Jos haluat parantaa lähipeliäsi, opettele pitkien puttien hyvä vauhtikontrolli viheriön ulkopuolelta.
Kädet tärisevät. Jännitys hiipii kehoon. On ratkaisevan chipin paikka, eikä edellinenkään chippi ole ollut kaksinen. Mitähän tästä taas tulee? Stop tähän paikkaan.
Kuulostaako äskeinen skenaario tutulta? Oletko kangistunut näennäisesti helpon chipin äärellä, ja tulos on valunut romukopan puolelle? Nyt on tarjolla tutkittua tilastotietoa siitä, miten viheriön ympäristössä kannattaa operoida, jotta tulos pysyisi entistä useammin hanskassa ja isot numerot poissa tuloskortista.
Vastaus on niinkin yksinkertaisen tylsä kuin se, että puttaa aina kuin voit.
Olet varmasti kuullut tämän ohjeen ennenkin, mutta golfareiden tilastoja työkseen tutkiva Lou Stagner on nyt kaivanut ihan piinkovaa dataa aiheesta esiin. Stagner on penkonut lyönnin dataa tulkitsevan Arccos-sovelluksen liki 730 miljoonan lyönnin aineistoa, josta kävi selville mielenkiintoisia seikkoja eritasoisten pelaajien lähipelituloksista.
Stagner jakoi pelaajat tasoitusryhmiin 0–5, 5–10, 10–15 ja 15–20. Tutkittavat lyöntimatkat väylältä olivat 11 ja 18 metriä reiästä ja 1,5–4,5 tai yli 4,5 metriä viheriön ulkopuolelta.
Stagnerin johtopäätökset ovat yksiselitteisen selviä: putterilla selviää pitkässä juoksussa vähemmillä lyönneillä reikään. Ainoan poikkeuksen tähän kaavaan tekee matalan tasoituksen pelaajat 18 metrin päästä reiästä. Siltä matkalta chippaaminen on niukasti tehokkaampaa kuin puttaaminen.
Sehän on selvää, että onnistuneet lyönnit ovat hyviä, oli kädessä mikä tahansa maila. Mutta Stagnerin keräämä data korostaa nimenomaan heikompien lyöntien eroja. Huono putti on korkeammissa tasoitusryhmissä aina paljon lähempänä reikää kuin huono chippi.
1,5–4,5 metrin päässä viheriön reunasta lyödyissä lyönneissä huonoin putti on 0,9–1,8 metriä lähempänä reikää kuin huonoin chippi. Pidemmältä matkalta putterin edut tulevat vielä selvemmin esille, kun huonoin chippi on 1,5–2,1 metriä kauempana reiästä kuin heikoin putti.
Se kummalla tyylillä pallon upottaa todennäköisemmin griinin ulkopuolelta reikään, ei ollut Stagnerin mukaan isoja eroja.
Eli jos olet tasoituksella 10 tai siitä ylöspäin pelaava pelaaja, muun kuin putterin valitseminen väylällä olevan palloon siirtämiseen griinille on tulokselle haitallinen valinta. Totta kai tämäkin on sellainen taito, mitä pitää harjoitella, mutta ei olisi ollenkaan pahitteeksi viettää muutamaa tovia harjoitusviheriön ulkopuolella ja keskittyä putin pituuskontrolliin pitkissä puteissa.
Joten vanha kunnon Texas-wedge käyttöön, ja lähipelisi nousee uuteen kukoistukseen.
Lue seuraavaksi: Miten hyvin PGA Tour -pelaajat tilastojen mukaan puttaavat?