Suomen amatöörihuippuihin kuuluvat Oona Kuronen ja Leevi Hellberg ovat joutuneet pitkälle kuntoutusjaksolle selän rasitusmurtuman takia.
Heinäkuun EM-kisojen aikoihin Oona Kuroselle tuli ensimmäisiä tuntemuksia. Jokin ei ollut selässä kunnossa. Mutta pienet jumit ja kolotukset kuuluvat kilpagolfarin arkeen, Kuronen ajatteli. Hän myös jutteli aiheesta muutaman ihmisen kanssa, mutta asia ei ollut heidän mielestään sellainen, että siihen pitäisi akuutista tarttua.
Pikakelaus lokakuuhun: Kurosella oli vaikeuksia päästä lattialta ylös, kun hän oli venyttämässä pahasti oireillutta selkäänsä. Sen jälkeen asiat etenivät nopeasti lääkärin kautta magneettitutkimuksiin, ja lopulta diagnoosiksi varmistui rasitusmurtuma selän L3-nikamassa.
Tismalleen samoihin aikoihin selän rasitusmurtumadiagnoosin sai toinen amatöörimaajoukkuepalaaja Leevi Hellberg. Kaksi viime vuosien kestomenestyjiin lukeutuvaa pelaajaa oli yhtäkkiä telakalla saman vamman takia.
Golfliiton fysiikkavalmentaja Eero Partio tuntee selkävammat työnsä puolesta hyvin. Nuorilla esiin nousevat etenkin selän rasitusmurtumat. Selkärangan täydellinen kypsyminen tapahtuu vasta 25 ikävuoden kohdalla, joten nuorilla urheilijoilla, joilla tulee selkään paljon kuormitusta, on korkeampi riski loukkaantua.
Lasten kokonaisliikuntamäärät ovat vähentyneet.
Partio haluaa kuitenkin muistuttaa, etteivät selän rasitusmurtumat ole pelkästään golfareiden vitsaus, vaan niistä kärsitään yhtä lailla muissakin lajeissa.
Partiolla on selkeä näkemys, miksi selän rasitusmurtumia tulee ilmi aiempaa enemmän.
”Lasten kokonaisliikuntamäärät ovat vähentyneet. Vapaa-ajalla ei liikuta enää niin paljon kuin ennen. Se johtaa siihen, että kestävyyskunto heikkenee. Harrastamisesta on myös tullut yksipuolisempaa ja sitä tehdään ympärivuotisesti. Silloin kuormitus kasvaa helposti liian suureksi”, Partio luettelee.
”Nykyään myös mennään herkemmin magneettikuviin, jolloin näitä diagnooseja tulee aiempaa enemmän.”
Golfsvingi on selälle todella kuormittava liike. Lyönnin aikana tulee selän ojennusta, taivutusta ja kiertoa. Ja kun toistomäärät ovat suuria, myös kuormitus on suurta. Selässä kuormitus tulee luurakenteisiin, ja jossain vaiheessa se ei enää pysty ottamaan rasitusta vastaan ja toleranssi ylittyy, jolloin rasitusmurtuma on ilmeinen, Partio selventää.
Golfissa on eletty jo pidemmän aikaa sellaista vaihetta, että lyöntipituuden kasvattaminen on monen pelaajan harjoittelun keskiössä. On vaikea pärjätä maailman huipulla, jos lyönneissä ei ole tarpeeksi lentoa.
Sekä Hellberg että Kuronen kertovat, että heillä on ollut tavoitteena lyöntipituuden kasvattaminen. Hellberg keskittyi siihen jo nuorempana, ja hän muistelee ensimmäisten selkäoireiden tulleen jo kaksi vuotta sitten, jolloin hän painotti harjoittelussaan erityisesti nopeutta.
”Rikoin lokakuussa ensimmäistä kertaa 100 mailia draiverilla”, Kuronen puolestaan sanoo omista vauhtiharjoituksistaan.
Partiolla ei ole tutkimustietoa aiheesta, mutta hän näkee hyvinkin mahdollisena sen, että lisääntyneillä selkävammoilla ja lyöntipituuden kasvattamisella olisi jokin yhteys.
Rikoin lokakuussa ensimmäistä kertaa 100 mailia draiverilla.
Jotta muut juniorigolfarit välttyvät pitkiltä kuntoutusprosesseilta, Partio kertoo selvät merkit, jolloin hälytyskellojen pitää soida.
”Jos selän ojennus tuottaa kipua, se on selvä red flag. Ja jos kipu kestää yli kolme viikkoa, se on selkeä hätäsignaali. Haluan myös korostaa, että nuorella pitää olla sellainen ympäristö, että hän uskaltaa kertoa asiasta”, Partio tähdentää.
Rasitusmurtumat ovat ikäviä siinäkin mielessä, että ne uusiutuvat Partion mukaan 60 prosentin todennäköisyydellä. Vamman kuntouttamisessa Partio painottaa sitä, ettei liikuntaa ja urheilua missään nimessä lopeteta.
”Kuntouttaminen ja harjoittelu aloitetaan välittömästi. Kotiin makaan jääminen ei ole hyvä vaihtoehto. Silloin pitää vain tietää, mitä tehdään, eikä kuntouttamista saa missään nimessä jättää nuoren vastuulle.”
Leevi Hellberg elättelee toiveita, että pääsisi palaamaan kilpakentille jo huhtikuussa. Kuva: Juha Hakulinen
Hellbergin kohdalla selän kuntoutus lähti liikkeelle suunnitellusti. Partion valvovan silmän alla Hellberg teki paljon etenkin keskivartaloa vahvistavia liikkeitä.
Kuntoutuminen eteni vauhdikkaasti, ja kontrollikuvissa näkyi, että murtuma oli parantunut lähes täydellisesti, ja Hellberg sai luvan aloittaa täysien svingien lyömisen.
”Innostuin vähän liikaa, kun lyödessä ei tuntunut kipua, ja lyöntimäärät kasvoivat liian suuriksi. Selkä tuli uudelleen kipeäksi. Nyt on palattu takaisin siihen, että vain chippaan ja puttaan. Tosin sovimme Eeron kanssa, että pidämme tämän viikon golfista kokonaan taukoa, kun selkä kipeytyi puttaamisestakin”, viime kesänä poikien Amateur Championshipissa sijalle 17 sijoittunut Hellberg harmittelee.
Kurosen kohdalla kuntouttaminen on edennyt siihen pisteeseen, että hän on saanut luvan lisätä hieman kuormitusta. Rauhallisesta vesijumpasta on jo siirrytty maltilliseen lajiharjoitteluun. Puttaamisen ja chippaamisen rinnalle Kuronen on saanut ottaa myös wedgelyönnit.
Molemmat maajoukkuepelaajat korostavat, että selälle tulevaa kuormitusta tarkkaillaan nyt todella herkällä korvalla. Pallomäärät eivät saa lyöntiharjoittelussa karata liian suuriksi, ettei kuntoutumiseen tule suuria takapakkeja.
Hellberg on ilmoittautunut kuukauden päästä Puolassa pelattavaan Nordic League -kilpailuun, mutta tällä hetkellä on vielä hämärän peitossa, pääseekö hän kilpailemaan. Kurosen paluuaikataulu on väljempi, eikä hän ole hakannut kiveen mitään yksittäistä päivää tai kilpailua.
Uhrauksia pitää tehdä, eikä pidä pelätä treenaamista.
Jos jotain vammasta toipuminen on molemmille opettanut, niin kärsivällisyyttä, sen he myöntävät. Myös jo pelkän diagnoosin saaminen pitkille selkäkivuille oli kummankin kohdalla enneminkin helpotus kuin järkytys.
Kuronen ei silti kadu tekemiään uhrauksia, vaikka onkin joutunut kuntoutuspotilaaksi.
”Vaikka tämä on hidaste, en muuttaisi mitään tai treenaisi vähempää, jos se tarkoittaisi, että viime vuosien saavutukset lähtisivät pois”, useita Suomen mestaruuksia vuosien varrella napannut hämeenlinnalaisgolfari toteaa.
Hetken miettimisen jälkeen hän kuitenkin jatkaa:
”Into oli niin kova, ja pelasin liikaa kisoja. Pitää valita tulevaisuudessa tarkemmin ne kisat, mitä pelaa. Mutta uhrauksia pitää tehdä, eikä pidä pelätä treenaamista. Vähintään tämän verran pitää jatkossakin treenata, mutta nyt pitää vain keskittyä entistä huolellisemmin laatuun.”
Loppuun Partio antaa nuorten golfareiden vanhemmille ja valmentajille muutaman ohjeen, jotka kannattaa laittaa korvan taakse. Ensinnäkin golfareiden ei ole järkeä lyödä talvella pelkästään palloja pressuun, vaan kuormitusta tulee hallita. Harjoittelun olisi hyvä olla monipuolista. Hän myös muistuttaa levon merkityksestä.
”Koulujen lomaviikoilla nuorten on paljon järkevämpi tehdä ihan jotain muuta kuin lyödä palloja. Pitää myös palautua harjoittelusta. Sen lisäksi pitää varmistaa nuoren riittävä kalorien saanti. Eli terveellistä kotiruokaa ja sen lisäksi d-vitamiinilisää, joka auttaa vahvistamaan kasvuikäisten luustoa.”
Suomessa tämä ”pitkälle lyöminen” on mielestäni ylikorostunut osa-alue golffissa. Keskeistä on lyödä riittävän pitkälle, mutta tarkasti niin, ettei jatkoa tarvitse aloittaa raffista. Toisaalta monella on ongelmana se, etteivät puut tai pitkät raudat ole hallussa toivotulla tapaa ja tuossa annetaan sitten tasoitusta muille. Määrällä ei pidä korvata laatua, vaikka riittäviä toisto määriä golfissa tarvitaankin.
Monelta unohtuu myös hyvät alkulämmittelyt ennen harjoittelua. Palautuminen sekä lihashuolto jutussa mainitun ravinnon sekä vitamiinien lisäksi ovat myös erittäin tärkeitä asioita. Väsyneenä riski loukkaantumiselle kasvaa jo muutenkin ja jatkuva liika yksipuolinen rasitus, väärät liikeradat, altistaa sitten myös tukirangan ongelmille ja jopa murtumille.
Pitää myös muistaa, että oikea tekniikka edesauttaa kehon kunnossa pysymistä. Liikkeen pitää tapahtua oikein, eikä saa tulla monen suunnan kiertoa ja väärään suuntaan voiman tuottoa liikkeen aikana. Oikeanlaisessa swingissä liikutaan oikeasti melko vähän, liike on kompakti. Moni kiertää keholla liian pitkin liikeradoin, koettaa hakea liikeradalla lisää vauhtia ja voimaa lyöntiin, vaikka kehon mekaniikka ei toimi noin.
Golf on lihaskuntoa ja kestävyyttä vaativa urheilulaji. Nuoren lihasharjoitteluun, lihashuoltoon ja kestävyyteen pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota sekä kovin vähälle jäävään henkiseen vahvuuteen. Virheitä tekemällä ja niitä korjaamalla tie huipulle on vaikea.
Suomessa draiveri on usein harjoittelun keskiössä. Muualla putteri ja wedget, jotka rasittavat kehoa paljon vähemmän.
”Suomessa draiveri on usein harjoittelun keskiössä. Muualla putteri ja wedget”
Olisi mielenkiintoista tietää todisteet tuohon lausuntoon?
Range. Käy nyt aluksi katsomassa omalla klubilla. Mene sitten Ruotsin kentille, Viron Estonian Golf & Country tai Espanjan kentille.Ero on suuri.
Suomessa tämä ”pitkälle lyöminen”
Eikä vain Suomessa, vaan kaikkialla tällä planeetalla.
Mutu-fiilis on todellakin, että perus klubi-tuupparin harjoittelu painottuu pitkään peliin sekä Suomessa että muualla. Lähipeliin panostamalla tuloksesta lähtee suht helposti 3-5 lyöntiä oman kokemuksen perusteella.
Ei pidä paikkaansa monessa maassa, mitä tulee junioreihin. Suomessa taas moni juniori ei muusta puhukaan kuin siitä, kuinka pitkälle he lyövät driverilla. Tämä näkyy myös harjoituksissa, driveri on suurimman osana ajasta kädessä.
Kuinka hyvällä pohjalla on haastatellun maajoukkuevalmentajan näkemykset kuntoutuksesta, jos hänen valvoma pelaajansa on päästetty nopeasti treenaamaan ja selkä on jo uudestaan kipeytynyt? Nyt sitten pidellään tässä vaiheessa täyttä taukoa lyömisestä, miksi sitä ei tehty jo aikaisemmin?
On tämä myös valmennusjohdollinen asia. Miten on mahdollista että ennaltaehkäisevällä toiminnalla ei ole tarpeeksi resursseja? Lisäksi luullaan että tiedetään biomekaniikasta.
Ehkä sen itsestään selvyyden voi vielä todeta, että kovat treenimäärät painottuu rangelle, niin varmasti kroppa ei kestä kenelläkään sitä rääkkiä.
Suomessa edelleen Golfprot hokee vaahto suussa, että downswingi aloitetaan lantiolla. Ja jos et ole lantiopelaaja, niin ei kenenkään selkä kestä. Maailmalla on puhuttu jo 15 vuotta jalkojen köytöstä ja miten sekin vaihtelee eri pelaajilla.
Golfarin suurimmat ongelmat ovat lihavuus, liikkuvuuden puute, huono aerobinen kunto ja heikko lihaskunto.
Jos kropassa ei ole liikkuvuutta, niin tietenkin rykiminen aiheuttaa äärimmäistä venytystä ja paikat hajoaa. Toisekseen, jos etenkin tukilihasten voima puuttuu, niin liikkeet eivät ole kontrolloituja tai edes oikeilla lihaksilla tehtyjä.
Lihavuutta tuskin tarvitsee edes selittää. Ylimääräinen löysä massa aiheuttaa vain turhaa kuormitusta ei pelkästään lihaksille vaan kaikille muillekin kudoksille. Se tuloksen sulaminen varsinkin monella ammattilaisella johtuu ihan puhtaasti siitä, että yleiskunto on surkea ja kannetaan 20-40 ylimääräistä kiloa mukana. Energiatasot ei millään riitä ottamaan kropasta (tai päästä) tarvittavia tehoja irti viimeisillä kierroksilla.
99% tekniikkaongelmista korjaantuu kuntoa, liikkuvuutta ja lihasvoimaa kehittämällä. Jos et osaa tai kykene aktivoimaan oikeita lihaksia oikealla tavalla, on ihan turha hakata sitä svingiä rangella päivästä toiseen. Ongelma ei ole tekniikassa, vaan kropassa joka ei fysiologisesti pysty toistamaan vaadittua liikerataa oikealla tavalla. Sen rangen sijaan jokaisen pitäis mennä jumpalle, jos oikeasti haluaisi svingin kuntoon.
Interesting perspectives, however in my opinion and based on experience we need to be aware of a number of issues with golf injuries. Elite sports especially in a highly repetitive one sided physical motion where high torques, forces, speeds, etc, are required to be produced, physical preparation, nutrition, rest and recovery etc with specialized assistance is a must! But just as important is Solid Fundamentals and Technique – you can have all the others, but if a player’s poor technique unnecessarily stresses certain sectors of the body, over time that player will suffer injury, most of the time career threatening. Therefore the swing coach’s knowledge of how an elite golf action needs to work for a specific body type, becomes crucial. In my opinion, Eero is a good physical coach, but many of the players he has to service have mechanically very deficient, even poor technical actions – he cannot save them from injury, their swing coaches should!
For example – the centrifical centers around which the various pivots and their levers work, should be aligned in certain positions at certain points of the golf swing. When this is correctly coached and understood by the player, not only will his golf swing be bio-mechanically more balanced and consistent, but so will the wear and tear on the body be much more reduced.
If the infrastructure of a golf swing cannot support the applied forces, torques, speeds, thrusts, etc…..it will break down first in the players shot pattern and eventually in the engine room – the body! This is why coaches need to invest allot of time and money in educating themselves to provide much better and correct information/knowledge to the players.
It’s absolutely crazy to see some young players working on increasing or rather forcing higher and higher ball and club head speeds that generate higher body stress factors, off weak mechanics leading to poor swing technique – OUCH! There needs to be more focus on proper bio-mechanics, basics and Fundamentals to lessen the injury count!
Jotkut on aloittanut golfin alle 10 vanhana, selkävaivoista ei tietoakaan, kattokaa vaikka ite playersiä ei siellä kylläkään ole nuoria mutta palloa on lyöty kovaa vuosikymmeniä. Kaikilla ei vaan paikat kestä. Se ihmetyttää Leevin tapauksessa että murtuma oli lähes parantunut joten hän sai luvan täysille lyönneille. Järjenkäyttöä ajatellen pitäisi olla kokonaan parantunut, valmennuspiireissä ei taideta välittää pelaajista muuten kuin rahat mulle jne.