Niin ammattilaisten kuin amatöörienkin maailmanlistalla useimmat Pohjoismaat menestyvät huomattavasti Suomea paremmin.
Miesten golfin eurooppalaisella huipulla Suomella menee hyvin. Oikeastaan paremmin kuin koskaan. DP World Tourilla pelaa kolmatta peräkkäistä kautta neljä suomalaista. Kovin kaukana eivät ole ajat, jolloin Mikko Ilonen uurasti yksinäisenä sinivalkoisena Euroopan kiertueella.
Kärkinelikko on vuorollaan kunnostautunut DP World Tourilla, vaikka Tapio Pulkkasen ja Kalle Samoojan ensimmäinen voitto antaa vielä odottaa itseään. Maailmanlistalla kvartetti mahtuu tällä hetkellä sijojen 189–314 välimaastoon. Odotukset isolle onnistumiselle ovat viikosta toiseen hyvät.
Samalla kun Suomen kärkipelaajat ovat vakiinnuttaneet asemansa pääkiertueella, tilanne taustalla ei ole kehittynyt yhtä hyvään suuntaan. Maailmanlista on lahjomaton mittari, jonka valossa tilannetta voi yrittää hahmottaa.
Maailmanlistan tuhannen ensimmäisen joukossa Suomella on kahdeksan pelaajaa. Se on vähän, kun verrataan määrää kahteen muuhun Pohjoismaahan, Tanskaan ja Ruotsiin: juutteja on maailmanlistan top 1000:ssa 21, ruotsalaisia yli 40.
Supertähti Viktor Hovlandin (OWGR 4) kotimaassa Norjassa on kuusi pelaajaa tuhannen parhaan joukossa. Norjalaisten tilanne huippugolfin kehityksen kannalta on kinkkinen: maassa ei ole hetkeen järjestetty minkäänlaisia kansainvälisiä ammattilaiskisoja Norjan tiukkojen doping-sääntöjen vuoksi. Piskuisella Islannilla top 1000 -pelaajia on listalla kaksi.
Suomalaisen golfin tulevaisuuden kannalta olisi elintärkeää saada haastajakiertue Challenge Tourille useita pelaajia, joilla on potentiaalia menestyä äärimmäisen kilpaillulla ja kovatasoisella kiertuella. Kotimaan ”kakkosketjussa” on kuitenkin hetken aikaa vietetty hiljaiseloa, eikä kärkinelikkomme takana ole nousukiidossa olevia pelaajia. Kärkipään sijoituksia ei CT-kisoissa juurikaan ole tullut.
Suomen CT-kisalla on tässä yhtälössä merkittävä rooli. Onneksi Suomen Challenge Tour -kilpailu on sitkeän työn tuloksena vakiinnuttanut paikkansa kiertueen kalenterissa. Se on etenkin CT:n vaihtokorttijärjestelmän vuoksi äärimmäisen arvokas tapahtuma kotimaan huippugolfin kehitykselle.
Porrasta alempana, satellittikiertueilla ja etenkin vahvasti Tanskaan ja Ruotsiin ankkuroituvalla Nordic Tourilla, suomalaiset eivät ole viime vuosina yltyneet takavuosien kaltaiseen menestykseen. Taso näilläkin kiertueilla on noussut ja niiden kiertäminen on taloudellisesti haastavaa. Satelliittikiertueet tarjoavat kuitenkin väylän eteenpäin ja samalla ne ovat hyvä tasonmittari.
Alla katsaus ”kakkosketjuun”, josta seuraavat pääkiertuepelaajat todennäköisimmin nousevat. Onneksi kaikkea ei voi ennustaa ja pohjata tilastoihin. Viimeisimpänä Sami Välimäki on osoittanut, että kun palaset loksahtavat kohdilleen, kehitys voi olla ennalta-arvaamattoman nopeaa.
Kakko esimerkillinen taistelija
Maailmanlistalla tuhannen parhaan joukkoon mahtuvat DP World Tourin suomalaisten lisäksi Matias Honkala, Lauri Ruuska, Roope Kakko ja Niclas Hellberg. Suomalaisista parhaalla kategorialla Challenge Tourilla pelaavan Kakolla on mittarissa jo 40 ikävuotta, joten iän kaiken hän ei enää mukana ole.
Roope Kakko. Kuva: Getty Images
Kakon kohdalla pitkän ajan tilastokäyrä kuitenkin osoittaa valitettavasti alaspäin. Loppuvuodesta 2013 paikkaa top 200:een tähyilleen pelaajan listasijoitus on laskenut vajaan kymmenen vuoden aikana tuntuvasti käyden vuosina 2017–2018 tuhannen huonommalla puolella. Vierumäen kisan kolmostila ja heti seuraavalla viikolla Tanskassa pelatun turnauksen top 10 -sijoitus saattelivat hänet vuonna 2019 hetkellisesti kohti uutta nousua, mutta parin viimeisen kauden aikana Kakko ei ole muutamia väläyksiä lukuun ottamatta pystynyt esittämään sitä mihin parhaimmillaan pystyy. Espoolaisen viimeisin listanoteeraus on 869:s.
Kakko on joutunut pettymyksiä tuottaneiden kausien jälkeen käymään syvällistä itsetutkiskelua löytääkseen uuden kipinän pelata Challenge Tourilla. Hän totesi alkaneen kauden alla, ettei ehkä enää voita majoreita, mutta nousu ylimmälle kiertuetasolle kiinnostaa kovaa taistelijaa edelleen.
Lindell vedenjakajalla
Oliver Lindell loisti viime vuosikymmenen jälkeen Nordic Liigassa. Hän otti Pohjoismaiden kiertueella kaudella 2016 kaksi voittoa ja kaikkiaan viisi top 3 -sijoitusta. Lindellille tilastoitiin vuosina 2016–2017 myös 15 muuta top-kymppiä, joista kuusi tuli Challenge Tourin kilpailuissa.
Oliver Lindell. Kuva: Getty Images
Tämän jälkeen maailmanlistalla sijalla 1196 majailevalla porvoolaisella on ollut vaikeaa. Neljä edellistä kautta ovat tuottaneet 62 turnauksessa vain kaksi top 10 -sijoitusta. Lindellillä sekä kahtena edellisenä vuotena kahdesti jatkokierroksille 21 kilpailussa yltäneellä Kim Koivulla (OWGR 1685) on koronan aiheuttamien jäädytysten vuoksi edelleen kohtalainen pelioikeus Challenge Tourille.
Suomalaiset top 1000 -pelaajat miesten maailmanlistalla:
| 189. | Kalle Samooja |
| 207. | Mikko Korhonen |
| 240. | Tapio Pulkkanen |
| 314. | Sami Välimäki |
| 606. | Matias Honkala |
| 727. | Lauri Ruuska |
| 869. | Roope Kakko |
| 946. | Niclas Hellberg |
| xxx | xxxxxxxxx |
| 1196. | Oliver Lindell |
| 1284. | Toni Hakula |
| 1288. | Juuso Kahlos |
| 1405. | Alex Hietala |
| 1542. | Janne Kaske |
Honkala ja Ruuska kakkosketjuun
Kun Lindellillä on ollut pelissään hakemista, ovat Kakon seuraksi kakkosketjuun nousseet kotimaan viitos- ja kuutosrankatut Matias Honkala (OWGR 606) ja Lauri Ruuska (OWGR 727).
Honkala osoitti viime kaudella potentiaaliaan venymällä uransa ensimmäiseen top 3 -sijoitukseen Challenge Tourilla. Vaikka vuoteen mahtui myös paljon epätasaisuutta, olivat alkukauden hyvät esitykset Nordic Liigassa rohkaisevia. Samaa voi sanoa kuluvan kauden ensimetreistä Honkalan otettua kahdessa NL:n talvisarjan kisassa sijat neljä ja kaksi.
Lauri Ruuska. Kuva: Getty Images
Ruuska otti isoja askelaita Nordic Liigassa vuonna 2020 neljällä top 3- ja kolmella muulla top 10 -sijoituksellaan. Hän aloitti Honkalan tavoin kauden 2021 Pohjoismaiden kiertueella lupaavasti. Vuoden kohokohtia olivat Tanskan DP World Tour -kilpailun 25. sija sekä Sveitsin CT-kisan top 10 -sijoitus.
Maailmanlistalla tuhannen joukkoon mahtuu myös Niclas Hellberg (OWGR 946), joka on sitten vuoden 2018 tilastoinut, lähinnä Nordic Liigassa, vain 15 rankingissa huomioitavaa kilpailua. Hetkellisesti Kalle Samoojan caddiena syksyllä 2021 toimineen Hellbergin top 1000 -sijoituksen taustalla on hieno voitto Nordic Liigaan kuuluneesta Audi Finnish PGA Golf Tour Championshipistä viime heinäkuulta.
Kakkos- ja kolmosketjun välillä tasapainoilevan Oliver Lindellin seuraksi jälkimmäiseen ketjuun asettuvat Juuso Kahlos (OWGR 1288) ja Alex Hietala (OWGR 1405). Hyvän yliopistogolfuran USA:ssa pelannut Kahlos oli tekemässä nousua kaudella 2020 Nordic Liigassa tulleella kahdella top 3 -sijoituksella, mutta sittemmin tulokset ovat jääneet laihoiksi.
Hietalan läpimurtokausi?
Sami Välimäen innoittamana Pro Golf Tourille vuonna 2020 siirtynyt Hietala hankki parin kauden ajan kannuksia Saksan kiertueella, jossa paras saavutus on viime elokuussa tullut neljäs sija. Hän pelasi edellisen kauden 14 kilpailustaan yli puolet Challenge Tourilla ottaen kolmessa peräkkäisessä turnauksessa top 40 -sijoituksen. Vaikka Hietalalla on ollut Nordic Liigan talvisarjan kilpailuissa pieniä käynnistymisvaikeuksia, on häneltä lupa odottaa tänä vuonna jopa läpimurtokautta.
Alex Hietala. Kuva: Juha Hakulinen
Hakulan ja Kasken hiekka tiimalasissa hupenee
Toni Hakula (OWGR 1284) on pitkään hakenut Yhdysvalloissa nostetta uralleen. Kohokohtia ovat PGA Tour Latinoamerica -kiertueen reikäpeliturnauksen voitto vuodelta 2018 sekä Kanadan Tourin, PGA Tour Chinan ja PGA Tour Latinoamerican junaileman pienen LOCALiQ Series -kiertueen kilpailun ykköstila vuodelta 2020. Hakula on ottanut kolmena edellisenä vuotena myös yhden muun top 10 -sijoituksen latinokiertueella, mutta yritykset valloittaa paikka USA:n kakkoskiertueelta, Korn Ferry Tourilta ovat jääneet torsoiksi.
Janne Kasken (OWGR 1542) ura on hetken aikaa ollut laskusuunnassa. Pääasiassa Asian Tourilla viihtyneellä Kaskella on kaksi voittoa Asian Development Tourilta viime vuosikymmenen puolivälistä, eikä ensimmäinen AT-voitto Etelä-Koreassa käydyssä turnauksessa ollut kaukana keväällä 2019.
Toni Hakula. Kuva: Getty Images
Kaske ylsi samana vuonna DP World Tourin karsintafinaalin jatkokierroksille, mikä avasi paikan Challenge Tourille, ja lopulta pääsyn useisiin pääkiertueen kisoihin vuosina 2020 ja 2021. Menestys jäi kuitenkin olemattomaksi, eikä Kaske yltänyt pelaamissaan 21 DP World Tour -kilpailuissa kuin kahdesti jatkoon.
Haavisto paras suomalainen amatöörilistalla
Menestyvät ammattilaiset kasvavat amatööripuolelta. Vilkaisu amatöörien maailmanlistaan antaa osviittaa siitä, minkälaisia tekijöitä ammattilaiskentille on Suomesta varttumassa. World Amateur Golf Rankingin eli WAGR:n tuhannen ensimmäisen joukossa on viisi suomalaista, joista kirkkaimpana kärkenä on sijalla 376 oleva Elias Haavisto. Suomen kärki on siis valitettavan kaukana maailman huipusta.
Elias Haavisto. Kuva: Juha Hakulinen
Suomalaiset top 1000 -pelaajat miesamatöörien maailmanlistalla:
| 376. | Elias Haavisto |
| 690. | Tuomas Nukari |
| 711. | Saku Halonen |
| 729. | Veeti Mähönen |
| 736. | Antti-Jussi Lintunen |
Listakärkien vertailussa Suomi ei pärjää muille Pohjoismaille, joilla on WAGR-listalla yhdestä seitsemään pelaajaa korkeammalle kuin paras suomalainen. Tanskalla top 1000 -pelaajia amatöörilistalla on Pohjoismaista eniten, yhteensä 16, ruotsalaisia tuhannen joukossa on 13, norjalaisia 12 ja islantilaisia suomalaisten tavoin viisi. Tässäkin tarkastelussa Suomen tilanne on Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan verrattuna kehno.
Naisten huippugolfin tilanne on isossa kuvassa miehiä valoisampi, mutta sen kartoittaminen vaatii erillistä analyysia. Naisissa kahdeksalla suomalaisella on vahva pelioikeus Ladies European Tourille ja heistä kahdella on myös kortti LPGA Tourille. LET Access Series -kiertueella suomalaisia pelaa saman verran, lisäksi yhdellä pelaajalla on kortti USA:n kakkoskiertueelle, Epson Tourille.
