Psykologian dosentti Leena Matikka ( sert.) on tehnyt viimeisten vuosien aikana paljon tutkimustyötä golfarien psyykkisten ominaisuuksien ja niiden kehittämisen selvittämisessä. Hän on myös kirjoittanut kirjan ”Flow-anna mennä ja onnistu”.
Matikka järjestää keskiviikkona 25.3. seminaarin aiheesta PsykeGolf, joka on tarkoitettu kaikille jotka haluavat kehittää golfin saralla henkisiä taitojaan. Lisätietoja seminaarista ja ilmoittautumisohjeet löydät täältä.
Matikka haastatteli Mikko Ilosta ja Minea Blomqvist-Kakkoa aiheeseen flow liittyen. Ohessa pidempi versio Blomqvist-Kakon haastattelusta, joka on julkaistu keväällä 2014 Golfpisteen Golf+palvelussa.
Minea Blomqvist-Kakon kilpailukausi käynnistyy Marokon osakilpailussa.
Minea Blomqvist-Kakko kertoo parhaiden flow-kierrostensa ajoittuneen vuoteen 2004. Tuo ajanjaksohan ihastutti meitä suomalaisia golffareita suuresti, se hämmästytti ja loi odotuksia. Tähti oli syttynyt ja millä tavalla! Vasta 19-vuotias Minni pelasi British Openin tulokseen 62 eli 10 alle.
Mietimme, että jos se oli mahdollista Minnille, se voisi onnistua muiltakin suomalaistytöiltä. 11 vuotta on kulunut ja toistaiseksi Majoreissa on Minnin ennätystä sivunnut vain Lorena Ochoa, eikä kukaan ei ole mennyt sen alle. annetaan Minnin kertoa.
Vahvin flow-kokemukseni
Tuo British Openin kierros on tähänastisista flow-kokemuksistani vahvin. Voin tavoittaa normaali-flown pelaamalla stedisti (vakaasti, luotettavasti, tasaisesti). Mutta stedisti pelaaminen ei ole vahvuuteni. Pelaan enemmän tunteella ja intohimolla. Se merkitsee vaihtelevia tuloksia. Tavoittelen kyllä lyönneissä vakautta ja varmuutta ja treenaan tällä asenteella. Kilpailuissa flow-tilat ilmenevät siten, että birdejä syntyy paljon. Pitkät putit uppoavat. Mini-flowt ovat helpommin aikaansaatavissa yksinkertaisilla puttiharjoituksilla.
Kun lähdin British Openin flow-kierrokselle, minulla ei ollut onnistumisen paineita, vaan lähdin pelaamaan rohkeasti ja nauttimaan pelistä. Olin edellisenä päivänä itkenyt rangella, että en pääse cutista. Pääsin kuitenkin – viimeisenä.
Sain jopa pelata Laura Daviesin kanssa. Olin niin onnellinen siitä, että pääsin pelaamaan Major-kisaan. Lähdin rohkeasti ja innolla rikkomaan omia rajojani. Taustalla olivat samana vuonna, vähän aikaisemmin pelaamani kaksi 63:n lyönnin rundia. Ihailemani Annika Sörenstam oli pelannut 59 ja halusin joskus alittaa hänen tuloksensa.
Valmentajieni Pia Nilssonin ja Lynn Marriottin oppien mukaan 54 lyöntiäkään ei ole mahdottomuus, siihenhän tarvitaan vain birdie joka reiällä. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tärkeimmät flow-tilaani johtaneet tekijät olivat tuolloin: rohkeat tavoitteet, innostunut mieli, mentaalinen valmius pelata hyvin ja se, että muiden odotukset eivät olleet suuret. Saatoin pelata vapautuneesti ja antaa mennä.
Tuolloin 19-vuotiaana lähdin aina kilpailuun yhdellä, vahvalla henkisellä ajatuksella: Willing, killing eyeseli halukkaat, tappavat silmät jafire the pineli kohti lippua. Näin vain kohteen ja annoin mennä. Kerran vahvistin itseäni pohtimalla olenko kotka vai kana ja päätin, että haluan olla kotka, joka lentää korkealla.
On tärkeää säilyttää yksi ajatus läpi kierroksen, vaikka olisi jo 5-6 alle. Jos pelaa 7-8 alle, niin ei ole laittanut jarruja päälle koko aikana. Kun tuohon aikaan onnistuin, olin pelannut rohkeasti omaa peliä ja lähtenyt rikkomaan omia rajoja. Olin tunteellinen ja rakastuin joka lyöntiin.
Hyvinä hetkiä pelasin todella hyvin. Mutta minun oli vaikea luottaa itseeni, koska en ollut niin hyvä pallonlyöjä. ”Lainasin” itseluottamusta Annikalta. Olin kuitenkin hyvä lähipelissä. Kilpakumppanini sanoin ”tein up and downin vaikka roskapöntöstä”.
Itseluottamuksen lainaamisella tarkoitan sitä, että kun katselin Jenkeissä Annikan ja Lorena Ochoan pelaamista kentällä, sain vahvistusta ja paljon hyviä ideoita. Ajattelin, että koska Annika pelaa niin hyvin, hänellä pitää olla vahva itseluottamus. Katselemalla voin imeä itseeni vaikutteita. Svingistäkin voi tietysti oppia paljon katselemalla, mutta pidin tärkeämpänä seurata hyvien pelaajien toimintaa ja liikkumista, heidän koko olemustaan kentällä.
Lorena Ochoalla oli svingissään niin kaunis rytmi, että sitä olisi voinut katsella vaikka koko päivän. Voin lainata tunnetiloja ja minun on helppo matkia. Olen nyt katsonut paljon pelejä sekä TV:stä että kentällä ja peilaan pelaajien tekemistä itseeni. Siitä on hyötyä erityisesti mentaalisesti.
Nykyisin tiedän paljon enemmän tekniikasta, olen teknisesti parempi ja kehityn koko ajan. Jonkinlainen ratkaisu vielä puuttuu. Välillä tulee jäykkyys ja saatan missata draivin. Tiedostan, että minun on tuotava taas vahvemmin peliin mukaan kohde, rytmi ja osuma-alue. Golf on haastava peli ja sitä voi treenata päin honkia. Onhan niin, että golffari voi käyttää tekniikan treenaamiseen tunteja, mutta unohtaa pelata, kun joku menee jumiin. Ei jääkiekkoilijakaan voi pelissä miettiä, miten lyö kiekkoa.
Normaali-flow
Aika tavallista hyville kilpapelaajille on saavuttaa ns. normaali flow-tila. Tarkoitan sillä sitä, että pelikierros sujuu tasaisen hyvin, syntyy birdejä ja pitkätkin putit uppoavat silloin tällöin. Lopputulos on 4-5 alle. Pelaaminen on stediä.
Kilpailuviikolla torstain ja perjantain kierrokset ovat tällaisia. Lipun paikat ovat yleensä vaativampia, eikä kannata pyrkiä suoraan lipulle, vaan voi olla tyytyväinen päästessään kuuden metrin päähän. Birdiet tehdään par-5-väylillä. Peliasenne on tällöin eräällä tavalla varmistelevaa, koska on selvittävä cutista. Pitää pystyä upottamaan 6-metrisiä putteja.
Lauantaina ja sunnuntaina voi odottaa flow-kierrosta tai oikeastaan on hyvä olla valmistautunut, jos alkaa tuntua siltä, että kierroksesta tulee hyvä. Yleensä hyvä tunnelma kasvaa vähitellen ykköstiiltä edettäessä. Se ei ole valmiina, kun lähdet kierrokselle. Mutta jos et ole valmistautunut vastaanottamaan flowta, voit ”säikähtää” huomatessasi, että nyt menee hyvin ja tällöin innostut helposti liikaa.
Flown saa pysymään poissa, jos ei usko omaan suuntaan ja tulevaisuuteen, vaan alkaa kiukutella. Silloin kaikki tekeminen on tosi jäykkää. Tätä näkee usein junnuilla. He luovuttavat liian helposti. On tärkeä taito kääntää +4 tilanne +2:ksi, koska silloin voi päästä cutista.
Miniflow
Miniflow-tila on lyhytaikaisempi. Se voi kestää muutaman väylän ajan, jolloin tekee birdyjä tai se kestää vain lähestymislyönnin ja putin ajan. Siinä tilassa tietää, että onnistuu varmasti saamaan pallon reikään ja niin tapahtuukin.
Puttitreenit ovat minulle eräänlaisia miniflow-harjoituksia. On saatava monta onnistumista peräjälkeen. On pelattava rohkeasti ja tehtävä omat rutiinit. Minua auttaa ajatus:hitaat keskittyneet silmät ja annat palaa. Tietysti on ensin luettava viheriö ja suunniteltava putti. Harjoituksessa kasvatetaan onnistumispainetta ja yritetään pitkittää flow-tilaa niin, että sen aikana tekee mahdollisimman monta onnistunutta puttia.
Itse harjoittelen mm. niin, että puttaan ensin neljä palloa reikään yhden metrin etäisyydeltä eri suunnista. Aluksi oli vaikea saada viimeinen pallo reikään. Mutta on yritettävä yhä uudestaan. Matkaa pidentämällä paineet kasvavat. Mitä useammin onnistut putissa, sitä kauemmin olet pystynyt pitämään miniflown.
Minni tekee myös ns. 5 %:n harjoitteita, jotka toimivat lyöntiharjoituksen ohella miniflow-harjoituksena. Harjoitus etenee siten, että otat 5-10 palloa ja yrität lyödä ne vähintään 5%:n etäisyydelle lipusta tai kohteesta. Tuo 5 % lasketaan siten, että jos matkaa on esim. 100 metriä, pallot on saatava 5 metrin säteelle lipusta tai jos matkaa on 30 metriä, on osuttava 1,5 metrin säteelle. Tätäkin voi tehdä yhä uudestaan ja uudestaan. Annat vain palaa ja jos kulkee niin annat kulkea.
Tunnetilat, luovuus ja energiat
Olen luonteeltani tunnepelaaja. Fiilistely on minulle tärkeää. Tärkeintä on lähteä sunnuntaille rohkeasti. Kun pystyt hymyilemään, et ole jännittynyt. Olet valmistautunut hyviin suorituksiin. Olet päättänyt edellispäivänä, että pelaat rohkeasti ja hyvällä fiiliksellä. Esim. Finnair Mastersia edeltävänä iltana hain fiilistä puttailemalla peilin edessä alasti.
Voin saada inspiraatiota myös rohkeasta maisemasta, mm. vuorista. Phoenixissä, kun sain parhaan tulokseni LPGA:lla, katselin edellispäivinä vuoria. Siitä rauhallisuudesta sain niin paljon inspiraatiota, että päätin pelata parhaani. Saksan kilpailujen toiseen sijaan sain paljon virtaa Suomen kiekkoleijonien MM-kullasta. Saatoin lähteä pelaamaan ns. vekkulikekkuli-asenteella. Päästin irti ja uskoin, että 20 metristäkin voin upottaa putin.
Minulle nimenomaan 62-kierrokseni oli flow-kierros. Mutta, jos luotan tekemiseeni ja pelaan stedisti, pääsen usein tulokseen 66-68.
Uskon, että tulen vielä.
Leena Matikka
Juhannuksena 6 ropposta mämmiä ja 1/2 vuoden selibaatti, sitten ”kulukoo”