Golfkuntotiimin neljä jäsentä Heli Kärjä, Heidi Hakala, Jari Suvanto ja Reijo Lahtinen pelasivat Kullo Golf Clubin erinomaisessa kunnossa olevalla kentällä valvovan silmän alla. Mehiläinen Liikuntaklinikan psykologi Kaisa Varkila tunsi tiimiläiset entuudestaan, hän oli käynyt henkilökohtaisia keskusteluja heidän kanssaan jo tiimin starttivaiheessa.
Varkilalla oli jo ennen kierrosta varsin selkeät nuotit siitä, miten kukin tiimiläinen kentällä toimii, vaikka hän ei olekaan golfin ammattilainen. Ihmisen perusluonne ja tekemisen tavat toistuvat myös kentällä, halusi pelaaja sitä tai ei. Ratkaisevaa on, pystyykö tilanteen kääntämään edukseen ja miten häiriötekijät vaikuttavat pelaamiseen.
”Jo kolmen pelatun reiän jälkeen voi sanoa, että peli etenee kunkin pelaajan kohdalla pitkälti sillä tavalla, mitä etukäteen odotinkin”, toteaa Varkila, kun tiimiläiset jatkavat raskaan nousun jälkeen viheriöltä kohti neljättä väylää.
Mentaalisesti vaativa laji
Golf poikkeaa muista harrastuksista monella tavalla. Ensimmäinen ja tietysti tärkein tekijä on pelikierroksen kesto: miten pelaaja säilyttää keskittymisensä helposti yli neljäkin tuntia kestävän kierroksen aikana. On helppo sanoa karrikoidusti, että todellisuudessa keskittymistä vaaditaan pelitasosta riippuen keskimäärin 80-120 sekuntia eli lyöntimäärän ajan.
Varkila toteaa, että maraton on kestoltaan suunnilleen samanmittainen urheilusuoritus kuin golfkierros. Siinä kuitenkin keskittymisen voi siirtää matkan edetessä itsensä ulkopuolelle, juoksija ikään kuin eteen ”sumussa”.
”Golfissa on muuttuvia tekijöitä paljon: sää, kenttä, senhetkinen vireystila, oma peli ja pelikaverit. Ja näiden isojen asioiden alakohtia voivat olla esimerkiksi jonkin määrätyn lyönnin pelkotilat ja niin edelleen”, toteaa Varkila.
Liikuntaklinikan psykologi Kaisa Varkila on käynyt Golfkuntotiimiläisten kanssa henkilökohtaisia keskusteluja ja seurannut heidän pelaamistaan.
Kentällä kiertävät golfkuntotiimiläiset muodostavat mentaalisesti hyvän läpileikkauksen klubipelaajista. Tässä Kaisa Varkilan tiivistetyt yhteenvedot kustakin:
”Heli on perusluonteeltaan perfektionisti, mutta golftaidot eivät vastaa hänen itselleen asettamiaan vaatimuksia. Tästä syystä hän saattaa helposti lyödä pelaamisen ´leikiksi´, jos lyönnit eivät suju.”
”Heidin ajattelua leimaa matemaattisuus ja hän laskelmoi tekemisensä. Hän etenee selkeän suunnitelman mukaan jämäkän oloisesti ja myös harjoittelee näitä asioita silmällä pitäen.”
”Jari vaatii itseltään paljon ja on tästä syystä myös kehittynyt nopeasti. Tiukassa paikassa hän saattaa kuitenkin ryhtyä selittelemään itselleen mahdollisia epäonnistumisia. Jari suhtautuu pelaamiseensa kunnianhimoisesti.”
”Reijo on lunki kaveri, joka hakee pelistä nautintoa. Ulkoiset tekijät ja oman pelin sujuminen eivät vaikuta hänen tekemiseensä.”
Vaikka tiimiläiset ovat hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia, ryhmän kemia toimii hyvin. Harhautuneita palloja etsitään porukalla ja hyvistä lyönneistä tulee kannustusta. Etuna on tietysti se, että he tuntevat toisensa jo muutaman kuukauden ajalta.
”Mielenkiintoista olisi nähdä, miten he erityyppisinä ihmisinä käyttäytyisivät täysin vieraassa peliseurassa. Golfissa on kuitenkin tärkeää, että omaan tekemiseen pitää löytää rentous”, pohtii Varkila.
Tärkeää löytää oma rytmi
Kauniina kesäkuisena iltana neljän hengen ryhmämme etenee hyvää vauhtia, mutta jo neljännellä väylällä golfautolla liikkuva kaksikko päästetään ohi. Tämä selvästi alkaa vaikuttaa tiimiläisiin ja taaksepäin vilkuillaan, vaikka siihen ei ole mitään syytä, ainakaan vielä.
Kaisa Varkila on hieman yllättynyt, että pelaajat hätäilevät lyönneissään. Niihin ei keskitytä riittävästi ja huolimaton suoritus johtaa helposti epäonnistumiseen.
”Mihin heillä mahtaa olla kiire”, pohtii Varkila.
Varkilan mielestä golfissa on tärkeää löytää oma rytmi, jota pitää toteuttaa myös rangella.
”Harjoittelussakin on tärkeää saada laadukkaita, ajatuksella tehtyjä toistoja, jotta ne toteutuvat myös kentällä. Senhän me tiedämme, että oikean liikkeen saaminen lihasmuistiin vaatii tuhansia toistoja ja niiden tuominen kilpailutilanteeseen vaatii juuri sen oman rytmin löytämisen”, selvittää Varkila.
Keskittymistä pitää tarkkailla
Mentaaliseen tasapainoon kuuluu myös ymmärrys, että pallo ei liiku mihinkään ilman pelaajaa eivätkä muut pelaajat vaikuta siihen. Tässä suhteessa golf poikkeaa monesta muusta pallopelistä, joissa pitää reagoida vastustajan tekemisiin.
”Jos ajatus harhailee jo harjoittelussa tai lyöntiin valmistautumisessa, niin se tekee sitä varmasti myös varsinaisessa lyönnissä”, muistuttaa Varkila.
Hän antaa helpon ja käyttökelpoisen perusohjeen: kannattaa käydä mielessään läpi omaa onnistunutta suoritusta, mitä tapahtui ja miten.
”Tuolloin ei kuitenkaan saa ajatella mitään hole-in-onea tai superpitkää avausta, vaan hyvin tehtyä peruslyöntiä.”
Hyvä tapa tarkkailla omaa keskittymistään on käydä jälkikäteen läpi omaa harjoitusta rangella tai tekemistä pelikierroksella. Mitä tuosta tilanteesta muistaa?
”Jos ensimmäisenä mieleen tulevat sääolosuhteet tai rangella viereisellä paikalla harjoitelleen jutut tai hänen paitansa väri, on keskittyminen ollut pielessä.”
”Jos taas kierrokselta muistaa esimerkiksi omat lyöntinsä ja tuloksensa, niin keskittyminen on ollut kohdallaan. Tällaisessa tilanteessa ei yleensä ole kiinnittänyt pelikaverien tekemiseen, pukeutumiseen tai juttuihin huomiota. Ja silti voi osallistua sosiaaliseen pelikierrokseen”, jatkaa Varkila.
Kaisa Varkila toteaa, että Heidi Hakala etenee kentällä selkeän suunnitelman mukaan ja myös harjoittelee ominaisuuksiaan hyödyntäen.
Moni pelaaja saattaa pitää omista kierroksistaan hyvinkin tarkkaa kirjanpitoa väylä- ja griiniosumien, puttien ja monen muun pelillisen yksityiskohdan osalta. Varkila suosittelee myös kirjaamaan ylös keskittymisen ja mitkä tekijät siihen ovat vaikuttaneet. Näin löytyvät hyviin ja huonoihin kierroksiin vaikuttaneet mentaaliset asiat helpommin.
Lisää häiriötekijöitä
Tiimiläisten pelkotilat tulevat esiin ensimmäisen kerran jo kolmannella väylällä, jossa pitää toisella lyönnillä ylittää välissä virtaava pieni joki. Heidi Hakala lyö siihen varsin helposta paikasta kaksi palloa eikä heitä enää kolmatta peliin.
Sama joki tulee uudelleen peliin kuudennella (joki kulkee väylän suuntaisesti) ja seitsemännellä väylällä, jossa se pitää ylittää lähellä viheriötä. Nyt myös pari muuta tiimiläistä saa vesikauhun. Jari Suvanto puolestaan lyö yhden kierroksen parhaista lyönneistään. Hänellä ”vesikauhu” ilmenee parempana keskittymisenä ja sen myötä parempana osumana.
”Tällaisen pelkotilan tai häiriötekijän voittamiseen on yksi perusjuttu: pitää lisätä häiriötekijöitä, totutella niihin ja sitä kautta voittaa pelko.”
Hyvilläkään harjoitusalueilla ei kuitenkaan ole vesiesteitä, joiden yli lyömistä voisi harjoitella. Ja tietysti ongelmana on sekin, että ne täyttyisivät varsin nopeasti palloista.
”Psykologina asiaa ajatellen on jopa hämmästyttävää, ettei harjoitusalueilla ole mahdollisuutta murtaa pelkoaan vettä kohtaan, varsinkin jos se on pelaajien keskuudessa suhteellisen yleinen ilmiö”, hämmästelee Varkila.
Häiriötekijän voittamiseksi pitää tarttua härkää sarvista: jos jännittää kanssapelaajia, pitää hakeutua vieraaseen peliporukkaan, jos äänet haittaavat keskittymistä, pitää rangella hakeutua lähelle sellaista porukkaa, joka keskustelee vilkkaasti. Monella pelaajalla on myös kotikentällään joku väylä, jolla tuntee aina epäonnistuvansa.
Väsymys vaikuttaa keskittymiseen
Kulloon kenttä on fyysisesti raskas suurten korkeuserojen ja pitkähköjen siirtymien vuoksi. Tämä alkaa näkyä myös pelisuorituksissa tiimiläisten kivutessa 16. reiän viheriölle.
”Kaikki alkavat olla väsähtäneitä, vaikka eivät sitä suoraan myönnäkään. Tämä näkyy leikkisämpänä tunnelmana, he eivät selvästikään jaksa enää keskittyä omaan tekemiseensä samalla tavalla kuin kierroksen alussa”, arvioi Varkila.
Pienoisen väsymyksen myöntävät myös tiimiläiset, kun viimeinenkin pallo uppoaa kuppiin. Kierros venähti yli viisituntiseksi.
”Kiinnostus peliä ja omaa suoritusta kohtaan pitää olla suuri, että keskittyminen kestää loppuun saakka. Mutta kuten tällekin porukalle, monelle tärkeintä on, että fiilis säilyy korkealla loppuun saakka, vaikka peli ei kulkisikaan toiveiden mukaisesti”, arvioi Varkila.
Jari Suvanto: Golf on raaka laji
Golfkuntotiimin Jari Suvanto suhtautuu omaan pelaamisensa antaumuksella. Hän haluaa kehittyä vauhdilla ja tekee sen eteen myös paljon töitä. Vuosi sitten golfin aloittaneen juristin tasoitus onkin pudonnut lukemiin 28,6.
”Tämäkin päivä piti sisällään pieniä epäonnistumisia. Tulin Kullooseen suoraan työmatkalta lentokentältä, joten lämmittelemään en ehtinyt ja yöunetkin olivat jääneet vajaiksi”, kuvaili Suvanto tunnelmia.
Jari Suvanto sanoo, että golf on raaka laji. Yksi epäonnistuminen ja tulos heikkenee helposti ainakin parilla lyönnillä.
Suvanto on myöntänyt, että täydellä kierroksella on tullut muutaman kerran hyvän alun jälkeen pelillisiä romahduksia ja tiimin keväisissä ”mestaruuskilpailuissa” Talmassa hän pyyteli jo Kaisa Varkilaa apuun.
”Golf on raaka laji. Yksi epäonnistuminen ja tulos heikkenee helposti ainakin parilla lyönnillä. Toisaalta huonon lyönnin ei pidä antaa lannistaa vaan pitää yrittää loppuun saakka. Voi tulla myös hienoja onnistumisia, kun täydellisesti epäonnistuneen slaissiavauksen jälkeen kakkospallolla on tullut kolme onnistunutta lyöntiä ja bogey on pelastettu. Olen myös huomannut, että ’nyt menee hyvin’ on vaarallinen tunne.”
”Ennen tätä Kulloon kierrosta pelasin kuusi kiekkaa hyvinkin tasaisesti ja tasoituskin on pudonnut. Nyt mentiin taas oppimiskäyrän mukaisesti eli tuli vähän takapakkia”, kuvaili Suvanto tuntemuksiaan.
Psykologi Kaisa Varkila pitää Suvantoa ryhmän kunnianhimoisimpana pelaajana.
”Varsinkin kierroksen alussa Jarilla oli hyvä draivi päällä, mutta loppua kohti hän väsähti sekä fyysisesti että henkisesti. Olin jopa hieman yllättynyt, että hän oli kentällä rennomman oloinen kuin odotin”, arvioi Kaisa, joka kävi myös kierroksen aikana pari kertaa juttelemassa Suvannon kanssa. Ne keskustelut jäivät kuitenkin kahdenkeskisiksi.
Suvanto itse arvioi tekemistään siten, että jos hän johonkin ryhtyy, hän ottaa sen tosissaan, mutta tekemisen ote on yleensä keskimäärin rento ja positiivinen.
Kulloon 12. väylällä – 515-metrinen parviitonen – Suvanto löi mallikelpoisen avauksen keskellä väylää ja mittaus paljasti sen pituudeksi 223 metriä eli uran tähän mennessä pisimmäksi. Onnistuminen näkyi myös olemuksessa, seuraavat 2-3 väylää menivät varsin kevyellä askeleella.
Teksti Jari Jokinen / Kuvat Pasi Kokko