28.9.–5.10. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[7][17]
KilpailuaSuomalaista
Henkilöt

Oliver Lindell ja kymmenes kausi – suunnitelma huipentuu

Oliver Lindell on kasvanut pojasta mieheksi kilpagolfin kovassa maailmassa. On seuraavan askeleen aika.

(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 1/2021)

Voitosta voittoon. Niin kulki nuoren Oliver Lindellin ura. Meriittilista niin kotimaasta kuin ulkomailtakin on pitkä. Tuli Suomen mestaruuksia ja kansainvälisiä turnausvoittoja. Lindell oli ikäluokkansa paras pelaaja Euroopassa. Vuonna 2015 hän voitti 16-vuotiaana satelliittikiertue Ecco Tourin osakilpailun kiertueen historian nuorimpana pelaajana. Seuraavana vuonna hänet valittiin kiertueen vuoden tulokkaaksi ja vuoden pelaajaksi. Vuonna 2017 hän oli haastajakiertue Challenge Tourin pistelistalla ensimmäisellä täydellä kaudellaan 33:s sijoittuen 18 pelaamassaan kisassa viidesti kymmenen parhaan joukkoon.

Kehitys näytti vievän vääjäämättömästi kohti pääkiertuetta.

Sitten jotain tapahtui.

Seuraavalla kaudella Lindell oli kiertueen pistelistalla 122:s. Sen ja kahden seuraavan CT-kautensa aikana Lindell on yltänyt kympin kärkeen vain kahdesti.

”Pari vuotta on tullut turpaan aika nätisti”, Lindell luonnehtii.

”Kiertueen finaali ja karsinnat… molemmat kaatuivat draivaamiseen. Seuraavalla kaudella CT:llä paras sijoitus oli 16:s. Vikassa kisassa. Oli pakko onnistua, jotta sain edes jonkinlaisen lapun seuraavalle kaudelle. Oli se surullista”, hän muistelee.

Kovia odotuksia

Lindell oli lapsitähti. Hänen tekemisiään on seurattu tarkasti, ja valoisan persoonansa sekä somevideoidensa kautta hän on ollut rakentamassa golfin uutta aikakautta ja mediahuomion nousua Suomessa.

Nuori hän on edelleen, vasta 22-vuotias. Kiirettä ei ole. Suomalaiset miespelaajat ovat Mikko Ilosta lukuun ottamatta edenneet Euroopan kiertueelle lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. Lindellin kohdalla kävi kuitenkin niin, että menestys nosti odotukset korkealle, eivätkä odotukset vaikuttaneet epärealistisilta. Pelaaja nautti valokeilasta, eikä huomio vaikuttanut tuloksiin ainakaan heikentävästi.

Mutta kun Lindell ei enää pystynyt vastaamaan odotuksiin, juna pysähtyi. Kisat alkoivat sujua huonommin. Voittoja ei kuulunut, eivätkä draivit pysyneet kentällä. Kiertue-elämän koko raadollisuus ja yksinäisyys iskivät kovaa nuoreen ja sosiaaliseen Lindelliin.

Jossain vaiheessa urheilijan on kohdattava se, että hän häviää. Kaikilla on rajansa ja heikkoutensa. Vahvuus syntyy siitä, ettei kaadu, vaan pääsee eteenpäin rajallisena, heikkonakin – mutta samalla entistä vahvempana. Tämä prosessi Lindellillä on kesken.

Urheilussa puhutaan pelaajaan ladatuista odotuksista. Tällöin on kyse ulkopuolisista odotuksista.

”Draivi on oikeastaan jo lyöty ennen kuin se on lyöty.”

Muilla ihmisillä voi olla odotuksia urheilijaa kohtaan, mutta urheilija yksin päättää, miten antaa niiden vaikuttaa. Jos muiden odotukset alkavat vaikuttaa suorituksiin, urheilija on ne hyväksynyt ja kääntänyt omiksi odotuksikseen. Tämä käy helposti ja salakavalasti – ja hyvin harva on sille immuuni.
Asetelma on pahimmillaan painostava, eikä se edesauta onnistumista.

”En ole muiden odotuksia miettinyt, enemmän niitä on ollut itsellä. Nopeasti kävi sitten selväksi, ettei peli ole tarvittavalla tasolla. En huolestunut siitä, moni jätkä painoi vieressä samaa rataa vuodesta toiseen, mutta pelaaminen ei enää ollut kivaa. Oli kiva treenailla, mutta kilpaileminen ei ollut niin kivaa kuin se olisi voinut olla”, Lindell kertoo.

Treeni maistui, ja harjoituskierroksilla Lindell pelasi yleensä erittäin hyvin. Kilpaillessaan hän ei kuitenkaan saanut itsestään parasta irti. On kuvaavaa, että vuonna 2018 Lindell teki Vierumäki Finnish Challenge -kisan pro amissa Cooke-kentän kenttäennätykseksi 59 lyöntiä eli 13 alle parin. Kilpailussa hän oli 25:s tuloksella yhdeksän alle.

Halu voittaa

Osa urheilijoista välttelee odotuksia vaikenemalla tavoitteistaan. Moni haluaa muutenkin puhua urastaan ja tekemisestään mahdollisimman vähän. Se on tapa hallita paineita.

Oliver Lindell on erilainen. Hän on avoin luonnonlapsi, joka ei pelkää sanoa ääneen mitä ajattelee, tuntee tai mitä hän itseltään odottaa.

”Oliverin vahvuus on ollut se, että hän on määrä-tietoisesti tehnyt omaa juttuaan. Välittömyys ja avoimuus ovat herättäneet närääkin, mutta ne ovat osa häntä. Ei Oliver ole edes ajatellut, että se voisi ärsyttää jotain. Eikä pidäkään ajatella”, Lindellin valmennuksesta vastaava Juha Juvonen kuvailee.

”Pelkäämättömyys ja tietynlainen rämäpäisyys ovat tehneet hänestä todella hyvän kilpailijan”, Juvonen sanoo.

Lindell haluaa voittaa.

Voitontahto on urheilijalle voimavara. Siinä on kuitenkin iso ero, nouseeko voittamisen nälkä halusta olla paras vai tahdosta välttää epäonnistuminen. Urheilija ei saa pelätä häviämistä, sillä häviäminen kuuluu urheiluun.

Mutta jos kovat odotukset toistuvasti kääntyvät tappioksi, urheilija voi alkaa pelätä häviämistä, usein tiedostamattaan. Samalla voitontahdon takana vaikuttavat motivaatiotekijät vääristyvät. Voitontahto alkaa nousta negatiivisen tunteen pelosta, ei positiivisen tunteen himosta.

”Häviämistä saa vihata, mutta sitä ei saa pelätä. Jokainen golfari tunnistaa esimerkiksi sellaisen tilanteen, että jos pelkäät vesiestettä ja ajattelet, että tuonne se pallo ei ainakaan saa mennä, niin sinnehän se juuri menee”, Juvonen kuvailee.

Ongelmia draivaamisessa

Lindellin kompastuskiveksi on muodostunut avauspeli. Siihen on haettu vuosien varrella muutosta, mutta sellaista kaavaa ei ole löydetty, johon tukeutuen pallot olisivat löytäneet tiensä väylälle riittävällä prosentilla.

”Draivi on oikeastaan jo lyöty ennen kuin se on lyöty. Vedän käsillä varmistellen, pallo pysyy pelissä, mutta missaan väylän ja joudun jatkamaan huonosta paikasta. Sen jälkeen pelataan enää parista, ei birdiestä”, Lindell kuvailee.

”Eka kisa menee ehkä hyvin. Sitten päivä päivältä tiiltä lyöminen ahdistaa enemmän. Ahdistus on varmaan ihan oikea sana tähän kohtaan.”

Lindell on etsinyt lääkkeitä avauspelin parantamiseen sekä lyöntitekniikan kehittämisestä että henkisestä valmennuksesta.

”Olen pelannut hyvin kikkakentillä, kun bägissä ei tarvita draiveria. Adamstalissa (European Tourin ja Challenge Tourin yhteiskilpailu, jossa Lindell sijoittui 18:nneksi) oltiin kärkihaminoissa heti. Sitten taas Vierumäellä – ei siihen kympille kukaan muu rautaa lyö. Viimeisessä Vierumäen kisassa olin yhdestoista, ja päällimmäisenä mieleen jäi, että olisin voittanut kilpailun, jos olisin voinut lyödä draiverilla”, hän sanoo.

Lindell oli nuorena pienikokoinen. Hän ei keskittynyt pommittamiseen, vaan kehitti mieluummin lähipelitaitojaan. Vaikka taitavat kädet ovat Lindellin suurin vahvuus, voivat ne pitkässä pelissä olla heikkous.

Talven ja kevään aikana Lindellin svingiä on muokattu uuteen uskoon. Käsiliikettä on jalostettu.

”Vasemman käden asento on ollut väärä. Kyseessä on ihan pieni asentovirhe, mutta vaikutus on iso. Nyt tekniikka on mennyt hitosti eteenpäin. Espanjan talvikisoissa oikein nauratti, miten hyvin löin. Itseluottamus nousi jokaisen lyönnin jälkeen.”

”Nyt näin, mitä pelaaminen voi olla, kun draivi toimii. Mieluummin lyön uudella svingillä pallon outtiin kuin palaan vanhaan varmisteluun. Se ei johda mihinkään”, Lindell sanoo.

Oivaltaja

Lindell oppii todella nopeasti. Se on valmentaja Juha Juvosen mielestä yksi hänen suurimmista vahvuuksistaan, mutta samalla kaksiteräinen miekka.

”Tilanneoppiminen ja kyky oivaltaa ovat hillittömän hyviä. Poikkeuksellisia. Mutta siksi hän ei ole ehkä ihan mieltänyt määräharjoittelun merkitystä”, Juvonen kertoo.

”Monilla nuorilla, palloilullisesti ja motorisesti lahjakkailla taitopelaajilla on sama haaste. Sitten kun ominaisuudet yhdistyvät ymmärrykseen tehdä kovaa ja purtavaa harjoittelua, tilanne on hyvä”, Juvonen sanoo.

Lindell tunnistaa itse saman asian ja tiedostaa, että harjoittelua on muutettava, jotta ura nousee seuraavalle portaalle. Pelkkä lahjakkuus ei huipulle vie.

”CT:lle se riittää, mutta siitä eteenpäin et pääse, jos et tee hommia”, hän sanoo.

Juvosen mukaan se tarkoittaa sekä harjoittelun kehittämistä että levon, ravinnon, pelaamisen ja harjoittelun rytmitystä.

”Se päätös hänen pitää itse tehdä. Ne asiat keskiöön, jotka ovat tärkeitä uran kehityksen kannalta. Niihin pitää panostaa sata lasissa. Kaiken treenin pitää tukea omaa kehittymistä. Se tarkoittaa myös sitä, että jos pelaat kaverin kanssa golfia, se ei ole harjoittelua. Se on omaa vapaa-aikaa. Treenit ovat erikseen, ja ne vedetään tosissaan”, Juvonen sanoo.

”En stressaa, tiedän omat taidot. Jossain vaiheessa tulee se läpilyönti.”

Korona-aikana harjoittelussa on panostettu toistoihin. Treenipäiviä on tullut muutenkin tavallista enemmän. Samalla on tasapainoiltava sen kanssa,
ettei hetkessä elävää taiteilijaluonnetta kahlita harjoitustilanteessa tylsistymään. Luovuudelle pitää jättää tilaa.

”Oliver rakastaa haasteita. Esimerkiksi kärsivällisyyttä voidaan kehittää huomaamatta laittamalla hänet puttaamaan jotain todella vaikeaa puttia, jossa hän joutuu analysoimaan tilannetta, yrittämään useasti ja venyttämään mukavuusaluettaan.”

Kärsivällisyys on golfarille elinehto. Sitä voi ja pitää kehittää. Tunnereaktiot ja kärsivällisyys ovat kuitenkin Juvosen mukaan kaksi eri asiaa.

”Tunteiden näyttäminen on ok, mutta se ei saa katkaista selkää kärsivällisyydeltä”, hän kuvailee.

Avoin valmennussuhde

Lindell ja Juvonen puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä. Kipeitäkään asioita ei lakaista pöydän alle. Kaksikko tapaa usein, keskimäärin noin 120–150 päivänä vuodessa, harjoittelee ja keskustelee paljon. Valmennussuhde on todella kiinteä, vaikka kisakaudella yhteydenpito tapahtuukin usein etänä.

”En paapo. Sanon suoraan. Meillä suhde toimii niin. Väitän vastaavasti, että on vähän asioita, joita en tiedä”, Juvonen sanoo.

Kunnioitus on selvästi molemminpuolista ja luottamus vahvaa.

”Jos mulla olisi rahaa, niin ostaisin Juhan pois päivätöistä heti. Hänen aikansa on rajallista, se on fakta. Maaliskuussa Juhan pitäisi päästä mukaan treenileirille Espanjaan, se olisi hemmetin tärkeää. Treenit ja kisat menevät aina paremmin, kun Juha on paikalla”, Lindell sanoo.

Juvosen mukaan hänen suojattinsa on luotettava hyvin vahvasti niihin henkilöihin, joiden kanssa hän tekee töitä. Silti Juvonen ei pyri tekemään kaikkea itse. Siksi esimerkiksi tekniikkaharjoittelussa on otettu apua Sami Välimäen valmennuksesta vastaavalta Timo Karviselta ja jo poikien maajoukkueen valmentajana Lindellille tutuksi tulleelta Pasi Purhoselta.

”En yritä olla parempi, mitä olen. Pelaajalle pitää antaa mahdollisuus kehittyä. Valmentajalle se tarkoittaa sitä, että jos et jotain osaa, joko kehität itseäsi ja hankit sen tiedon, tai haet mukaan henkilön, joka osaa auttaa pelaajaa”, Juvonen kuvailee.

Kaksikko sopi kauan sitten kymmenvuotissuunnitelmasta, joka huipentuu nousuun pääkiertueelle. Juvosen mukaan projekti on aikataulussa.

Taloudellisesti tiukoilla

Viime kausi oli haastajakiertueella välivuosi. Koronapandemian sotkettua kisakalenterin European Tour päätti laittaa väylän sarjanousuun vuodeksi kiinni. Se oli Juvosen mukaan lottovoitto Lindellille. Parhaassakaan tapauksessa nousumahdollisuutta ei ollut, mutta eipä ollut paineitakaan. Oli vuosi aikaa kerätä lisää kokemusta ja kasvaa. Vuosi aikaa tehdä töitä.

Taloudellisesti koronavuosi oli kuitenkin kova isku. Monet Lindellin yhteistyösopimuksista päättyivät juuri ennen pandemiaa, ja jäljelle jäi vain kotiseuran tuki sekä Mikko Korhosen perustaman The 59 Fundin avustus.

”Ne ovat älyttömän tärkeitä, mutta ei niillä pelata koko kautta. Pitää tienata lisäksi vähintään 40 000 euroa, jotta selviän vuodesta”, Lindell laskee.

”Tilannehan on se, että mä maksan siitä, että pääsen töihin. Faija on sanonut, että rahaa riittää aina pelaamiseen, mutta ei tätä todellakaan ole kiva tehdä lainarahalla.”

Lindell sai kolmen vuoden ajan urheilija-apu-rahaa, mutta tälle vuodelle sitä ei myönnetty. Golfareista urheilija-apurahan sai vain LPGA Tourilla pelaava Matilda Castren.

”En stressaa, tiedän omat taidot. Jossain vaiheessa tulee se läpilyönti. Olen kuitenkin vasta 22-vuotias. Mutta ET:lle pitää päästä, eihän tämä muuten ole taloudellisesti kannattavaa”, Lindell sanoo.

On olemassa urheilijoita, jotka saavat itsestään parhaan osaamisen ja voimavarat irti silloin, kun panokset ovat kovat. Lindell syttyy parhaimpaansa päästessään pelaamaan isoja kisoja. Hän on onnistunut silloin, kun on päässyt testaamaan osaamistaan sen hetkistä perustasoaan korkeammalle portaalle.

Viime kaudella Lindell pääsi pelaamaan kolme niin sanottua co-sanction-kisaa eli Challenge Tourin ja European yhteiskilpailua. Hän saavutti sijat 25, 18 ja 14, eikä karsiutunut kertaakaan.

Tavoitellessaan nousua Euroopan kiertueelle Lindell on kuitenkin erilaisen haasteen edessä. Hänen on pystyttävä pelaamaan vahva kausi erittäin kovatasoisella haastajakiertueella. Silloin kun on paikka menestyä, on menestyttävä. Ainoa tapa nousta pääkiertueelle on voittaa kolmesti tai sijoittua kauden päätteeksi pistelistalla 20 parhaan joukkoon.

Suunnitelman huipennus

Talvella Lindell on treenannut ja vetänyt happea. Hän on autellut veljeään perheen valokuvausliikkeessä kotikaupungissaan Porvoossa ja pelaillut tennistä sekä padelia päivisin ja pipolätkää kavereiden kanssa iltaisin. Niin kauan kuin jäähallit olivat auki, hän kävi kerran viikossa treenaamassa paikallisen joukkueen mukana.

Jääkiekosta Lindell nauttii suuresti. Se on hyvää vastapainoa ja fysiikkaharjoittelua alkavaa golfkautta silmällä pitäen.

Kyseessä on Juvosen ja Lindellin kymmenvuotissuunnitelman huipennus, kymmenes kausi.

”Haluan voittaa yhden kisan. Se on lähtökohta. Se olisi itselleni sairaan iso juttu, ja kyllä se olisi sitä lähipiirillekin. Eikä se hirveän kaukana ole”, hän uskoo.

Sitä ennen Lindellin on pystyttävä takaamaan itselleen työrauha. Se tapahtuu niin, että hän pystyy taas nauttimaan olostaan golfkentällä myös kilpailu-tilanteessa. Sillä lopulta kaikki on kuitenkin hyvin yksinkertaista.

”Golf on kivaa, kun pystyy lyömään hyvin”, Oliver Lindell sanoo.

Huippuhetkeni golfin parissa

Lyöntipelin SM-kisat Tawastissa vuonna 2016. Saavuin mopoautolla ja ennakkosuosikkina, kun olin juuri voittanut pari kertaa Nordic Leaguessa. Kolmannella kierroksella tein 17. väylällä katastrofaalisen triplan, mutta nousin viimeisenä päivänä kolmen lyönnin takaa voittoon. Lopetin viimeisenä päivänä kierrokseni birdie–eagle–birdie–par, ja voitin lyönnillä. Pidän sitä kovimpana saavutuksenani sen vuoksi, että minun odotettiin voittavan ja pystyin hoitamaan sen.

Lue seuraavaksi: Oliver Lindell jäi täpärästi tavoitteestaan Challenge Tourin rankingissa

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje