Amatöörien arvokisojen putki päättyi miesten ja naisten MM-kisoihin Japanissa. Naisten kohdalla odotukset olivat korkealla kahden vuoden takaisen yllätyspronssin myötä.
Oona Vartiainen oli valopilkku, 15. sija henkilökohtaisessa sarjassa ei riittänyt nostamaan joukkuetta kymmenen ensimmäisen joukkoon, lopullinen sijoitus oli 17., eurooppalaisista yhdeksäs.
Miesten tiimi kulki kaksi ensimmäistä päivää täysin varjojen mailla. Albert Eckhardt ryhdistäytyi (68-62) toisella puoliskolla, joukkueena sijoitus (25.) on kelvollinen. Euroopan maista sijoitus oli 15.
Kauden 2014 valopilkku oli tietysti naisten EM-joukkueen hopeamitali. Hengen voimalla naiset saavuttivat optimaalisen tuloksen.
Henkilökohtaiset EM-kisat ja MM-kisat palauttivat naisemme keskikastiin. Kilpailua kauniimman sukupuolen sarjoissa on oleellisesti miesten kisoja vähemmän, tämä antaa mahdollisuuden myös tulevaisuuteen.
Huolestuttavaa on se, että poikien ja tyttöjen maajoukkueet ovat jääneet viimeisten vuosien aikana kauas kärkisijoista, tulevaisuuden mikkoiloset ja minniblomqvistit ovat harvassa.
Miesten osalta tilanne on tulosten osalta kaukana siitä, mitä on maajoukkueeseen kohdistettujen panostusten myötä tavoiteltu. USA:ssa yliopistogolfin kautta uraansa rakentaneen Toni Hakulan siirryttyä ammattilaiseksi, ei vastuunkantajia ja menestyjiä ole löytynyt.
MIKI KURONEN (vas.) pelasti Suomelle paikan seuraaviin EM-kisoihin Linna Golfissa pelatussa kisassa. Linus Väisänen oikealla.
Kauden yllättäjä, SM-kisojen ykkönen ja EM-kisojen paras suomalainen Linus Väisänen on hänkin kulkenut pitkälti omia polkujaan menestykseen USA:n yliopistogolfin karaisemana.
Trendi on ollut nähtävillä jo parin vuoden ajan. MM-kisoissa joukkueemme on ollut kahdesti peräkkäin sarjassa ”ynnä muut”, henkilökohtaiset EM-kisat sekä etenkin joukkueiden EM-kisat menivät pahasti alle odotusten.
Hengettömyys on paistanut pelaajista ja miesten maajoukkuetoiminnasta läpi. Päävalmentaja Staffan Johansson analysoi jo edellisvuoden heikosti menneiden EM-kisojen jälkeen, että hänen otteensa joukkueeseen on kielimuurin takia rajallinen.
Johanssonia on turha seivästää menestymättömyydestä. Oleellinen kysymys on kuitenkin se, onko ulkomaalainen valmentaja kyennyt kuuden ensimmäisen työvuotensa aikana antamaan maajoukkueille ja valmentajakunnalle sen panoksen, jota investoinnilta on odotettu?
Ja millaisen jäljen Johansson jättää suomalaiseen golfiin sopimuksen päättyessä reilun kahden vuoden kuluttua. Kahden viimeisen vuoden aikana odottaisin Johanssonilta näkyvämpää roolia kotimaisten valmentajien kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Perustyön uransa rakentamiselle pelaajat tekevät itse seurojensa sekä henkilökohtaisten valmentajiensa avustuksella. Golfliiton leiritykset ja kansainväliset kilpailut täydentävät paletin.
Kansalliselle amatöörihuipulle ja maajoukkueisiin nouseminen on Suomessa edelleen melko helppoa. Työn tekemiseen sitoutuneita ja monimuotoisesti lahjakkaita poikkeusyksilöitä on harvemmassa.
Amatöörigolf on meillä ja maailmalla entistä enemmän vielä juniorigolfia, optimaalinen taso on useimmiten ikävuosien 25-40 välissä.
Seuroissa ja maajoukkueryhmissä hyvin oleellinen tehtävä on valmistaa ammattilaisuraa tavoittelevia pelaajia tuleviin haasteisiin.Tämän suurin osa pelaajista ilmoittaa tavoitteekseen. Selvää on, että menestyviä ammattilaisia tulee vain pienestä osasta.
Hyvän henkilökohtaisen valmentajan ja maajoukkueen toiminnasta vastaavan henkilön tärkeä ominaisuus on työlleen omistautuminen, sytyttäjän rooli.
Kulunut sanonta ”yhden täytyy palaa, jotta muut syttyisivät” pätee amatöörigolfiin tavanomaista paremmin.
Suomalaisen huippugolfin kehittämisessä on alkanut toistaiseksi vielä muotoaan hakenut keskustelu siitä, mihin resursseja olisi tulevaisuudessa panostettava.
Päävalmentaja Staffan Johansson sekä Golfliitossa huippu-urheilusta vastaava Janne Marvaila ovat tässä kysymyksessä keskiössä. Heidän toimenkuviensa ja vastuiden selkeyttäminen osana kokonaisuutta on yksi peruskysymyksistä.
Marvaila on näkyvästi profiloitunut olympiaprojektin vastuuhenkilöksi Golfliitossa ja sillaksi olympiakomiteaan. Muu toiminta on jäänyt hänen kohdallaan vähälle huomiolle. Profiilinnostoa, johtajuutta ja selvempiä linjauksia kaivattaisiin.
Pelaajille ja valmentajakunnalle Johansson sekä Marvaila ovat jääneet valitettavastikin ulkopuolisiksi tarkkailijoiksi. Dynaamisuus ja innovatiivisuus, sytyttäjän rooli ovat puuttuneet.
Mukaan synnytettävään keskusteluun huippugolfin tulevaisuudesta on otettava avoimesti myös pelaajat, maajoukkueiden vastuuvalmentajat, pelaajien koutsit, sekä kansainvälistä menestystä saavuttaneet pelaajat Mikko Ilosen johdolla.
Seurojen, pelaajien, valmentajien sekä Golfliiton panostukset urheilullisen menestyksen saavuttamiseksi ovat varsin mittavia. Niiden tehokkuutta ja keskinäistä yhteistyötä pitää pystyä arvioimaan ja myös kyseenalaistamaan, jotta rajalliset resurssit pystyttäisiin ohjaamaan mahdollisimman tehokkaasti sinne, missä niitä eniten tarvitaan.
Suomalaisen huippugolfin kehittämisen linja on useimpien asianosaisten mielestä hakusessa. Mahdollisimman pian aiheesta olisi syytä järjestää huolella valmisteltu seminaaritilaisuus,jossa ruodittaisiin huolella nykyistä valmennustoimintaa, huippu-urheilun kehittämistä ja tulevaisuuden visioita.
Nyt kaivataan keskustelua uusia näkökulmia ja perinteisten toimintamallien kyseenalaistamista.
Teemu Tyry
Mielestäni ei ole kyse ”sytyttämisestä”. Liekin pitää palaa pelaajalla itsellään. Enemmän kannattaisi tarkastella jokapäiväisen tekemisen laadukkuutta. Minkälaisia harjoitteita tehdään ja mitä niillä saavutetaan?
Ei ole hyssyttelyn paikka. Jos Marvaila järjesti, että mäkihypyssä ja yhdistetyssä ei ole jälkikasvua, miten hän pystyisi parempaan golfissa? Ei riitä että on Peltoniemen opiskelukaveri ja lasten kummi. Johansson ei ole pystynyt muuhun, kuin pelaajien valmentajien viihdyttämiseen. Molemmille pitää yksikertaisesti antaa kenkää, eikä mitää kultaisia kädenpuristuksia. Älä Teemu hyssyttele, sulla on valtaa vaikuttaa asioiohin.
Ote joukkueeseen tulee pelaajien tuntemisesta ja luottamuksesta. Kuvitelma kisatilanteessa tapahtuvasta taianomaisesta psyykkauksesta on lapsellinen ja resurssien tuhlausta. Nykyisellä meiningillä tuloksia tulee tai on tulematta ja asian ratkaisevat ainoastaan pelaajat ja heidän henkilökohtaiset valmentajansa. Hyvän ja turvallisen pestin saanut ei voi epäonnistua. Huonona vuotena menestyksen korvaa helpolla tullut tili ja pelaajien onnistumisen hetkellä pääsee vielä paistattelemaan valokeilaan. Resursseja sinne, missä työtä tehdään, please.
Eikö se Marvailan ensimmäinen vierailu golf-liitossa päättynyt ylimielisiin kommentteihin ,että nyt siirrytään urheilun pariin.Kiville meni meni, mutta suojatyöpaikka löytyi taas golfista.No onneksi Hippu näytti taas osaamistaan. Kaikesta valintamollaamisesta huolimatta selkeästi paras suomalainen.
Kuulijat, Yllättää, että tuo Tyryjen mediaklaani avautuu näin voimakkaasti golfliiton suuntaan. Eikös tuo yksi Tyryyyy ole jopa päätoimittaja ja toinen poju josta piti tulla ammattigolfari jne. Ehkä siinä kun saataisiin tuo Tyryjen mediahöpötys muutettua teoiksi ja samalla liiton Boss lätkä vaihdettua Workers merkkiin, alkaisi tapahtua. Valinnat ovat vaikeita, Staffanilla on vastuu niistä, mutta lupaamalla liian aikaisin jollain perusteella jollekin, on kovin riskialtista. Kuumia pelaajia ei voi tällöin käyttää, esim Mirolle oli luvattu paikka joukkueeseen edellisiin kisoihin ja myös Hipulle tälle kaudelle, koska siirtyy ammattilaiseksi. Valinnat eivät ole kuitenkaan kuin jäävuoren huippu, yrityksen, Suomen Golfliiton asenne ei muutu, vaan sen johtajien. Miten liittoa johtaa entinen kenttämestari, Vanajalinnan potkittu ex tj ja kaikki ovat johtajia vailla työmoraalia. Ei ole ilmaisia lounaita kuten liiton ihmisillä. Kaikki mielikuva lähtee informaatiosta ja jos tuollaiset hassut Tyryt miehittävät paikat, olemme OB.
Staffan ja Mikael Mustonen ovat täysin turhia miehiä, ei mitään käytännön hyötyä mj-pelaajille. Tätä on moni pro sanonut jo aikaa sitten, maajoukkueessa ei tarvita valmentajia vaan manageri.
Jos Peltoniemet lukee tämän , käyttäkää taas sitä järkeänne ja tuplakaa Johanssonin ja Marvalan liksat , jotta he olisivat riittävän tyytyväisiä toimiinsa ja tulotasoon.
Satu Ekhardt liiton johtoon, tulisi fiilistä! Ehkä Pasillekin joku managerin paikka löytyisi. Managerien maa tämä Suomi, kaikki vaan managereiksi. Mistä niitä työntekijöitä löytyisi?
Staffanin ja Marvailan liksat henk.koht. valmennukseen ja harjoitteluolosuhteisiin! Alkaa tulosta tulla… joku liiton mamma vois varmasti hoitaa lentoliput ja käytännön järjestelyt pikkuisen edullisemmin kuin nämä kaverit.
1. Eaglen kommentit ovat osuvia. Tyryjen asenne, musta piti tulla joku muu kuin mikä olen kertoo olennaisen missä mennään osumatarkkudessa. Jos edellinen tiedotuspäällikkö, väitellyt tohtori saa potkut liitosta ja siellä valtaa saa tuollaiset itseoppineet tiedotuksen puuhailijat, niin olemme huonolla tiellä. 2. Valmennus perustuu jatkuvaan pelaaja-valmentaja suhteeseen ja näinollen liiton valmentajastatuksen omaavan tärkein ominaisuus on tajuta pysyä riittävän kaukana pelaajan tekniikan säätämisestä. Henkilökohtainen valmentaja on tärkein pelaajalle, maajoukkuevalmentaja tietyssä hetkessä tsemppaaja hetkellisesti kisoissa ja lentolipun ja vuokra-auton kuljettaja. 3. Olisi hienoa saada liittoon johtavaan asemaan henkilöitä, jotka eivät ole leimautuneita jo valmiiksi negatiiviseen sävyyn, vanhojen sanomisten, tekemisten tai suhteiden kautta, vaan jotka karismansa kautta nauttisivat perusgolfaajan arvostusta, ilman että nimen edessä lukee päällikkö/johtaja/boss..
Miten mä olen saanut valtaa liitossa, vai enkö osaa lukea? ”saa potkut liitosta ja siellä valtaa saa tuollaiset itseoppineet tiedotuksen puuhailijat, niin olemme huonolla tiellä. ” Uskon kyllä pysyväni jatkossakin ihan yrittämisen parissa ja GoGolfissa. Liiton touhuihin selkeyttä ja päämäärää toivoo varmasti kaikki tasapuolisesti, koska siinä skenaariossa ei ole muita kuin voittajia. Valmiita vastauksia tuskin kukaan on antanut tai pyytänytkään, mutta keskustelun herättämisellä ja sitä käymällä asoilla on tapana mennä eteenpäin. Useinmiten kirjoittaessa kriittisesti tai keskustelua herättävästi palautetta tulee puoleen ja toiseen. Eli ihan hymy kasvoilla luen myös kommentteja joita me ”Tyryt” saamme osaksemme 🙂 Ja vielä täsmennys, Teemu Tyry toimii vahvasti siellä Golfpisteen ja sitä kautta Golflehden puolella, käsittääkseni sillä ei virallisella tasolla ole mitään tekemistä golfliiton tiedottamisen kanssa. Henkilökohtaisella tasolla toimin täysin toisella puolella pöytää, GoGolf.fi -median ja golfyrityksen toiminnassa jolla ei ole liiton kanssa mitään tekemistä.
Valmennuksen osalta Golfliiton kiinteät kulut ovat varsin korkeita. Johansson ja Marvaila reissaavat ympäri maailmaa pelaajia ja kisoja tarkkailemassa. Olympiaprojektissa herrojen rooli on sama, seurata varjoina kuinka valmentajat vetävät harjoituspäiviä. Miksi? Miljoona menee kuulemma liiton kilpailutoimintaan, kuinka suuri osa siitä on näiden menneisyyden miesten matkoihin liittyviä kustannuksia?
Golfliitto on huonosti johdettu. Mitään parannuksia on turha odottaa niin kauan kuin päättävissä elimissä hymistellään ja annetaan suojatyöläisten puuhastella omiaan kavereidensa kanssa. Tuskin tietävät Marvaila ja Johansson itsekään mitä heiltä odotetaan?
Hallitukset ja niiden puheenjohtaja, käyttävät valtaa ja vastuuta Suomen Golfliitto ry”ssä ja Finninsh Golf Consulting Oy”ssä. Toimihenkilöt alkaen toimininnan- ja toimitusjohtajasta toteuttavat liittohallituksen päätöksiä ja puheenjohtajan ohjeita. Näin myös kilpagolfin henkilöt em. organisaatiossa alaspäin.
Birdie: kaiken tän kohinan keskellä, olet täsmälleen asian ytimessä, varsinkin kohdan 2 osalta. Liiton tehtävä olisi kerätä ja jakaa tietoa kaikille valmentajille avoimesti. Olen peräänkuuluttanut tätä mallia jo yli 10 vuotta ja nyökyttelyjä saanut vastaukseksi, ei mitään käytännön toimia. Antakaa pelaajille mahdollisuus valmentautua ja heidän valmentajilleen paremmat mahdollisuudet tuossa auttamiseen. Muuta ei tarvita.
Lopettakaa toi kitinä…ei jaksa kuunnella. Jokainen on oman onnensa seppä… kautta rantain on kaikki sen tienneet, johtajiksi tulee sellaiset jotka ei tykkää työtä tehdä. Johtajiksi kasvetaan tekemisen ja kokemuksen tuoman osaamisen kautta, ansaitaan yhteisön luottamus ja sitä kautta saadaan olemassa olevat resurssit käytetyksi oikein. On kahdenlaisia johtajia. Sellaisia jotka tulevat paikalle johtamaan… todellisuudessa läsnäololla ei ole paskankaan merkitystä. Sitten, on ne jotka ovat jo paikalla saaneet paljon aikaiseksi… kukaan ei oikeastaan edes huomannut johtajan tekemää johtotyötä, ja kas kummaa kuin huomaamatta on synytynyt tulosta.
Minulla ei ole lukemani lisäksi mitään tuntumaa Suomen golfin organisaatioihin, asunut yli 20 v pois Suomesta. Tällä taustalla kommentoin kuitenkin :-). Perheemme juniorin kehitystä 9 vuotiaasta nykyiseen 15 v seuranneena: – Vaikka jonkinlainen liitto onkin olemassa, mitään rahallista tai valmennuksen tukea ei ole. Hyvin on pärjätty ilmankin – Joka päivä koulun jälkeen suoraan rangelle, jossa olosuhteet ja valmentajat ovat parasta A luokkaa mitä täältä löytyy – Kaveriporukka tiivis ja henki hyvä, tekevät harjotteita yhdessä ja koko ajan jotain pientä kisaa keskenään. Sieltä junnu ei malta olla pois päivääkään. Ja siis jo kuudes vuosi menossa – Kisoja kierretään kerran, pari kuukaudessa ja melkein aina suuremmalla porukalla Mitään sen suurempia tavoitteita ei ole mietitty tai asetettu, viiden vuoden kuluttua katsotaan missä ollaan ja kuinka hyvä golffari kehittyi. Junnu itse tietysti haluaa tulla seuraavaksi Tigeriksi, jos into harjoitteluun pysyy niin luulisi nyt ainakin klubin mestaruuskisat voittavan :-). Suomessa on tämä järjestelmä, jossa liitolle tulee jäsenmaksujen kautta automaattisesti muutama Euromiljoona joka vuosi. Hyvä näin. Kannattaiskohan niitä rahoja käyttää enemmän alhaalta ylös. Ohut organisaatio ja paukkuja niihin seuratason porukoihin. Vaikka en ole Tigerin suuri fani, niin muistan erään kommentin häneltä. Oli vielä amatööri, mutta arvattiin jo mitä tuleman pitää. Haastattelija kysyi ammattilaisuudesta ja tulevista miljoonista. Tiger totesi jotenkin tähän tyyliin: En uhraa rahalle ajatustakaan. Mieleni on keskittynyt pelaamaan golfia niin hyvin kuin osaan. Jos pelaan hyvin, kyllä se rahakin sieltä tulee. Jos pelaan huonosti, ei sitä rahaakaan tipu.
Teemu puhuu asiaa, satsauksia on tehty tämän maan mittakaavassa paljon, tulokset miesten ja nuorten puolella suoraan sanottuna huonot. Kaksi oleellista kehittymiseen vaikuttavaa asiaa on jäänyt unholaan: nuorten valmennus on peräpeiliin katsomista valmentajien oman kokemuksen kautta- ei nykypäivän huipputason peilaamista- ja päivittäisen tekemisen laatu aika vaatimatonta. Maajoukkueen vetäjäksi tarvitaan kaveri, joka varmistaa valmentajien tason nostamisen ja luo sapluunan päivittäisen tekemisen laadun nostamiseen. Ei se sen kummoisempaa vaadi.
Kuulin… en siis tiedä todeksi. Mielummin ajellan hienolla työsuhdeautolla ja näytetään tärkeältä, kun että laitettais sitä rahaa sellaisiin asioihin minne se kuuluu… Lajin kehittämiseen! Toki, kautta aikojenhan on ollut mukava rellestää ilmasella rahalla ja luoda fantsuja strategioita siitä miten asioiden toivoisi menevän… Senhän maamme KAIKKI päättäjät osaavat oikein sujuvasti.
Niin kauan,kun golfliitto on ”kavereiden” hoidossa ja pääasia on ,että Audi on alla ei ole tulosta odotettavissa. Tyry on oikeassa, on uudistumisen aika ja nopea sitten!! Hankitaan oikea toimiva johto ja läsnä oleva valmentaja voisi olla yksi suunta parempaan. Nämä eri liittoja surfaavat kaverit voi potkia pelolle!!Miten mutkamäki ihmisestä tulikin golf tietäjä , ei muuten kun ”hyvä kaveri”järjestelmällä. Näitä moniosaajia on aivan liikaa Suomessa ja aina siellä ns. johto hommissa!!
Onko ihan pakko olla joku etukäteen nimetty maajoukkue? Eikö voisi olla esim laajempi maajoukkue rinki johon pelaajia valitaan kauden menestyksen perusteella. Tähän rinkiin voisi kuulua huomattavasti enemmän lupaavia, motivoituneita pelaajia. Golfliiton taholta ei tarvittaisi välttämättä useampaa valmentajaa eri joukkueille vaan pelaajien henkilökohtaisille valmentajille annettasiin tukea pelaajien valmennukseen. Kansainvälisiin tehtäviin valitaan kunnoltaan ja peliesityksiltään parhaat pelaajat laajemmasta ringistä tapaus kerrallaan ja näytönpaikaksi pelaajalle. Golfliitto voisi toimia kokoavana voimana ja tiedon jakajana pelaajille ja heidän valmentajilleen. Yritetään etsiä myös valmentajia eri osa-alueille, joissa olisi sen hetkinen paras tietämys asioista: swingi, putttaaminen, lähipeli, lentoradan hallinta, pelistategiat yms. Näiden osa-alueiden parhaat valmentajat jakaisivat tietoa koko ringille ja toisille valmentajille, joista seulotaan pelaajia kansainvälisiin peleihin. Uskoisin sekä valmennuksen tason ja tietämyksen sekä pelaajien motivaation ja kasvun kohti isomipa tavoitteita paranevan. 1-2 parasta jatkaa seuraaviin koitoksiin, jos menestys on ollut hyvää, loput vaihtoon, jos parempia löytyisi. Olisko tuo parempi, en tiedä, olisko halvempaa, en tiedä sitäkään. Jotain tämän suuntaista olen kuitenkin ollut havaitsevinani muutamasta viestistä. Käydään siis läpi erilaisia toimintatapoja, jotka tuntuvat hyviltä ja joissa voi olla hyviä asioita sekä liiton, valmentajien ja pelaajien osalta. Uskoisin, että näinkin on asioita saatettu miettiä ja päädytty nykyiseen maajoukkue malliin ja toimintatapoihin eikä vaihtoehtoa ainakaan silloin ole ajateltu huonoksi. Hyvät ja huonot puolet esiin kokonaisuuden kannalta ja tekemään muutoksia, jos niihin on tarvetta.
Luin golflehdestä (tai mikä se nyt oli) että liiton toiminta rahoitetaan pääosin harrastelijoiden jäsenmaksuilla ja että se menee pääosin kilpatoimintaan. Plus niihin Audeihin. On outoa ettei rahoja käytetä minuun. Pelata en (käytännössä) voi ilman liiton jäsenyyttä. Mielestäni amatöörimiesten ja naisten maajoukkuemenot tai olympialaiset pitäisi rahoittaa kuten muissakin lajeissa. Olenko ainoa jota tämä haittaa?
Birdie & Eagle… Jos Teemu Tyry ei olisi pitänyt lajin medianäkyvyyttä yllä Suomi-golfissa elettäisiin edelleen sillä samalla liitukaudella, kun ei ollut harrastajia, ei mikkoilosia, ei tapahtumia, ei tv-näkyvyyttä sitäkään vähää. On vähintäänkin erikoista, että kun joku laittaa itsensä likoon lajin puolesta, niin joillakin on otsaa itkeä asiasta.
Hyvä huomio! Teemulle kiitos golfin myönteisen julkikuvan ylläpitämisestä ja Nikke jatkaa isänsä viitoittamaa tietä. Jos nämä asiat olisivat Golfliiton hoidossa, Suomessa pelattaisiin edelleen eliittigolfia ja vain hikkorimailoilla, joissa tosin ei ole mitään vikaa.
Aikanaan poikani aloitellessa ihmettelin aiempaan jalkapalloharrastukseen verrattuna, että heti kun melkein oppi osumaan palloon ei kun seuran piikkiin tsemppitourille jne. Iso ngelma on se, että golfjunnuille tuodaan kaikki kultalusikalla eteen, eikä vaadita oikeastaan mitään mitään (paitsi niissä menestyvissä seuroissa).
Voisiko täältä saada apua varainhankintaan? http://www.sponsorointihakemus.com Ainakin autan mielelläni. /Tero