Ongelma:
Matkaa lipulle on enää joitakin kymmeniä metrejä. Chippi ei riitä, mutta täyttä svingiäkään ei voi ottaa. Hapuilet epäröiden wedgen käteesi, mietit miten sillä nyt lyötiinkään ja kuinka pitkälle sitä pitää taakseviennissä viedä. Epävarmuuden tunne saa sinut puristamaan mailaa, et luota sen omaan vauhtiin vaan manipuloit mailaa ja liikerataa käsilläsi lopputulos on tuttu. Duffattu söpsö puoleenväliin tai kova kylkkäri yli griinin.
Reiman ratkaisu:
Yleisin syy epäonnistumisiin on, ettet luota siihen, mitä olet tekemässä. Sinulla ei ehkä ole tarpeeksi onnistumisia tilanteesta rekisteröityneenä aivoihisi. Pelistä n. 80 prosenttia pelataan alle 80 metrin päässä lipusta. Tästä noin 45 % on puttaamista ja ainakin 40 % wegdepeliä. Loogisesti sinun pitäisi siis harjoitella 80 % ajastasi näitä asioita. Kilpapelaajat tietävät tämän ja siksi he käyttävät harjoittelustaan valtaosan juuri näihin. Luottamus syntyy monipuolisen harjoittelun ja tarpeeksi monen onnistuneen suorituksen summana.
Mutta kuinka tavallinen harrastaja saisi wedgestä kaverin? Ihan ensimmäiseksi, jos olet sitä mieltä, että vika on mailassa, niin poista tämä epävarmuustekijä heti ja vie mailasi asiantuntijan arvioitavaksi. On erittäin tärkeää, että tiedät mailasi olevan toimiva. Kilpapelaajat käyttävät lähipelissään eniten noin 56-asteista wedgeä eli sandwedgeä, jolla voi pelata myös ruoholta. Koska se on kilpapelaajien valinta, suosittelen tätä myös klubipelaajalle. Seuraavaksi suosittelen uutta lähestymistapaa. Tutustutaan ensin kaverisi ominaisuuksiin. Jätetään liika tekniikan ajattelu ja leikitään ajatuksilla sekä erilaisilla palloilla. Kun hallitset osuman voit alkaa harjoitella etäisyyksiä ja pallon lentoratoja.
Tiesitkö, että sanakirjassa sana Wedge on kiila. Periaatteessa siis riittää, kun saat mailan etureunan kiilaamaan pallon puolivälin alapuolelle. Wedge on helppo maila, sillä se on mailoista painavin ja lyhyin. Sinun pitää vain oppia luottamaan kaveriisi, viettää sen kanssa aikaa, olla positiivinen ja kärsivällinen.
1. Leiki ajatuksilla hae mielikuvia toisista lajeista ja yhteyksistä. Jos olet harrastanut mailapelejä, niin löydät niistä samantapaisia osumamielikuvia. Wedgepelissä ja mailapelien alakierteen synnyttämisessä eli liikkeen suuntaamisessa alas ja eteenpäin on paljon samoja piirteitä. Voisimme myös kuvitella, että pallo on valkoinen herkkusieni, jonka jalka pitää leikata lavan etureunalla siten, että sienen hattu säilyy ehjänä. Tiesitkö, että wedge on myös loistava puutarhatyökalu voikukkien poistamiseen. Oletko koskaan miettinyt osumamielikuvaasi pelkän palloon osumisen sijasta sinun pitäisi ajatella, miten lapa pelaa palloa.
2. Leiki erilaisilla palloilla voit helpottaa osumaa ja opetella lavan hallintaa erilaisilla palloilla. Tennispalloilla osuma on helppoa ja huomaat alakierteen syntymisen. Jos haluat harjoitella kotona, voit käyttää myös salibandypalloja. Kun onnistut isommilla palloilla, voit hankkia onttoja tai vaahtomuovisia golfpalloja. Muoviharjainen kynnysmatto on loistava harjoittelualusta. Maali voi olla vaikka kahden metrin nosto nojatuoliin tai ämpäriin. Leiki myös erilaisilla lentoradoilla.
3. Harjoittele etäisyyksiä ole kärsivällinen! Chipeissä etäisyyttä ei kannata lisätä 2 metriä enempää kerralla. Vaadi itseltäsi onnistumisia, ennen kuin menet kauemmaksi. Kun pääset ulos, kannattaa käyttää aikaa esim. etäisyyksien 20, 30, 40, 50, 60, 70, 80 opetteluun. Ne ovat helppoja, kun vaan harjoittelet. Jos harjoitusalueella ei ole paikka luo sellainen vaikka mittaamalla askelin etäisyys ja laita sateenvarjo maaliksi. On hyvä tietää, että wedgenharjoittelun kautta saat myös muun rautapelisi toimimaan.
Teksti PGA pro Reima Kaija
Reima osasi mennä ytimeen ja antaa selkeän ja käytännön läheisen vastauksen, mistä asia kiikastaa wedgen suhteen ja sama pätee moneen muuhunkin. Kiitos siitä! Ensin tarvitaan uskallusta ja luottamusta tekemiseen, sen kokeilua käytännössä ja harjoittelu tekee mestarin.