Lumine Golf isännöi karsintafinaalia kolmatta kertaa putkeen.
Euroopan kiertueen karsintafinaali pelataan tänäkin vuonna Lumine Golf Clubilla Espanjan Tarragonassa. Samainen paikka on ollut jännittävien vaiheiden näyttämönä parina edellisenäkin syksynä. Marraskuussa paikkansa sinne ansainneet sekä omaa ET-korttiaan sinne uusimaan joutuneet ottavat toisistaan mittaa kuusipäiväisessä karsinnassa.
Lumine Golfissa on kaksi 18-reikäistä (ja yksi 9-reikäinen) kenttää, Lakes ja Hills. Karsintafinaalissa pelataan ensin molemmilla kentillä kaksi kierrosta, jonka jälkeen karsintafinaalin varsinaiseen finaaliin pääsee parhaiten pelanneet. Kaksi viimeistä kierrosta pelataan Lakes-kentällä.
Minkälaisesta kentästä on kysymys, kun puhutaan Lakesistä? Totta kai nimensä mukaisesti väyliä reunustavat useat vesiesteet. Kun kenttä on laitettu klubipelaajille mukavaksi itse asiassa vain todella heikot lyönnit päätyvät veteen. Kenttä muuttuukin siinä vaiheessa, kun aletaan pelaamaan kisaa ammattilaisten kesken elämästä ja kuolemasta.
Väyliä pystytään leikkuilla muuttamaan paljon lähemmäs lampia, joten vesipallojen vaara kasvaa olennaisesti. Karheikot voidaan luonnollisesti kasvattaa pitkän tuuheiksi, mikä tekee pelaamisesta edelleen haastavampaa.
Lumine Lakes Course sen varsinaisessa merkityksessään. Kuva: Krister Jalonen
Kentän layout on tasainen. Silmiä hiveleviä ja uskomattoman upeita väyliä ei tasaisuudesta johtuen ole. Kentän ympärillä mielenkiinto kohdistuukin Euroopan korkeimpaan ja nopeimpaan vuoristorataan, joka näkyy usealta väylältä, ja ajoittain myös kuuluu. Huippunopeus kyseisellä radalla on 180 km/h, joten ei tarvitse ihmetellä miksi joku saattaa jossain päin kiljaista kesken lyöntisuorituksen.
Muuten Lakes-kenttää ympäröivät tehdasrakennukset piippuineen, joten kentän kunnon ansaitsemalle tasolle eivät ”nähtävyydet” yllä.
Mieleenpainuvin yksityiskohta Lakesilla ovat griinit, ja varsinkin niiden koko. Jokainen väylä päättyy valtaville viheriöille, jotka voisivat kaikki olla kokonsa puolesta niin sanottuja tuplagriinejä. Lipun paikkoja on lukematon määrä, joilla niin ikään kenttään saadaan huomattavasti vaikeusastetta lisää karsintafinaalia ajatellen.
Koska griinit ovat niin uskomattoman laajat, on griiniosumiakin varsin mukavasti tarjolla. Ongelmat alkavatkin siinä kohtaa, jos ei ole tuulesta johtuen tai muuten vain onnistunut löytämään oikeaa mailaa lähestymiseen. Klubipelaaja joutuu enemmän kuin kerran tilanteeseen, josta chippaisi mieluummin kuin puttaisi. Jopa 30-metriseen puttiin on hankala löytää riittävää voimaa, puhumattakaan linjoista.
Tasaisuus, lammet, tuuli, ylisuuret griinit, tehtaat ja vuoristorata luovat yhdessä kentälle videopelimaisen tunnelman. Aivan kuin välillä ei tajuaisi olevan kentällä, jossa tänäkin syksynä raastavien kuuden päivän jälkeen noin 25 pelaajaa huokaisee helpotuksesta syvään ja moni muu kokee äärimmäisen pettymyksen.
