Tuntuu siltä, että Mikko Ilosen loistava menestys PGA Championshipissa, siitä kirvonnut spekulointi jopa ”Vuoden Urheilija”-tittelistä, kotimaisen kilpagolfin ykköstapahtuma Vacon Open sekä viimeisimpänä Hesarissa julkaistu artikkeli Golfliiton olympiaprojektin tilasta, ovat saaneet aktiivisimmat Golfpisteen lukijat ottamaan kantaa, puolesta ja vastaan, ammattilaisuuteen ja amatöörinä pelaamiseen. Aihe on oleellinen, niin Golfliiton ydintehtävän, resurssien jaon sekä ennen kaikkea, suomalaisen kilpagolfin tulevaisuuden näkövinkkelistä.
Tuorein ammattilaiseksi ryhtynyt Sanna Nuutinen kirjoitti omassa blogissaan varsin oivallisella tavalla tarttumisesta omaan unelmaansa. Sillä oli kyseessä sitten kilpaileva amatööri tai juuri alkuaskelia ottava ammattilainen, oleellista on usko itseen, omiin unelmiin ja ennen kaikkea, kovaan ja tinkimättömään sitoutumiseen unelmansa eteen. Mikään muu ei tuo menestystä ainakaan golfissa, jos ei holaria lasketa, jonka meistä saattaa kuka tahansa suhauttaa jollain onnekkaalla kierroksella. Jotkut jopa useamman kerran (en minä, ei ole ollut kuin pari kertaa lähellä ja ”lähellä ei lasketa”)!
Meillä on ”ammattilaiseksi” lähdetty viime vuosina vähän niin kuin ”rotsi auki”. Oma peli ei ole ollut lähelläkään sillä tasolla, että sillä eläisi. Motiivit ovat voineet olla moninaiset, enkä tässä ole tuomitsemassa ketään suomalaista, joka on ottanut tuon askeleen julistaen itsensä ammattilaiseksi. Enemmän kyseenalaistan sitä osaamisen tasoa, sitoutumista ja ennen kaikkea realistisia tavoitteita saavuttaa joku elintaso pelaamalla golfia, ilman sponssien tukirahoja. ”Työlki ellää”, mutta golftyö on oikeasti kova haaste.
Nyt on ehkä noista monista tarinoista opittu ja aika hyvin on ainakin muutamien nuorten hermo pitänyt pitäytyä amatöörinä. Ehkä käydä kouluja hieman pidemmälle ja hankkia hieman back-upia, jos ne putit ei sitten uppoakkaan ja shekit jääkin saamatta. Halpaa hupia ei ole lennellä kisoista toiseen ja yrittää vakiinnuttaa paikkaansa toureilla, se on tässä nähty jopa Suomen kärkipelaajienkin kohdalla.
Huvitti kun Bobi Wallenius jo ehti otsikoimaan jossain mediassa että ”ajamme pian Ruotsin ohi golfissa”, kun Mikko oli juuri hävinnyt ”maaottelun” Walhallassa kaverilleen Stensonille. Ihan hevillä ei nimittäin länsinaapureista olla ohi menossa. Vacon Open oli siitäkin hyvä esimerkki, Ecco Tourista puhumattakaan. Siellä on laaja materiaali ja rintama; meillä se on valitettavasti aika kapea ja ohut Mikkojen ja Roopen takana. Juuri nyt näyttää siltä, että naisten puolella tulee olemaan tekemistä, että saadaan edes yksi edustaja Rioon, vaikka koko ajan on hehkutettu ”täyttä 4 pelaajan joukkuetta”.
Miksi kilpagolf polkee vähän kuin lähtökuopissa, vaikka naisten EM- ja MM-mitalit ovatkin olleet piristystä ja valopilkkuja viime vuosien tekemisessä? Onko naisten puolella onnistuttu jossain missä miehissä ei? Kuka osaa vastata?
Mikä meillä laahaa kansainväliseen tasoon verrattuna? Henkinen kantti vai tekninen osaaminen? Olosuhteissa annamme koko ajan siimaa muille. Enää ei ilmeisesti ole enää aurinkorannikollakaan niin laajaa lukio-ohjelmaa kuin ennen. Kysyin tätä ääneen päävalmentaja Staffan Johanssonilta liittovaltuuston kevätkokouksessa. Ja vastaus oli, että ”olosuhteet Laurossa (jossa sitä vedettiin) olivat liian huonot”. En ymmärtänyt vastausta, mutta ehkä kysymykseni oli väärä.
Entäs sitten tämä ikuisuuskysymys Golfliiton roolista ja panostuksesta golfiin. Kenen ehdoilla ja miten resurssit pitäisi jakaa? Miksi he ovat mukana ammattilaisgolfissa?
Tästä päästään siihen, että golf ja nyrkkeily lienevät ne viimeiset ”dinosaurukset”, joissa tämä kastinjako vielä keinotekoisesti pidetään olemassa. Monet kärkiamatöörit matkustavat kuitenkin tukirahoilla, pelaavat ilmaisilla mailoilla ja varusteilla, voivat stipendien kautta kuitata matkakulujaan, jne. Hyvä niin, sillä muuten ei satsaukset ammattilaisuutta kohti ole mahdollisia. Liiton päätös olla mukana Challenge Tourissa on mielestäni edelleen oikeutettu, varsinkin kun se osataan rakentaa taloudellisesti niin, että siitä jää plussana ne paljon hehkutetut 50 villiä korttia käteen ilman seurojen kukkarolla käyntiä. Hatunnosto Esa Honkalehdolle, joka teki mahdottomasta mahdollisen ja sai kisan Kytäjälle kasaan ilman lisätappioita Golfliitolle. Itse harmittelen, että kisan markkinointi ei onnistunut saamaan paikalla kuin kourallisen golfista kiinnostuneita (ainakaan päätöspäivänä, jolloin olin aistimassa tunnelmaa). Ehkä meillä on katsojienkin suhteen ”ammattilaiset ja amatöörit”?
Liiton kisaksi on laskettava myös Finnish Amateur Championship, eli Talissa nyt torstaista lauantaihin pelattava 49. ”Erkko Trophy”. Kisalla on tarunhohtoinen maine ajalta ennen ammattilaisgolfia Suomessa, onhan sen voittanut mm. Mikko Ilonen ja muutama muukin kansainvälinen tähti. Itse kisassa on vuosien varrella pelannut moni nimimies ja -nainen. Kisa on avoin seurattava kaikille kiinnostuneille eikä riviharrastajien silmiin ole suurtakaan eroa viime viikon kisaan, ainakaan parhaiden amatöörien kohdalla. Kannattaa siis itse tulla katsomaan, saavatko kaverit lyhyenä pidetyn Talin kentän ”kyykkyyn”, vai pitääkö kenttävanhus kärjen birkkuhimot kurissa. Naisten puolella pelataan lähinnä suomalaisvoimin, mutta miehissä on vahvaa osaamista mm. Italiasta, Itävallasta ja Sveitsistä.
Summa summarum: toivon, että suomigolfissa jatkuu noste saada nuoria lupauksia sitoutumaan golfiin kilpalajina, heille riittää rahoitusta ja valmennusta koko ajan kovempiin kisoihin ja sitä myötä kasvua myös ammattilaisuuteen, joka on kuitenkin kilpagolfin suola, ehkä British ja US Amateur kisojen lisäksi. Suomigolf tarvitsee kipeästi jatkajia uusien potentiaalisten harrastajien esikuviksi, Mikko Ilosen vanaveteen.
Hyvä blogi, kiitos Markku! Minkä takia muuten ruotsalaiset edelleen jäävät pois Erkosta? Muutenkin tuntuu että osanottajalista oli huomattavasti kansainvälisempi menneninä vuosina. Mutta toivotaan, että kelit mahdollistavat hyvän kilpailun, tulemme varmasti katsomaan. Koko perheen voimin.
Johanssonin kommentti Lauron olosuhteista piti sisällään: päätös panna pystyyn tehtiin pika-aikataululla (sinänsä kiitettävää) jouluna ja aloitus oli heti vuoden vaihteen jälkeen. Se, mikä meni pieleen oli asumisjärjestelyt ja coaching. Kaikki asuivat samassa talossa 24/7 kentän vieressä ja sosiaalisesti kaikki ei mennyt nappiin. Paikalla ei ollut valmentajia (kävi kylläkin), niin tuo ilmapiiri ja omatoiminen harjoittelu eivät tuottaneet hyvää tulosta. Sitten tulikin liiton budjettiongelmat ja päätös olla jatkamatta Laurossa olilkin nopea.
Jonkinlaista ravistelua resursseista, painopisteistä, valmennuksesta olisi syytä tehdä ainakin keskustelun perusteella. Mielipiteitä ja erityisesti kysymyksiä riittää, ratkaisuja ja tekijöitä vähemmän. PS. Markku, FAO on liiton kilpailu, joka järjestetään Talissa liiton ja HGK.n sopimuksen mukaan. Erkko trophy on edelleen HGK:n ”klubikisa”.
Markku Todella hienoa että joku uskaltaa ottaa esiin tuon loistava tulevaisuus takanapäin PGA ammattilaisuudessa. Noita ammattilaisuutta kokeilleita ja siitä unelmoijia seisoo ”pilvin pimein” harjoitusalueiden reunoilla tunteja antamassa. Nordiksessa Suomalaiset PGA ammattilaiset pärjää !!. Ai niin eihän siellä olekaan muita mukana. ja tulostaso häikäisee.. Osa jo +5 tai yli alkukierroksella. Ei todellakaan ole paikallinen ammatilaistaso kovin korkealla. Olisiko PGA:n jo aika tunnustaa että opettajan ei itse tarvitse osata pelata. kuten tuloslistoista näkee.
Hyvä kirjoitus Markulta, mutta nostaisin yhden asian esille tuosta ammattilaisuudesta. Oikeesti se nähdään liian isona erona ja pitäisikin kysyä, miksi joku pysyisi amatöörinä. Saadakseen palkinnoksi paketin palloja samasta kisasta, josta toinen ottaa vastaan muutaman satasen ihan oikeeta rahaa? Kaikissa tapauksissa ammattilaiseksi siirtyminen ei tarkoita lainkaan että sillä aikoisi elättää itsensä, pikemminkin vain oikeuksien laajentamista. Kukaan ei kiellä ammattilaista olemassa muualla töissä tai opiskelemasta, mutta amatööriltä kielletään tuen vastaanottaminen pääosin. Eräs pelaaja aikanaan kun houkuteltiin amatöörinä jatkamaan, kysyi miksi hän sen tekisi 2000e vuotuisen tuen vuoksi, kun sai helposti kerättyä 10k muuta kautta ja lisäksi oikeuden ottaa rahaa vastaan palkintoina ja muissa yhteyksissä. Kun pistetään pelaajan kannalta olennaiset faktat rinnakkain, voidaan todeta, että liiton tuen pitäisi olla moninkertainen, että kenenkään vähänkään paremman pelaajan kannattaisi amatöörinä jatkaa, ellei suuntana ole college tai Ilosen reitti isojen amatööriturnausten kautta.
Birdy kirjoitit Johanssonin kommentista, missähän sellaisen voi lukea. Kiinnostaa. Staffan Johansson on täysi turhake Golfliiton palkkalistoilla. Hänen aikanaan meidän golfkehityksemme on kokenut taantuman. Tyttöjen ja naisten menestyksestä olemme hieman päässeet nauttimaan, mutta sen takana on Mikael Mustonen. Ei Lauroa, eikä kurssilaisia voida syyttää jos se ei kurssitus mennyt nappiin. Toisaalta harvoi kuulee, että suomalaisilla menee asiat liian sosiaaliseksi. Niin kauan kun liiton toiminta on tehotonta ja organisaatiossa on suojatyöpaikoilla rippikoulu- ym. koulukavereita, ja taitamattomia joo joo miehiä, ei kehitystä voi odottaa. Tuuletus pitää aloittaa toiminnanjohtajasta, hänet pitää laittaa ensimmäisenä ulos. Ei liitto myöskää tarvitse huippu-urheilujohtajaa, niin kauan kun ei ole niitä huippuja, joita johtaa. Hän lähinnä varmistaa, että ei ole eikä tule ”jälikasvua”. Siitä hänellä on aikaisempaa kokemusta ja maininnan arvoista meriittiä yhditetystä ja mäkihypystä.
TS loistava näkökanta. Miksi muuten pitää erikseen olla tämä turhake PGA Suomessa ja erottelu ammattialsuus ja amatöörit. Eikö kaikissa muissa (boxausta lukuunottamatta) ”esiintyjät” huipulla ole ammatikseen asioita tekeviä ammattilaisia. Vai pitääkö se PGA ja ”ammattilaisuus” pitää statuksen takia yllä. Opetustoimen takiahan sitä ei tarvita, koska on mm WGTF/USWGTF yms.. jotka keskittyy opetustoimintaan maailmalla. Onhan se PGA iso Business ameriikanmantereella ja ehkä Euroopassakin, mutta täällä vaikuttaa aikas hölmölle olemassaololle.
Hyvä näkökanta Täytyyhän näitten golfopettajienkin ajaa omia asioitaan jotakin kautta , niinkuin muittenkin työntekijöitten. Sitä vartenhan pga on perustettu pelaaville ammattilaisille ja opettaville ammattilaisille. Eihän tässä mitään ihmeellistä ole. Mihin liittoon he muutoin kuuluisivat. Nytkin ovat neuvotelleet ilmaisen pelaamisen kaikille kentille.
Observerille huomio… hyvin on minullakin tiedossa missä mennään Golfliiton suhteen Finnish Amateur Championship -kisan kanssa, joka siis edelleen on miesten osalta ”The Erkko Trophy”. Erkon toki HGK omistaa, mutta edelleen on tavoite, että kisa on samalla avoin Suomen amatöörimestaruus (entinen FAO). Naisethan pelaavat siinä sivussa oman FAC-kisan, pyttynä on originaalina ”The IBM Cup”
Hyvää pohdintaa. TS:n sanat voisi nähdä myös toisin päin käännettynä. Kun pistetään pelaajan kannalta olennaiset faktat rinnakkain, voidaan todeta, että ammattilaiseksi ryhtyminen Suomessa hipoo miltei hulluutta. Onhan siellä toki poimittavissa niitä hiluja sieltä täältä, mutta pelaamalla kotimaista kiertuetta ei tienestejä eikä tulevaisuutta ole näköpiirissä. Jos taso riittää nippa nappa FT:lle, on pykälää korkeammalla tasolla MC aika vakio. On tietenkin kokonaan toinen juttu, jos eväät riittää hieman ylemmälle tasolle, esim. EDP, EPT tai Ecco Tour, joiden kautta voi aueta tie CT:lle. Tätä TS varmaan tarkoitti. Se avaa uusia mahdollisuuksia, kuten Roope Kakko on osoittanut, raivattuaan lopulta tien aina ET:lle asti. Jos tienaat ET-kortin tuota kautta, pysyt siellä varmasti todennäköisemmin kuin karsintojen kautta päässeenä, kuten esim. Patun esimerkki valitettavasti osoitti. Kovemmissa kisoissa karaistuu ja tuolloin jo ET:n Q-schoolista saatu kortti on vahvempi. Toisaalta vähänkin paremman pelaajan kannattaisi ehkä jatkaa juuri amatöörinä, jolloin on mahdollista osallistua tasokkaisiin kansainvälisiin kisoihin ja hakea kokemusta sieltä. Amatööriys avaa usein mahdollisuuden osallistua kovempiin kisoihin kuin ammattilaisuus.
Nimimerkille PGA: Eikö se paikallinen golfammattilaisten systeemi ole ry. eikä oikea ammattiliitto. Työtaistelut yms aseet ei oikein onnistu. ja tuskin noilla yliresursseilla edes ajateltavissa oleva työkalu, saati muunlaiset ”edunvalvonnat”. Jos ainut saavutus on PGA -SM kista ja ilmaiset pelit niin eihän se paljon ole.. vai onko, yksilötasolla voi ollakin, mutta maailmankaikkeudessa EI.
Ihmejutulle Kyllä kai ne kaikki nämä ammattiliitot ovat yhdistyksiä, eihän ne voisi muuten juridisesti toimia. Siitä voidaan aina keskustella , miten paljon näistä kustakin yhdistyksestä on hyötyä sen jäsenille. Ei minulle ainakaan ole juurikaan mitään hyötyä ollut ammattiyhdistyksestä. Onhan niillä jotain koulutusta esim. opettaville jäsenille, mutta varmaan vähän etuja pelaaville jäsenille. Hyötynä on tietenkin, ettei tartte olla minkään seuran ja golfliiton jäsen pelatessaan golffia. Hyöty sekin. Ilmaisista kierroksista sen verran, kun pelaa 20 kierrosta, niin tekeehän se vajaan tonnin vuodessa. Eikä tartte pelioikeuksia vuokrailla tai ostella.
JK: Amatöörinä pelaaminen maksaa ihan yhtä paljon kuin ammattilaisena, sekä vaatii muutenkin ylemmällä tasolla aivan samat panostukset. Sen vuoksi kysymys pitää asettaa juurikin niin päin, että miksi joku pysyisi amatöörinä, jos edes hieman suolarahoja voi vaikka kotimaan kisoista saada. Todellisuudessa siis ammattilaisuus vain poistaa rajotteita, mutta ei tuo mitään uusia rasitteita pelaajalle. Mielestäni ainoa syy pysyä amatöörinä on college tai niin vahvat taidot, että voi joissain muissa suurissa amatöörikisoissa menestymällä saada tukijoita ammattilaisuran alkutaipaleelle. Tuosta PGA:n ilmaisesta pelimahdollisuudesta aina ajoittain puhutaan kuin se olisi suurikin asia. Meistä opettavista varsin harvaa se oma pelaaminen enää kovin jaksaa kiinnostaa ja yleensä ne maksuttomat kierrokset käytetään jollain tavalla työhön liittyviin toimiin, kuten kenttiin tutustumiseen joko oman yleistiedon kehittämisen tai valmennuksellisten asioiden puolesta. Kolmantena on esim matkalaisten ryhmän vieminen pelaamaan, jossa ryhmän mukana pelaava ammattilainen sitten pelaa veloituksetta. Lisäksi kyseessä ei ole mikään säädetty oikeus, vaan kentille esitetty toivomus, että saisimme näitä askareitamme veloituksetta tehdä. Maailmalla osa kentistä tuota toivetta noudattaa, osa ei, eli mikään automaatti se ei ole.
Hyvin on neuvoteltu, jos PGA-statuksen omaava saa ilmaisia kierroksia eri kentillä. Mihinkähän tämä perustuu ja miten kentät hyötyvät, jos antavat ilmaisia kierroksia ? Saavatkohan hiihdo opettajat samoja etuja; ehkä saavat ? Minua eivät ilmaiset kierrokset haittaa; oli vain uusi tieto, jonka perusteet jäivät mietityttämään.
nimimerkille Asiasta kiinnostunut Katsopas NGCC Freamillä pelatun PGA openin tuloksia. Kyllä on aihettakin ”ammattilaisten” saada harjoitella ja paljon. Oli niin karmeeta luettavaa muutamaa ensimmäistä lukuunottamatta. Noilla taidoilla meitä ”opetetaan” – ihan tajuttomia + xx jne tuloksia.
Ts Saahan tämä pelaavakin ammattilainen PGA;n jäsenenä pelailla ilmaiseksi vieraskentillä ja harjoittelu on monipuolisempaa ja halvempaa kuin amatöörillä. Toisaalta amatööri saa useinmiten pelata täydet keikat, mutta aloitteleva ammattilainen lentää usein cutista ulos. Kyllä pitäisi kauemmin viihtyä amatöörinä ja kouluttaa yläpäätä, ennenkuin liittyy ammattilaisiin. Mutta se lienee hienompaa kävellä clubilla, kun on ammattilainen. Näitä ilmaisia kierroksia saa muuten kaikilla kentillä myös golfliitin henkilöstö ja jokainen clubikin saa kait 2-3 vapaata pelioikeutta kaikille kentille. Tuskin kapteenitkaan koskaan maksaa vierasgreenfeetä , puhumattakaan kenttämestareista tai toimitusjohtajista vieraskentille.
Taas PGA yksinkertaistat asioita. Niin kauan kuin minä olen mukana touhussa ollut, on myös eri ikäkausimaajoukkueen jäsenillä, kuten myös mj-valmennettavilla ollut täsmälleen vastaava NGU kortti taskussaan mahdollistamassa vapaan pelaamisen kotimaan kentillä. Lisäksi heillä on talvella liiton neuvottelemat diilit harjoituspaikoille ulkomailla, jossa sitten liki ilmaiseksi saavat hommaa tehdä. Eli jälleen yksi asia, jossa kuvitelmat jaosta am/a ovat jotain muuta kuin todellisuus Sanoit myös että pitäisi olla pidempään amatöörinä. Kerrotko minulle yhdenkin oikean syyn siihen, koska en ole 15 vuoden pohdinnan aikana moista löytänyt
Staffanin kommentti, että Lauron olosuhteet ovat huonot, niin enemmänkin tosiaan organisointi leiriin oli epäonnistunut. Edelläkin mainittu asuminen, omatoiminen harjoittelu, ilmapiiri… Ruoho kuitenkin oli vihreämpää kuin hallissa ja pelaajan mahdollisuudet harjoitella olivat olemassa. Jotain kuitenkin Lauron olosuhteista kertoo sieltä tulleiden pelaajien menestys esim. Lauri Ruuska, Oona Vartiainen, Petra Salko ja monet muut, jotka ova siellä käyneet harjoittelemassa. Olosuhteet eivät ole täydelliset, mutta ilmapiiri on hyvä ja oppimista tapahtuu väkisinkin, kunhan pelaaja tietää ja hoksaa mitä ammattilaisuuteen tarvitaan.
Jo se miten osa näistä ”ammattilaisista” klubilla tepastelee kertoo paljon ”yläpäästä”. Pitäisikö näitä mitättömyyksiä palvoa, lahjoa, maksaa, järjestää ilmaisia leirityksiä, sponsoriautoja (itse he valitsisivat vanteet) jne. Kerran paarissa pelattu kierrosko riittää tähän askeleen ottamiseen??? Surkuhupaisaa.
Mitä näitä erottelemaan – palkanmaksajat ovat kuitenkin omat vanhemmat ja heidän tilipussinsa paksuudesta riippuu ansiot. Ilosta lukuun ottamatta. Mukavia pro- nuoruusvuosia molemmille tasapuolisesti, nauttikaa !!!