Mensalaisille ei tarvitse moneen kertaan kerrata golfkisan pelimuotoja.
Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu. Kyseinen sanonta lienee yksi tunnetuimmista kuvaamaan älykkyyden ja viisauden suhdetta.
Älykkyyttä on monenlaista. Mystisen Mensan jäseneksi päästäkseen on oltava älykkäämpi kuin 98% väestöstä. Tätä mitataan yleensä Mensan älykkyystestillä, joka mittaa loogista päättelykykyä. Golf mittaa tunnetusti erilaisia taitoja ja joissain tilanteissa jopa tuota loogista päättelyä, joten mensalaisten luulisi hallitsevan maailman vaikeimman pallopelin salaisuudet muita golfareita paremmin.
”En ole itse ainakaan vielä löytänyt sellaista suurta avainta, joka avaisi tämän kaiken. Golf ei ehkä ole älyllä ymmärrettävissä”, naurahtaa Mensa Golfin järjestäjä Pekka Savola.
Savola on itse kuulunut Mensaan jo yli kymmenen vuoden ajan ja on ollut tuona aikana herättämässä henkiin Mensan mestaruuskilpailuja.
”Noo, mestaruuskilpailut kyllä, mutta mistään suuresta tapahtumasta ei silti ole kysymys. Tänä vuonna meitä on 15 pelaajaa mukana.”
Mensalaiset eivät hirveästi pidä itsestään meteliä. Syitä on varmasti niin monta kuin kyseisessä järjestössä on jäseniäkin. Kaikenlaiset spekulaatiot järjestöstä laukkaavat ajoittain villinäkin meidän muiden keskuudessa, vaikka mistään Illuminatista ei suinkaan ole kysymys. Mitä golfiin tulee, niin kyllähän mensalaisen on älykkyytensä vuoksi nähtävä griinien kaltevuudet piirun tarkasti.
Ehkäpä yksi älykkyyden muoto on, että minulla ei ole sellaista omavoimaisuuden harhaa.
”Griinien lukeminenhan on sekä näkemistä että matematiikkaa. Jos osaa arvioida kallistuksen määrän, niin siitä pitäisi pystyä jotenkin arvioimaan sitä, että kuinka paljon pallo heittää eri vauhdissa. Voi olla, että jos on jotain avaruudellista hahmotuskykyä tai matematiikan osaamista, niin se voi aavistuksen auttaa. Luulen kyllä, että tästä ei löydy mitään selittävää tekijää mihinkään tuloksiin”, Savola nauraa.
Jos Mensan jäsenet eivät näe pallon lentokaaria, griinien kaltevuuksia, tuulen suuntia ja muita vastaavia paremmin kuin toiset, niin jotain poikkeuksellisia ominaisuuksia heiltä on joka tapauksessa löydyttävä.
”Itse pelitapahtuma on varmasti samanlainen kuin missä ja kenellä tahansa muuallakin. Sen (mensalaisuuden) huomaa yleensä siinä, että ei tarvitse selittää asioita moneen kertaan tai varmistaa menikö jokin asia perille, kun kerrotaan vaikkapa miten tässä nyt pelataan. Joskus ei tarvitse kertoa ollenkaan, kun porukat osaa päätellä miten asiat menee.”
Moni vähänkin enemmän seurojen kilpailuja kierrellyt tunnistanee tilanteen, jossa kilpailuinfon aikaan puolet ei kuuntele ja siitä puolesta joka kuuntelee, puolet ei ymmärrä mitä esimerkiksi best ball tarkoittaa vaikka sitä yritetään neljättä kertaa selittää.
Savola on hyvillään siitä, että Mensan golfkilpailu kerää saman henkisiä ihmisiä vuosittain yhteen. Joka vuosi mukana on uusia kasvoja, jotka eivät välttämättä muuten osallistu juurikaan Mensan tapahtumiin.
Pekka Savola kantaa ison osan järjestelyvastuusta Mensan mestiksissä. Vaikka osallistujajoukko ei ole suuri, on joka vuosi ollut mukana myös uusia kasvoja.
Jan Saarinen aloitti golfin alle vuosi sitten ja on saanut tiputettua tasoituksensa 20 tietämille. Hän uskoo vielä loppukaudesta parantavan sitä entisestään. Kohta 54 vuotta täyttävä Saarinen läpäisi Mensan testin ”silloin joskus aikanaan”, kuten hän itse asian ilmaisee. Hieman kokeneemmalla iällä pelaamisen aloittaminen ei välttämättä käy yhtä sukkelaan kuin nuorisolla, mutta Saarisella on mahdollisesti älykkyyden tuomaa etua puolellaan.
”Ehkäpä yksi älykkyyden muoto on, että minulla ei ole sellaista omavoimaisuuden harhaa. Eli olen ensimmäisestä päivästä lähtien mennyt hakemaan apuja ja käyn edelleen säännöllisesti valmennuksessa. Mailapelejä en ole pelannut aikaisemmin, mutta olen harrastanut laajasti kaikenlaisia asioita ja uskon, että saan sieltä siirtovaikutusta, kun mietitään, miten se prosessori toimii”, Saarinen aloittaa.
”Voi olla ehkä kaukaa haettua, mutta vaikkapa kalliokiipeilystä saan siinä vaiheessa apuja, kun kaverit hiillostavat viimeisiä putteja. Saan pään tyhjäksi ja pystyn tekemään rauhassa sen suorituksen”, Saarinen kertoo.
Aivan suoranaista yhteyttä golfin ja älykkyyden välillä Saarinenkaan ei kaikesta huolimatta löydä. Hän pitää Mensan testiä melko rajoittuneena, jossa mitataan yhtä asiaa. Konkreettisen esimerkin maailmaa nähnyt mies hakee parinkymmenen vuoden takaa.
”Silloin kun Arsi Harju voitti olympiakultaa (toim. Sydney 2000), niin muistan hänen joskus sanoneen, että hän on hyvä työntämään kuulaa, vaikka haastatteluissa kysytään kaiken maailman asioista. Jos Mensan jäsen osaa hahmottaa niitä kuvioita, niin se voi olla aika vaikea realisoida elämän muilla osa-alueilla.”
”Sitä voisi miettiä siten, että miten se Mensan mittareilla mitattu älykkyys näkyy golfissa, niin miten se näkyy elämässä. Vai näkyykö? Yhdellä näkyy ja toisella ehkä ei. En mä tiedä”, Saarinen pohtii ja kohauttaa hartioitaan.
Älykkyyttä tai ei, niin ainakin Saarinen valmistautui Mensan kilpailuun ammattilaisuutta hipovalla pieteetillä. Päivää ennen kisaa hän oli käynyt tutkailemassa ennalta tuntemattomia paikkoja, jotta tietää sitten pääpäivänä mistä löytyy parkkipaikka, range, klubitalo ja ensimmäinen tiiboksi.
Saarinen oli napannut myös kentän väyläoppaan mukaansa, johon hän oli tehnyt muistiinpanonsa kisaa varten. Ensimmäisen mahdollisesti fiksun päätöksen hän teki jo ennen kisapaikalle lähtemistään. Saarinen nimittäin jätti bägistään kokonaan pois hybridin ja väyläpuita, joilla hän ei vielä lyhyen golfuransa alkutaipaleella osu välttämättä niin hyvin palloon.
”Tutkailin tätä väyläopasta ja katsoin nettisivuilta kenttäesittelyn. Kato nyt vaikka tätä lyhyttä par-4:sta. Tässähän riittää, kun lyö pari rautaa, eikä lähde tekemään jotain, mitä ei hallitse vielä niin hyvin”, Saarinen selittää.
Ja näin ovat Mensan testien perusteella älykkäät golfarit lähteneet kisaamaan paremmuudestaan pelissä, jossa pärjätäkseen on ratkottava pulmia, joita miljoonat ihmiset ympäri maailman yrittävät vuosi toisensa perään ratkaista. Välillä menestyksekkäästi ja toisinaan hieman vaatimattomammin.
Mensan mestariksi kruunattiin lopulta Mikko Hollman, 37 pistettä. Pekka Savola pelasi 34 pistettä, ja teki parhaan tasoituksettoman tuloksen 82 lyöntiä. Jan Saarisen tulos oli 31 pistettä.