Käsi sydämelle ja rehellinen vastaus kysymykseen: pelaatko golfia, harrastatko golfia vai käytkö golfkentällä ulkoilemassa mailojen kanssa?
Ja anteeksi heti, jos joku ottaa tästä nokkiinsa. Itse havahduin kysymyksen äärelle tässä joulutauolla, kääntäessäni Bob Rotellan klassikkoa ”Golf is not a game of perfect”. Kirja on vuodelta 1995, mutta sen opit eivät ole vanhentuneet yhtään, joskin kirjassa olevat esimerkit ovat hieman vaikeampia hahmottaa, jos ei ole seurannut kilpagolfia -90-luvulta asti. Mutta jos osaa yhtään mennä mielikuvitustasolle, kuten golffarin itse asiassa olisi myös syytä osata, esimerkit tuovat Rotellan teesit ja vinkit opettavaisten tarinoiden kautta eloon. Itse kirja ilmestyy maaliskuussa, mutta ei syytä nyt enempää.
Takaisin tuohon kysymykseen ja perusteluihin, miksi se jäi pyörimään mieleeni. Olen itse ”pelannut golfia” vuodesta 1985. Vai olenko? Oma käsi sydämelläni: olen ehkä pelannut noista lähes 30 vuodesta itse asiassa pari vuotta USA:ssa, eli 1996 – 1998, kun tasoitukseni laski kahdessa vuodessa 30:sta tasolle 8, kierroksia tuli vuodessa pitkälti toista sataa ja treenattua tuli enemmän tai vähemmän päivittäin, mukaan lukien lähipeliä omalla pihamaalla. Haaveilin Pron ammatista, mutta en päässyt US PGA:n lyöntitestistä läpi. Sittemmin golfista kuitenkin tuli ammattini ja olen oloinen siitä. Muut vuodet ovatkin sitten menneet enemmän tai vähemmän ”harrastaessa”, vaikka toki on viimeisen vuoden aikana tullut myös kilpailtua, enenevässä määrin tosin kutsu- ja joukkuekisoissa.
Se miten, ja erityisesti miten vakavasti, kukin suhtautuu golfiin, on täysin jokaisen oma asia. Oikeastaan jäin vain pohdiskelemaan tätä 150.000 ”golffarin” määritelmää Suomessa. Olisiko niin, että meillä on loppujen lopuksi noin 10 % jotka pelaavat golfia, ehkä 40 % jotka sitä harrastavat ja noin puolet, jotka ovat golfseuran jäseniä, mutta heille se on ulkoilua mailojen kanssa. Luvut ovat hatusta vedettyjä, mutta ehkä tällä jaolla voi olla merkitystä useampaankin isompaan ilmiöön, joista viime aikoina on puhuttu – ja tullaan puhumaan. Se, miten suomalainen golffari suhtautuu lajiin, heijastuu varmuudella sitoutumisen asteeseen ja silloin puhutaan myös seuran ja Golfliiton merkityksestä heidän harrastuksessaan, osake- ja pelioikeusmarkkinoiden toimivuudesta ja tulevaisuudesta, ja niin edelleen.
Oma veikkaus on, että jos pelaat golfia, olet jopa ”kiinnostunut” pelaamaan sitä sääntöjen mukaan, harjoittelet, kilpailet ja jossain määrin olet rakkaus- (tai viha-rakkaus-) suhteessa lajiin. Tulet varmasti kuulumaan heihin, jotka maksavat jatkossakin jäsenmaksunsa, pitävät huolen pelioikeudestaan, mahdollisesti osakkuudestaan, elämänsä loppuun asti, tai ainakin siihen asti kun terveyttä riittää.
Kategoria kaksi, jos näin voisi luokitella, on se massa, joka on sen verran ”hurahtanut”, että haluaa harrastaa golfia mahdollisimman paljon oman aikansa ja resurssiensa puitteissa. He nauttivat golfpelin luonteesta, vaikka eivät nyt kovinkaan paljoa lajiin panosta esim. harjoittelemalla. He käyttävät Suomen lyhyen kesän pelaamiseen ja jatkavat sitä viikolla kahdella kylmään aikaan ulkomailla. Heillä on osake tai pelioikeus, elleivät ole tulleet lajin pariin etä/kauko/lähi- tai muun jäsenyyden aikakautena. Heistä osa liukuu pelaajien joukkoon, ja osa hiipuu ”kolmanteen kategoriaan”…
En tiedä onko puolet Suomen golffareista hieman yläkanttiin veikattu niiden henkilöiden määräksi, joiden harrastus on enemmän tai vähemmän liikuntaa. Golfpeliä heidän liikunnassa muistuttaa ehkä eniten välineet ja suorituspaikka. Säännöistä ei ole ”niin just”, ei niiden tuntemuksesta, eikä edes noudattamisesta. Sääntöjä en tässä nyt halua korostaa niiden itsensä vuoksi, mutta kyllä jokaisessa ”pelissä” on yleensä säännöt. Voisihan sitä vertailun vuoksi Monopoliakin ”harrastaa” esimerkiksi niin, että kun arpakuutiot vievät sinut Erottajalle kaverin hotellin, niin toteat että ”en muuten maksa”. Olisikohan reilu ”peli”? No, golfissa jokainen on paljolti itsensä tuomari ja ulkoilumielessä säännöt voi minunkin puolesta vaikka unohtaa jos sentään etiketistä ja turvallisuudesta pitää kiinni. Samalla tosi kannattaa unohtaa muukin nipottaminen ja kiukuttelu, jos se putti ei joskus uppoa. Ei kai sillä ole edes niin väliä. Vai onko?
Golf on parhaimmillaan peli, joka ennen kaikkea testaa Sinua itseäsi. Golfkilpailussa vastassa on toki muitakin, mutta heistä jokainen taistelee loppujen lopuksi itseään ja olosuhteita vastaan. Golfkilpailun voittaa tasoituksellisessa, mutta jopa tasoituksettomassakin kilpailussa se, joka on pelannut parhaiten suhteessa itseensä ja omaan taitotasoonsa nähden. Edes scratch-kilpailussa ei useinkaan voita se, joka on absoluuttisesti ”paras”, vaan se joka on saanut eniten irti itsestään ja potentiaalistaan siinä kyseisessä kilpailussa. Se toki mitataan pelin luonteen johdosta joko lyöntipelituloksena tai voitettujen reikien määränä.
Suosittelen yhä useammalle golfin pelaamista, mutta toivon erittäin leppoisaa golfkautta kaikille golfin harrastajille ja sen parissa ulkoilusta pitäville. Onneksi meillä on hieno laji, josta löytyy niin paljon ulottuvuuksia – ja joista mikään ei ole sen parempi tai arvokkaampi kuin toinenkaan.
Aiheellinen keskustelunavaus. Golfata voi muutenkin kuin yhden kaavan mukaan. Lajiin suhtautumisen suhteen nuo harrastajakategoriat ja määrät lienevät lähellä totuutta, ja tämä tulisi huomioida kun lajista puhutaan. En vaan ymmärrä mitä tuolla sääntöjen noudattamattomuudella tarkoitetaan. Monta vuotta ”2-ryhmään” kuuluneena harrastajana ja monen kanssa pelanneena en ole ollenkaan samaa mieltä sääntöjen noudattamattomuudesta. Sanoisin että 90-prosenttia 3-ryhmän ”ulkoilijoista” noudattaa pelin sääntöjä normaalisti kaikilla kierroksilla. Mitä sääntörikkomuksia kirjoittaja tässä nyt oikein tarkoittaa? Pelin nopeuttamiseksi kaikki eivät toki harjoituskierroksilla nipota jokaisesta pikkusäännöstä, esim. etsi maksimaalista viittä minuuttia tai lähde lyömään uutta draivia kun se pallo ei löydykään väylän reunasta ta raffista, vaan pudottavat ”harjoituspallon” ja jatkavat. Sääntöjen rikkomisesta ei kuitenkaan varsinaisesti ole kyse koska korttiin vedetään sääntöjen mukainen viiva, sikäli kun tulosta lasketaan. Myös pelin nopeuttamiseksi annetut lyhyet putit ovat sääntöjen mukaisia. Mitä tällä asialla oikein haluttiin tuoda esiin? Mielestäni enemmän ärsytystä aiheuttaa ne hitaat lyöntipeliä harjoituskierroksilla pelaavat jotka eivät osaa nostaa palloaan vielä kymmenenkään lyönnin jälkeen. Voisin provosoivasti heittää että miksi harjoittelussa tarvitsisi ylipäätään kilpailusääntöjä noudattaa? Eikä harjoittelussa ole tarkoitus harjoitella taitoja eikä säänöjä? Ei maratonin harjoittelussakaan tarvitse kilpamatkaa juosta tai satasen harjoittelussa välittää tuulimittareista! Ja miten niin sääntöjä rikkoisi eniten harvoin pelaavat? Omien kokemuksien mukaan eniten niissä joustavat alle 10 hcp pelaajat, ja juuri siksi että ovat vain harjoittelemassa. Haluttiinko tällä jotenkin mollata niitä jotka golfaavat pelkästään ilokseen eikä tourille päästäkseen? Suomalaisessa golfissa tuntuu olevan pieni piiri jonka on joka tilanteessa pakko saada määritellä yleiseksi standardiksi heidän oma henk koht näkemyksensä oikeanlaisesta golfharrastamisesta. Jos lajin pariin halutaan vain kilpagolfaajat (siis toureja kiertävät) tai lajiin täysin hurahtaneet, niin pieneksi jää piiri. Ja älkää nyt vaan vaäittäkö että ne 15-30 tasoituksella otsa rypyssa tasoituksellisissa klubikisoissa ”kilpailevat” olisi kilpaurheilijoita. Paljon on taidoiltaan parempia pelaajia jotka eivät klubikilpailuihin ehdi tai halua osallistua. Ihmetellään miten harrastajamääriä saataisiin nousuun, mutta käsi sydämelle, onko muuta lajia jossa koko ajan joku itseoikeutettu besserwisser on nipottamassa miten pitää harrastaa? Joskus nopea peli on liian hidasta, toisinaan hidas peli liian nopeaa, shortsit liian lyhyet, bägimerkki väärin, pitää ottaa pakollinen tauko tai sitten ei saa edes käydä kusella, jos et omista osaketta olet lokki, toiset saa pelata suljetulla kentällä ja kaiken kukkuraksi eniten nipottavat eivät KOSKAAN korjaa omia lyöntijälkiään ja hosuvat lyömään toisten eteen ennen vuoroaan!
Hyvä kirjoitus! Mietiskelin lukiessani, että kuinka monella golfarilla on urheilijan asenne siinä mielessä, että haluaa käyttää rajallisen aikansa mahdollisimman tehokkaasti kehittymisen kannalta? Esimerkiksi entinen muun lajin palloilija, päättänyt opetella hiukan myös golfia, pyrkii kehittymään, on tottunut harjoittelemaan urheilua, mutta ei ole aikaa kiertää paljon golfkentällä? Kierroksia ehkä vain 10-15 per kesä, mutta asenne voi olla hyvinkin urheilullinen. Tällainen henkilö on tottunut että harjoitteluun käytetään (tunteina laskien) paljon enemmän aikaa kuin pelaamiseen. Sen sijaan golfissa jotenkin ajatellaan, että se on OK että kentällä kierretään esim 40 kierrosta x 4 tuntia = 160 tuntia kesässä, ja ”harjoittelu” tarkoittaa puoli tuntia ennen kiekkaa = 20 tuntia. On kyllä aivan väärin päin kehittymisen kannalta? Omasta mielestäni tuollainen 160 tuntia kentällä + 20 tuntia harjoitusalueella, on hyvin kaukana urheilusta, vaan se juuri on pikemminkin mailojen ulkoiluttamista ja seurustelua! Urheilullinen asenne olisi sitä, että treenataan paljon ja järkevästi, ja kentällä ja kilpailuissa käydään sitten katsomassa onko tullut kehitystä. Tietysti kilpailua ja peliä pitää olla joku määrä, että paineensieto ja taktiikka kehittyy, mutta kyllä kai suurin osa ajasta pitäisi käyttää harjoitusalueilla.
Mukava että tuli muutama kommentti heti tuoreeltaan. Ja saman tien oleellinen oikaisu: tällä kirjoituksella EI – kuten ei aiemmillakaan kirjoituksillani – ole tarkoitus mollata ketään. En kirjoittanut ensinnäkään kilpapelaajista sanaakaan. Puhuin pelaajista, jotka PELAAVAT golfia. Rohkenen väittää, että golf pelinä lukuisine sääntöineen on niin haastava, että siihen pitää PELINÄ suhtautua hieman tosin, kuin moni ulkoilija suhtautuu. En ole sanomassa että kenenkään PITÄISI olla suhteessaan golfiin mitään mieltä. Jos ja kun se on vain ulkoiluharrastus, (toki yksi parhaista) säännöiksi riittää jotakuinkin ”Pallo avataan jokaiselta reiältä ja sillä pelataan tavoitteena päästä reikään asti mahdollisimman vähällä määrällä lyöntejä. Jos pallo katoaa tai se on paikassa, josta pelaaja ei osaa tai uskalla lyödä, pallon voi korvata tai sitä voi siirtää sopivaan paikkaan”. Sen päälle jokainen voi sitten lisätä oman sääntötuntemukseen liittyvät säännöt, jotka osaa tai luulee osaavansa. Itse en usko 90% golfia ulkoiluna harrastavista pelaavan sääntöjen mukaan. Siitä huolimatta olen samaa mieltä, että harjoituskierroksilla ei tarvitse sääntöjen mukaan edes pelata ja lyhyet putit voi antaa. Varsinkin reikäpelissä… Summa summarum: nauttikoon kaikki golfista kuten haluaa. Pelinä sitä pelataan kilpailuissa kuitenkin aina sääntöjen mukaan ja sen ulkopuolella toivottavasti ainakin etiketin mukaan. Muuten oleellisinta olisi, että kaikilla olisi positiivisia kokemuksia lajin parista. Joskin aina ne eivät tule onnistumisten kautta, vaan aika usein pienten ja joskus hieman suurempien haasteiden voittamisten kautta.
Komppaan Markkua. Itsellä on kokemus, että sen jämptimpää käyttäytymistä mitä alhaisempi tasoitus, niin sääntöjen kuin etiketinkin suhteen. Se on luonnollista, koska alhaisen tasoituksen haltijat pelaavat paljon ja ovat syvällisesti kiinnostuneita lajista. Kaikissa ryhmissä merkataan yleensä lyönnit korttiin tarkkaan. Kirjausten perusteet ovat vain hyvinkin erilaiset. Koska ulkoilijaporukassa ei ole sääntötietämystä, pallo esim. dropataan aina mukavaan paikkaan jne. Kun tasoituksen idea on tulosten vertailtavuus taitotasosta riippumatta, aiheuttaa se pientä sopeutumista hupipeleissäkin. Peluri saattaa lähteä kiikuttamaan laskevaa korttia toimistoon vilpittömin mielin vaikka ainakin puoli tusinaa lyöntiä pitäisi lisätä tulokseen. Mutta kun ei ole kysymys kilpailusta, niin kuka viitsii ruveta nipottamaan ja kouluttamaan jatkuvasti pelin aikana. Palkintona on vain veemäinen maine. Kaverit yritetään pitää tässä suhteessa edes jollakin lailla ruodussa. Ei siinä mitään, jokainen laskekoon tasoituksensa mihin haluaa. Vaikeammaksihan tuloksen tekeminen vain menee. Mutta jo kaljavedossa pitäisi sitten mennä sääntöjen mukaan. Nipotusoikeus astuu saman tien voimaan.
Hyvä Markku, kirjoitat tärkeästä asiasta golfarien kannalta! Jokaisen golfyhteisön (tj & hallitus/-kset) kannattaa tietää ja tuntea omien golfareidensa ”kulutustottumukset” ja syyt miksi he ovat golfyhteisönsä valinneet ja mitkä ovat eri ryhmien odotukset & kokemukset. Jokaisen golfyhteisön tilanne ja tulevaisuuden vaihtoehdot ovat näiltäkin osin erilaiset. Oikeastaan tämä on johdon ja hallitusten velvollisuus!
Asiallinen avaus Markulta. Seurassamme on reilut 2000 jasenta. Tuhat vahiten pelaavaa tasta 2000 jasenesta pelaa vain 1,2 kierrosta per nuppi eli yhteensa 1200 kierrosta per nuppi kaudessa. Tasta voi vetaa jonkinlaisen johtopaatoksen ottaen huomioon,etta 40 prossalla jasenista on tasoitus paalle 36 ja parillakin sadalla 54. Mina en ole korttia pitanut 10 vuoteen ja ulkoilutan mailoja pelkan liikunnan takia noin 70 kertaa kaudessa. Dropannut en ole vuosikausiin, siirran aina palloa mailalla talvisaannon hengessa.Yleensa pelaan yseja ja naita pelaajia on paljon senioori-ikaisissa. Kaikki minun pelikaverit esimerkiksi.
Hieno kirjoitus ja kommentointi. Jotain jäin kaipaamaan ? Miten kaikkien golffareiden tukema liitto ja sääntöjen tulkinta ? Jos 10% on golfin pelaajia ja 90 % maksaa näiden pelaamisen ? Onkohan jotain totaalisesti pielessä, vai onko tämä 10 % vain lokkeina , vai mitä tässä tapahtuu ? Golf-liitollehan tämä käy hyvin, mitä enemmän maksajia, sitä parempi. btw. hyvä Mikko Ilonen, hyvä tulos taas. Oliko Petri Peltoniemi tai Antti Peltoniemi liitossa ja tukemassa Mikkoa kun hän aloitti ammatlaisuran ?
Miten valitsen golfkentän, jossa pelaan? Kun netistä eri golfyhteisöjen ulkoistaviestintää ja informaatiota katsoo ja lukee niin kovin usein viesti on kovin ylimalkainen. Valtaosa ei erotu kilpailijoistaan juurikaan. Vieraspelaajalle sentään gf-hinta ja varaustilanne selviävät ja peliajan varaaminen on helppoa. Mahdollista kotiseuraa valitsevalle tilanne on huomattavasti vaikeampi! Miksi kovin harva golfyhteisö vistii ”missä se on paras tai edes hyvä”? Nykymaailmassa kukaan ei usko, että kaikessa ollaan hyviä. Missä esim. HGK (Tali) on paras & hyvä?
Asiallinen kirjoitus. Itse olen mailojen kanssa golfkentällä 60-70 kertaa vuodessa, ja lasken kuuluvani tuohon kategoriaan 2. Kuitenkin myös liikunnan merkitys golfkentällä on sen verran minulle tärkeä asia, että en halua liikkua kentällä golfauton kanssa ellei ole pakko. Olen 75-vuotias, joten ehkä se pakko tulee eteen muutaman vuoden kuluttua (ja valitettavasti jo nyt USA:ssa pelatessa).
Kuulun itse valitettavasti siihen kategoriaan, joka ei osaa kaikki golfin sääntöjä. Nyt jos kysyttäisiin, en muista edes vesiestesääntöjä tarkasti. Onneksi ystävälliset kanssapelaajat ovat aina opastaneet kun kysyn, että mitäs mä nyt saan tehdä – kiitos siitä kaikille! Harjoitellessahan ei tarvitse noudattaa sääntöjä, missään urheilussa. Golfin harjoituskierros voisi olla harjoittelua, eikä ”peliä”. Harjoitellessa on joskus myös nopeampaa ja sujuvampaa kun droppaa laittomasti, juuri tuohon tyyliin kun Markku kirjoitti että ”jos pallo on paikassa josta pelaaja ei osaa tai uskalla lyödä…” Virallinen tulos tuollaiselta reiältä tietysti viiva. Itse merkkaan joskus korttiin sulkuihin ”epävirallisen tuloksen” joka on oma arvaukseni siitä mikä olisi ollut tulos JOS olisin pelannut sääntöjen mukaan. Eri asia tietysti jos kilpailee, silloin mennään sääntöjen mukaan.
Minäkin ilmoitan ylpeästi harrastavani golfia vaikka minulla on diabetes 2, psoriasis, 40kg ylipainoa, kuulolaite, tupakoin ja nautin alkoholia. Ja kaikkea muuta.
Pitäisikö maajoukkuetason golfvalmennettaville, esim. Minnille pitänyt kertoa ehkäisykeinoista, ettei yllättäen, odottamatta alkaisi raskaus? Aivan amis-tasoista touhua.