tukee osakkuutta niin kauan kuin osakkuuden käyttöarvo ei samalla olennaisesti heikkene.
Yksi kenttä etsii ostajan, toinen vähentää osakkeita
Golfyhtiöt ovat alkaneet etsiä erilaisia ratkaisuja osakkeiden heikkoon vaihdettavuuteen. Ruuhikoskellakin on jo rajattu luopumisreitti. Yhtiö ottaa vuosittain vastaan viisi osaketta esimerkiksi kuolinpesiltä ja omistajilta, jotka eivät sairauden vuoksi enää pysty pelaamaan.
Kyse on monia suomalaisia osakekenttiä koskettavasta muutoksesta, johon niiden on löydettävä sopivat ratkaisut.
Järjestely auttaa yksittäistä omistajaa, mutta ei poista osaketta järjestelmästä. Vastuu siirtyy yhtiölle, jonka pitää löytää osakkeelle uusi omistaja. Näin Ruuhikosken haltuun oli vuosien mittaan kertynyt 25 osaketta. Kevään kampanjassa niille kaikille löytyi uusi omistaja.
Archipelagia Golfissa on valittu toisenlainen tie. Yhtiökokous valtuutti hallituksen ottamaan vuoden 2026 aikana vastikkeetta vastaan enintään 50 velatonta A-osaketta. Kyse on osasta pidempää suunnitelmaa. Archipelagia tavoittelee ulkona olevien A-osakkeiden määrän hallittua vähentämistä noin 900 osakkeeseen vuoteen 2032 mennessä.
Archipelagia Golf tarjoaa osakkailleen hallitun luopumisreitin. Samalla yhtiö pyrkii vähentämään osakkaiden hallussa olevien A-osakkeiden määrää ja vahvistamaan jäljelle jäävien osakkeiden kysyntää. Kuva: Lassi Pekka Tilander
Yhtiö pyrkii näin muun muassa ennakoimaan osakkeiden päätymistä omistajakunnan ikääntyessä kuolinpesiin. Samalla ulkona olevien osakkeiden määrän vähentämisen arvioidaan voivan vahvistaa jäljelle jäävien osakkeiden kysyntää.
Ratkaisun kustannus siirtyy jäljelle jääville osakkaille. Jos yhtiölle lahjoitetaan 50 osaketta, vastiketuloja jää vuosittain saamatta noin 9 000 euroa. Archipelagia Golfin laskelman mukaan tämä nostaisi seuraavana vuonna muiden osakkeiden vastiketta noin 9,10 eurolla osaketta kohden.
Yhtiölle lahjoitettuja osakkeita ei kuitenkaan mitätöidä. Ne jäävät yhtiön omistukseen.
Ruuhikoski ja Archipelagia lähestyvät siis samaa haastetta eri suunnista.
Ruuhikoski pyrkii löytämään osakkeelle uuden omistajan ja säilyttämään vastiketulot. Archipelagia tarjoaa ehdot täyttävälle omistajalle mahdollisuuden luopua osakkeestaan ilman ostajaa ja siirtää osakkeen yhtiön omaan haltuun. Näin ulkona olevien A-osakkeiden määrä vähenee, mutta yhtiön osakkeiden kokonaismäärä ei lahjoituksen seurauksena pienene.
Kyse on monia suomalaisia osakekenttiä koskettavasta muutoksesta, johon yhtiöiden on löydettävä olosuhteisiinsa sopivat ratkaisut.
Symbolinen kauppahinta ei yksin kerro golfosakkeen arvosta. Yhden euron osake voi olla erinomainen hankinta, jos se tarjoaa edullisen ja varman pelaamisen tavan vuosiksi eteenpäin. Ongelma syntyy, jos velvoitteet ylittävät hyödyt tai omistuksesta ei pääse kohtuullisesti eroon.
Osakekentän on löydettävä uusi tasapaino
Pelaamisen tapojen lisääntyminen on muuttanut golfosakkeen asemaa. Vuokrapelioikeudet, sarjakortit, green fee -pelaaminen ja kenttien omat kausituotteet kilpailevat osakkeen kanssa samasta asiakkaasta.
Golf kiinnostaa, mutta kiinnostus pelaamiseen ei automaattisesti tarkoita kiinnostusta kentän omistamiseen.
Kenttäyhtiölle yhtälö on hankala. Joustavia tuotteita tarvitaan, jotta kentälle saadaan pelaajia ja tuloja. Jos ne ovat liian edullisia tai tarjoavat käytännössä saman palvelun kuin osakkuus, omistamisen houkuttelevuus kärsii.
Vieraspelaamisen voimakas rajoittaminen tai hintojen nostaminen vain osakkeen aseman suojelemiseksi taas voi vähentää kentän käyttöä, tuloja ja uusien pelaajien kiinnostusta.
Osakkaan pitää saada sitoutumisestaan selvä hyöty, mutta kentän pitää samalla pystyä palvelemaan muita asiakkaita ja käyttämään kapasiteettiaan järkevästi.
Kenttäyhtiöiden on linjattava, halutaanko olla ensisijaisesti omistajiensa pelikenttä, jossa osakkuus antaa selvän erityisaseman? Vai ollaanko kaupallisempi golfkeskus, joka tavoittelee korkeaa käyttöastetta ja myy pelaamista monessa muodossa? Vai rakennetaanko näiden väliin malli, jossa osakkaiden edut ja avoin pelimyynti tukevat toisiaan?
Suomessa viimeksi mainittu on tavallisin ratkaisu. Juuri siinä tasapainon löytäminen on vaikeinta.
Omistamiselle tarvitaan hyvä syy
Monilla suomalaisilla osakekentillä omistajakunta ikääntyy. Samalla kentät tarvitsevat ennakoitavaa rahoitusta päivittäiseen toimintaansa ja tuleviin peruskorjauksiin. Omistajakunnan ikääntyessä myös kysymykset osakkeesta luopumisesta ja tuleviin investointeihin liittyvistä maksuvelvoitteista korostuvat.
Osakekenttämalli ei ole välttämättä katoamassa, mutta sen itsestään selvä asema on horjunut.
Osaketta ei tulevaisuudessa osteta vain siksi, että golfarin kuuluu omistaa sellainen. Omistamisen täytyy olla järkevä vaihtoehto, eli omistamisesta on oltava hyötyä.
Golfosakkeen tulevaisuus ei siksi lopulta ratkea sillä, maksaako osake yhden, sata vai tuhat euroa. Ratkaisevaa on, saako omistaja sitoutumiselleen riittävän vastineen – ja voiko hän luottaa pääsevänsä omistuksestaan halutessaan eroon.
Oikaisu 2.9.2026: Jutussa kuvattiin aiemmin virheellisesti Archipelagia Golfin osakelahjoitusjärjestelyä osakkeiden kokonaismäärän vähentämisenä. Lahjoitetut osakkeet jäävät yhtiön omistukseen, joten järjestely vähentää ulkona olevien A-osakkeiden määrää, ei osakkeiden kokonaismäärää. Juttuun on myös täsmennetty järjestelyn vaikutusta vastikkeisiin.
Lue seuraavaksi: Ruuhikoski Golfin osaketta myydään rohkealla mallilla, joka kertoo olennaisen osakekaupan ahdingosta
Hyvä kun tämä suomalaisen golfin suuri ongelma otettiin taas esille.
Sellaisia LISÄetuja, joiden vuoksi pelaaja päättää ostaa pelaamistaan varten golfkentän osakkeen, ei ole olemassa. Lähtöaikojen varhainen varausmahdiollisuus, klubin eri fasilitettien käyttöoikeus tai parin euron alennus lounaan hinnasta eivät saa ketään innostumaan 1000 euron vastikkeen maksamiseen. Niillä hoidellaan vain osakkeen omistamisen kipua, mutta ei luoda osakkeille markkinaa. Ongelman ratkaisuun on kaksi tapaa:
1) Osakkeilta poistetaan vastikepakko, tai vastikkeen suuruudeksi määrätään jotain +/- 200 eur, jolloin kenttäyhtiö hankkii pääosan tuloistaan myymällä oakkailleen pelioikeuksia, sallimalla yritystapahtumia, myymällä mainostilaa sekä sekä myymällä ulkopuolisille erisisältöisiä pelioikeuspaketteja sekä päiväpelioikeuksia.
2) Osakeyhtiökentät sallivat vieraspelaamisen vain toisten osakekenttien omistajille.
Itse pidän kakkosvaihtoehtoa parempana, sillä se lisää tehokkaasti osakkeiden kysyntää eikä siihen ei liity ykkösvaihtoehdon sisältämää taloudellista riskiä. Ry-kentien jäsenet pääsisivät pelaamaan osakekentille vain osakkaiden vieraina. Aluksi ry-kenttien jäsenyyteen tulisi kysyntää, mutta kun saturaatiopiste on niissä saavutettu, osakkeet alkavat käydä taas kaupaksi.
Aikanaan ostaessani golfosakkeen korostettiin myyjän taholta, että kentällä eivät tule olemaan kurssilaiset, isot kilpailut ym. Tosin kävi. Jo muutaman vuoden kuluttua oli kurssilaisille varattu parhaat peliajat. Ja sitten tulivat nämä kilpailut. Yrityskilpailuja tosi paljon. Viime viikon kenttä oli täysin suljettuna osakkailta ja muiltakin pelaajilta tämän Hotell Planner Tourin takia. Aikaisemmin oli osakkeenomistajille varattu mahdollisuus pelata naapuriyhtiöiden kentillä. Sitä ei moneen vuoteen enää ollut. Ja missään ei kerrota paljonko tämä oma kenttäyhtiömme saa korvausta tuon ison kilpailun järjestämisestä vai ovatko osakkat maksumiehinä.
Golfkentän osakkeen omistaminen ei voi perustua negatiiviseen tuottoon. Kentät eivät ole veljeksiä. Osalla kierretään 35000 kierrosta/18 reikää, toisilla 10000 kierrosta/18 reikää. Ehkä kannattaisi laskea kierroksen keskihinta (Kauden liikevaihto/kierrosmäärä). Tuloksena saadaan hintahaitari 20… 80 €/kierros. Kun tähän vielä lisätään se tosiasia, että osa kiertää 10 kierrosta ja ahkerimmat 200 kierrosta/pelikausi. Henkilökohtaisen kierroshinnan haitari voi vaihdella sangen paljon (5€ ja 100€ välillä). Ainakin vanhempien kenttäyhtiöiden yhtiöjärjestykset on laadittu osakepohjaisiksi ja osake tuottaa rajoittamattoman pelioikeuden (ei ole rajoituksia pelien ajankohdilla eikä kierrosmäärillä). Useimmiten vuokratulla pelioikeuidella on vain varausaikarajoitteita.
Tiivisteysti: kenttä täytyy saada kannattavaksi pelaamisella ja siihen liittyvillä palveluilla. Muilla tahoilla ei ole riittävästi maksuhaluja.
Seniorgolfari: ”2) Osakeyhtiökentät sallivat vieraspelaamisen vain toisten osakekenttien omistajille.”
Tämä mahdollisuus on olemassa, mutta ei mitenkään laajamittaisesti. Toisin sanoen, A Oy voi sopia B Oy:n kanssa, että saavat vierailla meidän kentällä ale-hintaan. Sitten A Oy voi sopia C Oy:n kanssa jonkin toisen vastavuoroisen menettelyn (esimerkiksi osakkaat saavat kumppanikentälle 100€ vuosipelioikeuden).
Näitä järjestelyjä on käytössä, mutta ne eivät ole saaneet kyseisten kenttien osakkeille ostoryntäystä. Esimerksi Nordcenter, Master, Vanajanlinna, Kytäjä, jne
Mitään laajamittaista järjestelyö, jossa kentät yhdessä sopisivat jotain rajoitteita tai hintajärjestelyjä ei voi tehdä. Ne ovat yksiselitteisesti Kilpailunrajoituslain vastaisia. (näitähän yritettiin aikanaan ”sitoutuneet golfarit” projektissa).
Golfkentät voivat siis tehdä em. vastavuoroisuus sopimuksia kumppanikenttien kanssa. Samalla kukin kenttä voi hinnoitella gf-pelaaminen siten, ettei muut vieraspelaajat pääse sinne pelaamaan. Tällainen järjestely on esimerkiksi Sarfvikissa päivä-gf on 250€. Korvanappiin on huhuja, että Pickala pyrkii samaan hinnoitteluun Park-kentän uudistuksen jälkeen. Aika vähän on näillä hinnoilla vieraspelaajia, eikä muilla kentillä ole ollut rohkeutta tehdä samaa. Korkea gf-hinta tai muut rajoitteet ulkopuolisille käytännössä pudottaa vieraspelaajat pois, mikä tarkoittaa että osakkaat maksavat tämänkin vajeen kukkarostaan.
Jutun kuvituskuvassa mielenkiintoinen hanska. Olisiko aika lopettaa GenAI:n käyttö ja maksaa kuvista niiden tekijöille?
Putti-Possu antaa väärää tietoa. Yksityisellä osakeyhtiömuotoisella kentällä on oikeus päättää omasta peliohjesäännöstään ja rajoittaa vieraspelaamista mielensä mukaan. Rajoitus voisi olla niin, että vieraspelaajan tulee olla joko toisen osakeyhtiömuotoisen kentän osakas tai pelata osakkaan vieraana. Kahden tai useammankin kentän väliset sopimukset, joilla annetaan etuja niiden osakkaille, on vain yksi mainitsemistani lisäeduista, joilla ei ole merkittävää osakkeen markkina-arvoa lisäävää vaikutusta. Sehän ei rajoita vieraspelaamista millään lailla.
Kilpailunrajoituslainsäädäntö liittyy kartelleihin, mutta en usko että peliokeuden rajoittaminen kuuluu sen lainsäädännön piiriin.
Jotta golf voisi saada lisää pelaajia, ei osakkeeseen sidotulla pelaamisella ole nykyisessä muodossa tulevaisuutta.
Osakkeen palauttaminen yhtiölle yhdellä eurolla sairauden tai kuoleman takia pitäisi olla automaatio. Osakkaiden ostajat ovat antaneet suuren panoksen golfin hyväksi ja heitä (sairaus) tai heidän perillisiä aviopuolisoa/lapsia ei pitäisi enään pistää maksumiehiksi.
Golf kenttien taloutta rasittaa käyttöasteiltaan vaatimattomat klubirakennukset.
Suomalainen 90-luvun ilmiö, onko missään maassa vastaavaa?
Jos green fee pelaajat maksavat 40-50 e kierros, niin minun ymmärryksen mukaan kenttayhtiön pyörittäminen on hyvin kannattavaa ja rahaa jää investointeihin.
Green fee pelaajien kierrosmäärät ovat noin 10-30 kierrosta.
Seniorigolffaajat, jotka pelaavat 60-110 kierrosta, ehkä mukana on vielä omat eväät sekä pallohaavi. En usko, että he ovat kentälle kannattavia, vaikka maksaisivat 900 e pelioikeudesta ja 100 e jäsenyydestä.
Ainut hyöty, että rahat tulee tilille 3-4 kk aikaisemmin kuin green fee pelaajat.
Golf osake on kuin auto, harvoin saa enempää kuin on siitä maksanut.
”Kilpailunrajoituslainsäädäntö liittyy kartelleihin, mutta en usko että peliokeuden rajoittaminen kuuluu sen lainsäädännön piiriin.”
Golf Oy (ja myös seuramuotoinen ry) ovat yrityksiä ja siten kilpailijoita. Ne voivat toki itsenäisesti hinnoitella pelaamistaan ja tehdä sopimuksia toisten yritysten kanssa. Mutta ne eivät voi sopia keskenään tai useamman kanssa koskien a) hinnoittelua tai b) markkinan jakamista/rajoittamista. Jos näin menetellään, rikotaan kilpailunrajoituslakia (eli muodostuu ”kartelli”).
AI:ltä seuraava yhteenveto:
Suomen golfmarkkinoilla kilpailulain rikkominen tarkoittaa useimmiten kilpailun rajoittamista, laitonta hintayhteistyötä tai kartelleja. Golfseurojen, kenttäyhtiöiden ja Suomen Golfliiton on kaikessa toiminnassaan noudatettava Suomen kilpailulakia (948/2011). Urheiluoikeudessa ja taloudellisilla markkinoilla kilpailulain rikkomukset golfissa liittyvät tyypillisesti seuraaviin kokonaisuuksiin:Keskeiset kilpailulain soveltamiskohteet golfissaVieraspelaamisen ja pelioikeuksien rajoitukset: Golfkentät tai liitto eivät saa sopia keskenään säännöistä, jotka syrjivät tiettyjä pelaajaryhmiä tai rajoittavat vapaata kilpailua pelioikeusmarkkinoilla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on aiemmin tutkinut tapausta, jossa selvitettiin, rajoittivatko golfyhteisöjen suunnittelemat suositukset ja vieraspelaaja-ehdot laittomasti kilpailua.Kielletty hintayhteistyö ja suositukset: Itsenäiset golfyhtiöt eivät saa sopia keskenään green fee -maksuista, pelioikeuksien hinnoista tai muista kaupallisista ehdoista. Myös toimialajärjestöjen antamat sitovat tai ohjeelliset hintasuositukset ovat kilpailulain mukaan kiellettyjä.Tiedonvaihto kilpailijoiden kesken: Golfkenttien ja -yhtiöiden välinen liian yksityiskohtainen ja tulevaisuuteen suuntautuva strateginen tietojenvaihto (kuten hinnoitteluaikeet) voi täyttää kilpailulain vastaisen kartellin tunnusmerkit. Markkinatutkimuksia ja tilastoja on tehtävä vain lainsäädännön sallimissa puitteissa, jolloin tiedon on oltava historiallista ja riittävän yleisellä tasolla.
Hieman pitemmällä tähtäimellä Suomen golfin ongelma on, että kenttien teknisen käyttöiän tullessa täyteen, kukaan ei ole halukas rahoittamaan tarvittavia isoja uusintoja.
Muutamassa tapauksessa ratkaisuna on eksklusiivisuus (Sarfvik) tai vahva golfin ympärille muodostunut kiinteistökanta (Pickala) tai molemmat (Sarvikin ympärille on muodostumassa kiinteistökantaa ja Pickala ehkä – toivottavasti – menossa eksklusiivisempaan suuntaan). Archipelagian ajatus ostaa omia osakkeita ja korottaa maksuja on askel eksklusiiviseen suuntaan.
Pelioikeuden vuokraamisen mahdollisuus on tauti, joka on syönyt osakkeen arvon. Nykyisten yhtiöjärjestyksien puitteissa tälle voi tehdä vain hyvin vähän. Osakkaiden vuokrapelaajia laajemmat varaamismahdollisuudet on yksi, mutta sekin kovin rajallinen keino.
Jos yhtiö ostaisi osakkeitaan markkinoilta merkittävän määrän, jos vuosivastike nostettaisiin kolminkertaiseksi (kansainvälisesti ottaen vielä hyvin alhainen) ja jos vieraspelaajan (ei isännän kanssa pelaava) maksu asetettaisiin hyvin korkeaksi, pelaavan osakkaan keskeisin intressi – peliaikojen hyvä saatavuus – toteutuisi: ei yritystapahtumia, ei vuokralaisia, ei greenfeepelaajia. Pelioikeutta nyt vuokraavat osakkaat varmaan tällöin mielellään myisivät osakkeensa yhtiölle, koska ovat varmaankin arvostaneet osakkeensa tasessaan nollaksi.
Useimpien pelaavien osakkaiden intressinä ei ole saada Suomeen lisää golffareita – tämän väite yhden hengen otannan perusteella – vaan tuo peliaikojen saatavuus.
Kovin erilaisilta näyttävät ongelmat riippuen siitä mistä näkökulmasta niitä katsoo. Jos tavoitteena on osakkeiden arvon nostaminen, niin totta tosiaan monenlaista kikkaa on käytettävissä.
Osakkeettoman golffarin näkökulmasta ongelmat ja ratkaisut näyttävät erilaisilta.
– Osake sitoo yhteen tiettyyn kenttään. Parempi on ostaa/vuokrata pelioikeuksia kausi kerrallaan niin pääsee aina välillä kätevästi vaihtamaan kenttää ennen kuin ihan totaalisesti kyllästyy kotikenttäänsä.
– Viikkokausia etukäteen tapahtuvasta tiiajan varaamisesta ei ole mitään hyötyä, kun sääennusteet eivät yllä niin pitkälle. Todellinen mahtietu on pystyä varaamaan tiiaika aivan juuri ennen, jolloin sadetutkasta näkee menevätkö sadealueet kentän yli vai ei ja myöskin pystyä perumaan aikansa viime hetkeen asti, jos sade näyttää pilaavan kierroksen.
– Golf on liian halpaa kustannuksiin nähden. Kenttäyhtiöt eivät pysty kerryttämään riittäviä rahastoja peruskorjauksia ja laajennuksia varten, vaan osakkeenomistajien yllä leijuu jatkuva uhka lisävastikkeista, jos on isompi remontti on edessä. Sama ongelma on myös yhdistysmuotoisilla kentillä. Pelaaja/jäsenkuntaa kiinnostaa lähinnä oman pelioikeuden hinnan minimointi. Pitkälle tulevaisuuteen tähtäävä rahankeruuta ei tästä syystä voida näilläkään kentillä toteuttaa, vaan ylijäämäinen kausi johtaa siihen, että seuraavana vuonna yhdistys tähtää lähemmäs nollatulosta. Jos kenttäyhtiöllä olisi taseessa muutama miljoona käteistä tai sijoituksia esim. muille kuin golfosakemarkkinoille, olisi yhtiön osakkeiden hinta vääjäämättä plussalla. Tyhjätaskun tai velkaisen yhtiön osakkeet eivät luonnollisestikaan ole juuri minkään arvoisia.
– Varakkaat golfyhteisöt, olivat sitten osakeyhtiöitä tai yhdistyksiä, voivat myös ongelmitta perustaa uusia kenttiä joko ihan vanhan naapuriin tai muualle. Jos sijoitustoiminta onnistuu oikein hyvin, voi kenttää myös pyörittää sijoitustoiminnan tuotoilla, eikä vastikkeita tai pelikausimaksuja tarvita lainkaan. Tällaista strategiaa ei taida yhdelläkään golfkentällä olla käytössä. Siis, että kerätään kenttäyhtiölle tai yhdistykselle niin mittava omaisuus, että pelaaminen käy ajan myötä ilmaiseksi. En tiedä lieneekö tämä ajatus sitten mahdoton toteuttaa, vai vaan näköalattomuutta, kun tämä ei ole kaikkien kenttäyhtiöiden tavoitteena.
Korjatkaa viisaammat, mutta eikö osa kenttäyhtiöistä vuokraa vuosipelioikeuksia suoraan itse osakeoikeuksien rinnalla, ja osalla kentistä kaikki pelioikeudet ovat vain osakkaiden hallussa, jotka vuokraavat omansa eteenpäin vain niin halutessaan (tuskin alle vastikkeen hinnan)?
Ehkä olen väärässä tai en osannut lukea juttua oikein, mutta mielestäni tämä on oleellinen ero, eikä oikein tullut jutussa esiin.
Vastoin tapojani päätin antaa jo toisen kerran palautetta saamaani kritiikkiin. Putti-Possu nimittäin jatkaa virheellisen tiedon jakamista rinnastamalla osakeyhtiökentien keskenään tekemät pelioikeuden rajoitukset kilpailulain kieltämään kartellisoitumiseen.
Kilpailulain tarkoittama kartelli on sopimus, jolla siihen sitoutuneet osapuolet pyrkivät saamaan taloudellista hyötyä muiden kustannuksella. Se voi koskea esimerkiksi urakoiden tai tuotteiden hinnoittelua, ostoja jne.. Kun osakeyhtiömuotoiset kentät sopivat sallivansa pelioikeuden vain omille ja muiden osakekenttien omistajille ja osakkaittensa vieraille, sillä ei pyritä saamaan taloudellista hyötyä eikä se vahingoita ketään. Sillä pyritään vain luomaan golfosakkeille markkinat. Itse asiassa, kun pelaajat, joilla ei ole asiaa osakeyhtökentille hakeutuvat ry-kentille nämä kentät (osakeyhtiökenttien kilpailijat) hyötyvät siitä lisääntyneinä greenfee-tuloina.
Seniorgolfari: ” Putti-Possu nimittäin jatkaa virheellisen tiedon jakamista rinnastamalla osakeyhtiökentien keskenään tekemät pelioikeuden rajoitukset kilpailulain kieltämään kartellisoitumiseen”
Oliko siis KKV väärässä, kun esti 2010 golfkenttien suunnitelmat?
” Suomen Golfliitto joutui Kilpailuviraston (nyk. Kilpailu- ja kuluttajavirasto, KKV) syyniin mahdollisesta kilpailunrajoituksesta, kun liitto yritti vuonna 2010 rajoittaa niin sanottujen sitoutumattomien etäpelaajien pelaamista suomalaisilla golfkentillä. Kohun ja viraston käynnistämien selvitysten vuoksi Golfliitto perääntyi esityksistään”
Seniorigolfari: ”Aluksi ry-kenttien jäsenyyteen tulisi kysyntää, mutta kun saturaatiopiste on niissä saavutettu, osakkeet alkavat käydä taas kaupaksi.”
Suomessa on vain kourallinen ry-pohjaisia kenttiä, ehkä vain
Helsingin Golfklubi 1932
Porin Golfkerho 1939
Kokkolan Golf 1957
Aura Golf 1958
Tammer-Golf 1965
Mikkelin Golf 1967
Ålands Golfklubb 1975
Espoon Golfseura 1977
Jyväs-Golf 1978
Virvik Golf 1981
(Nimen perässä seuran perustamisvuosi). Onko muita?
Jos tämä keino on laillinen ja toimii, saturaatiopiste savutetaan nopeasti.
Ruuhikoskea koskevassa jutussa nimimerkki ”nasta” kertoi käyneensä muutamia vuosia sitten kaikki Suomen golfkentät läpi, ja jo silloin noin pois puolet kentistä olivat olleet vastikkeettomia.
Tuskin nämä vastikkeettomat kentät asettavat erityisehtoja vieraspelaajille: saturaatiopiste siirtyy pitkälle (jos nimimerkki nasta laski oikein).
Toimivampi ja varmasti laillinen ratkaisu olisi vastikepakon poistaminen. Monenkaan golfyhtiön johdolla ei kuitenkaan tunnu olevan asiaan kiinnostusta.
Osakeyhtiölain mukaan yhtiön johdon tärkein ja ensisijainen tehtävä on huolellisesti toimien edistää yhtiön etua ja tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä ole määrätty toisin.
Valitettavasti useimpien golfyhtiöiden yhtiöjärjestyksessä on määrätty voiton tuottamisen osalta toisin. Koska osakkeen arvon nostamiseen/palauttamiseen ei ole tarvetta, ei ole tarvetta osakekaupan elvyttämiseekään.
PG antaa hyvää taustatietoa, mutta ei se kyllä ihan noin menisi. Johdin ilmeisesti PG:ta harhaan kun puhuessani saturaatiopisteestä valitsin sanani väärin. Minun olisi pitänyt puhua ry-kenttien vieraspelaamisen saturoitumisesta eikä jäsenyyksien loppumisesta.
Tärkeä pointti on se, että golfareita on eniten pääkaupunkiseudulla ja suuri osa heistä on valinnut ns. etäjäsenyyden. Eivät he satoja kilometrejä lähde ajamaan, vaan haluavat pelata useimmin kotiaan lähellä sijaitsevilla kentillä. Nyt etäjäsenet pääsevät pelaamaan niillä greenfeellä, mutta pelaamisen estyessä osakekentillä ja peliaikojen loppuessa HGK:ssa ja EG:ssa pääkaupunkiseudun golfareiden ainoa vaihtoehto pelata ilman osakkaan kutsua olisi osakkeen hankkiminen.