Tiger Woods lähestyi lippua myös lyhyeltä etäisyydeltä riskejä vältellen. Strategia auttaa pitämään turhat bogit pois kortista.
Ammattilaiset tekevät yli 80 % birdieistään päästessään lähestymään griiniä alle 100 metristä. PGA Tourilla pelaajat käyttävät väylältä reikään keskimäärin 3,00 lyöntiä noin 145 metristä. Naisten LPGA Tourilla samaan tulokseen päästään väylältä noin 127 metristä. Tasoituksella 0 pelaava amatööri pääsee tuohon tulokseen väylältä noin sadasta metristä.
Harrastajien odotukset lähestymislyönneilleen ovatkin aivan liian korkeita. Se taas helposti johtaa liian rohkeaan kohteen valintaan – ja griini missataan lyhyissä lähestymisissä liian usein. Seurauksena on usein vähintään bogey.
Huippuammattilaiset tekevät bogin lähestyessään griiniä rauta-9:llä tai sitä pienemmällä mailalla noin joka viidennellä yrittämällä.
Tiger Woods teki pelistrategiaansa merkittävän muutoksen kauden 1999 jälkeen. Tätä aikaisemmin hän teki bogeja rauta 9:llä tai pienemmällä saman verran kuin muut PGA Tour -pelaajat keskimäärin. Kaudella 2000 bogien määrä lähes puolittui ja pysyi muita selvästi alhaisempana läpi uran parhaimpien vuosien.
Tiger ymmärsi, että bogit tulevat pääosin missatuista griinistä, mikä taas johtuu liian rohkeasta kohteen valinnasta. Epärealististen odotusten lisäksi kohde valitaan liian hyökkäävästi tilanteissa, joissa yritetään paikkailla edellisen reiän ei-toivottua tulosta. Liian usein menetetty lyönti yritetään kiriä nopeasti takaisin, mikä johtaa turhiin riskeihin.
Pitäisi muistaa viisaus, että edellisen väylän huonot tulokset eivät saa johtaa huonoihin päätöksiin seuraavalla väylällä.
Kohteeni ovat melko konservatiivisia, mutta lyön niihin aggressiivisesti.
Maltillinen lähestymisstrategia myös rauta 9:llä tai sitä pienemmillä mailoilla auttaa parantamaan tulosta kaikilla pelitasoilla. Asiaan saa perspektiiviä, kun mietitään, miten lähelle reikää scratch-pelaajan tulisi lyödä lähestymisensä päästäkseen sellaiseen paikkaan, mistä yksi putti on yhtä todennäköinen kuin kaksi puttia: etäisyys on kaksi metriä reiästä.
Vastaavasti osumalla lähestymisellä griiniin lähes kuinka kauas lipusta tahansa, pelaaja tekee keskimäärin paremman tuloksen kuin missaamalla griinin.
Tiger Woodsia on pidetty pelitavaltaan aggressiivisena. Kuitenkin PGA Tourin keräämä data paljastaa, että Tiger oli lähestymisten kohteen valinnassa melko konservatiivinen – myös lyhyillä mailoilla. Tiger itse kertoi pelitavastaan tv-haastattelussa, jossa häntä tituleerattiin aggressiiviseksi pelaajaksi.
”Lyön aggressiivisesti valitsemaani kohteeseen. Kohteeni ovat melko konservatiivisia, mutta lyön niihin aggressiivisesti.”
Golflehden numerossa 2/2024 kävimme läpi, miten lähestymislyönnin kohde kannattaa valita. Tiivistetysti pyöreähköille griineille voi laittaa ristinolla-ruudukon ja valita kohteeksi keskimmäisen ruudun reikää lähinnä olevan kohdan.
Poikittaisissa griineissä griini jaetaan kolmeen yhtä leveään osaan ja kohde valitaan aina keskimmäisestä osasta keskilinjalta. Jos lippu on vasemmassa laidassa, pelataan keskimmäisen ruudun keskilinjalle vasempaan laitaan jne. Vastaavasti pitkittäisissä griineissä griini jaetaan pituussuunnassa kolmeen osaan, ja kohde valitaan keskimmäisen osan keskilinjalta.
Lähestymisissä rauta 9:llä ja sitä pienemmillä mailoilla kannattaa yrittää lyödä lähestyminen aggressiivisesti silloin, kun reikä on pyöreähkön griinin keskimmäisessä ruudussa. Pitkittäisellä tai poikittaisella griinillä hyviä paikkoja hyökkäämiseen ovat keskimmäisen osan keskilinjalla olevat reiänpaikat.
Miten lyhyillä mailoilla sitten pystyy päätymään mahdollisimman usein valittuun kohteeseen? Kannattaa ottaa oppia maailman parhaista pelaajista.
Tigerin johdolla maailman parhaat pelaajat erottuvat muista siinä, että heidän lähestymisistään vähintään puolet päätyy reiästä pitkäksi. Ero vielä korostuu griinin etuosassa olevilla lipunpaikoilla, jotka tuottavat ammattilaisillekin enemmän bogeja kuin taaempana olevat lipunpaikat.
Amatööripelaajien lyöntihajonta on suurempi, ja siinä korostuu reiästä lyhyeksi jääminen. Riittävän ison mailan valinta ja tuulen sekä korkeuserojen arvioiminen oikein auttaa lyömään enemmän perille tai hieman reiästä pitkäksi.
Väylältä tehdään keskimäärin 0,2–0,5 lyöntiä parempi tulos kuin raffista.
Avauslyönnillä pedataan mahdollisuus sille, että lähestymislyönti päästään lyömään rautaysillä tai sitä pienemmällä mailalla, jolloin hyvän tuloksen todennäköisyys kasvaa tuntuvasti. Hyvien lähestymispaikkojen luomiseksi tiiltä kannattaa edetä mahdollisimman pitkälle kuitenkin niin, että pallo löytyy pelialueelta. Turhia riskejä ei kannata ottaa. Avauksen pituus on tärkeää, mutta väyläosumalla on suuri merkitys.
Usein kuulee puhuttavan hyvästä lähestymiskulmasta. Tällä tarkoitetaan yleensä sitä, että reikä on griinillä eri puolella kuin mistä lähestymislyönti lähtee. Niin sanottu huono kulma siis tarkoittaa, että reikä on samalla puolella kuin mistä lähestymislyönti lähtee.
Hyvän lähestymiskulman vaikutusta on tutkittu sekä huippuammattilaisilla että harrastajilla, eikä hyvä kulma tuota millään tasolla merkittävästi parempia tuloksia kuin huono kulma. Jos hyvän kulman hakeminen avauksella sen sijaan johtaa väylän missaamiseen, reikätulos kärsii.
Yrittämällä pelata keskelle väylää päätyy välillä siihen, välillä hyvään ja välillä huonoon kulmaan. Väylältä tulos on kuitenkin aina parempi kuin raffista.
Artikkeli on julkaistu Golflehdessä 3/ 2025.
Lue seuraavaksi: Tiger Five – Eli miten epäonnistumisistakin voi oppia
Hyvä artikkeli.
Tämä on hyvin sanottu: ”Lyön aggressiivisesti valitsemaani kohteeseen. Kohteeni ovat melko konservatiivisia, mutta lyön niihin aggressiivisesti.” Tuo vaatii hyvää viheriöiden tuntemista, jotta pystytään valitsisemaan kohde parhaalla risk/reward periaatteella.