Fysiikkatreenit vapaaottelijan ohjeilla, kisamatkat omalla autolla ja kilpailuja kolme kuukautta putkeen: siinä vähän erilainen, mutta toimiva menestysresepti.
Marcel Siem on suomalaisillekin tuttu mies. Euroopan kiertueen vakiokasvo, joka varasti voittopokaalin Mikko Ilosen nenän edestä Marokossa Trophee Hassan II -kilpailussa kahdeksan vuotta sitten.
Voitto oli Siemille uran kolmas Euroopan pääkiertueella. Seuraavana vuonna tuli neljäs ja samalla uran toistaiseksi suurin voitto rahakkaassa BMW Masters -kilpailussa Kiinassa. Voitto nosti Siemin maailmanlistalla 60 sijan tietämillä, mutta viime kauden jälkeen hän ei enää mahtunut 600 parhaan joukkoon.
Saksalaisen mahalasku on ollut tyly. Kauden 2019 jälkeen yli 8,5 miljoonaa euroa palkintorahoina urallaan ansainnut konkari on joutunut hakemaan paikkaa ET:lle haastajakiertue Challenge Tourin pistelistasijoituksen kautta. Sen paikan hän melkoisella varmuudella tämän kauden päätteeksi ottaa, sillä Siem on CT:n Road to Mallorca -pistelistalla kolmantena, kun 15 parasta saa pelioikeuden pääkiertueelle.
Ei tämäkään kausi ole ollut pelkkää riemukulkua, mutta nousemisen kannalta olennaista on, että parin top 5 -sijan lisäksi Siem on ehtinyt voittaa CT:llä kuluvalla kaudella kertaalleen, kun lähes seitsemän vuoden voitoton jakso päättyi Ranskassa.
Euroopan kiertueen kotisivuilla julkaistussa blogissa Siem kertoo voiton olleen hänelle äärimmäisen tärkeän. Kokeneen saksalaisen mukaan taso on CT:llä niin kova, että harva edes sitä ymmärtää. Siksi voittaminen siellä on kaikkea muuta kuin helppoa.
Moni golfin ystävä tulee muistamaan The Openista ensimmäisenä Siemin raikkaat tuuletukset onnistumisten jälkeen.
Voitto poiki Siemille paikan The Openissa. Sen hän kuitenkin oli jättää väliin.
”Keskittymiseni on ollut kokonaan Challenge Tourin pistelistassa. Mutta kun kuulin, että The Openista ansaitut pisteet huomioidaan CT:n pistelistalla ajattelin, että mennään sinne ja pidetään hauskaa”, Siem kertoo.
Ja The Openissa Siem todella nautti täysin rinnoin. Moni golfin ystävä tulee muistamaan kilpailusta ensimmäisenä Siemin raikkaat tuuletukset onnistumisten jälkeen, jotka paikallinen yleisö palkitsi syystäkin toistuvin ablodein.
Royal St. Georgesissa Siem sijoittui lopulta jaetulle 15. sijalle. Energinen olemus, näyttävät tuuletukset ja peräänantamaton taisteluasenne tekivät vaikutuksen moniin. Vaikka Siem ei voitosta kamppaillutkaan, hän voitti puolelleen uusia faneja roppakaupalla.
”En ole luovuttaja. En ole koskaan ollut, enkä koskaan tule olemaan. Olen ehkä ajatellut negatiivisesti, mutta minussa on aina ollut palo taistella”, Siem kuvailee itseään varsin osuvasti.
Uransa alkuvuosina Siemin olemus oli usein negatiivinen ja tuuletusten sijaan nähtiin manaamista ja kaikkea muuta kuin sytyttävää kehon kieltä. Viime vuosina Siem on opetellut olemaan itselleen armollisempi ja nauttimaan enemmän olostaan kentällä.
Menetettyään kauden 2019 päätteeksi pelioikeutensa ET:lle Siem kävi kuitenkin todella syvän kuilun pohjalla. Hän yritti löytää tasapainoa, uskoa ja energiaa uuteen nousuun monen mentaalivalmentajan avulla, mutta viisasten kiveä. Sopivaa yhteyttä ei löytynyt yhdenkään asiantuntijan kanssa. Kunnes hän ystävän suosituksesta aloitti yhteistyön maanmies Holger Fischerin kanssa.
”Sen jälkeen aloin taas nauttia pelaamisesta. Ja aloin myös pelata paremmin. Olen niin kiitollinen siitä, että voin matkustaa ympäri maailmaa ja pelata maailman hienointa peliä. Sen hän minulle opetti, ja siitä olen hänelle hyvin kiitollinen”, Siem vuodattaa.
Samalla Siem muutti fysiikkaharjoitteluaan, nykyään hän treenaa paljon vapaaottelija Paul Götten ohjeilla. Kaksikko on yhteydessä lähes päivittäin ja treeneissä keskitytään etupäässä liikkuvuuteen ja keskivartalon vahvistamiseen. Onpa Siem jopa sparrannut Götten kanssa silloin tällöin.
Jatkuvan puurtamisen sijaan Siem myös alkoi harjoitella vähemmän. Pitkät treenisessiot jäivät, kun hän uskalsi luottaa siihen, että niin sanottuna fiilispelaajana hänen on tärkeämpää luottaa omaan osaamisen ja rakentaa sitä varten pohjaa rentoutumalla ja pitämällä mahdollisimman hyvää huolta palautumisesta sekä fyysisestä kunnosta.
Kun treenaaminen väheni, Siem kilpaili enemmän – keväällä hulppeat 13 viikkoa peräjälkeen.
Ja lentämisen sijaan mies hoitaa lähes kaikki kisareissut omalla autolla. Niin hän teki myös The Openin kohdalla. Edes 12 tunnin ajomatka Saksasta ei tuntunut liian vastenmieliseltä.
Osittain tämäkin ratkaisu liittyy Siemin uuteen, rennompaan ajattelutapaan.
”Kun ajan kisoihin, voin pitää kalastuskamani mukana reissussa. Se on ikään kuin pieni lisäbonus ja oikein näppärää.”
