Kokeneen ruotsalaisvalmentajan mielestä pelikauden aikainen harjoittelu jää usein liian hajanaiseksi.
Vielä 80-luvulla Suomessa oli vakaa uskomus, ettei Pohjoismaista ole mahdollista nousta golfin kansainväliseksi huippupelaajaksi. Asiaa perusteltiin sillä, että golfkausi näillä leveysasteilla on liian lyhyt pärjätäksemme niiden maiden pelaajille, jotka voivat harjoitella ja pelata hyvissä kenttäolosuhteissa ympärivuotisesti. Vaan kuinka onkaan käynyt. Pohjoismaat ovat tuottaneet vuosikymmenten saatossa kovia tekijöitä lajin vaativimpiin koitoksiin. On tullut major-voittajia ja olympiamitalisteja. On tullut Ryder Cup- ja Solheim Cup -sankareita ja on tullut rahalistojen ja FedEx Cupin voittajia. Ylivoimaisesti eniten ansioituneita pelaajia löytyy Ruotsista, mutta myös suomalaiset huippugolfarit ovat ensimmäisten myytinmurtajien johdolla saavuttaneet pääkiertueilla mukavasti mainetta ja kunniaa. Millä pohjoismaalaiset ovat onnistuneet kuromaan tätä maantieteellistä takamatkaa umpeen? Länsinaapurissa Halmstadin maineikkaassa golflukiossa valmentajana työskentelevä Fredrik Wetterstrand on sitä mieltä, että sisäharjoittelukulttuurilla on talvimaiden pelaajien kehityksen kannalta valtava merkitys. ”Talvi ja siihen olennaisesti liittyvä sisäharjoittelu ovat pelkästään eduksi, ja auttavat tekemään pohjoismaalaisista golfareista parempia pelaajia”, hän täräyttää. Wetterstrand on valmentanut uransa aikana lukuisia nykyhuippuja ja lupauksia. Hän perusteli viime vuoden loppupuolella Svensk Golfissa olleessa artikkelissa asiaa sillä, että pelaajilla on talvella aikaa harjoitella teknisiä yksityiskohtia ja osa-alueita huomattavasti syvällisemmin kuin pelikaudella. Wetterstrand tutki golflukioissa opiskelevien nuorten keskimääräisiä tuloksia ja huomasi niiden olevan vuoden ensimmäisellä puoliskolla eli tammi-kesäkuussa parempia kuin vuoden jälkimmäisellä puoliskolla, heinä-joulukuussa. Useimmilla oppilailla tulokset paranivat vuosi vuodelta, ja aina samaa kaavaa noudattaen, eli kehityskäyrä oli keväällä korkeammalla kuin edellisenä syksynä. Talvella golflukiolaiset eivät pysty lajiteknisesti harjoittelemaan paljon muuta kuin svingiä ja putin perusteita. Mutta niitä sitäkin paremmin. Talvi on siis erinomaista aikaa kehittymiselle, ja sille myös maajoukkuevalmentajana toimiva Wetterstrand löytää pätevän syyn. Hän sanoo, että kilpailukaudella osa pidemmän aikavälin tärkeistä asioista, kuten fyysinen harjoittelu, jää vähemmälle huomiolle. Wetterstrandin havainnon mukaan junioreiden golfvammat ovatkin yleisempiä elokuussa kuin toukokuussa, koska koulu loppuu keväällä ja fyysinen treeni hiipuu kesän tullen. Kisakaudella fysiikan ohella myös junioreiden tekninen perusta hänen mukaansa heikkenee. Talvella golflukiolaiset eivät pysty lajiteknisesti harjoittelemaan paljon muuta kuin svingiä ja putin perusteita. Mutta niitä sitäkin paremmin. ”Kehitys pohjautuu juuri siihen työmäärään, miten paljon näiden osa-alueiden eteen nähdään vaivaa pelikauden ulkopuolella.” Wetterstrand muistuttaa, että pelikaudella voidaan harjoitella kaikkea, mutta ei tyypillisesti mitään siinä määrin kuin talvella. Siksi harjoittelu jää helposti hajanaiseksi ja laimeaksi. Hän on perehtynyt samasta näkökulmasta myös ammattilaisiksi siirtyneisiin naispelaajiin, ja huomasi, että useimmat pelaajat juuttuvat kansallisuudesta riippumatta sille tasolle, minkä he ovat saavuttaneet toisena ammattilaisvuotenaan. Wetterstrand haluaisi pelaajien, joiden kehitys polkee paikoillaan, tekevän muutoksia harjoitteluunsa. ”Lyhyellä aikavälillä on mahdollisuus onnistua kilpailussa paremmin, jos keskittää harjoittelun fyysisen treenin sijaan vaikkapa rautalyönteihin, mutta pidemmässä juoksussa tilanne on toinen. Pitäisi uskaltaa jättää kesällä jonkun tai joidenkin asioiden harjoittelu vähemmälle, ja treenata sen sijaan enemmän jotain muuta, jossa haluaisi kehittyä isosti pelikaudellakin.” Mahdollisuus harjoitella riittävän usein kenttäolosuhteissa myös talvella on menestyksen edellytys, mutta lähes jokainen Pohjolan perukoilta parrasvaloihin ponnistanut pelaaja on kehittänyt golftaitojaan juniorivuosista lähtien sisätiloissa. Ja edelleen, tänäkin päivänä, suomalaiset ammattilaisgolfarit pitävät talvihalleissa tuntumaa yllä pelikausien välillä ja kisataukojen aikana. Myös meillä tavallisilla harrastelijagolfareilla on mahdollisuus hyödyntää pitkä talvi ja terävöittää niitä pelin osa-alueita, joiden harjoitteleminen oman kotiseudun sisäharjoitustilassa onnistuu. Kehitys on varmempaa, jos silloin tällöin nykäisee valmentajaa hihasta, ja varaa oppitunnin. Miten kauan sitten kestää päästä pelillisesti takaisin samalle tasolle kuin edellisenä syksynä, jos ei talvella harjoittele lainkaan? Se vie kenties tunteja tai päiviä, riippuen yksilöstä. Kun olemme jotain oppineet, emme varsinaisesti muutu huonommiksi pelaajiksi, mutta kehittyminen vaatii aina harjoittelua.Kehityskäyrä keväällä korkeammalla kuin syksyllä
Harjoittelua kannattaa keskittää kesälläkin
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje