Corkin seutu Irlannissa on häikäisevä golfkohde, josta löytyy pala suomalaista golfhistoriaa
Päivä alkaa jo painua mailleen sujahtaessamme ikiaikaisten lehtipuiden siimekseen. Rehevä luonto ympäröi Fota Islandin Resortille johtavaa tietä.
Määränpäämme oli tällä kertaa Irlannin toiseksi suurin kaupunki Cork ja sitä ympäröivä seutu pienine merenrantakylineen. Corkin kreivikunta, Irlannin 26 kreivikunnasta suurin, tunnetaan paitsi eläväisestä kulttuurista, historiallisista linnoista, Jamesonin Middletonin viskitislaamosta kuin myös mainiosta ruokakulttuurista – sekä tietenkin uljaista golfkentistä.
Fota Island
Rehevän mullan saari. Sana Fota on peräisin irlantilaisista kantasanoista Fodh Teith, joka tarkoittaa lämmintä maata, viljavaa multaa. Fota Island on nimensä mukainen. Täällä tuntee olevansa keskellä luontoa, vaikkei Corkin kaupunkiin ole matkaa edes puolta tuntia.
Fota Island Resort ja sen Deer Park -kenttä on isännöinyt DP Tourin Irish Open kilpailua kolme kertaa, viimeisen kerran vuonna 2014. Silloin kirjoitettiin suomalaista golfhistoriaa: jo amatöörinä Irlannissa loistanut Mikko Ilonen nappasi Fotassa yhden uransa hienoimmista voitoista kukistaen italialaisen Edoardo Molinarin lyönnillä.
Fota Islandin 18 griini on veden takana saarella.
”Muistot kentästä ja paikasta ovat tietysti hyvät reilun kymmenen vuoden takaa. Itse kentästä en niinkään muistanut muutamaa reikää lukuun ottamatta juuri mitään. Helpohko puistokenttä miellyttävillä griineillä. Kentän griinit olivat erinomaisessa tikissä. Kentän miljöö on kiva, mutta designiltaan kenttä on melko vaisu”, luonnehti Ilonen, jolla on yhä hallussaan kenttäennätys, 64 lyöntiä.
Deer Park -kenttä sulautuu saumattomasti rehevään luontoon. Lukuisat aloituslyöntipaikat takaavat se, että jokainen löytää tasoaan vastaavan haasteen. Väylät ovat ajoin sankan lehtimetsän ympäröimät ja kentän kunto on moitteeton.
Klubitalo on valokuvissa näyttänyt aina jotenkin tylyn harmaalta, mutta paikan päällä nähtynä rakennus on arkkitehtonisesti onnistunut. Terassin sijainti päätösväylän saarigriinin takana kruunaa kokonaisuuden.
Lempiväyliksemme nousivat kymppi ja 18. Ensin mainittu on pitkä alamäkeen lyötävä par-viitonen, joka etenee pitkin kapeaa laaksoa. Väylää reunustaa rinteitä peittävä rehevä puukuja ja lopussa väylä kääntyy vasemmalle, jossa odottaa saarigriini. Komea on myös päätösväylä mahtavine näkymineen. Tämäkin reikä päättyy saarigriinille, joten kentän lopetus on häikäisevä.
Fota Islandin Deer Park -kenttä on rankattu uusimmassa kenttärangissa Irlannin puistokenttien seitsemänneksi parhaaksi.
Rehevän Fota Islandin eteläpuolella muutaman kilometrin päässä Grand Island saarella sijaitsee eläväinen Cobhin pikkukaupunki, josta matkalainen löytää kaiken tarvitsemansa. Cobh (lausutaan Cove) muistetaan siitä, että täältä siirtolaiset lähtivät aikanaan laivalla Amerikkaan.
Nyt tuo matkailijoiden virta on kääntynyt toiseen suuntaan. Cobhiin ankkuroituu joka kesä lukuisia risteilylaivoja ja pikkukaupungin suurimmat nähtävyydet, katedraali ja Deck of Cards -talot, tallentuvat tuhansien kameroiden näytöille joka kesä. Varsinainen vetonaula on kuitenkin Titanic-museo. Cobh oli viimeinen satama, jossa Titanic pysähtyi ennen uppoamistaan.
Cork Golf Club
Fota Islandin viereisellä Little Island saarella sijaitsee 1800-luvun lopulla Lee-joen suistosta paikkansa löytänyt Cork Golf Club. Maailman kuuluisimpien kenttäarkkitehtien joukkoon lukeutuva Alister MacKenzie (Augusta Nationalin suunnittelija) jätti kädenjälkensä kenttään sata vuotta sitten.
Cork Colf Clubin klubitalo ei pöyhkeile. Pro shop ja startterin talo löytyvät ykköstiin vierestä. Jo kentälle saavuttaessa on ilmassa jotain, jota voi kuvailla hyvällä tavalla vanhan koulukunnan ilmapiiriksi. Golf – itse peli – on pääosassa.
Corkista sanotaan, ettei se ole links-kenttä, eikä oikeastaan myöskään puistokenttä. Se ei ole myöskään sekoitus näitä kahta vaan sieltä löytyy myös kolmas elementti: pitkä pätkä kenttää on reititetty vanhan kalkkikivilouhoksen rinteiden ja jyrkänteiden lomaan. Ympäristöä raamittaa pitkä heinä ja gorse, keltakukkainen piikkiherne. Oikeastaan ainoa puuttuva links-elementti on dyynit. Väylien pohja on aina väylälle kaksitoista asti kuin links-kentiltä: tiivistä lyhytkasvuista nurmea. Rullit ja pomput ovat sen mukaiset.
Kenttä alkaa loivaan ylämäkeen nousevalla klassisella puistokenttä -väylällä. Seuraava lyöntipaikka tarjoaa jo maistiaisen tulevasta. Merenlahtea kohden etenevä par-viitonen on huikean kaunis ja kuvauksellinen reikä.
Sitten ollaankin jo lähes merenlahden tai Lee-joen suiston tuntumassa. Seuraavat kolme reikää ovat puhdasta links-golfia. Satumaisen kauniita, joskin vaativia myös avauslyöntien suhteen. Kuudennesta väylästä alkaen sukelletaan vanhan kalkkikivilouhoksen sekaan. Paljon links-kenttiä pelanneina tunsimme kuitenkin olevamme edelleen links-kentällä johtuen väylien ja niiden ympäristön rakenteesta ja kasvustosta. Golfia aidoimmillaan ja parhaimmillaan, väylät ja viheriöt ovat sijoitettu sinne, minne ne ovat mahtuneet maastoa muokkaamatta.
Kentän sisääntulossa tunnelma muuttuu kuin taikaiskusta. Kentän yhdestoista väylä johdattaa pelaajan pois ranta-alueelta. Vasemman reunan puurivistä löytyy istutettu puu, espanjalainen pähkinäpuu, jonka vieressä on kyltti: Tähän päättyi Seve Ballesterosin 331 metriä pitkä avauslyönti vuonna 1983.
Tämän jälkeen kentän luonne muuttuu täysin. Yhtäkkiä ollaan taas rehevän lehtimetsän siimeksessä, sitten pelataan avarampaa klassista puistokenttää ja hetken päästä taas pyristellään tiukasti lehtimetsän keskellä. Vaikka viimeisten väylien luonne on lempeämpi, ei se tarkoita sitä, että ne olisivat helpompia.
Griinit ovat isoja ja luonnikkaita. Kenttä päättyy lähes samaan paikkaa mistä se alkoi, lähes startterin talon kulmalle. Matkan varrella on pelattu todella upeita väyliä, lyöty avauslyöntejä yli edellisten viheriöiden ja koetettu vältellä Alister MacKenzille tyypillisiä kuuluisia poterobunkkereita.
Myös Cork Golf Club on rankattu Irlannissa korkealle. Irlannin kenttärangissa kenttä komeilee puistokenttien kategoriassa sijalla kahdeksan.
”Tykkäsin tästä kentästä. Vaihtelevia reikiä. Kenttä sopii vallan mainiosti kaiken tasoisille. Kenttä on vuosikymmenten saatossa muuttunut varmasti hurjasti. Nättiä viimeistelyä. Vanhan kentät vibat oli monella reiällä, vaikkakin uusitut bunkkerit tuovat oman modernin lookin kentälle”, Mikko Ilonen luonnehtii.
Old Head Golf Links
Old Head of Kinsalen niemen edustalle torpedoitiin saksalaisten toimesta Valtameren vinttikoirana tunnettu matkustajahöyrylaiva Lusitania vuonna 1915. Se vei mukanaan meren syvyyksiin lähes 1200 uhria. Tragediasta muistuttavat pieni museo ja muistomerkki.
Samasta paikasta alkaa tai siihen päättyy legendaarinen, yli 2500 kilometrin mittainen rannikkoreitti Wild Atlantic Way. Tie, joka kiertää pitkin Irlannin etelä-, lounas ja länsirannikkoa aina maan luoteiskulmaan saakka ja sen varrella on useita ei pelkästään Irlannin vaan maailman parhaita links-kenttiä.
Lusitania museo ja vanha signal tower onkin nykyisin lähes viimeinen piste, jonne tavallisen kulkijan reitti päättyy ennen Old Headin niemimaata. Vain kapea kannas yhdistää mantereen niemeen, jonka osti itselleen Corkista kotoisin oleva veljespari vuonna 1989. Alueelle rakentui maailmankuulu golfpyhättö Old Head Links Golf.
Old Headin 17. reikä flirttailee kalliojyrkänteen kanssa.
Kenttä avattiin 1997. Sen suunnittelusta vastasi neljän miehen kvartetti Ron Kirby – Joe Carr – Paddy Merigan – Eddie Hackett. Timantin muotoinen niemi kurottaa kohden Atlantin valtameren tyrskyjä kahden mailin mittaisena. Sen äkkijyrkät rantakalliot kohoavat merestä jopa sadan metrin korkeuteen. Väylistä yhdeksän roikkuu enemmän tai vähemmän henkensä pitimiksi jyrkänteiden reunalla. Samoin viheriöt.
Niemellä tuulee aina, eikä kentältä löydy pakopaikkaa tuulelta tai sateelta. Pelaaja on aina täysin sään armoilla ja tuulen suunta vaikuttaa väylien vaikeuteen merkittävästi.
Old Head kilvoittelee toisen kuuluisan kalliotörmän reunalle rakennetun kentän, Pebble Beachin kanssa maailman dramaattisimman golfkentän tittelistä. Siinä missä Pebble Beachin rantakallioiden alla on hiekkaranta, Old Headin rantakallioiden alla ärjyy Atlantti aaltojen rikkoutuessa rantakallioihin kumeasti jylisten.
Old Head tarjoaa rajun pelillisen haasteen. Vastineeksi se antaa ainutkertaisen golfkokemuksen, mihin ei oikein voi ennakkoon valmistautua. Razor Edge eli kentän neljäs väylä on taiteilua kirjaimellisesti partaveitsen terällä. Virhemarginaali tällä, kuten todellisella monsterilla eli väylällä 12, on olematon. Jyrkänteen puolelle harhautuneiden pallojen perään on turha haikailla.
Eikä niitä saa mennä etsimään. Turvallisuusohjeet ovat tiukat ja yksiselitteiset. Kukaan ei kysy hukkasitko palloja mereen. Joku saattaa kysyä, kuinka monta?
Yhdysvaltain Presidentti Dwight Eisenhowerin motto 1950-luvulla oli: ”Don`t ask what I shot! Siitä tuli myös Golf Digest lehden motto tuolla vuosikymmenellä. Se kuvasi golfin ilosanomaa ja sitä ettei se tulos ole se golfin tärkein asia. Tärkein on golfkierroksen tarjoama nautinto.
Old Headin 18. griini.
Juuri tuota nautintoa Old Head tarjoaa yltäkylläisesti. Visuaalisesti vahva, kunnoltaan ja puitteiltaan moitteeton. Valitettavasti kallis ja siksi niin sanottu Once in a lifetime -kenttä.
Kentän lumoa paikallisten keskuudessa kuvaa hyvin se, että reissulla kaikki irlantilaiset pelikaverit tai klubeilla tapaamamme henkilöt kysyivät kuullessaan, että olimme juuri käyneet Old Headissa: ”Wow, How was it? It’s magnificient masterpiece. I wish I could go!”
Irlantilaisessa golfkenttärankingissa Old Head sijoittuu puistokenttien sarjassa sijalle kolme, edellään Ryder Cupia ensi vuonna isännöivä Adare Manor ja Ryder Cupia 2006 isännöinyt K Club Palmer North. Visuaalisuutensa puolesta nostamme Old Headin listan ykköseksi.
”Itselleni isoin pettymys kentässä oli, että se ei ole links. Mutta siitä tunteesta selvittyäni parasta tarjoilivat kentän par-kolmoset. Huikeeseen paikkaan rakennettu kenttä. Kaiken kaikkiaan todella hieno golfkokemus. Oli mahtavan karmeea keli pelata ja silti oli todella hauskaa!”, Ilonen sanoi.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Yhteenveto
Corkin alueen kolme parasta kenttää muodostavat ehdottomasti golfreissun arvoisen kokonaisuuden. Mennen tullen voi pelata kierroksen lähellä Dublinin lentokenttää, jolloin pystyy rakentamaan upean 4–5 kentän paketin.
Mikko Ilosen voitto Fotalla on iso osa suomalaista golfhistoriaa, ja itse kenttä upeissa vehreissä maisemissa oleva puistokenttä. Old Head Links Golf on todellinen Once a lifetime -elämys, joka korkeasta hinnastaan huolimatta on jokaisen euron arvoinen.
Deck of cards Cobhissa on irlannin kuvatuimpia maisemia.
Cork Golf Club oli positiivinen yllätys – kokonaisuus on aivan huikea. Kenttä kuuluu myös koko Irlannin menestyneimpiin golfklubeihin. Vain yksi klubi nousee sen edelle – Dublinin edustalla niemenkärjessä sijaitseva yhdeksänreikäinen Sutton Golf Links, joka oli samalla reissumme viimeinen pelikohde ennen paluulentoa kotimaahan.
Sutton Golf on erinomainen esimerkki perinteisestä irlantilaisesta golfklubista, joka on todella ylpeä pitkästä historiastaan. Meille oli suuri kunnia olla vieraana tällä vuonna 1890 perustetulla kentällä, ja käydä kierroksen jälkeen ihailemassa Irlannin kautta aikojen menestyneimmän amatöörigolffari Joe Carrin palkinnoille pyhitettyä huonetta ja seuran palkintokaappeja.
Se vieraanvaraisuus, jota Irlanti tälläkin kertaa tarjosi niin golfklubien kuin pubikulttuurin muodossa, on syy, jonka vuoksi palaamme Irlantiin golfaamaan aina vain uudelleen.
Lue seuraavaksi: Irlanti on golfarin aarreaitta – 500 kenttää ja mutkattoman mukavat irlantilaiset takaavat golfnautinnon