Voiko golfkentällä olla tilaa rennommalle pelitavalle, jossa jokaista sääntöä ei höntsäkierroksilla tarvitse noudattaa?
Toimittajaurani ensimmäisen ulkomaanmatkan ensimmäinen golfkierros oli shokki. Slovenialainen paikallisoppaani potki palloaan kentällä jatkuvasti parempaan paikkaan. Kun jämähdin tuijottamaan toimenpidettä liian pitkäksi aikaa, herra vain tokaisi, ”Fu** you! You really think I’m gonna hit from there?” ja nauroi perään.
Onpas julkeaa, muistan ajatelleeni – ja toisaalta, kaipa hänellä on oikeus harrastaa ihan miten haluaa?
Toisen kerran törmäsin samaan ilmiöön etsiessäni palloani epätoivon vimmalla Fairmontin kentän pitkästä raffista, kun irlantilaiset pelikaverini vain suu virneessä tiputtivat uuden pallon väylälle ja jatkoivat peliä tokaistuaan, ”oh, here it is!”
Niin, miksipäs ei?
Siksi, että suomalainen on kasvatettu noudattamaan sääntöjä! Sääntö-Suomi on käsite, ja syystä. Suomalainen yhteiskunta toimii luotettavasti ja ennakoitavasti juuri siksi, että sääntöjä noudatetaan. Se on yksi parhaista kilpailuvalteistamme, mutta samasta syystä toiminta saattaa välillä olla hyvinkin kankeaa ja ilotonta.
Sääntöjen noudattamisessa on varmasti enemmän hyvää kuin huonoa, mutta golfkentällä homma menee välillä takakireäksi jurottamiseksi. Jos kyseessä nimittäin on kierros, jolta ei tasoituskorttia jätetä, miksi jokaista sääntöä pitäisi noudattaa?
Koska säännöt ovat kaikille samat ja koska golfissa jokainen on oman itsensä tuomari, vastaa moraaliposeeraaja.
Aivan, ja jos sallii itselleen joustamisen säännöistä kerran, tekee sen toisenkin, huutaa kotiklubin sääntöiltoja pyörittävä porttiteoreetikko.
Ehkä näinkin, mutta itse suhtaudun asiaan joustavammin. Jokainen omalla ajallaan ja rahallaan pelaava voi itse päättää, miten tiukasti sääntöpykäliä tuijottaa. Ei ole minulta pois, jos pelikaveri haluaa lyödä paremmasta paikasta tai lyödä vaikka toisenkin pallon ja jatkaa paremmalla. Niin kauan kuin toiminta ei häiritse muiden pelaamista esimerkiksi hidastamalla kierrosta, jokainen saa harrastaa haluamallaan tavalla.
Useammin on niin, että joustaminen säännöistä voi nopeuttaa peliä. Pidän nopeasta pelirytmistä, joten tämä sopii minulle.
Olen myös huomannut, että moni lajin hiljattain aloittanut on helisemässä sääntöjen kanssa. Pykäliä on paljon, eikä niiden kaikkien soveltaminen käytännössä harrastuksen alkumatkalla jouhevasti onnistu. Monesti voi olla pelin sujuvuuden ja nopeuden kannalta järkevämpää vetää mutkat suoriksi ja heretä tuijottamasta sääntökirjaa.
Itsestään selvää on, että kisa- ja tasoituskierrokset ovat eri juttu. Niillä mennään sääntöjen mukaan ja pilkulleen. Siitä ei voi joustaa.
Joustanko sitten itse säännöistä? Aika harvoin, mutta sitäkin sattuu. En esimerkiksi välttämättä lyö divotissa tai huonosti haravoidussa bunkkerissa kengänjäljessä nököttävää palloa, vaan siirrän sen suosiolla parempaan paikkaan. Enkä mittaile oikeaa droppauspaikkaa vesiesteen vieressä kovin tarkasti. Jos meneillään on huono kierros, saatan lyödä epäonnistumisen jälkeen toisen pallon samasta kohdasta ja jatkaa sillä.
Bunkkerit ovat minulle yleisin syy joustaa säännöistä. Kokemukseni mukaan hiekkaesteet jätetään aivan liian usein luokattomaan kuntoon. Jos lyöntijälki haravoidaankin, jäävät kengänjäljet silottelematta eläinten jäljistä puhumattakaan. Toisten pelimukavuus ei ilmeisesti vain kiinnosta tarpeeksi.
Harmittavan usein bunkkerien hoidossakin on parantamisen varaa. Hiekkaesteiden hoitaminen vaatii kentältä paljon resursseja, eikä niitä aina ole. Käytännössä tämä tarkoittaa usein huonoja peliolosuhteita hiekkaesteissä. Kun bunkkeria ei ole haravoitu pehmeäksi, vaan se on sateen kovettama tai muuten huonokuntoinen, on pallo liian usein hankalammassa paikassa kuin missä sen tulisi olla. Hoidetussa, ja hyvin haravoidussa bunkkerissa pallo on pelattavissa niin sanoakseni reilussa paikassa. Sellaisia bunkkereiden tulisi olla aina, mutta liian usein ne eivät ole.
Varaankin itselleni oikeuden päättää, siirränkö palloni parempaan paikaan tai haravoinko bunkkerin pinnan ennen lyömistä, jos se on surkeassa kunnossa tai hoitamaton.
Ja selkeyden vuoksi painotettakoon, että vain silloin, kun pelaan omaa höntsäkierrosta enkä jätä korttia. Pelkäänpä pahoin, että tämän reunahuomautuksenkin jälkeen kirjoitus saattaa saada sääntöuskovaiset pillastumaan, mutta silläkin uhalla asiasta kannattaa mielestäni keskustella.
Paljon sääntöjä tärkeämpää on noudattaa etikettiä. Minulle etiketti tarkoittaa käytännössä sitä, että golfarit huomioivat muut pelaajat. Alastulojälkien korjaaminen, divotien paikkaaminen ja bunkkerien haravoiminen ovat tässä listassa tärkeimpiä. Lisätä voisi vielä lyömässä olevien pelaajien huomioimisen siten, ettei liiku tai pulise heitä häiritsevästi. Ai niin, se nopea peli! Se on muiden huomioimista, jos jokin.
Tämä ei tarkoita sitä, että säännöistä pitäisi luopua. Ne ovat olennainen osa golfia ja yhteispelin sujuvuutta, mutta rennommalle arkigolfille pitää olla tilaa. Golf voi olla rentoa yhdessäoloa, jota jokainen voi harrastaa omalla tavallaan ja halutessaan ilman sääntökirjaa.
Lue seuraavaksi: Näkökulma: Golfin perimmäinen olemus on se, että tapellaan tupella, kun puukko on poikki
Olen varmaan bloggaajan manitsema sääntöuskovainen, kun en salli itselleni säännöistä poikkeamista edes harjoituskierroksella. Haluan nimittäin, että kierrokseni ovat keskenään vertailukelpoisia. Sitä ne eivät ole, jos sovellan sääntöjä mielivaltaisesti riippuen kunkin kierroksen aikana esiin tulevista tilanteista. Nykysuosituksen mukainen, pallon häviämisen vuoksi pelin jatkaminen kahdella rankulla on toki perusteltavissa harkkakierroksen nopeuttamismielessä, mutta omalla kohdallani se veisi maun koko kierroksesta. Ja en verran kilpailuhenkinen olen, että en nauti pelistä, jos samassa ryhmässä on yksi tai useampi sääntöjen soveltaja. Haluan ryhmän honöörin perustuvan pelitaitoon, en sääntöjen venyttämiseen.
Golfia voi pelata niin useammalla tavalla kuin useammasta syystä.
On vallan perusteltua noudattaa sääntöjä pilkulleen, olla siirtämättä palloa jne. mikäli yrittää kaikilla ongelmilla kouluttautua tulevia vastaaviin tilanteisiin. Toki tehokkaampaa olisi kylvää kori palloja erilaisiin paikkoihin ja harjoitella sieltä.
Jos sitten tarkoitus on kilpailemisen sijasta nauttia rennosta liikunnasta, niin miksi ei sitten voisi joustaa, jollain kohdin kaikkien hyväksymillä yhteisillä tavoilla.
Itse vedän jyrkemmän hyväksynnän rajan kentän kunnosta huolehtimisen, muiden pelaajien/ryhmien rauhan ja turvallisuuden osalle, niistä ei ole lipsuminen.