Maailmanlistan pistelaskujärjestelmä aiheuttaa toisinaan yllätyksiä. Avaamme seuraavassa jutussa hieman menetelmän koukeroita.
Nyt on hieraistava silmiä. Jon Rahmilla on mahdollisuus kiilata ensi viikolla tehtävässä listapäivityksessä vielä tovi sitten ylhäisessä yksinäisyydessään maailmanlistan ykköspaikalla olleen Dustin Johnsonin edelle – siitäkin huolimatta, että Rahmilla on vähemmän voittoja sekä top 5 – ja top 25 -sijoituksia, mutta enemmän karsiutumisia kahden viime vuoden ajalta kuin Johnsonilla.
Kärkipaikan valloittamiseen Rahmin tarvitsee voittaa viikonvaihteessa pelattava Farmers Insurance Open, mihin Johnson ei osallistu.
Rahmin nousu on ollut ilmiömäinen, mutta pelkkä mahdollisuus kiivetä jo nyt listaykköseksi tuntuu liki uskomattomalta. Onhan Rahm voittanut saman jakson aikana ”vain” neljä turnausta Johnsonin kahdeksaa vastaan, jälkimmäisen ollessa kaikissa mahdollisissa kategorioissa espanjalaisen edellä.
Pisteiden ”tehokkuus” listalla laimenee mitä pidemmälle aika vierähtää.
Kaikki perustuu kuitenkin maailmanlistan aukottomaan pistelaskujärjestelmään, jota on paikallaan hieman tarkastella.
• Pelaajan kaikki edellisen kahden vuoden eli 104 viikon aikana pelaamat kilpailut, joissa on jaossa maailmanlistan pisteitä, vaikuttavat hänen maailmanlistasijoitustaan määritteleviin keskiarvopisteisiin.
• Turnauksilla on tietynlainen painotus, mikä tarkoittaa sitä, että isoimmista turnauksista saa enemmän pisteitä.
• Major-turnausten voitosta kuittaa 100 pistettä, Players Championshipistä 80 pistettä ja suurimmasta osasta WGC-sarjan turnauksista 70 pistettä. Pääkiertueiden eli European Tourin ja PGA Tourin kilpailuista saatujen pisteiden haitari on luonnollisesti leveämpi, mutta pienimmistäkin kisoista voittaja saa vähintään 24 pistettä.
• Tarjolla oleva pistemäärä on suoraan verrannollinen kunkin kilpailun osallistujaluettelon tasoon. Mitä enemmän top 10/20/50/100 -pelaajia kilpailussa on mukana, sitä suurempi on myös pisteiden painotus.
Dustin Johnson piti vielä tovi sitten hallussaan vakuuttavaa johtoasemaa listaykkösenä. Sen kohtalo ei ole enää tällä viikolla hänen hallussaan. Kuva: Getty Images
Pisteiden ”tehokkuus” listalla laimenee mitä pidemmälle aika vierähtää. Kustakin kilpailusta saadut pisteet ovat laskuissa täysimääräisinä 13 ensimmäistä viikkoa. Pisteet menettävät tehoaan jäljellä olevien 91 viikon aikana 1,09 prosenttia kerrallaan, kunnes ne haihtuvat kokonaan pois. Esimerkki:
• Kilpailusta kulunut 25 viikkoa: pisteistä jäljellä 86,96 %
• Kilpailusta kulunut 50 viikkoa: pisteistä jäljellä 59.78 %
• Kilpailusta kulunut 75 viikkoa: pisteistä jäljellä 32,61 %
• Kilpailusta kulunut 100 viikkoa: pisteistä jäljellä 5,43 %
Tämä selittää, miksi Dustin Johnson saa muun muassa vuoden 2016 U.S. Open voitostaan keskiarvoonsa enää 23,9 prosenttia alkuperäisestä 100 pisteestä, kun taas viime viikonlopun La Quintan kisan voittaneella Jon Rahmilla on saamansa 40 pistettä täysimääräisinä tilastoissa vielä kolmisen kuukautta.
Mikäli Rahm voittaisi tulevana viikonloppuna San Diegossa, hänellä olisi koossa 13 viimeisen viikon sisällä kolme voittoa ja yksi kakkostila. Se merkitsisi 175,60 ”täyden tehon” pistettä. Ensi maanantaista alkaen Johnsonilla – joka ei siis pelaa Farmers Insurance Openissa – on tilastoissaan vain kolme turnausta viimeiseltä 13 viikolta. Yhdeksäs sija, voitto ja 14. sija antavat hänelle 67,73 pistettä. Tässä on Johnsonin ykköspaikan säilymisen kannalta yksi tilaston haavoittuvaisimmista kohdista.
Rahmin mahdollinen voitto tarkoittaisi sitä, että hänen pisteidensä alkuperäisestä tehosta säilyisi 77,78 prosenttia, kun Johnsonilla vastaava luku olisi vain 51,3 prosenttia.
Maailmanlista määrittelee pelaajan keskiarvoon minimi- ja maksimimäärän turnauksia. Viime vuonna Farmers Insurance Openin voittanut Rahm sai kyseisestä kilpailusta 54 pistettä. Se oli hänen 13. maailmanlistalla noteerattava kilpailunsa. Jos jakajana olisi käytetty oikeata kilpailumäärää, hänen keskiarvopistemääränsä olisi ollut 4,15. Sillä olisi noustu suoraan top 20:een.
Jon Rahm juhli vuosi sitten San Diegon kisan voittoa. Jos 23-vuotias espanjalainen tekee saman tempun tulevana viikonloppuna, maailmanlistan valtikka siirtyy hänen haltuunsa. Kuva: Getty Images
Järjestelmän uskottavuuden vuoksi minimijakajaksi on määritelty 40 turnausta. Tämä huomioiden Rahmin vuodentakainen voitto antoi keskiarvon 1,35, joka olisi sellaisenaan riittänyt hieman sadan huonommalle puolelle. Hän oli kuitenkin saanut 12 muussa kilpailussaan sen verran pisteitä, että nousi sijalle 46.
Maksimimäärä on listalla yhtä merkittävässä roolissa kuin minimi. Monet pelaajat koluavat 60 kilpailua kahden vuoden aikana. Ahkeria kilpailijoita helpottaa kuitenkin fakta, että listalla huomioidaan vain 52 viimeisintä turnausta 104 viikon jaksossa.
Jakajan tärkeys nojaa puhtaasti matematiikkaan. Mikäli pelaaja voittaa majorin (100 pistettä), ja omaa minimijakajan, kyseinen major on 2,5 keskiarvopisteen arvoinen (100/40). Maksimijakajan (52) saava saman majorin voittaja kuittaa vastaavasti vain 1.92 keskiarvopistettä (100/52).
Mikäli Rahm voittaa San Diegossa, hänen etunaan on nimenomaan Johnsonia pienempi jakaja (40 vs. 46). Jos se olisi sama kuin jälkimmäisellä, DJ saisi pitää ykköspaikkansa, tapahtui San Diegossa mitä tahansa. Rahmin mahdollinen voitto tarkoittaisi sitä, että hänen pisteidensä alkuperäisestä tehosta säilyisi 77,78 prosenttia, kun Johnsonilla vastaava luku olisi vain 51,3 prosenttia.
Matematiikka on nyt selkeästi Rahmin puolella. Hänen jakajansa kuitenkin suurenee, joten kärjessä tai kärjen tuntumassa pysyminen edellyttää lähitulevaisuudessa jokseenkin yhtä vakuuttavia otteita.
