Suomen vahvat otteet amatöörien EM-joukkuekilpailuissa nostivat jälleen esiin kysymyksen siitä, kuvaako WAGR-lista pelaajien todellista tasoa vai myös heidän kilpailuympäristöään.
Heinäkuussa pelatut amatöörien EM-joukkuekilpailut tarjosivat suomalaisittain paljon onnistumisia. Kilpailuissa nähtiin useita otteluita, joissa suomalaiset pelasivat tasapäisesti tai paremmin pelaajia vastaan, jotka olivat amatöörien maailmanlistalla (WAGR) selvästi korkeammalla. Se ei yksin kerro maailmanlistan olevan väärässä, mutta nostaa jälleen esiin kysymyksen, josta amatöörigolfissa on keskusteltu jo vuosia: kuvaavatko WAGR-sijoitukset pelaajien todellista tasoa vai myös sitä, missä he pelaavat? WAGR on amatöörigolfin tärkein rankingjärjestelmä. Sen perusteella jaetaan paikkoja arvostettuihin kilpailuihin, ja korkea sijoitus voi avata ovia kansainvälisiin amatööriturnauksiin. Maailmanlista ei kuitenkaan perustu pelkästään sijoituksiin. Vuonna 2020 käyttöön otettu Power Method määrittää kilpailun pistearvon osallistujien tason perusteella. Mitä enemmän lähtölistalla on korkealle rankattuja pelaajia, sitä enemmän kilpailusta on jaossa rankingpisteitä. Mitä enemmän lähtölistalla on korkealle rankattuja pelaajia, sitä enemmän kilpailusta on jaossa rankingpisteitä. Ajatus on sinänsä perusteltu: vahvasta kilpailusta pitäisi palkita enemmän kuin heikkotasoisesta. Käytännössä malli on kuitenkin johtanut siihen, että kaikkein arvokkaimmat pisteet keskittyvät pitkälti samaan paikkaan. Yhdysvaltojen yliopistogolfissa (NCAA) maailman parhaat amatöörit kohtaavat toisensa lähes viikoittain. NCAA:n kärkiturnaukset keräävät lähtölistoille suuren joukon maailman sadan ja kahdensadan parhaan pelaajan joukkoon kuuluvia amatöörejä. Kun kilpailun osallistujajoukko on vahva, kilpailusta jaetaan paljon pisteitä. Kun samat pelaajat keräävät paljon pisteitä, heidän rankinginsa nousevat tai pysyvät korkealla, mikä kasvattaa seuraavien kilpailujen pistearvoa entisestään. Kyseessä on itseään vahvistava kierre. Samaan aikaan Euroopan kilpailukalenteri on huomattavasti hajanaisempi. Huippupelaajat jakautuvat eri maiden kilpailuihin, eikä yksittäisiin turnauksiin synny yhtä vahvoja fieldejä kuin Yhdysvalloissa. Tämän seurauksena myös WAGR-pisteitä on tarjolla vähemmän. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että eurooppalaiset kilpailut olisivat merkittävästi heikompia, vaan siitä, että niiden laskennallinen arvo jää pienemmäksi. Campbellin yliopistossa kolmannen vuotensa aloittava Fanni Grönlund on WAGR-listalla sijalla 939. Hän näkee WAGR-pisteet moniulotteisena asiana. Yksi asia on kuitenkin hänelle selkeä. ”Pitää aina pelata hyvin, jos WAGR:ssa haluaa olla hyvillä sijoituksilla. Ei voi olla korostamatta sitä, kuinka tärkeää on kisojen voittaminen. Melkein minkä tahansa WAGR-kisan kun voittaa, niin sillä nousee kohti kärkeä vähän nopeammin kuin sellaisella tasaisella painamisella. Kilpailun ei tarvitse olla edes mitenkään kovatasoinen, vaan voitolla saa hyvin pisteitä”, kaksi viikkoa sitten naisten lyöntipelin Suomen mestaruuden voittanut Grönlund toteaa. Lyöntipelin SM-kisojen voitto toi Fanni Grönlundille mukavasti WAGR-pisteitä. Kuva: Juha Hakulinen Grönlund on huomannut omakohtaisesti, että sillä on suuri merkitys, minkä tasoisia pelaajia yliopistokilpailussa astuu hänen kanssaan samaan kilpailuun. Niissäkin on tietenkin eroja, ja se näkyy heti kilpailujen WAGR-painotuksessa. ”Jos on yhtään huonompitasoinen collegekisa, missä on useampia sellaisia pelaajia, kenellä ei ole WAGR-tili auki, niin vaikka pelaisi miten hyvin, on tosi vaikea saada hyviä WAGR-pisteitä”, hän muistuttaa. ”Se ei siis aina korreloi sitä, kuinka hyvin on pelannut, vaan onko osannut pelata niitä oikeita kisoja.” WAGR-keskustelua käydään myös Suomessa. Osa amatööripelaajista suojelee omaa maailmanlistasijoitustaan, eikä tule pelaamaan heikompitasoisiin kilpailuihin, koska heidän maailmanlistasijoituksensa voi laskea, jos menestys WAGR-pisteiden osalta heikkotasoiseksi luokitellussa kilpailussa jää aiottua laihemmaksi. Suomen Golfliiton kilpailuasiantuntija Arto Teittinen näkee tässä selkeän haasteen. ”Kilpailemaan oppii kilpailemalla. Voittamista ei ole helppoa opetella, jos ei pelaa kisoja”, Teittinen muistuttaa. Voittamista ei ole helppoa opetella, jos ei pelaa kisoja. Suomalaisten amatööripelaajien maailmanlistasijoitusten kannalta Teittisellä on selkeä neuvo pelaajille. ”Mitä enemmän hyviä pelaajia meillä on näissä meidän omissa kilpailuissamme paikalla, sitä paremmat WAGR-pisteet siellä on jaossa. Kilpailua ei silloin tarvitse välttämättä edes voittaa, niin sieltä saa silti ihan hyvät pisteet.” Teittinen ei olisi Teittinen, jos hän ei avaisi asiaa myös hieman maanläheisesti kärjistäen. ”Jos lähdemme kavereiden kanssa pelaamaan ja jokainen laittaa pottiin kympin, niin mitä enemmän on kavereita mukana, sitä isompi potti siellä on jaettavana. Samaa ajatusmaailmaa voi tässäkin käyttää”, Teittinen kertoo. Palataan hetkeksi vielä EM-joukkuekilpailuihin. Niissä eri maiden parhaat amatöörit kohtaavat toisensa samoissa olosuhteissa. Pelaajien kilpailukalenterit, kotimaat tai yliopistot jäävät taustalle, ja ratkaisut haetaan kentällä. Suomen miesten joukkue osoitti tämän konkreettisesti ottelussaan Englantia vastaan. Englannin kuuden parhaan pelaajan yhteenlaskettu WAGR-sijoitusten summa oli 276, kun Suomen vastaava luku oli 3014. Suomi voitti ottelun lopulta selvästi 4–1. Samanlainen havainto tehtiin myös naisten kilpailussa Irlannissa. Suomi haastoi välierässä Espanjan, joka lähti otteluun selvänä ennakkosuosikkina ja jonka kokoonpanossa oli useita maailmanlistalla selvästi suomalaisia korkeammalle sijoittuneita pelaajia. Siitä huolimatta Suomi antoi tiukan vastuksen, eikä kentällä nähty sellaista tasoeroa, jota ranking olisi voinut antaa odottaa. Yksittäinen ottelu ei tietenkään kumoa maailmanlistaa. Kun samanlaisia havaintoja tehdään kuitenkin toistuvasti eri kilpailuissa, on perusteltua pohtia, kertovatko suuret rankingerot aina koko totuuden pelaajien välisestä tasosta.Ranking ei synny pelkästään tuloksista
NCAA ruokkii omaa asemaansa
Yliopistogolf ei ole automaattinen vastaus
Parhaat samoihin kisoihin myös Suomessa
EM-kisat tarjosivat poikkeuksellisen vertailuasetelman
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje
Artikkelin kommentit (2 kpl)
Oma kommentti
Hyvä kirjoitus! WAGR painottaa kohtuuttoman paljon yhdysvaltalaista yliopistogolfia ja sielläkin kisoja, joissa listalla jo valmiiksi korkealla olevat ovat pelaamassa. Euroopassa saa pelata aivan törkeän hyvin, että saa kerrytettyä vastaavia pisteitä.
Kärjistetysti voisi sanoa, että top 50 kohdalla ranking toimii suhteellisen hyvin, koska he pelaavat jatkuvasti samoja kisoja, mutta sen ulkopuolella sijoituksella ei ole juurikaan tekemistä pelaajien tason suhteen.
Kyllä se on ollut aika surullista kuultavaa että jätetään kisoja pelaamatta kun wagr pisteet ovat liian pieniä. Jos ei pelaajat sitä ymmärrä että wagr pisteitä ei voi syödä tai niillä ei voi maksaa laskuja niin sitten pelaa kyllä väärää lajia. Jos tästä ammatin haluaa niin ehkä niitä pisteitä tärkeämpää olisi oppia pelaamaan. Ammattilaiskisoissahan voi aikanaan saada jopa palkkaa jolla maksaa elämisen.
Toki aina puhutaan college valinnoista jne. Toivon kovasti että college joukkueita kiinnostaa enemmän saavutukset ja kierroskeskiarvot kuin wagr pisteet tai sitten he eivät ole kovin hyvin työnsä tasalla 😂