Aulanko Golfin toimitusjohtaja Kari Kuivasaari kuuluu siihen harvaan keski-ikäisten suomalaisgolfareiden joukkoon, jotka ovat jo lapsena kasvaneet lajiin kiinni. Hän täyttää tulevana sunnuntaina 50 vuotta ja sanoo haluavansa lajin pariin pikaisesti lisää nuoria pelaajia. Kun lajin harrastajien määrä lähti 90-luvun taitteessa voimakkaaseen kasvuun, oli Kuivasaari pelannut golfia jo yli 20 vuotta. Urheilullisen lapsen kiinnostus golfia kohtaan kasvoi vähitellen Pekka-veljen innostuksen myötä, jonka kipinän sai syttymään korttelin päässä saman kadun varrella asunut Matti Pietola. ”Meitä kotkankatulaisia junioripoikia taisi pelailla Aulangolla parhaimmillaan kymmenkunta, tosin suurin osa heistä omia veljiäni”, seitsenlapsisen perheen toiseksi nuorin sanoo. ”Hyvistä lyöntimalleista ei edes meidän pihakentällä ollut puutetta, mutta Pietolan Matin esimerkki antoi lujaa uskoa siihen, että kilpailumenestystä voi tulla laadukkaalla ja luovalla harjoittelulla.” 60-70-lukujen taitteessa elämä oli toisenlaista kuin nyt. Harrastusten kirjo ei ollut alkuunkaan tämänpäiväsellä tasolla; talvella luisteltiin ja hiihdettiin, kesällä harrastettiin yleisurheilua, jalkapalloa sekä uintia. Golf oli outolintu Suomessa ja niin Hämeenlinnassakin, vaikka Aulangon kenttä oli avattu jo ennen sotia ja uudemman kerran 50-luvun loppupuolella. ”Lasten katsottiin olevan tuohon aikaan oma-aloitteisempia kuin nykyään. Oli itse keksittävä omat harrastuksensa ja myös harjoituksiin meno oli omalla vastuulla. Linja-autot liikkuivat ja polkupyörällä pääsi, potkukelkkakin kulki kun keli salli”, Kuivasaari sanoo. Mielikuvitus, reipas asenne ja omien hoksottimien käyttö oli hänen mielestään yksi avain hyvään urheilumenestykseen. Jääkiekko kulki aina B-junioreihin saakka Kuivasaaren lempiharrastuksena golfin ohella, mutta vähitellen lukio-opinnot ajoivat myöhäisten jäävuorojen edelle. ”Lapsena omaksuttu liikunnallinen elämäntyyli tekee tasapainoisen aikuisen, sanoi kouluvuosien liikunnanopettajani. Tätä punaista lankaa ei ole ollut vaikeaa seurata, olen aina tykännyt urheilla.” Ainutlaatuinen porukka Aulangon Golfklubin jäsenet olivat nelisenkymmentä vuotta sitten lähtöisin lähes yksipuolisesta yhteiskuntaluokasta. Lajia harrastivat isojen kartanoiden omistajat, tehtaiden patruunat ym. vaikutusvaltaiset ihmiset perheineen. Aulangon golfkentälle oli silti niin valtion virkamiehen kuin tavallisen duunarin pojankin helppo tulla. ”Ei meitä poikia kukaan Aulangolla ylenkatsonut, aina sai tuntea olevansa kuin kotonaan. Ja sieltä kentältä ne ensimmäiset markatkin tuli tienattua, kun Palmrothit, Valanteet ja Honkajuuret tarvitsivat caddieta.” ”Jotkut taisivat pitää vähän niin kuin omana poikanaankin. Ei kai lelukaupan lähetti olisi muuten tuonut joulupakettia aattoaamuna kotiovelle”, Kuivasaari naurahtaa. Myös Kuivasaaren kaikkein läheisin ystäväpiiri on peruja varhaisilta golfvuosilta. Suurin osa hänen ystävistään otti jo lapsena golfin täydellisesti omakseen, kunnes laji muisti myös palkita aidon kiintymyksen. Pojat jaksoivat harjoitella väsymättömästi ja SM-mitaleja maajoukkue-edustuksineen alkoi sadella. ”Joskus on tehnyt mieli laskea kaveriporukaan SM-mitalit ym. saavutukset yhteen, mutta kyllä niitä paljon on. Kirkkaimmasta päästä Selinin Juhalla on miesten Suomen mestaruus, Vilmusen Jounilla ja Pekalla (veli) molemmilla Erkko Trophyn voitot.” ”Mutta nämä kaverit ovat olleet yksi elämän suola. Niiden kanssa tässä ollaan pidetty yhtä kauan ja edelleen ovat kontaktit tiiviitä. Ainutlaatuinen porukka.” 
Kari Kuivasaari (vas.) rentoutuu mielellään golfkauden jälkeisillä pelimatkoilla Brittein saarilla. Peliseurasta kiittämässä Markku Savela.