Suomalaiset ovat pidettyjä matkailijoita. He myös osaavat matkailla. Osa tarvitsee golfkohteessa matkanvetäjän, osalle se ei ole lainkaan merkittävää. OnGolfin perustaja Tuomas Kiiskinen avasi näkemyksiään golfmatkailusta.
Kuluva syksy on ollut golfmatkojen järjestäjille kullantuoksuista aikaa. Pahimpien koronavuosien jälkeen ihmiset janoavat reissun päälle. Tällä hetkellä voidaan puhua varsinaisesta golfmatkabuumista.
Golfmatkailun suosikkikohteet Espanja ja Portugali ovat edelleen kovassa huudossa. Golfpisteen ja IRO Researchin tutkimuksen mukaan golfareiden seuraava matka suuntautuu 75% todennäköisyydellä Iberian niemimaalle. Matkanjärjestäjät tietävät tämän ja näihin maihin matkoja myös tarjotaan.
Suomalaiset eroavat muista eurooppalaisista siinä mielessä, että matkat varataan paikoin jopa liian myöhään.
“Todella paljon jäi ihmisiä rannalle. Meille tuli tässä syksyn mittaan päivittäin kymmeniä kyselyitä, että olisiko jossain vielä tilaa. Yritämmekin opettaa, että matkat kannattaa varata ajoissa”, Kiiskinen sanoo.
Matkailututkimuksen mielenkiintoisin yksityiskohta on se, että moni haluaisi matkustaa Brittein saarille, mutta melko harva sinne lopulta päätyy. Syitä voidaan etsiä säästä ja hintatasosta, mutta eivät “linksiläiset” ole itsekään olleet aktiivisia muiden maiden suuntaan.
“Totuus on siellä se, etteivät ne ole orientoituneet myymään kenttiään turismille. Ne ovat enemmän paikallisten omia kenttiä. Heillä ei ole tarvetta turismille, koska ne pyörivät hyvin omillaan.”
Suomalaiset golfarit karttavat kaukomatkoja ainakin toistaiseksi. Maailmanlaajuinen tilanne on epävakaa ja riskejä ei haluta ottaa. Tietyissä sykleissä erilaisille kaukokohteille on silti paikkansa.
Entäpä mikä on maailmaa kiertäneen Kiiskisen “highlight”, mitä reissuilla on tapahtunut? Tämä ja paljon muuta golfmatkailusta selviää Golfpiste podcastista.
Suomalaisille Brittein saarilla pelaamisen suurin este on se, että todellinen pelikausi on liki sama kuin Suomessa. Etelä-Englannissa huhtikuu on jo hyvä, samoin lokakuun alkupuoli kohtalainen. Skotlannissa huhtikuu on iso sääriski, samoin syyskuun loppu. Skotit toki pelaavat läpi talven, lyödään väylälläkin matoilta, sadetta vihmoo ja lämpöä 5 C. Tämän voin kertoa kokemuksesta.
Olen pelannut Brittein saarilla yhtä lukuunottamatta kaikki Ryder Cup-kentät, The Open-kentistä puuttu vielä 2. Muita kenttiä bongattuna näiden lisäksi 1980-luvun puolivälistä alkaen paljon yli 100. Loka-maaliskuu ovat kyllä edullisia, saa pelata tyhjällä kentällä, sää voi etelässä olla hyväkin, Skotlannissa erittäin harvoin. Tämän huomaa myös green feen kausihinnoittelussa. Eivät muutamaa resorttia (Belfry, Celtic Manor, K Club, Trumpin Turnberry, jne ) lukuunottamatta juuri tarvitse turisteja. Maksavat itse sen verran enemmän, että kentät pysyvät väljinä ja peliaikoja saa helposti.
Vastaanotto on poikkeuksetta aina ollut ystävällinen, jopa Walton Heathissa, joka 1980-luvun lopulla oli täysin private club, vain jäsenille ja heidän vierailleen. Mutta niin vain laskivat club secretaryn päätöksellä muutaman puhelun jälkeen 2 suomalaista pelaamaan, tarjosivat vielä gin tonicit kierroksen jälkeen.