Juhannusaattona herätyskello soi 2,5 tunnin unien jälkeen kello 01.30, vierashuoneessa nukkuva ”Näppis” Leinonen on oveen koputuksen jälkeen tikkana pystyssä.
”Voitaisiin aloittaa hieman aikaisemmin, johan tuolla melkein näkee. Illalla tulee kuitenkin kiire”, hän toteaa ensisanoikseen.
Ensin on kuitenkin aamiaisen aika .Näppiksen tankkaus on nopeaa, auto Taliin starttaa jo viittä vaille kahden. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Näppiksen ja allekirjoittaneen piti lähteä ensimmäiselle kierrokselle klo 2.45. Valokuvaajat / videoijat Kjell Paul sekä Anja Luomi ovat asemissa ykköstiillä ja alkuseremonioiden jälkeen urakka alkaa klo 2.39.
Kello 2.39 Talissa on hämärämpää kuin autenttinen kuva starttihetkellä antaa ymmärtää..
Tavoite on kiertää 200 reikää , eli 11 täyttä kierrosta ja kaksi reikää päälle vuorokauden sisällä. Alustavan aikataulun mukaan urakan pitäisi päättyä ennen puoltayötä. Edessä on siis noin 90 kilometriä kävelyä , lähes 1000 lyöntiä ja kymmeniä muiden ryhmien ohituksia ohituksia.
Mikä ajaa tällaiseen hullutukseen, yltiöpäiseen rajojen etsimiseen? Myönnän olevani idean isä. Pelasimme Lassi-Pekka Tilanderin kanssa kesällä 1990 Talissa 10 kierrosta ajassa 20 tuntia ja seitsemän minuuttia. Myöhemmin, 1994 olin avittamassa Kari Kivilompoloa Hartolassa tämän kiertäessä 182 reikää lähes samassa ajassa.
Henkilökohtaisesti halusin mitata, vieläkö 51-vuotiaana kykenisin samaan, enempäänkin. Nopea pelaaminen on aina ollut mieleeni. Näppiksen kanssa pelaaminen on aina suuri etuoikeus, eikä hänen kanssaan tarvitse pelätä sitä, että urakka jäisi kesken. Tästä kauden 2008 Näppis Tour, kaikkien Suomen kenttien pelaaminen oli unohtumaton esimerkki.
Näppis on tottunut heräämään metsurin työnsä takia ennen neljää, tekemään täyden työpäivän ja jatkamaan sitä yhdellä tai useammalla golfkierroksella. Ympäri vuoden, joka ainut päivä. Tästä yksi esimerkki. Näppistä vaivasi tyrä pitkän aikaa kaudella 2011. Kun se leikattiin marraskuussa, käväisi Näppis vielä leikkauspäivänä aamutuimaan pelaamasssa kierroksen. Seuraavana päivänä hän pääsi sairaalasta ja suuntasi suoraan kentälle pelaamaan. ” Taksikuski oli ihmeissään. Olihan se vähän puolittaista, mutta tuli kuitenkin tehtyä”, Näppis kuittasi tapahtuneen.
Vastaavia venymisiä hänellä on reilun 20 vuoden ajalta lukemattomasti. Näppiksen tuntevat tietävät sen, että oleellinen asia hänelle on nimenomaan itse pelaaminen, ei suinkaan ennätysten jahtaaminen tai oman egon nostaminen Paltamon golfkummajaisessa on paljon alkukantaista ja aitoa golfhulluutta. Pystyn mielikuvissani upottamaan hänet 1500-luvulle Skotlantiin paikallisten golfsankarien sekaan.
Rivakka startti
Pelimme käynnistyi jo 2.39 , jolloin oli vielä melkoisen hämärää. Ensimmäiset kolme kierrosta tiesimme saavamme pelata tyhjää kenttää seuranamme vain valokuvaajat ja Gamebookin kautta livescoringia päivttänyt poikani Lauri Tyry.
Sääennuste piti sen minkä lupasi. Juhannusaatto Talissa oli kaunis ja aurinkoinen.
”Hyvinhän tämä joutuu, ei nyt vaan kuitenkaan mennä alkuun liian kovvoo”, Näppis muistutteli itseään ja minua. Olin vakuuttunut siitä, että jaksaisimme ja ehtisimme vuorokauden sisällä pelata nuo 200 reikää. Tärkeämmmäksi määritteeksi tulikin se, että nauttisimme ripeän etenemisen ohessa itse pelaamisesta ja lyömisestä. Näppiksen kanssa eteneminen on helppoa, hän kävelee ja pelaa nopeasti. Jos haluaa keskustelua sekin sujuu monista aiheista. Kääntäen muutaman minuutin hiljaisuuskin sopii tämän pelin henkeen hyvin.
”Mennään vaan ilman taukoja, jos jää seisomaan tai istumaan jaloilleen, tämä menee vaikeaksi. Missään tapauksessa ei poiketa syömään, siihen nukahtaa heti”, hän heittää toiveenaan. Näin toimimme.
Aamuyöstä Talin kentän alavimmilla kohdilla on vain kuusi astetta lämmintä. Kylmältä se ei ehdi tuntua pikkuhien painaessa pintaan. Aamu golfkentällä on totutun kaunis, sääennnuste lupaa lämmintä päivää. Olemme varustautuneet runsain eväin, joista ensimmäisten tuntien aikana käytössä ovat Flow-juomat ja vesi. Näppis on tässäkin mielessä erikoinen tapaus, hänen kurkustaan menee nesteitä alas eritttäin vähän.
Näppiksen lyönti toimii
Ensimmäiset kierrokset kestävät reilusti alle kahden tunnin. Näpppiksellä on hivenen vaikeampaa totuttautua nopeaan pelirytmiin. Hän sohii muutamaan otteeseen putteja ohi ja on tapansa mukaan turhautuvinaan sadatellen peliään. Tämä on näppismäistä sanailua, joka vaan sisuunnuttaa miestä itseään. Häkellyttävää Näppiksen toiminnassa on se, kuinka hyvin hän kykenee pitämään svinginsä kasassa. Avaukset ovat lyhyitä, mutta niissä on aina pieni toimiva draw. Raudoilla hän pelaa kovin vähän, draivia ja puuta Näppis lyö maasta mieluummin.
Minulle vauhti tuntuu hyvältä, mutta lyöminen menee käsittämättömään jumiin jo alkuvaiheilla. Tämä on suuri yllätys, sillä kahtena edellispäivänä olen pelannut ja nimenomaan lyönyt Talin rangella todella hyvin. Bägin kantaminen on nopeampaa kuin sen vetäminen. Kantaminen taisi kuitenkin jouduttaa paikkkojen jumiutumista, eikä tästä tilasta ole päivän aikana paluuta ”normaaliin”. Lyöminen on täydellistä työntämistä ja ohjailua. Yli 90 prosenttia lyönneistä omalla mittarillani täysin kelvottomia. Valehtelisin jos väittäisin, että tämä ei olisi ollut suuri yllätys ja valtava pettymys. Nautinnosta se vei melkoisen osan. Mutta lähtökohtaisesti tämä onkin Näppis Marathon, minä olen paikalla toimittajana…
Kymmeniä ohituksia
Näppiksen suorituksia taltioitui päivän mittaan kymmenille eri kameroille.
Juhannusaattona Talin kentällä on varsin paljon väkeä päiväsaikaan. 200 reiän pelaaminen ei onnistu ilman esteetöntä ohituslupaa. Tässä HGK:n henkilökunta Markku Ignatiuksen johdolla oli tehnyt loistavaa työtä.
Kentällä omaa kisaansa pelanneet Sinkut olivat ”mallikansalaisia”, Näppis tosin joutui /pääsi halailtavaksi ja kuvattavaksi useampaankin otteeseen. Talin kenttä oli toukokuussa varsin vaatimattomassa kunnossa. Kesäkuun alkupuoliskolla viheriöt alkoivat nousta mallikelpoisiksi. Juhannuksena ne olivat todella hyviä, ”parempia kuin kertaakaan edellisenä vuonna”, kuului HGK:n kenttää 72-vuotta kiertäneen Asko Arkkkolan arvio.
Vaikein hetki Näppikselle päivän mittaan oli tauon pitäminen viiden kierroksen jälkeen vaatteiden vaihtoa varten .
”Mikä ihme voi kestää noin kauvan, minne se mies oikein hävisi”, hän vaikeroi kierrosten välisen yhteensä 12 minuutin tauon jälkeen.
Henkilökohtaisesti kovin koettelemus oli iltapäivällä 12:n viheriön kupeessa. Huomasin,että olin lyönyt väärää palloa, oletettavasti jo avauksen jälkeen. Marssi takaisin tiiauspaikalle ja reiän pelaaminen uudelleen kävivät luonnolle. Säännöt olivat kuitenkin selkeät, pelasimme lyöntipeliä alusta loppuun…
Juhannuskokon loisteessa
Illalla kuuden jälkeen kentällä alkaa olla hiljaista. Viereisellä Talin siirtolapuutarhan lavalla käynistyvät juhannusjuhlat, teitä ja väyliä pitkin alueella saapuu runsaasti väkeä, joista osa löytää odotetusti paikkansa 13:n ja 14:n väylien reunamilta. Irwin Goodmanin laulun sanat ”vain elämää, ei sen enempää..” jäävät soimaan päähän pitkäksi aikaa. Rinnakkaiselo juhlijoiden kanssa sujuu ongelmitta, kolmen viimeisen kierroksen aikana 14:s pelataan kuitenkin lyhennettynä par-nelosena naisten tiiauspaikan etupuolelta onnettomuuksien välttämiseksi.
Vuorokauden vaihtuessa
Päivän kuumuudessa ja iltapäivän tunteina kierrokset kestävät alkuperäistä aikataulua pidempään. Kymmenen kierroksen raja saavutetaan 19 tunnin ja 57 minuutin ajassa joka on kymmenen minuuttia vähemmän kuin ”Popo” Tilanderin kanssa saavuttamamme 22 vuotta aiemmin.
Viimeinen täysi kierroskin käynnistyy vauhdilla kello 22.40. Kymmenen ensimmäistä menevät ongelmitta, 11:lla törmäämme jo hämäryyteen, joka hidastaa pelin etenemistä ja vaikuttaa lyömiseen. Oma ”lyömiseni” on ollut aamusta asti taputtelua ja pallon siirtämistä eteenpäin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Näppis paahtaa ihailtavalla tavalla täysillä, pallon lentokaaressa on pieni draw kerta toisensa jälkeen. Pelin vauhti hidastuu oleellisesti kuusi reikää ennen loppua.
Näppiksen avaukset häviävät reiíllä 16 ja 17, hän joutuu palaamaan tiiauspaikalle molemmilla kerroilla pitkän etsinnän jälkeen. Askelkin on molemmilla jo huomattavasti lyhyempi. Kun kello lähenee yhtä yöllä, Talissa on varsin vilpoista ja lähes pimeää. Näppistä harmittavat hukatut pallot yllättävänkin paljon.
Kun 11:s täysi kierros on pelattu kello 00.57, edessä ovat vielä 199:s ja 200 väylä, Talin ykkönen ja kakkonen. Näppiksen valmistautuessa avaukseensa ykkösellä, käynnistyy tiiauspaikan automaattinen kastelu.
Ensimmäinen Näppiksen avauksista häviää vaikka sitä etsitään pitkään ja hartaasti. ”Harmittaahan tämä. Koko päivän aikana hukkasin yhden pallon, nyt viidellä viimeisellä kolme”, hän murisee urakan päätyttyä kello 01.29.
Vauhti ei vaikuttanut Näppiksen tuloksiin
Oikean käden sippi täsmäaseenaan Näppiksen kierroskeskiarvoksi tulee noin 83,3. Jos Näppis pelaisi 11 kierrosta perättäisinä päivinä, tulos olisi samaa luokkaa. Kauden 2008 Näppis Tourilla kierrostulos Talissa oli 84 lyöntiä.
Täsmäase vailla vertaa. Näppiksen yhden käden sippi toimi erehtymättömästi supermarathonin aikana.
Näppiksen suoritus ja kierrostulokset kertovat siitä, että kahden tunnin kierrokset eivät vaikuttaneet hänen tuloksiinsa, ei myöskään toisen puoliskon väsymys. Birdejä kertyi yhdeksän. Ihailtavaa Näppiksen tekemisessä on keskittymiskyky ja suoritusvarmuus. Jokainen suoritus on 100 prosenttisesti suunniteltu ja toteutettu, svingi pysy samanlaisena. Kuuluisa oikean käden sippi on maineensa veroinen.
Rautakahdeksikolla hän lyö jopa 50 metrin päästä reiästä häkellyttävällä tarkkuudella. Juhannusaatto oli tavallista parempi, Näppis teki birdeistään neljä sippaamalla sisään oikealla kädellä!!!
”Se on silleen, että jos vaikka vähän tällä toppaankin, niin pituuskontrolli on varsin hyvä. Linja pysyy oikein hyvin”, Näppis perusteli lähestymislyöntinsä yleisintä valintaa.
Omalta kohdaltani tulosten analysointi on synkkä rasti. Kuvittelin olevani fyysisesti ja golfillisesti sellaisessa kunnossa, jossa kykenisin pelaamaan kierrokset vihellellen 80 lyönnin tuntumaan, keskiarvona allekin. Jumi tuli kuitenkin lähes välittömästi jo ennen auringonnousua. Kroppa ei toiminut ja kädet olivat hyytelöä. Mailanpään liikkeistä ei ollut minkäänlaista kontrollia. Kierroskeskiarvo 89,9 jää kuitenkin historiaan..
Kummallakaan ei ollut kierrosten aikana mitään vaivoja . Ainoan vaatteiden vaihdon yhteydessä havaitsin muutaman rakon jaloissa jotka eivät millään muotoa peliä haitanneet toisellakaan puoliskolla.
Näppis pelasi samoissa releissä koko matkan. Kun viimeinen putti kello 01.29 upposi tuli varsin tyhjä muttta onnellinen olotila. Vilu oli ollut päällä jo pitkään pelivauhdin hiivuttua pallojen etsimiseen. Ajatuskin suihkusta ja nukkumaan pääsemistä tuntuivat ruhtinaallisilta. Saavutimme tavoitteemme, vaikka aikaa meni hieman pidempään kuin ennakkoon laskettiin.
Kävelyn ja etenemisen suhteen ei ollut käytännössä ongelmia eikä edes usko tavoitteeseen pääsemiseksi ollut kovilla. Jälkeenpäin ajatellen noin 24 tunnin jaloilla olo yhdellä minuutin mittaisella vaatteiden vaihdon aiheuttamalla istumisella on melkoisen kovaa touhua.
Näppis pelasi vauhtiin päästyään mallikelpoisesti herpaantumatta koko matkan. Päätösväylien ripsuminen tuloksissa johtui 99 prosenttisesti hämäryydestä.
”Kenttä oli viheriöiden osalta hienossa kunnossa. Talissa tällainen marathon on mahdollinen, siirtymät ovat niin lyhhyitä. Hyvä kenttähän tämä on. Kuudes ja kymmenes väylä ovat mielestäni kovin vaativia amatööreille. Viheriö varsinkin kympillä on vaikeasti tavoitettavissa ja useimmille avausten jälkeen puiden takana.”
Oulun kautta uuteen kisaan
Näppis ei olisi Näppis jos hän huilaisi allekirjoittaneen tavoin seuraavan päivän. Suihkittuamme ja nukuttuamme muutaman tunnin vein hänet lentoaasemalle. Oulussa odottivat uudet pelikaverit joiden kyydissä Näppis pääsi Paltamoon.
”Lupasin pelasta kaverin kanssa rämpeli-kisan alkaen kello 13.00. Vähän on puupökkelöjalat, mutta kyllä se varmaan toimii” , hän huikkasi koneelle kiiruhtaessaan.
Järjestävän tahon puolesta kiitän kauniisti Helsingin Golfklubia ja sen toiminnanjohtajaa Markku Ignatiusta joka mahdollisti marathonin toteuttamisen. Tärkeässä roolissa oli myös GameBookin toteuttama tulospalvelu.
Taivallustamme oli seurattu klikeillä mitattuna pelkästään Golfpisteen sivuilla huomattavasti enemmän kuin Euroopan Tourin kisaa Saksassa. Anja Luomi ja Kjell Paul dokumentoivat tapahtumaa yli vuorokauden ajan kuvin ja videoin. Iso kiitos molemmille.
Näppis kuittasi kineistä 8 euroa 80 senttiä ja epävirallisen maailmanennätyksen pelattujen reikien määrässä yhden vuorokauden aikana.
Näppis Golf Digest Marathon 22.6.2012
-Urakka käynnistyi klo 02.39, päättyi 01.29 seuraavana päivänä ( 22h 50 min)
-Pelattujen reikien määrä 200 ( 11 kierrosta ja kaksi reikää päälle)
-Nopein kierros 1 h 41 min, hitain 2h 22 min ( viimeinen)
Kierrostulokset( vahvistamattomat ) :
Näppis; ; 89, 80, 86, 80, 80, 89,80, 80, 78, 81, 89 (+131)
Teemu; 87, 83, 90, 89, 86, 91, 91, 92, 86, 89, 102 (+ 206) -Näppis 9 birdietä, Teemu 1
-Näppis sippasi sisään oikealla kädellä , rautakasillaan sisään neljä kertaa tehden birdien!
-Urakan aikana energiaa Flow-juomat + vesi, ruisleipää, energiapatukoita, pähkinöitä, banaaneja
-Ainoa tauko kierrosten välillä 12 minuuttia viidennen kierroksen jälkeen.
-Molemmat pelasivat samoilla Ecco-kengillä koko urakan ajan.
Lisää tapahtumasta heinäkuussa ilmestyvässä Golf Digestissa
Teemu Tyry
Kuvat: Anzel Oy/ Anja Luomi & Kjell Paul
Näppiksen parien ja alittavien tulosten määrä ja palkintojen voittajat ( Ecco-kengät, 2 tusinaa Srixon palloja) julkaistaan maanantain aikana tarkistuslaskennan jälkeen.
Maailmalla on pelattu niin monta vuosisataa golfia ja keksitty jos jonkinlaisia tempauksia, joten oletus maailmanennätyksestä tuntuu erikoiselta.
Tuskin kaikkialla päin maailmaa pystyy pelaamaan vuorokauden ympäri… Joten epäilen, että missään on pelattu enempää – ainakaan kävellen.
Hienoa toimintaa hulluilta suomalaisilta. Oma fiilis kahden putkeen pelatun jälkeen on aikalailla saunaan ja nukkumaan, uskon että useimmilla kaksikin kierrosta tekee tiukkaa, ainakin kävellen ja niin että tulostaso on edes jollain tasolla järkevä. Hyvää meininkiä, poistaa välillisesti myös turhaa muodollisuutta golfista tällaiset rennot tempaukset.
Hienosti vedetty molemmilta! Maailmanennätystä tuskin kuitenkaan saavutettiin, joku hullu amerikkalainen on näes vetäny 221 holea puolessa päivässä. Tämä toki yksin, mutta uskoisin että kaksinkin on parempi tulos jollakin hallussaan. Mutta suomenennätys tuli varmaankin, onnittelut!
Tämä on aika hauska juttu..taitaa olla syvällä tuo rakkaus lajiin. Kerätään jonnekkin kentälle kaikki golf intoilijat ja pistetään Näppiksen johdolla pariviikkoa tai kuukautta…putkeen niin loppuu toi höpöttäminen ennätyksistä..luulen että tää oli ukoilta vasta alkulämmön hakua..aloitetaan toukokuussa ja lokakuussa joku sit hakee kentältä pois 🙂
En yhtään vähättele saavutusta, ainoastaan yllättävää oletusta maailmanennätyksestä. Golfbagejä on kannettu vuosisatojen ajan. Skotlannissa eritoten pohjoisosissa ovat kesäyöt valoisia ja nuoremmilta kierroksetkin sujuvat nopeammin. Ympäri vuorokauden voi pelata myös valaistuilla kentillä, niitä myös sellaisina mainostetaan. Rajojansa kokeilevia on golfareissa varmaan yhtä paljon kuin muiden lajien harrastajissa..
Tuskin kukaan amerikkalainen tai minkään muunkaan maalainen kävellen koskaan pystyy tätä ennätystä rikkomaan, sillä valaistusolosuhteiltaan kelpoja golfpaikkakuntia on koko maailmassa vain Suomessa, Ruotsissa, ehkä Norjassa ja yksi kenttä Islannissa. Amerikanhemmo on tehnyt ennätyksensä joko juoksemalla tai golfautolla. Toisaalta tämänkaltaisella ennätyksellä ei toki golfaamisen kanssa ole mitään tekemistä, kuten Tyrykin bäginkantotuskissaan totesi.
Onnittelut kumpaisellekin hienosta suorituksesta. Ja kesäyön tunnelmat välittyivät Teemun muiden juttujen tapaan aidolla tavalla.