Yksinumeroisesti parin alittaneet voittotulokset ovat PGA Tourilla harvinaisia.
Scottie Scheffleristä on kouliintumassa isojen turnausten pelaaja. Hän otti viikonvaihteessa voiton sellaisella golfilla, jolla tyypillisesti menestytään U.S. Openissa – tai ainakin majoreiden kaltaiselta meno Orlandossa käydyssä Arnold Palmer Invitational -kilpailussa vaikutti.
Tuloksenteko-olosuhteet Bay Hill Club & Lodge -kentällä olivat poikkeuksellisen vaativat. Schefflerin (-5) ison menestyksen sinettinä toimivat tasapainoinen kokonaisuus ja sunnuntain kaksi tärkeätä par-pelastusta: ne pohjustivat hänelle voiton niukan voiton ennen Viktor Hovlandia, Tyrrell Hattonia ja Billy Horschelia.
Horschel oli viimeinen pelaaja, jolla oli mahdollisuus pakottaa Scheffler uusintaan. Pitkä birdie-putti 18. reiällä ei kuitenkaan ollut yrityksenä parhaasta päästä. Hetkeä aiemmin Hovland pääsi kokeilemaan samaa temppua noin viiden metrin etäisyydeltä. Suunta oli kohdallaan, mutta putista puuttui aavistuksen verran vauhtia.
Hovland koki edellisellä reiällä ratkaisevan takaiskun tiilyönnin upottua etubunkkeriin. Kärkipaikkaa tuossa vaiheessa jakanut norjalainen tarvitsi hiekkalyönnin jälkeen kaksi puttia 15 metristä, ja joutui tyytymään bogiin.
Arnold Palmer Invitationalin kaksi vuotta sitten voittanut Hatton oli Lucas Herbertin ohella päivän toinen 70 lyönnin rajan alittanut pelaaja. Hän onnistui jollain konstilla taiteilemaan seitsemän birdieä viheriöillä, jotka olivat niin paahtuneen oloiset, että putit liukuivat yhtä paljon kuin rullasivat. Englantilainen sai jännittää maalissa toista tuntia, mihin vahva loppurutistus riittää.
Yli kaksi miljoonaa dollaria palkintorahaa kuitanneelle Schefflerille voitto oli jo toinen kuluvan talven aikana. Uran ensimmäinen tuli Phoenix Openissa, jossa meteliä on enemmän kuin missään muussa turnauksessa. Ääntä ja kansaa riittää majoreissakin. Nyt Scheffler on viimeistään osoittanut sen, että pelin sisäisillä tai ulkoisilla tekijöillä häntä on hyvän viikon sattuessa vaikea horjuttaa.
Rankinglistalla viidenneksi noussut Scheffler, 25, ehti parin vuoden ajan takoa sen verran top 3- ja muita top 10 -sijoituksia, että hänet tituleerattiin aiheesta maailman parhaaksi ilman voittoa olevaksi pelaajaksi. Tätä titteliä on hetken aikaa kantanut maailmanlistan 30:s, Will Zalatoris, jolla on Schefflerin tavoin ominaisuuksia menestyjäksi isoissa turnauksissa.
En halua sanoa mitään, jota tulen myöhemmin katumaan.
Viidennen sijan Gary Woodlandin kanssa jakanut Chris Kirk (-3) sai yhden kolmesta tarjolla olleista paikoista ensi kesän Open Championshipiin. Paikan edellytyksenä oli sijoitus kymmenen parhaan joukkoon, jonne myös Graeme McDowell (+1) oli hyvää vauhtia matkalla. Pohjoisrlantilainen pelasi kolme viimeistä reikää kolme yli, ja putosi sijalle T13 muun muassa maanmiehensä Rory McIlroyn kanssa.
Kaikki eivät Bay Hillin brutaaleja olosuhteita purematta nielleet. Betonisten viheriöiden ohella kapeat väylät ja paksu karheikko piti huolen, ettei kentällä tuloksilla juhlittu. Kahteen peräkkäiseen 76 lyönnin kierrokseen kilpailunsa päättänyt McIlroy oli tuohtunut urakkansa jälkeen.
”En halua sanoa mitään, jota tulen myöhemmin katumaan”, hän totesi, ja kutsui viikonvaihteen pelaamista ”hulluksi golfiksi”.
”Hyvistä lyönneistä ei saa palkintoa. Olen aivan turhautunut. Itselläni on ollut täällä sama tunne jo kolme vuotta”, McIlroy jatkoi.
Kilpailun tuloskeskiarvo, 75,48 oli taattua ”Palmeria”. Vain kymmenen pelaajan lopputulos alitti 72 reiän parin. Yksinumeroisesti parin alittaneet lopputulokset ovat PGA Tourin niin sanotuissa tavallisissa kilpailuissa harvinaisia.
