Golfkamat hillokellariin ja muita varastopulmia - Golfpiste.com

11.–18.1. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[2][1]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Entinen tyttö

Golfkamat hillokellariin ja muita varastopulmia

Joulukauden juhlapyhinä meni viimein koronatestineitsyys ja tuli koetuksi koronatauti – kolmannen rokotuksen turvin onneksi lievä, mutta sellaisenakin ihan riittävän ikävä. En olisi halunnut rokottamattomana tautiin törmätä. Enkä golfkaudella. Talvisen kylmän ja hämärän keskellä on jotenkin helpompi sairastaa kuin auringon kutsuessa kentälle.

Loppiaisena, toipilaana, muutto uuteen kotiin, isosta pieneen, vaati noin tuhannen palan palapelin luovaa ratkaisua. Mutta first things first. Aloitin tietysti tärkeimmästä: minne golfvälineet, -vaatteet sekä muu liikuntakama?

Asunto itse ei ole varastointivaihtoehto oikein millekään, kiitos vanhan kerrostalon äärimmäisen vähäisten kaappitilojen. Minne ihmiset ennen laittoivat tavaransa säilöön? Selvä se, että tavaraa, vaatteita ja niiden säilytystarpeita oli aiemmin nykyistä vähemmän. Kuten myös vapaa-aikaa ja välineitä vaativia harrasteita.

Mahdollisuuksia ovat siis vain vintti ja kellari. Päädyn kellariin, koska se on logistisesti helpompi ratkaisu. Ei minulla säilöydy kerrostalon kellariin kesien satoa, hilloja, mehuja, perunoita ja porkkanoita talven varalle. Golf- ja kuntokamppeita sen sijaan hyvinkin.

Vanhan kellarin raakalautaiset hyllyratkaisut tukevat erityisesti hillopurkkien säilytystä. Suksipussillinen sekä kävelysauvat kuitenkin asettuvat paikoilleen. Oma bägi, mailavarastobägi, bägin matkalaukku ja pojan bägi vievät lopun lattiatilan. Golfpallo- ja nippelilaatikko, erinäinen määrä golfkenkiä, luistimet, monot ja sisäliikuntatossut mahtuvat vielä nippis nappis entisille hillohyllyille.

Kaikki kyydissä, ovi säppiin ja pakoon.

Mutta ei tästä niin helpolla pääse. Jätesäkillinen (!) golfvaatteita (ja pussin pohjalla lisää golfkenkiä) paljastuu vielä makuuhuoneesta muiden vaatesäkkien alta. Siispä golfvaatesäkkiä mahduttamaan täpötäyteen liikuntakellariin kasan päällimmäiseksi. Hillopurkkien kanssa olisi helpompaa.

Enkös minä vastikään kehunut tehneeni puhdistuksen golfvaatekaapissa? Näyttää jääneen puolitiehen. Ennen helmikuussa lähestyvää uutta vaatekaappia on golfvaatevarasto – taas kerran – käytävä läpi: mitä oikeasti käytän ja mikä odottelee ikuisesti uutta mahdollisuutta päästä kentälle.

Eikä sitten pistetä sormia ristiin selän takana, kun luvataan, että tuskin mitään uutta ostetaan uuden kauden alkaessa golfmessuilta, jos sellaisille koronalta päästään.

Lopulta golfvermeet sijaitsevat lyhimmän mahdollisen matkan päässä kotirapusta autolle. Kämppä alkaa olla jonkinmoisessa kotimoodissa. Koirat, entiset pientaloasujat, haukahtelevat yhä vaimeammin rapun kulkijoiden ja hissin ääniä.

Näin vanhaksi pääsin, ennen kuin muutin ensimmäistä kertaa yksin (jos koiria ei lasketa) omaan kotiin. Aina on ollut porukkaa: lapsuuden kodin perhettä, aikuisuuden omaa perhettä, lapsia. Opiskeluasuntokin oli 70-luvulla kolmen solu.

Nyt on siis vähän sellainen elämän alkupuolen ensiasuntofiilis. Ei hassumpaa. Entinen tyttö on hetken aikaa kuin nykyinen. Sisäisesti. Toivottavasti tämä tunne jää voimaan ja säilyy golfkentille asti. Se antaisi nuorenmielistä itseluottamusta ensi kauden peleihin.

Ihan lähiviikkoina onkin jo aika lopettaa tämä kodinvaihtohyggeily ja alkaa vilkuilla, mikä on meininki golfin talviharjoituspaikoilla. Pääkaupunkiseudulla tuntuisi useampi harjoituspaikka olevan auki aamusta iltaan. Toistaiseksi. Jos korona suo, ja jos kansalainen pystyy edelleen saamaan tolkun alati vaihtuvista ohjeistuksista.

Minun puolestani golfkausi saa käynnistyä ihan milloin vain. Sitä odotellessa murtsikkakierros silloin tällöin pikkupakkasella läheisen golfkentän lempeästi aaltoilevilla laduilla riittäköön panostuksekseni talvilajeihin.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje