Tawast Golfin edellisissä SM-kisoissa hopeaa voittanut Tuusulan Golfklubin pro palasi 16 vuoden tauon jälkeen Paavolankulmaan. Ari Savolainen ei ole jättänyt kääntämättä yhtään korttia omalla ammattialallaan. Lonkkavaivaan päättynyttä peliuraansa hän olisi kuitenkin ollut halukas jatkamaan paljon pidempään.
Ari Savolainen kuuluu tällä viikolla Hämeenlinnan Tawast Golfissa pelattavien SM-kilpailujen kiinnostavimpiin nimiin. Hän on mukana olevista kilpailjoista ainoa, joka oli voittamassa mitalia Tawastin edellisissä, vuonna 2000, pelatuissa lyöntipelin SM-kisoissa.
”Tuolloin kisa ratkesi jo hyvissä ajoin Karjalaisen (Toni) eduksi. Minulle ja Juholan Jussille jäi finaalikierroksella tehtäväksi taistella himmeimmistä mitaleista”, Savolainen sanoi.
Hopeaa lopulta saanut Savolainen jäi kultamitalista kuuden lyönnin päähän tuloksellaan 286 (-2).
Paljon on ehtinyt vettä virrata kentän lähellä olevassa Katumajärvessä Savolaisen edellisen ja viimeisen visiitin välillä Tawastissa. Hän pelasi viime perjantaina kentällä ensimmäisen kerran 16 vuoteen.
”En ole kovin paljon muutenkaan ehtinyt pelata viime aikoina. Nyt on tämän kauden osalta kymmenen kierrosta täynnä; niistä suurin osa on peräisin Peuramaan FT-kisasta ja Suomen PGA:n mestaruusturnauksesta. Tännekin lähdin lähinnä itseäni kiusaamaan.”
”Lähipelissä treenaamisen vähyys näkyy eniten”
Avauspäivän tulos 74 ei Savolaisen mieltä lämmittänyt, joskaan hän ei kierroksensa ”nihkeyttä” suuremmin jäänyt surkuttelemaan.
”Ei näillä peli- ja harjoittelumäärillä voi paljon enempää odottaa. Palloa olen osannut aina lyödä, mutta riittävän pelituntuman puutteessa kunnollisen scoren tekeminen on vaikeaa. Lähipelissä treenaamisen vähyys näkyy eniten, ja ehkä siinä, että tulee sorruttua väärässä paikassa liian hyökkäävään peliin.”
”Kentän pinnat olivat vähän märkiä, minkä vuoksi pallo istuu ruohon sisään. Viheriöt olivat lisäksi hieman hitaat. Muuten ihan hyvä set up. Ja ovathan nämä Tawastin viimeaikaiset muutokset onnistuneet mukavasti. 14 ja 15 ovat ihan erilaisia ja etenkin 14 on nyt paljon vaativampi par-kolmonen.”
Peliura katkesi lonkkavaivoihin
Vuoden 2000 hopea oli Savolaisen ensimmäinen mitali aikuisten SM-tasolla. Seuraavana vuonna hän sai pronssia ja kaudella 2003 tuli kultaa. Samana vuonna hän voitti hienosti myös Ruotsin avoimen mestaruuden.
Sittemmin Savolainen pelasi kaksi vuotta sekä Asian Tourilla että Challenge Tourilla, jonka jälkeen tie vei Etelä-Amerikan kiertueelle ja uudelleen Challenge Tourille vuonna 2014.
”Peliura katkesi lopulta siihen, kun paikat eivät kestäneet. Lonkka teki tehtävänsä.”
Savolaista jäi fysiikan pettäminen harmittamaan, sillä hänellä olisi mielestään ollut vielä paljon ruutia varastossa ja paras osaminen näyttämättä. Haaveet olivat Euroopan kiertueella, ja usko menestyä siellä oli varaukseton.
Hän lähti aikoinaan omalle ammattilaisuralleen täysin nollasta. Tätä Savolainen ei haluaisi lupaavien nuorten suomalaispelaajien joutua enää kohtaamaan. Kyseessä on hänen mielestään maan kilpagolfin suurin epäkohta.
Ruotsissa ymmärrettiin perustaa tiimejä jo 80-luvulla esimerkiksi Hello Sweden -teemalla, ja se kantoi hedelmää. Meillä nämä hyvät nuoret pelaajat jäävät liian paljon tyhjän päälle aloitellessaan ammattilaisena. Se on kuitenkin karu maailma, mikä pelaajia tuolla odottaa. – Ari Savolainen
Tyhjästä on paha nyhjästä
Savolainen korostaa, että siirtymä sateellittikiertueelta Challenge Tourille on vaativa. Hän haluaisi, että Suomen lupaavimmilla pelaajilla olisi siinä vaiheessa taustat riittävän hyvässä kunnossa, muuten on äärimmäisen vaikea kaivaa menestystä.
”Kun lähdin Aasian kiertueelle, jouduin ottamaan 10 000 euron lainan kattaakseni pakolliset kulut. Juttelin silloin samoihin aikoihin ammattilaiseksi ryhtyneen Eirik Tage Johansenin kanssa, ja hän kertoi saaneensa Norjan golfliitolta 80 000 dollarin tukirahaston uransa alkutaipaleelle. Siinä oli kahdella pelaajalla lähtökohtaisesti aivan päinvastainen tilanne valmistautua tulevaan.”
”Kotoa sain kuitenkin kaikkein tärkeintä tukea eli parasta mahdollista kannustusta.”
Hän toivoisi että Suomessa osattaisiin hyödyntää enemmän liittotasolla kiertueilla pelanneita kokeneita ammattilaisia.
”Piltz (Mika) ja Purhonen (Pasi) ovat olleet mukavasti esillä. Mutta meillä alkaa olla jo paljon maailmaa nähneitä entisiä pelaavia ammattailaisia, jotka voisivat auttaa, ja jakaa sitä arvokasta tietoa, mitä kansainväliselle uralle tähtäävä nuori pelaaja tarvitsee.”
Aktiivisten pelivuosiensa jälkeen Savolainen on keskittynyt tyystin opettavan ammattilaisen töihin Tuusulan Golfklubissa ja nyttemmin myös Kullo Golf Clubilla. Hän pyörittää molemilla kentillä golfkoulua ja opetustoimintaa yhdessä puolisonsa ja naisten maajoukkueen entisen valmentajan Heini Haapalan kanssa.
”Ainakin itselleni töitä tuntuu riittävän rangella aina vaan enemmän ja enemmän. Aika alkaa olla kortilla.”
Ari Savolainen ja Heini Haapala jakavat golfoppejaan Tuusulan lisäksi nykyään myös Kullo Golf Clubilla.
Edelliseen hän viittaa golfin ulkopuolisilla tehtävillä, joihin hän on nykyään sitoutunut. Savolainen on muun muassa mukana muutaman partnerin kanssa perustamassa yrityksessä, joka tuo maahan yhdysvaltalaista ekologista hajunsyöjää, PureAyrea.”
”Olin kaivannut jo pidempään jotain muuta tekemistä ympärivuotisen golftyön rinnalle. Nämä sivutoimet tasapainottavat mukavasti arkea. Kahden pienen lapsen isänä täytyy joka tapauksessa viettää tarpeeksi aikaa myös kotona, ettei jälkipolvi rupea vierastamaan.”
Floridan vuoden opettivat golfista ja elämästä enemmän kuin mikään muu
Neljä turnausta PGA Tourilla voittaneen Camilo Villegasin kanssa samassa college-golfjoukkueessa pelannut Savolainen suoritti Floridan yliopistossa rahoitusalan BA-tutkinnon vuonna 2003. Sen vastaa suomalaisen mittapuun mukaan kauppakorkeakoulun kandidaatin papereita.
Pääsy laadukkaaseen collegeen ei ollut läpihuutojuttu.
”Lähdin vuonna 1998 Pasi Purhosen matkassa Floridaan. Pasi vietti Orlandossa omaa harjoitusleiriään, ja itse kävin näyttämässä pelitaitojani opiston valmentajille. Sen verran hyvin pelit sujuivat jännityksestä huolimatta, että he tarjosivat minulle stipendiä. Nuo neljä vuotta jenkeissä opettivat golfista ja elämästä enemmän kuin mikään muu.”
Kysymykseen, mikä olisi se käänteentekevä seikka, jolla saataisiin yhä enemmän suomalaisia menestyjiä ET- ja haastajakiertuetasolle, Savolainen vastaa ytimekkäästi, että harjoitusmääriä olisi lisättävä huomattavasti enemmän. Hän korostaa haluavansa nähdä uudenlaisen ja nälkäisemmän harjoituskulttuurin lyövän kunnolla läpi Suomessa.
