Nicklaus neuvoo: Puttaaminen on varsin yksilöllistä. Kaksi perusajatustani on, että (1) pään pitää pysyä paikallaan ja (2) silmien olla suoraan puttauslinjan yläpuolella, ei välttämättä pallon yläpuolella. Näin pystyt tähtäämään ja putteri kulkee tähtäyslinjaa pitkin.
Tämän jälkeen keskeinen ideani on, että tunnista energia, jolla putteri osuu palloon. Etäisyys on paljon suuntaa tärkeämpi. Jos pallon nopeus on oikea, pystyt hyödyntämään 41/4 tuuman kupin. Lähes puolet pallosta voi mennä kupin ohi, ja silti putti uppoaa.
En usko teoriaan – jonka joku on laskenut – että 30 senttiä pitkäksi menevässä putissa olisi optimivauhti. Mikäli viheriö ei ole märkä tai siinä on paljon kallistumaa, niin luotan juuri oikean mittaiseen puttiin.
Flick neuvoo: Olen aina ihaillut miten Jack käyttää mailan lavan painoa puteissaan. Tämä tapa tuottaa sujuvan putin, joka lähettää pallon tähtäyslinjalle ja pallo kuolee kuppiin.
Kaikki perustuu pehmeään ja tasaiseen grippiin. Jack lähtee taaksevientiin aina käsillään (mitä pidempi putti, sitä enemmän hänen ranteensa taipuvat), sen jälkeen hän antaa putterin lavan painon suoristaa ranteet. Hän vapauttaa lavan kämmenillään eikä koskaan anna sen ohittaa käsivarsiaan ennen osumahetkeä, vasta sen jälkeen.
Jack asettaa päänsä aina pallon taakse – alle kolmen metrin puteissa hän näkee sekä pallon että reiän samanaikaisesti. Näin hän on erittäin tietoinen kohteesta ja putterin lapa tulee palloon alhaalta ylös. Näin palloon syntyy oikea, tasainen rullaus.
Teksti Jack Nicklaus ja Jim Flick / Kuvat Gluekit