Pituuslyönnin MM-kisojen ”mekka” on Las Vegas jossa kisat jälleen kerran käydään viidessä eri sarjassa. Alkukilpailuja on pidetty yli 300, osanottajia seuloutui mukaan yhteensä 272. Miesten kisan voitti tuolloin Kaliforniasta kotoisin oleva MIke Dobbyn, joka kukisti finaalivastustajansa Brooks Baldvinin, pisin lyönti päätyi 385 jaardin päähän, Baldwinilla luku oli kymmenen vähemmän. Janos Uotila oli sijaluvulla 49:s, edellivuonna sijoitus oli huomattavasti parempi. Nyt tavoite on MM-kullan saavuttaminen, se vaatisi tietysti täydellistä onnistumista ja hieman hyvää sattumaakin. Vaikka kuluvalla kaudella Uotila onkin kisannut harvakseltaan, ovat voimat ja taidot tallella, vuoden 2007 EM-sarjan voitto antaa myös varmasti paljon itseluottamusta. Voittaja kuittaa sunnuntain finaalista 250.000 dollaria ja melkoisen markkina-arvon sponsorisopimusten tekoa varten. Uotilan ryhmä josta pääsee jatkoon kaksi pelaajaa käynnistää taistelun perjantaina illalla Suomen aikaa. Kilpailuissa pelataan loppuvaiheissa mies miestä vastaan joka takaa jännityksen viimeiseen suoritukseen asti. Avoimen sarjan lisäksi Las Vegasissa etsitään myös naisten mestari. Senioreille on kolme sarjaa ( 45+,53+ ja 61+)- Huomionarvoista on sekin, että vuoden 2007 finaalissa 45-vuotiaiden mestari Mike Miller löi pidemmälle ( 395 jaardia) kuin avoimen sarjan Mike Dobbyn. ———————– Lopputulokset, 2008: Neljännesfinaalit Ciurluini 380 yds Sadlowski 415 yds Gouws 415 yds Miller 379 yds Hines 413 yds Colling 405 yds Zuback 400 yds Shuba 387 yds Semifinaalit Colling vs Sadlowski 364 yds 419 yds Hines vs Gouws OB 412 yds Finaali Sadlowski vs Gouws 418 yds 387 yds Jamie Sadlowski voitti mestaruuden. ———————- JANOKSEN blogia kisamatkalta: 26.10.2008 Kisa ei mennyt putkeen itselläni. Ensimmäisen kierroksen kohtalainen lyönti piti voitossa kiinni ja saman kierroksen viides pallo antoi toivoa todella hyvästä, vaikka olikin ulkona. Se osui ja lähti kuin pelle tykin suusta, tuntui siis todella hyvältä. Vierus kaverini treenipaikalla ”Pasta Man” Vince Ciurliuni löi huonosti koko ajan, mutta hän sai parhaansa juuri tokalla kierroksella lyödessään 388 jaardia, joka teki huonosta suorituksestani, 372 jaardia, vielä huonomman. Putosin häviäjä ryhmään, jossa vain 2 pääsee jatkoon 8:sta. Normaaleissa kyläkisoissa ei välttämättä olisi hätää, mutta nyt on kyseessä maailman parhaat lyöjät ja häviäjäerissäkin tulee vastaan todella kovia pommeja. Juuri ennen toista kierrostani minulta tultiin ottamaan yksi draiveri COR mittaukseen eikä auttanut, että sanoin olevani menossa juuri lyömään. Mailan vienyt mies tuli takaisin lyöntivuoroni jälkeen ja sanoo ettei mailani ollut läpäissyt testiä. Sain pelkän varren takaisin ja lavan he pitivät itsellään. Huvittavinta oli, että hänellä oli ADAMS golfin lippis päässä eikä hän edes vilkaissut ADAMS:in draivereitani. Tästä aion kyllä antaa palautetta järjestäjälle; ensi vuonna he voisivat laittaa kaverille edes puolueettoman lakin otsalle, ettei tule tunnetta jossa ADAMS blokkaa muiden mailoja pois pelistä. No, häviäjä eriin kuitenkin. Kun olin odottamassa lyöntivuoroa deckissä, joka on odotuspaikka, minua ennen oleva pari löi pohjalukemiksi 434 ja 402 jaardia. Tämä tarkoitti käytännössä 20 jaardin lisäystä aikaisempiin lyönteihini. Eli piti löydä niin paljon kuin ikinä lähtee ja toivoa parasta; tulos 5 ob:ta ja yksi huono 370+ kenttään. Se tarkoitti kisan hyytymistä omalta kohdaltani. Pat Dempsey lohdutti minua, että en ollut ainoa joka tippui; mm Baden Waiwai, Mike Dobbyn, Brooks Baldwin, David Mobley, Sean Fister, Adam Stacey ja lukuisia muita kovia nimiä, jotka olivat joutuneet pakkaamaan kamansa. Se ettei saanut yhtään hyökkäyspalloa kenttään, on ainoa asia, joka jää todella kaivelemaan. Tuulen kanssa olisi voinut olla parempi tuuri, mutta ei se kyllä siitä jäänyt kiinni. Seuraavaksi kannustetaan ehkä yhtä mukavimmista kavereistani Joe Milleria. Hän on ainoana eurooppalaisena enää mukana. Itselläni on nyt suunnittelun paikka, kehittymisen eteen pitää käyttää reilusti enemmän suunnitelmallisuutta ja miettiä radikaaleja muutoksia valmistautumisen suhteen. Kilpailutauko ja totaalinen remontti on nyt aika tehdä päätökseen, koska nykymallilla ei ole tullut tulosta tarpeeksi. Enkä todellakaan aio junnata paikallani pitkään. Häviö pitää niellä, siitä on syytä imeä motivaatiota tulevaisuuteen. Kiitos kaikille! Faniporukkani paitoineen on aiheuttanut suurta kateutta muiden pelaajien suhteen. Minulla oli ylivoimaisesti hienoin kannattajajoukko koko pituuslyöntihistoriassa; oli maalattu päihin lippuja ja oli todella hieno fanipaita. Liikutuin valtavasti, kun näin fanijoukkoni katsomossa. Iso kiitos myös kaikille kannustavista viesteistä ja lohduttavista sanoista. 24.10.2008 Aamu alkoi uima-altaalla venytellen ja herätellen itseään, viimeiset kaksi päivää on ollut pelkkää keskittymistä. Sosiaalisesta kanssakäymisestä selviää jotenkin vain kommentoimalla niitä kohtia keskusteluista, jotka ovat tarttuneet korvaan. Putkiaivo kun keskittyy omaan tulevaan suoritukseensa. Swingiä käydään läpi noin 10 kertaa minuutissa itsekseen. Yritän jatkuvasti saada mieleen mailavalintoja ja eri tilanteita aikaisemmilta vuosilta. Suurin moka viimeisinä vuosina oli liika yrittäminen ja rentouden unohtaminen, nyt aikomukseni on nauttia joka hetkestä kuin ne olisivat viimeisiäni LD areenalla. Luottamus itseensä tuo rentoutta ja hilpeys sähäkkyyttä. Backswingi lähtee mailan nupista niin flättinä kuin vain osaan. Sitten yritän pitää painoa oikealla mahdollisimman pitkään ja näin olla liukumatta osuman eteen. Selkeästi uuden swingin ansiosta vasemman lapaluun ja selkärangan väliin meinaa tunkea noidan nuolta jatkuvasti. Se on tietenkin positiivista, silloin tietää, että lyönnissä on vetoa eikä työntöä. Koska veto tuottaa paljon enemmän voimaa ja rentoutta kuin työntö. Tästä opista on kiittäminen Mikan Piltziä. Ystävämme Tapio ”Tappura” Pirttioja varmaan nauttii tietäen, että meikäläinen saa lihaskipuja lyömisestä. Toisen kipu voi olla toiselle mielihyvää, tämän tietäminen saa minut hymyilemään aina kun sattuu, koska kuulen kuinka hän hörähtää lyhyesti kivun tunteen yhteydessä. Nyt on bägissä 4 kappaletta M.O.I Intruder draiveria; 4 asteinen 265 cpm (varren jäykkyys) varrella, 5 asteinen 265 cpm varrella, 5 asteinen 255 cpm varrella ja 7,5 asteinen 255 cpm varrella. Kaikki ovat 50 tuumaisia ja vartena on House Of Forged Low Trajectory, jossa kick point on noin gripin alapuolella ja loppuvarsi onkin sitten ihan kankea. Korkeaa vai matalaa, se jää nähtäväksi. Kelit kuulemma vaikuttavat paljon tulevaan ja huhujen mukaan feidillä saa paremmat rullit. Mikä todellisuudessa tarkoittaa, että oikea puoli on kovempi kuin vasen. Tämä selittyy taas sillä, että sektori on rinteessä vasemmalta oikealle, joten oikea puoli luontaisesti kuivuu nopeammin. Nyt lähden sitten kisapaikalle haistelemaan tunnelmaa. 23.10.2008 part two Tein aamulla koko sakille omaan perustyyliini jättiaamiaisen, josta itse sitten söinkin suuren osan eli noin n. 8 kanamunaa, 2 leipää, Kalkkunaa, kaksi isoa jogurttia, 3 uunitomaattia, ja niin lipsahti siinä noin neljä makkaraakin ja kolpakko mehua. Heh heh, siinä onkin monelle tavoite aamiainen metrien lisäämiseksi . Sitten, kun olin aamupalan imuroinut kuontalooni, niin lähdin suunnistamaan Palms Golfin rangelle, johon meille LD pelaajille oli tänä vuonna aidattu oma harjoitusalue ilmaisine Pinnacle rangepalloineen. Hakkasin palloja noin 2 tuntia, jonka jälkeen paiskoin kättä välinevalmistajien kanssa. Selvästi kaveripiirini täällä on laajentunut valtavasti vuosien varrella, tunnen kaikki varsiedustajat ja nuppitehtailijat todella hyvin ja ne pitävät siitä, etten pummi välineitä lämpimikseni kuten muutamat kanssapelaajat. Joskus maksimaalinen hyödyntäminen voi koitua lyhytjänteiseksi ja huteraksi tulevaisuuden rakentamiseksi. Josta päästiinkin kaikkia varmasti kiinnostavaan aiheeseen eli DOPING- ja VÄLINE- testeihin, joihin itse pääsin molempiin. Välineet ainakin menivät läpi kuin junan vessa ja kielletyt aineet oletettavasti myös. Mutta paljon on taustalla kerrottavaakin, huhun mukaan 70% mailoista ei läpäissyt COR mittauksia ja ainakin Euroopan mestari Mikael Lindblom menetti kuudesta mailastaan 5 liian suurien COR arvojen vuoksi. On huojentavaa kuulla, että tasavertaisuuteen panostetaan. Lisäksi doping pelon tai muusta syystä, oli uusia kilpailijoita normaalin noin 20 sijaan noin 40 ukkoa. Tämä tarkoittanee, että kisoihin karsiminen on ollut tänä vuonna vielä helpompaa, kun osa ns. vanhoista kovista lyöjistä on ollut piilossa eikä edes osallistunut karsintoihin. Testeihin valittiin ensin 36 arvalla, jonka jälkeen testataan myös kilpailuissa 8 parasta pelaajaa. Ja vielä kiitokset kaikille, jotka ovat seuranneet täällä oloani ja kannustaneet minua viesteillään. On mukavaa tietää, että taustajoukot puhaltavat pallojani yhä kauemmaksi. Minulla on puhelin yöt äänettömällä, joten pääsen vastaamaan vasta aamulla herätessäni. Terveisin, Finnisher 23.10.2008 Tänään tehtiin jo omaa aamupalaa. ihan luksusta, kun voi syödä kuin kotonaan eikä tarvitse valita makean ja rasvaisen väliltä. Janne (turisti) oli tuonut mukanaan juhlamokkaa, joten kahvikin on nyt hyvää. Aamulla kävin pikaisesti puntilla, jonka jälkeen hypittiin uima-altaalla kilpaa pituutta veteen. Meillä oli klo 13.00 tiiausaika Wolf Creekissä. Kenttä on hieno, griinit olivat todella nopeat ja pallo lensi kivasti. Tavattiin kilpakumppaneita kentällä ja he sanoivat, että uudella pituuslyöntiareenalla on lyöty huippulukemia super senioreiden (yli 55 v.) toimesta; Fred Hooter oli paiskonut normaalin 340 sijaan sellaisia 390 jaardisia. Huh huh. Laittaa miettimään, että mitähän avoimessa sarjassa tapahtuu. Tänä vuonna pitää antaa erikoiskiitokset, kun ovat löytäneet Suomen lipun kisapaikalle. Enteileeköhän se sitä, että joku suomalainen saa pitää puheita kilpailun jälkeen? No, toivotaan ja jääköön nähtäväksi. Pelin jälkeen käytiin Wall Martissa, josta ostettiin ruokaa kämpille. Meikäläinen pääsi sitten kokkihommiin, joten pastaa oli tiedossa. Sehän maistuikin hyvänä vaihteluna tälle Amerikan valikoimalle. Kävin juuri englantilaisten leirissä ja nekin olivat kokkaamassa ja arvatkaa mitä britti kokkaa, kun pääsee Las Vegasiin; no burgereita tietenkin!! Nyt sitten yritetään valvoa mahdollisimman pitkään, ettei taas herätä keskellä yötä ihmettelemään kimpassa kelloa. Toi aikaero on kyllä ihan myrkkyä; olen ihan haukottelu kamaa jo tuossa 14.00 aikoihin ja loppupäivä menee aina pelkällä taistelumielellä. Huomenna tiedossa pelkkä draivia ja lepoa ennen pelaajien kokousta ja sitten torstaina minut on laitettu pelaamaan Pro Am kisaan sponsoreiden kanssa. Siitä jos kieltäytyisi, niin suljettaisiin kilpailusta ilman oikeutta valittaa. Se on yksi niistä asioita, joissa järjestäjä ei tunne sääliä. Huhuja liikkuu hirveästi; osa pelaajista on kuulemma kutistunut oikein urakalla ja hurjimpien huhujen mukaan kilpailusta olisi vetäytynyt noin 15 pelaajaa, pelkästään doping testien pelossa. No oletettavasti ne ovat pelkkiä huhuja ja niiltä katkotaan siivet huomenna pelaajien kokouksessa. Mutta tällaisissa tapahtumissa huhut ovat aina melkoista herkkua, varmaankin kun jännittää eikä ole muuta puhuttavaa. Tiistai 21. lokakuuta 2008 Houdi Vihdoin kisapaikalla. Mukavat 23 tuntia lentoa ja sen jälkeen hotelliin, jossa nukkuminen onnistui hyvin, kun oli yrittänyt valvoa koko lennon ajan. Kuten kuvagalleriasta (julkaistaan myöhemmin) näkyy, niin toi lentäminen on häviämisen ja koti-ikävän jälkeen se kaikkein epämiellyttävin osuus tällaiselle 110 kg golfarille. MGM hotellissa aamu alkoi kuntosalilla, jonka jälkeen menimme uimaan hotellin ”vaatimattomalle” uima-allaosastolle. Sitten kömmittiin huoneeseen ja tilattiin aamupalaa ainakin 5:lle. Projekti jatkuu siirtymällä Vegasista Mesquiteen, jossa kisa pidetään. Ainiin, unohdin, että pysähdyimme 6 KUUDEKSI tunniksi ostoksille Premium Outlettiin. Tosin olimmehan lähteneet matkaan vain välttämättömät mukanamme. Eikä kisan aikana halua murehtia tuliaisista. Kaikki ne velvollisuudet on hoidettu. Päästiin paikan päälle Mesquiteen eli kisapaikalle noin klo 19:00 ja todettiin, että huoneisto, jonka olimme varanneet on todella upea. Saatoimme siis huoletta lähteä pihviravintolaan syömään Buffalo Steakit. Nyt tiistaina on vuorossa kierros golfia Wolf Creekissa (www.golfwolfcreek.com), taitaa olla rankattu ihan Golf Digestissä. Ennen kierrosta kävin taas salilla ja sen jälkeen rentouduttiin altaalla ja otettiin kisaa vauhdittomassa pituushypyssä altaaseen. P.S. Söin eilen US Size pihvin ja 16 kanansiipeä. Ihan vaan niille tiedoksi, jotka on kiinnostuneita siitä kuinka saadaan lisämetrej
Janos Uotilalla on aiempia kertoja enemmän kokemusta siitä miten MM-finaalissa pärjätään.