Tällä viikolla vietetään taas links-juhlaa. Palautellaanpa vanhan jutun kautta mieliin, millainen on links-kenttä?
Toisille sen lumovoima ei koskaan kunnolla avaudu. Toisille kyse on golfista puhtaimmillaan. Links-golf, jos jokin, jakaa golfin harrastajat kahteen leiriin. Harva links-golfin kanssa kosketuksiin päässyt suhtautuu siihen välinpitämättömästi. Links-golfista, golfin alkuperäisestä muodosta, puhuttaessa on kuitenkin hyvä määritellä, mistä silloin oikeastaan puhutaan.
Golfin pitkän historian aikana termi links on tarkoittanut eri aikoina eri asioita. Aluksi sillä tarkoitettiin Britteinsaarten rannikoiden dyynimaisemia, sitten puuttomia ranta-alueita, joilla saattoi harrastaa erilaisia urheilulajeja golfista ratsastukseen ja jousiammuntaan. Myöhemmin, golfharrastuksen yleistyttyä, linksistä tuli anglosaksisessa maailmassa synonyymi golfkentälle.
Nykymuodossaan links ei terminä enää golfkenttää suoraan tarkoita, mutta linksien myyttiseksi kasvaneen maineen vuoksi moni kenttä nostaa sen mielellään nimeensä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa noin viidensadan kentän nimessä esiintyy sana links. Niistä kuitenkin vain neljä lasketaan aitojen linksien (true links) joukkoon.
True links on links-fanaatikon pyhä kirja
Aitojen links-kenttien tunnistamisessa ovat kunnostautuneet pitkän uran Britteinsaarten golfmedioissa tehneet George Peper ja Malcolm Campbell. Heidän vuonna 2010 ilmestynyt suurteoksensa, True Links, määrittelee seikkaperäisesti aidon links-kentän kriteeristön, joka on helppo omaksua yleisemminkin pätevänä – vaikka links-fanaatikkojen joukosta löytyy muitakin koulukuntia.
Peperin ja Campbellin teoksesta on muodostunut monelle links-golfin raamattu ja kenttäbongauksen lokikirja. Se on samalla sekä kattava perusteos että syvälle monimuotoisten links-klassikoiden ominaispiirteisiin sukeltava opaskirja. Maailman runsaan 30 000 golfkentän joukosta vain vajaa yksi prosentti, tarkalleen ottaen 246 kenttää, täyttää Peperin ja Campbellin määrittelemät aidon links-kentän kriteerit. Ja suunnilleen seuraavasta on kriteeristössä kysymys.
Meren rannalla, hiekkapohjaisella rantavyöhykkeellä
Aito links-kenttä sijaitsee meren välittömässä läheisyydessä, puuttomalla rantavyöhykkeellä, luonnonmukaisesti kumpuilevassa maastossa. Maisema on usein, muttei suinkaan aina, dyynien hallitsema.
Meren läheisyyden lisäksi tärkeää on se, että kenttä sijaitsee riittävän lähellä merenpinnan tasoa. Korkeiden kalliojyrkänteiden päällä sijaitsevia kenttiä ei aidoiksi linkseiksi lasketa, vaikka ne sijaitsisivat aivan rantaviivan tuntumassa. Tämä ehto pudottaa joukosta muun muassa Montereyn jylhällä niemimaalla Kaliforniassa sijaitsevan maineikkaan Pebble Beachin.
Syynä rajaukseen on toinen oleellinen aidon linksin kriteeri, hiekkapohja, jollaista hienorakeista hiekkaa kuljettavat merituulet eivät pysty jyrkänteiden laelle luomaan. Aidon linksin maaperä on hiekkapohjainen ja tiivis, ja sillä kasvavat ranta-alueille ominaiset ruoholaadut, jotka eivät menesty trooppisilla alueilla.
Maaperän ansiosta links-kenttien sadevesien läpäisykyky on omaa luokkaansa, ja kentät kuivuvat sateiden jäljiltä nopeasti. Links-väylät ovat nopeita ja pallo rullaa niillä pitkiä matkoja vaativissakin olosuhteissa. Viheriöitä ympäröivät alueet ovat usein muodokkaita ja lähes yhtä nopeita kuin viheriöt. Links-kentillä onkin tavallista tarttua putteriin lyönneissä, jotka lyödään kaukaa viheriön ulkopuolelta.
Pintojen kovuuden vuoksi links-kenttien bunkkerit on yleensä sijoitettu väylien reunoille tai griinien sivuille tai taakse. Rullaavat lähestymislyönnit, joissa pallo putoaa maahan jo hyvissä ajoin ennen viheriötä, ovat links-kentille tyypillisiä.
Links-kentät ovat alttiita vaativille sääolosuhteille
Matalat ja rullaavat lyönnit ovat muutenkin tehokas ase links-kentillä, jotka ovat jo sijaintinsa vuoksi alttiita navakasti puhaltaville merituulille ja joskus armottomiksi yltyville sääolosuhteille. Yksi aidon linksin kriteereistä onkin se, että kenttä altistuu rannikkoalueiden tyypillisille links-olosuhteille.
Esimerkiksi Seattlen lähelle sijaitseva vuoden 2015 U.S. Open -isäntä Chambers Bay näyttää ja tuntuu täysiveriseltä linksiltä, muttei täytä olosuhteiden kriteeriä. Vaikka kentän rantaväyliä huuhtoo Tyynen Valtameren suolainen merivesi, kenttä sijaitsee syvälle sisämaahan työntyvän Juan de Fucan salmen jatkeena sijaitsevan Pugetin salmen sokkeloisissa kätköissä. Matkaa Yhdysvaltain länsirannikolle on linnuntietä pitkälti toistasataa kilometriä.
Links-kentät poikkeavat muista kentistä keskimäärin myös suunnittelultaan. Tyypillisiä piirteitä ovat leveät väylät, reikien erilaiset reittivaihtoehdot ja bunkkereiden strateginen sijoittelu. Kääntyvät dogleg-reiät ovat links-kentillä harvinaisia. Monilla vanhoilla links-kentillä reikien reititys kulkee noin puoliväliin asti yhteen suuntaan ja palaa sitten jälkimmäisellä puoliskolla takaisin klubin läheisyyteen. Osa links-puristeista ei laske tästä reitityskäytännöstä poikkeavia kenttiä aidoiksi linkseiksi, mutta Peperin ja Campbellin kriteeristöön edestakainen reititys ei kuulu.
Kenttäsuunnittelu ottaa vaikutteita linkseistä
Moderni golfarkkitehtuuri on palannut viime vuosina askeleittain kohti linksien ihanteita. Suunnittelun ohjaavia tekijöitä ovat olleet muun muassa minimalistisuus ja voimakas ympäristötietoisuus. Linksien helppohoitoisuudesta on haettu vaikutteita kentänhoitoon ja sen ohjaamiseksi kohti entistä ekologisesti kestävämpiä periaatteita.
Samaan aikaan, kun golfkenttien esi-isät näyttelevät omalla esimerkillään avainroolia golfin tulevaisuuden rakentamisessa, osa aidoista links-kentistä on joutunut uhanalaiseksi. Nouseva merivesi uhkaa pyyhkiä osan linkseistä kartalta, ja uudet links-kentälle soveltuvat maa-alueet alkavat olla kortilla, erityisesti Britteinsaarilla, jossa 85 % maailman aidoista links-kentistä sijaitsee.
Erinomaisen links-kentän voi kuitenkin edelleen rakentaa. Tästä esimerkkinä on vuonna 2012 avattu ja viimeisimpänä Peperin ja Campbellin listalle noteerattu Cabot Links Kanadan Nova Scotiassa. Cabot Linksin jälkeen on avattu muutamia muitakin hyviä ehdokkaita Peperin ja Campbellin listan täydennyksiksi.
(Juttu on julkaistu alunperin lokakuussa 2016)
Blogi: Parasta, mitä golf voi koskaan tarjota
Knoppitietoa aidoista links-kentistä
-Yli puolet maailman aidoista links-kentistä on rakennettu ennen vuotta 1900, ja seitsemän näistä jo ennen vuotta 1800.
-Vuosina 1950–1990 rakennettiin kaksi kolmasosaa kaikista maailman nykyisistä golfkentistä, mutta vain 19 links -kenttää.
-Aitoja links-kenttiä on 16 eri maassa
-Eniten aitoja linksejä on Skotlannissa (84 kpl). Irlannissa on 58 ja Englannissa 53 kenttää.
-Vanhin Britteinsaarten ulkopuolella sijaitseva links-kenttä on vuonna 1893 rakennettu Royal Haagsche Golf & Country Club Alankomaissa.
-Pohjoismaissa on yhteensä viisi aitoa links-kenttää: kolme Ruotsissa (Falsterbo, Ljunghusen Old ja Helsingborgs Golfklubb), yksi Tanskassa (Fanø Golf Links) ja yksi Norjassa (Lofoten Links).
-Links-kentillä on yhteensä 4 193 reikää, joista kaikki eivät ole links-reikiä. Linksmäisyyden on kuitenkin oltava aidon links-kentän hallitseva elementti.
-Maailman vanhin major-turnaus, vuodesta 1860 lähtien järjestetty The Open Championship, on pelattu aina Britteinsaarten links-kentillä. Tällä hetkellä Open-rotaatioon eli kilpailua isännöivien kenttien joukkoon kuuluu kymmenen links-kenttää, joista viisi sijaitsee Skotlannissa, neljä Englannissa ja yksi Pohjois-Irlannissa.
-Suomen kentistä lähimmäksi links-kokemusta pääsee Vuosaari Golfissa, mutta aitojen links-kenttien joukkoon sitä ei ole noteerattu.
Mielenkiintoinen artikkeli.
Kaipaisin lisää tietoa links-rei’istä.
Hei,
””meillä on Revontulessa links-kenttä (henkinen) Hankasalmella Keski-Suomessa.””
Teitte komeasta hongikosta ”linksin” – sääli.
Hyvä että annetaan infoa. Useimmiten täällä hehkutetaan ja kehutaan näitä ”kaatopaikka linksejä”, jotka eivät ole links-kentiä lainkaan.
Onkos muuten Pärnu Bay Links aitojen linksien listalla? En ainakaan itse keksi syytä miksei olisi, onko siis lähin Suomea oleva linkskenttä?
Pärnu Bay ei ole true links -listalla, vaikka hyvin links like -kenttä onkin. Veikkaisin, että suurin este listalle nousemiseksi on liian suuri puiden määrä. Peperin ja Campbellin true links -kriteerit eivät sen vuoksi täyty.
Lähimpänä Suomea oleva true links on Lofoten Links Norjassa. Lähimpänä eteläistä Suomea on puolestaan Etelä-Ruotsin true links -trio: Helsingborgs Golfklubb, Falsterbo ja Ljunghusenin vanha kenttä.
Oikea luku on 247 🙂
Terve Timo,
Laitoin ennen artikkelin julkaisua tästä itse asiassa kyselyn true links -kriteerit laatineelle True Links -kirjan toiselle kirjoittajalle George Peperille. Kysyin, että aikovatko päivittää/ovatko jo päivittäneet alkuperäistä 246 kentän listaustaan. Ainakin ”The Migrant Golfer” Jan Espelid näyttää nostaneen Dumbarnie Linksin omalle, nyt 247 kenttää käsittävälle listalleen. Odottelen vielä Peperin vastausta…
Ystävällisesti,
Jere
Edellämainitun meren läheisyyden lisäksi ovat seuraavat ominaisuudet links-kentille ominaisia:
-ei puita
-ei vettä
-bunkkerit valtaosin pot-bunkkereita
-kovat väylät
-raffit todella vaikeita, usein kanervikkoa tai sen tapaista
Näin näyttää olevan myös Liverpoolissa.
Mainion kirjoitus links-kentistä sisältää yhden pienen epätarkkuuden. The Open ei ole aina pelattu links-kentällä, vaikka niin sen historiaa eri lähteissä kuvataankin. Kisa nimittäin pelattiin kuusi kertaa vuosina 1874 – 1889 Musselburghin yhdeksänreikäisellä kentällä keskellä laukkarataa. Kenttä tosin on viralliselta nimeltään Musselburgh LINKS, The Old Course, mutta siellä pelanneena väitän, että se on lähinnä puistokenttä. Halukkaat voivat tsekata asian googlaamalla http://www.musselburgholdlinks.co.uk.
Golfkentästä tekee aidon links-kentän:
Kentältä ei löydy pallopesureita, roskakoreja, puistopenkkejä, väylätauluja vaan ainoastaan tiimerkit ja griineillä liput. Kentältä saattaa sitä vastoin löytyä 2-3 ukkos/sadesuojaksi tarkoitettua puuhökkeliä.