Mistä puhutaan, kun puhutaan suomalaispelaajia griineillä silloin tällöin kiusaavasta grainista?
Euroopan pääkiertueella hyvin aloittanut Kim Koivu harmitteli suoritustaan viheriöillä Mauritiuksen osakilpailussa marras–joulukuun vaihteessa.
”Greini tuotti erittäin isoja vaikeuksia, eikä se taida itselle ainakaan toistaiseksi sopia ollenkaan”, kuului kommentti Golfpisteen sivuilla kilpailun jälkeen.
Aasiassa viihtyvä Teemu Putkonen tuskaili saman asian parissa pari vuotta sitten: Tunnelmat blogissa PGA Tour Chinan karsintojen jälkeen olivat tällaiset:
”Kenttä on tiiltä griinille suhteellisen helppo, mutta griinit olivat sitäkin haastavammat, valehtelematta vaikeimmat mitä ikinä olen pelannut. Mikä griineistä teki niin kinkkiset oli todella monet tasot ja pyörivä grain. Totesin kilpailun jälkeen itselleni ettei ollut hajuakaan miten pitäisi griinejä lukea, vaikka viisi kierrosta siellä pelasin.”
Mikä on grain ja mikä sitä aiheuttaa?
Kyse on viheriöheinän kasvamisesta tai kallistumisesta tiettyyn suuntaan. Jos grainia on voimakkaasti, pallo voi tasaisellakin alustalla hakeutua pois linjastaan – kuten usein nukkamatolla sisällä putattaessa. Grainin myötäinen putti on taipuvainen rullaamaan totuttua pitemmälle, kun taas vastakarvan lyöty putti pysähtyy helposti oletettua nopeammin. Kallistuvissa puteissa grain voi voimistaa tai vaimentaa rinteen vaikutusta.
Ilmiön voimakkuus riippuu monista seikoista. Tärkein on griiniheinän kasvutapa. Maanpintaa myöten leviävät heinät tuottavat runsaiten grainia, etupäässä pystyyn kasvavat selvästi vähemmän. Bermudat, monet röllit ja viime aikoina yleistynyt paspalum lukeutuvat edelliseen joukkoon, kylänurmikka ja useat nataheinät jälkimmäiseen.
Leikkuukorkeudella ja hoitokulttuurilla on myös suuri merkitys. Mitä alhaisempiin leikkuukorkeuksiin mennään, sitä vähemmän griineillä on taipumusta grainin muodostumiseen. Grainia voidaan pyrkiä välttämään myös huolehtimalla siitä, että leikkuusuntaa griineillä vaihdellaan säännöllisesti.
Kentänhoitajien työkalupakista löytyy muitakin keinoja grainin kitkemiseen. Säännöllinen pystyleikkaus, leikkuuta edeltävä kasvustoa pystyyn nostava harjaus ja hiekoitus ovat tästä tyypillisiä esimerkkejä.
Vastaamattomia kysymyksiä
Kentänhoidon käytäntöjen ja haasteiden parissa pitkään painiskellut ja niitä työkseen pohtinut Ilkka Kaisvosoja antaa ymmärtää, että grainiin kytkeytyy jonkin verran avoimeksi jääneitä kysymyksiä. Omakohtaisia kokemuksia grainista kotimaan kentillä hänellä ei ole.
”Grainin syistä minulla ei ole tarkkaa tietoa. Kuvista kun sitä katselee, niin se esiintyy alueina jotka eivät täsmää auringon suuntaan, ala-/ylämäkeen eivätkä leikkuukuvioihin. Kuitenkin näitä kaikkia tarjotaan ilmiön aiheuttajiksi.”
Moni kilpapelaaja on vuosikymmeniä luottanut yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen siitä, että heinillä on taipumusta kallistua alamäkeen tai lähistöllä olevan veden suuntaan. Nämä käsitykset on kuitenkin jo pitkään kyseenlaistettu. On alettu esimerkiksi ymmärtää, että grainia voi samalla viheriöllä olla moneen suuntaan.
Grainin suuntaa voi tutkia helpoiten silmämääräisesti jo viheriölle tultaessa. Katseen suuntaan myötäinen grain tekee griinin pinnasta vaalean, kun taas katsojaan nähden vastakarvainen kasvusto näyttää tummemmalta.
Griiniheinän rönsyämissuuntaa voi tarkastella reiän reunoilta. Reikä myös kuluu helpommin siltä reunalta, johon suuntaan heinä kallistuu. Omien johtopäätösten paikkansapitävyyden voi harjoituskierroksilla tai puttiviheriöllä tarkistaa harjaamalla griinin pintaa putterin lavalla. Myötä- ja vastakarvaan vedettäessä ero on selvä, kuten Bernhard LangerGolf Channelin videossa osoittaa. Jos eroa suuntien välille ei synny, ajatuksella grainista on turha vaivata päätä.
Lopullista totuutta grainista ja sen syistä ei vielä ole löydetty. Ilkka Kaivosojan pohdiskelun tulos kuulostaa tältä:
”Oma teoriani ilmiöstä on, että sattuma tai jokin muu kaaosteorian piiriin kuuluva asia saa tietyn määrän kasviyksilöitä rönsyämään tiettyyn suuntaan. Kilpailu valosta ja muista resursseista saa kaikki kilvan rönsyämään samaan suuntaan. Kasvilla on myös tapana keskittää aktiivisin valon keruu sekä yhteyttäminen uusimpiin, eli maata myöten mentäessä kärjessä kasvaviin lehtiin, jolloin alemmat/taaemmat lehdet lakastuvat, tämä aiheuttaa sen että takana on tilaa. Muut sitten seuraavat, koska sitä vapaata pyritään hyödyntämään. Jossakin sitten törmätään kilpailevaan populaatioon ja raja liikkuu johonkin suuntaan, jos on liikkuakseen.”
Tämä voisi olla yksi selitys siihen, miksi valtaosa heinistä kaikista varauksista huolimatta pyrkii viheriöillä hakeutumaan tiettyyn suuntaan, usein alamäkeen. Yksilölliset olosuhteet kasvumpäristössä antavat tilaa poikkeuksille.
Kokemuksesta apua
Aasiassa määrätietoisesti uraa rakentava Janne Kaske osoittautuu jopa grainin ystäväksi.
”Grainiin olen tottunut ja Atlanta Staten vuosina, kun bermudaheinät olivat siellä vallitsevia. Onhan se ihan eri peli putata.”
Kaske kertoo valitsevansa mieluummin selkeästi havaittavissa olevan grainin kuin silmiltä piiloon jäävän kallistuksen, piilobreikin.
”Jos kallistus tasaiselta näyttävässä putissa nopealla griinillä jää huomaamatta, ei pallolla ole mitään mahdollisuutta mennä sisään. Grainin suuntaa on yleensä helpompi lukea kuin pieniä kallistuksia… Tavallaan käytän grainia varmistaakseni, että tiedän kumpaan suuntaan putti kääntyy edes hiukan. Sillä tavalla pystyy usein pelaamaan pallon kupin sisäreunaan.”
Puttaaminen on aina yhdistelmä visualisointia, tekniikkaa ja itseluottamusta. Jos grain alkaa askarruttaa korvien väliä, paketti on vaarassa hajota. Näin kävi Kim Koivulle Mauritiuksella.
”Perusasiat tuppaavat myös muuttumaan, jos mikään ei mene sisään. Se on vielä huonompi asia kuin se, että mikään ei mene sisään.”
Johtopäätös kuulosti varsin lohduttomalta.
”Täytyy analysoida tarkkaan, pelaako tällaisilla griineillä enää kilpailuja.”
Kasken esimerkki kertoo, että grainin kanssa voi oppia olemaan sinut. Myös Teemu Putkosen tuore voitto Asian Tourin esikarsinnassa antaa viitteitä siitä, että hänenkin vierautensa oikukkaan grainin kanssa on taakse jäänyttä elämää.
Suomalaisilla kentillä grain on jokseenkin tuntematon ilmiö. Yksi selittävä tekijä voisi olla kesän valo, jota aamuvarhaisen ja iltamyöhän välillä on tarjolla monesta eri suunnasta.