Tapasin Mikko Ilosen keskiviikkoaamuna Lahdessa, Ilosten kotona. Teimme huhtikuun 10:s päivä ilmestyvän Golflehden suurta Masters-ennakkoa, jossa Ilonen toimii Mastersissa ainoana ja Augusta Nationalissa luultavasti eniten kierroksia pelanneena suomalaisena ennakkopakettimme eri osioiden asiantuntijana.
Mikko otti minut vastaan tuttu hymy huulillaan, rennosti verkkareissa ja t-paidassa, ilman sukkia, tukka vielä yöstä pystyssä. Elma-tytär pyöri veikeäntuulisena jaloissa. Seitsemänvuotias Eino katseli sängyn pohjalla kipeänä iPadia. Vaimo Kati oli kaupungilla tekemässä omia töitään.
Mikko Ilonen istui saumattomasti koti-isän rooliin ja näytti kaikin puolin tyytyväiseltä mieheltä.
Saatuamme Masters-paketin tehtyä ilmassa leijui yksi kysymys.
Lähes kolmannes European Tourin kuluvan kauden kilpailuista oli jo pelattu, mutta Ilonen oli osallistunut ainoastaan yhteen, joulukuussa pelattuun Etelä-Afrikan kisaan. Tammikuussa hän oli ilmoittanut vetäytyvänsä kilpakentiltä määrittelemättömäksi ajaksi ja ottavansa huippugolfiin hetkeksi hieman etäisyyttä.
Toimituksemme ei ollut Ilosta sen jälkeen paluu-uteluilla juuri häirinnyt. Tunsimme Mikon, ja hänen kanssaan suhde oli aina perustunut luottamukseen. Ilonen on ollut urheilija, joka vastaa kun kysytään, mutta hän on myös tehnyt tarvittaessa tyylikkäästi, vaivihkaisesti, selväksi, kun kommentoitavaa ei ole.
Tyylikkäämpää ilmoitusta uran lopettamisesta urheilija tuskin voi enää tehdä.
Ilosen kilpailutauko oli kuitenkin kestänyt jo yli kolme kuukautta, mikä on kilpagolfissa hyvin pitkä aika. Varsinkin urheilijalta, jonka pelioikeus European Tourilla ulottuu vain kuluvan kauden loppuun. Maan suurimpana golfmediana meillä alkoi olla jo velvollisuus kertoa lukijoille ja golfin ystäville, mistä oikein on kysymys.
Kysyttyäni Iloselta ohimennen millaisia suunnitelmia hänellä kauden jatkoksi on, Mikkoa hymyilytti. Sain kuulla, että hänellä olisi vielä saman päivän aikana eräs haastattelu, ja torstai-iltana tulisi sitten asiaa koskeva tiedote. Enempää hän ei suostunut asiasta paljastamaan.
Oli vaikea kuvitella, mistä muusta voisi olla kysymys kuin pitkän ja komean ammattilaisuran lopettamisesta.
Yksi monista piirteistä, joita olen Ilosessa hänen pitkän uransa aikana arvostanut, on tinkimätön tasapuolisuus. Ilonen on aina kohdellut kaikkia medioita tasa-arvoisesti, eikä hän ole koskaan ollut golftoimialan erinäisten klikkien osapuolena. Pari kertaa olen saanut työtäni koskevissa kädenväännöissä Iloselta kiittävän tai kannustavan viestin, mutta olen ymmärtänyt ne yksityisiksi tuen eleiksi, henkiseksi pääomaksi, johon liittyvän luottamuksen voi murtaa vain kerran.
Tällä kertaa Ilonen oli antanut pienen etuajo-oikeuden MTV:lle, ja täysin ymmärrettävistä syistä. Lopettamispäätöstä koskeva tiedote ilmestyi samaan aikaan Tulosruudun ja MTV:n tekemän pitkän haastattelun kanssa. Ilonen sai tv-haastattelussa kertoa omin sanoin päätöksensä syistä ja taustatekijöistä.
Ellet muuten vielä ole haastattelua nähnyt, suosittelen katsomaan sen tästä. Tyylikkäämpää ilmoitusta uran lopettamisesta urheilija tuskin voi tehdä.
Meidänkin toimituksemme oli Lahden keskustelujemme jälkeen osannut ilmoitukseen jo varautua. Tiedotetta odotellessamme olimme tehneet aiemmin päivällä julkaisuvalmiin yhteenvedon Ilosen urasta.
”Golf on antanut mulle niin paljon, että jossain vaiheessa tulee aika maksaa takaisin.”
Mikko Ilosen uran lopettaminen meni lopulta juuri niin kuin sen pitkin mennä.
Olin vieraillut Ilosen luona edellisen kerran noin viitisen vuotta sitten. Vedimme silloin päättyneen kauden yhteen ja keskustelimme tulevasta ja Ilosen urasuunnitelmista. Ilonen kertoi, että vuosia huipulla on vielä jäljellä, mutta antoi samalla ymmärtää, että päätöksestä tulee nopea ja ryhdikäs, kun uran päättämisen aika joskus koittaa. Kävi selväksi, ettei hänellä ollut aikomustakaan jäädä kiertueelle roikkumaan, kun uran huippuvuodet olisivat jääneet taakse.
Eräs hetki keskustelustamme on piirtynyt lähtemättömästi mieleeni.
”Golf on antanut minulle niin paljon, että jossain vaiheessa tulee aika maksaa takaisin”, Ilonen sanoi.
Hän lausui sanat mietteliäänä, painokkaasti ja horjumattoman varmana asiastaan.
Minulle ei jäänyt epäilystäkään, etteikö hän myös tulisi tekemään niin. Vaikka kaikista urheilijoistamme juuri Mikko Ilosella, suomalaisen huippugolfin tienraivaajana ja ensimmäisenä kansainvälisenä tähtenä, joka oli aina tehnyt asiat jo olosuhteidenkin vuoksi omalla tavallaan, olisi ollut varaa ajatella toisinkin.
Ilonen kuitenkin ymmärsi olleensa sekä urheilu-urallaan että elämässä ylipäätään hyvin etuoikeutettu. Hänellä olisi sekä jalanjälkiään seuraaville urheilijoille että koko Suomi-golfille paljon annettavaa, eikä olisi häneltä pois, jos joku menestyisi vielä häntäkin paremmin.
Mainitsemaansa takaisinmaksuun Ilonen palasi heti lopettamispäätöksestä kertoessaan. Hän kertoi päättäneensä löytää tapoja, joilla auttaa lajin kehittymistä ja erityisesti suomalaisia juniorigolfareita.
Hän kertoi saavuttaneensa uralleen asettamansa tavoitteet, muttei omia unelmiaan. Jo pikkupoikana ääneen lausuttu unelma maailman vanhimman major-turnauksen, The Open Championshipin, voittamisesta jäi seuraavien pelaajasukupolvien tavoiteltavaksi.
Kun joku suomalainen Open-voittajan hopeakannun sitten kerran nostaa ilmaan, ensimmäinen tai ainakin leveimmin hymyilevä onnittelija on mitä luultavimmin Mikko Ilonen. Suomi-golfin suuri esikuva, joka antoi seuraajilleen syyn uskoa unelmiin.
Meidän onneksemme ET:llä on nyt monta suomalaista seurattavaksi. Ilosen Mikon pelejä on tullut seurattua alusta saakka, joskus livenäkin. Paljon jännittäviä hetkiä ja paljon onnistumisia.
Yksi asia tässä uran lopettamisessa jäi vaivaamaan. ”Olen ollut itsekäs 20 vuotta”. Miksi Mikko ajattelee ansiokasta golfuraansa itsekkäänä aikana?