14.–21.9. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[14][16]
KilpailuaSuomalaista
Henkilöt

Seven viimeinen haastattelu

Seve Ballesteros juhlimassa vuoden1984 Openin voittoaan © Getty Images

Seve

Seve Ballesteros menehtyi lauantaina 7.5.2011 taisteltuaan yli 2,5 vuoden ajan aivokasvaintaan vastaan. Seuraavassa Jaime Diazin tekemä haastattelu joka on julkaistu Golf Digestissa vuonna 2010. Ballesteros valmistautui tuolloin palaamaan Openiin, unelma neljän reiän näytöspeliin osallistumisesta ei kuitenkaan toteutunut, legenda joutui lääkärien suosituksesta jäämään kotiinsa, eikä hän enää esiintynyt julkisuudessa.

Ballesteros vieraili myös Suomessa. Hän pelasi kesäkuun 29. päivä 1982 18 reiän näytöspelin yhdessä Timo Sipposen ja Sven Tumban kanssa Talissa. Keli oli pahin mahdollinen, sateinen ja myrskyisä. Ballesteros voitti pelin, tulokset painuivat kuitenkin yli parin.

——————————————————————————————————————————–

Aivosyövän ravisteleman Seve Ballesterosin pitää vireänä paluu St. Anderw´siin. Seve Ballesterosin koti on Pedrenassa, Espanjassa, niemen kärjessä hiekkarannan yläpuolella. Rannnalla hän löi pikkupoikana pieniä kiviä puuvartisella rauta-3:lla. Koti on vain muutaman sadan metrin päässä maatalosta, jossa hän syntyi. Seven talo on sekoitus kiveä, rappausta ja tummaa puuta, joka suhteessa maanläheinen.Yksi yksityiskohta kuitenkin erottuu: pääoven pronssinen silhuetti, jossa pelaaja tuulettaa vuoden 1984 British Openin voittoa St. Andrew´sissa.

InnostunutLähipiiri kutsuu tuota tuuletusta nimellä El Momento, Seve Ballestaros sanoo sen olleen ”uransa hienoimman hetken”. Kuvaa käytetään hänen liiketoimintansa logona ja se esiintyy kaikissa hänen tuotteissaan. Ballesteros on jopa tatuoinut sen vasempaan kyynärvarteensa. Viimeisten vuosien takaiskujen myötä siitä on tullut myös kummitteleva symboli uran huippuhetkistä, joista on pitkä aika ja hentoinen muistikuva.

Taikuuden ja epäonnen yhdistelmä nousee vahvasti esiin, kun Ballesteros palaa British Openiin ja Old Courselle. Hän saa yleisöltä lämpimän vastaanoton, sellaisen, jota kukaan muu golfari ei ole kokenut. Taistelu aivosyöpää vastaan on vienyt miehestä parhaan terän ja hän osallistuu ainoastaan neljän reiän Open Champions´ Challengeen päivää ennen kilpailun alkua.

Seve on brittiläisten fanien ykkössuosikki kautta aikojen ja kun hän tulee Old Coursen ykköstiille, nimi ilmoitetaan ja avauslyönti lähtee; siinä on samaa vertauskuvallisuutta kuin Muhammed Alin sytyttäessä olympiatulen Atlantassa 1996. Niin Seve kuin Alikin ovat fyysisesti kaukana huippuvuosistaan. Lääkärit löysivät Seveltä kahden golfpallon kokoisen pahalaatuisen kasvaimen, kun hän oli pyörtynyt Madridin lentokentällä lokakuussa 2008.

Hänet leikattiin11 päivän aikana kolme kertaa, leikkaukset kestivät yhteensä yli 20 tuntia ja kasvain poistettiin niin hyvin kuin pystyttiin. 22 päivän tehohoidon ja 72 päivän sairaalajakson muistoksi jäi viisto arpi. Kotiin pääsyn jälkeen hän sai 12 kertaa solumyrkkyä ja viime vuoden lopulla häntä hoidettiin kaksi kuukautta sädehoidolla. Haastattelupäivänä huhtikuussa hän on vielä sädehoidon jäljiltä niin huonossa kunnossa, ettei ole pelannut golfia. Hän otti kuitenkin Golf Digestin vastaan kotonaan.

Seve tuli vierasta vastaan eteiseen, ja vaikka hän on menettänyt osan kehonsa jykevyydestä ja vaikuttavuudesta, hänen välitön karismansa ja ”jalosukuinen” olemuksensa on tallella. ”Hola, siitä on monta vuotta kun viimeksi olit täällä”, hän tervehtii ja ääni on entisensä. Ballesteros viittasi vuoden 1990 tapaamiseemme, jolloin hän aluksi ärsyyntyi, kun tulin ilmoittamatta tapaamaan häntä Royal Golf Club Pedrenaan. Lopulta hän silloinkin myöntyi haastatteluun.

”Silloin tätä taloa ei vielä ollut. Moni muukin asia oli toisin.” Vuonna 1990 elettiin täysin toista aikakautta. Ballesteros voitti St. Andrew´sissa 27-vuotiaana neljännen majorinsa ja odotukset olivat korkealla, vastaavaan suoritukseen on yltänyt ainoastaan Tiger Woods.

Voittaessaan Ballesteros otti ykköspaikan Tom Watsonilta, joka puolestaan oli syrjäyttänyt Jack Nicklausin. Näytti siltä, että alkaa Ballestarosin aikakausi. Hänellä oli uskomattomat työkalut: fyysinen lahjakkuus ja voima, kyky lyödä palloa hyvin ja suorastaan nerokas lähipeli yhdistettynä henkiseen vahvuuteen, jopa raivokkaaseen kilpailullisuuteen ja kiihkeään peliälyyn. Kaikesta tästä huolimatta Ballesterosin erinomaisuutta korosti hänen kykynsä ottaa yleisönsä. Osittain se johtui hänen kyvystään lyödä golfin historian huikeimpia pelastuslyöntejä.

”Hänen lähipelinsä merkitys oli samaa luokkaa kuin Hoganin pitkä peli”, toteaa Hank Haney. Toinen väylä yleisön sydämiin oli hänen intohimonsa. Siitä on paras todiste vuoden 1984 viimeinen viheriö. Kun viiden metrin putti hitaasti ryömi kohti reikää, Ballesteros takoi oikealla kädellään reikiä yläilmoihin. Samalla liike oli kunnianosoitus hurraavalle yleisölle, joka oli pakkautunut viheriön ympärille pääkatsomoon ja Auld Grey Toonin katsomoihin.

”Hän pelasi kuin Arnold Palmer, pidin siitä ilmeikkäästä tavasta. Kun hän onnistui, hän näytti sen hienolla, ylpeällä tavalla ja kun hän epäonnistui, yleisökin aisti tuskan ja oli pahoillaan hänen puolestaan. Kun hän voitti, reaktio oli yksi pelin historian hienoimpia”, toteaa Ben Crenshaw.

El Momento ei ollut kuitenkaan ponnahduslauta yksinvaltiuteen. Ballesteros voitti vielä yhden majorin, vuoden 1988 British Openin, ja major-voittoja kertyi kaikkiaan viisi: kolme Openia ja kaksi Mastersia. Seve alkoi kadottaa lyöntinsä pituutta ja erityisesti tarkkuutta, selkävamman myötä kiihtyvällä vauhdilla. Vaikka hänen wedgensä ja puttaamisensa olivat maailman huippua, hän ei enää pysynyt kilpailussa mukana. Ballesterosin viimeinen virallinen voitto on vuodelta 1995. Hän pelaili vielä epäsäännöllisesti toistakymmentä vuotta.

Euroopan

Vaikka miehellä on tilillään yli 90 voittoa ammattilaisena eri puolilta maailmaa, Euroopan kiertueen ennätykselliset 50 ykköstilaa ja hän lähes yksin nosti Ryder Cupin yhdeksi golfin päätapahtumista, hänen urastaan jäi tappion tunnelma. Ballesterosin tämän hetkistä elämää ympäröi kohu. Tunnelma on läsnä myös isossa talossa, jossa hän asuu yksin. Seve ja Carmen erosivat 2004 16 avioliittovuoden jälkeen. Heidän kolme lastaan – Javier, 19, Miguel, 17, ja Carmen, 15, – asuvat äitinsä kanssa Madridissa. Lapset käyvät säännöllisesti tapaamassa isäänsä, mutta Seve myöntää, että hänen aikoinaan ”paratiisikseen” kutsumassaan kodissaan on liian monia haamuja.

Osittainen halvaantuminen

Tervehdysten jälkeen Seve vie minut tilavaan olohuoneeseen, jonka isoista ikkunoista aukeaa näkymä Santanderin lahdelle. Hänen kävelynsä ei ole enää sujuvaa, aivokasvain aiheutti osittaisen halvaantuminen vasemmalle puolelle.

”Tasapainoni on heikentynyt, sillä vasemmasta jalasta on lähtenyt osittain tunto. Vasen käteni on vielä huonompi: jos otan käteen avaimet tai vesilasin, en tunne niitä. Osa tunnosta voi vielä palata, mutta ei entiselleen”, selvittää Ballesteros.

SeveKeskustelun aikana hän pitää vasenta kättään polvensa päällä ja muutaman kerran se putoaa siitä. Seve nostaa sen refleksinomaisesti oikealla kädellä takaisin. Ballesteros on menettänyt myös 75 prosenttia vasemman silmänsä näkökyvystä. Ajattelemattomuuttani istuin hänen vasemmalle puolelleen ja hänen pitää kääntyä kokonaan katsoakseen minua. Hänen silmänsä aukeavat laajemmiksi kuin muistan, ja hän katsoo suoraan silmiin entistä pidempään.

Ballesteros on menettänyt osan siitä energiasta, jota hän imi itseensä seuratessaan Tom Watsonin menestystä Openissa viime vuonna. Sädehoidon, kylmän ja sateisen talven ja pohjoisen Espanjan kevään vuoksi hän on joutunut olemaan paljon sisällä. ”Minut pelastaneet lääkärit ovat sanoneet, että hoitoni suhteen olen nyt 15. reiällä. Odotan todella, että saan tämän kierroksen päätökseen.”

Hänen kielikuvansa vie keskustelun peliin, millaista golfia hän pystyy pelaamaan leikkauksen jäljiltä? Seve nauttii edelleen pelaamisesta ja harjoittelusta. ja sanoo pystyvänsä edelleen lyömään joitakin hyviä lyöntejä, vaikka avauksien pituudesta on lähtenyt lähes 50 metriä. Vasemman puolen tasapainovaikeuksien vuoksi hän päätyy usein Gary Player –tyyliseen ”walk through”-lyöntiin.

Toukokuun alussa 2009 Ballesteros aloitti lähes päivittäisen harjoittelun rangella ja pelasi satunnaisia yhdeksän reiän kierroksia Royal Pedrenassa, joka sijaitsee laaksossa hänen kotinsa alapuolella. Siellä hän pikkupoikana toimi caddienä.

”Ensimmäiset lyönnit tuntuivat erilaisilta, erittäin oudoilta. Harjoittelun myötä lyönnin rytmi palasi ja pelasin viime kesänä hyvin: pystyn lyömään palloa, pystyn lyömään pitkiä lyöntejä. Lähipelini on varsin hyvää ja osaan putata. Tähtäämisessä ja etäisyyksien arvioimisessa annan muille tasoitusta. Tietysti harmittaa, että osa taidosta katosi, mutta golf on hyvää terapiaa.”

Hän esittelee ikkunasta näkyvää yhdeksän reiän pitchi- ja puttikenttäänsä, jonka hän rakennutti pihalleen leikkauksen jälkeen. Vaikka mikään reikä ei ole 70 metriä pidempi, hän suunnitteli viheriöille muotoja, jotka rankaisevat pienistäkin virheistä. ”Se on erittäin vaikea, Jos olisin tehnyt kentästä helpon, siinä ei olisi mitään haastetta. Rakennutin kentän itselleni ja ystävilleni, ja jos sen pystyy pelaamaan 3-4 alle parin, siinä ei ole ideaa. Ennätys on yksi alle. Se on minulla.”

Tunteet pinnassa

Viimeisen huomautuksen hän sanoo huvittuneena, mutta sitä ei seuraa hänelle tyypillinen hymy tai naurahdus. Huomaan, että Ballesteros ei ole enää yhtä ilmeikäs kuin aiemmin. Tämä on yleistä ihmisille, joka toipuvat isosta aivoleikkauksesta. Tunteiden voimakkaat vaihtelut ovat myös normaaleja jälkivaikutuksia ja tämä tulee esiin, kun kysyn häneltä, miltä tuntuu palata St. Andrew´siin. Hänen äänensä paksunee ja hän kääntää katseensa sivuun. ”Kyllä, mielestäni, no …” Hän irvistää ja kyynelet nousevat silmiin, jotka hän peittää oikealla kädellään ja odottaa pehmeiden nyyhkäisyjen loppuvan. ”Kaikki on hyvin, tämä menee ohi.”

SeveHän pyyhkii silmänsä ja kokoaa itsensä, ennen kuin jatkaa. ”Minun piti osallistua Openiin, mutta en pysty. Olen heille kiitollisuudenvelassa ja pelaan neljä reikää sen vuoksi, mitä St. Andrew´s minulle ja yleisölle merkitsee, mitä britit ovat tehneet minulle aiemmin. He haluavat nähdä minut ja minun on pakko mennä sinne heidän vuokseen.” Hän esittää asian velvollisuudekseen ja mieleeni tulee hänen läheisen ystävänsä Vicente Fernandezin kertomus.

Uransa loppuvaiheessa Ballesteros oli tunnustanut, ettei hän pysty enää käsittelemään yleisön, pelaajien ja lehdistön synnyttämää painetta. ”En halua käyttäytyä tylysti ketään kohtaan, mutta koin kovia paineita. Kun menen ensimmäiselle tiille, olen epävarma ja vapisen”, oli Ballesteros kertonut. Mutta jännittääkö hän neljän reiän näytöspeliä? Ballesteros toteaa, ettei hänellä ole enää mitään todistettavaa. Miten tapahtuma sitten vaikuttaa tunteiden tasolla? Taas kyyneleet valuvat poskille.

”Emotionaalisesti sillä on … suuri merkitys, kuten huomaat. Anteeksi.” Vaikka Ballesteros pyytääkin anteeksi tunteikkuuttaan, hän näyttää jopa helpottuneelta, että voi tuoda esiin toisen puolen itsestään, tarkkaan varjellun julkikuvan kääntöpuolen.

Hän tietää, että sairastumisen jälkeen hänen elämänsä on ollut avoimempaa kuin koskaan pelaajana, jolloin hän puolusti raivokkaasti yksityisyyttään ja oli usein haastatteluissa arvoituksellinen. Hän myös ymmärtää, että hänestä on tullut monen ihmisen esikuva ja innoittaja.

”On hyvä antaa tulla, koska minulla on niin paljon tunteita sisälläni pitkältä ajalta, ne on päästettävä pintaan. Olen hyvin tunteellinen ihminen, vaikka monet pitävät minua kovana. Nyt näet sen herkemmän puolen. Hyvin tunteellisen. Hyvin inhimillisen.”

Peliuran päätös Koska Ballesteros on pitänyt kaiken sisällään niin pitkään, hänen viime vuosiaan on tuskallista arvioida. Pitkään näytti siltä, että hän piti itseään kunnossa palatakseen Champions Tourille 50 vuotta täytettyään. Hän pelasi yhden kilpailun Alabamassa toukokuussa 2007 (tulos 78-81-72), jäi jaetulle viimeiselle sijalle ja palasi takaisin Espanjaan.

”Osittain kysymys oli koti-ikävästä, tunsin samalla tavalla 80-luvun alkupuolella. Ajattelin, että jos en pystynyt siihen silloin, miksi pakottaisin itseni siihen nyt? Toinen seikka oli, etten enää halunnut pelata. Oli aika lopettaa.” Pari kuukautta myöhemmin hän ilmoitti British Openissa Carnoustiessa lopettavansa. Ballesterosin pelaaminen viimeisten vuosien aikana vaikutti epätoivoiselta, mutta hänen taistelutahtonsa palasi 15 kuukautta myöhemmin sairastumisen myötä.

Setänsa mediasuhteita hoitava Ivan Ballesteros kertoo, että Seven ensimmäiset sanat maratonleikkauksen jälkeen olivat: ”Yo siempre gano.” (”Minä voitan aina.”) Tuota taistelutahtoa taatusti hiertävät kompromissit, jotka hän on joutunut tekemään päivittäisten rutiiniensa osalta. Näköongelmien vuoksi hän ei saa enää ajaa autoa. Maaliskuussa hän törmäsi golfautolla penkereeseen, putosi kyydistä ja löi päänsä maahan. Seve oli neljä vuorokautta sairaalassa tarkkailtavana. Hän ei myöskään saa ajaa pyörällä, jolla hän piti kuntoaa yllä, pyöräilystä luopuminen on kova paikka.

Golfin lisäksi hänen liikunnalliset huvinsa on rajoitettu kävelylenkkeihin rannalla, puutarhan hoitoon ja kevyeen jumppaan. Ballesteros voi luottaa elämässään nyt kolmeen vanhempaan veljeensä. Manuel ja Vicente asuvat lähellä Pedrenassa ja vanhin, Baldomero, 16 kilometrin päässä Santanderissa. Kyyneleet valuvat jälleen, kun keskustelu siirtyy perheeseen.

”Veljeni ja lapseni pitävät minusta huolta, he välittävät. He suhtautuvat tilanteeseen erittäin, erittäin hyvin”, toteaa Ballesteros ja lisää, että myös vanhat mestarit pitävät häneen yhteyttä.

Mulligan Arnold Palmerilta

Palmer, Nicklaus, Gary Player – en halua edes luetella enempää nimiä, koska kuitenkin unohdan jonkun. Kun he soittavat, tuntuu heti paremmalta. Arnold Palmer lähetti minulle kuvan koirastaan, jonka nimi on Mulligan. Minut pelastaneet lääkärit sanoivat, että olen käyttänyt Mulliganini. Palmerin kortissa luki: ”Tässä on sinulle Mulligan.”

Yksinäisyyttään helpottaakseen Ballesteros hankki labradorinnoutajan. Phil Mickelsonin Mastersin voiton kunniaksi koiran nimeksi tuli Phil. Kilpakentiltä vetäytymisen jälkeen Ballesteros on kiinnostunut enemmän golfille jättämäänsä perintöön. Suurimpana saavutuksenaan hän pitää lajin suosion kasvua Espanjassa. Hän on sitoutunut myös taloudellisesti kahteen Ryder Cup –tyyliseen kilpailuun. Aiemmin Seve Trophyna tunnettu kilpailu on nykyisin Vivendi Trophy with Seve Ballesteros, jossa Euroopan pelaajat kohtaavat Britannian ja Irlannin parhaat. Hänen mielestään kilpailu toimii hyvänä valmistautumisena Ryder Cupiin.

Aasian ja Japanin kiertueiden ja Euroopan pelaajien välinen Royal Trophy on puolestaan hyvä näyteikkuna voimakkaasti kasvavalle aasialaiselle golfille. Viime vuonna hän perusti Seve Ballesteros Foundationin, joka tukee aivokasvainten tutkimusta. Sen tunnuksena on sininen ranneke, Lance Armstrongin perustamalla ”livestrong”-hankkeella on keltainen ranneke. ”Ihailen Lancea ja olisi hienoa, jos pystyisin motivoimaan ihmisiä elämässään eteenpäin samalla tavalla”, toteaa Seve, joka on viisinkertaisen Ranskan ympäriajon voittajan Miguel Indurainin läheinen ystävä.

Sairaudesta puhuessaan Ballesteros ei ole yhtä tunteellinen kuin hetkeä aikaisemmin. ”Kaikesta huolimatta en ole koskaan pelännyt kuolemaa. Enemmän mietin tulevaisuutta, mitä jos en pystyisikään pitämään huolta itsestäni? Nyt tilanne on parempi enkä tunne itsesääliä. Pitää olla vahva, sillä elämä ei ole aina reilua. Tässä ollaan, vaihtoehtoja ei ole, ota tai jätä. Joten päätin ottaa.”

Seve

Elämän epäreiluus on iskenyt myös Ballesterosin kilpakumppaniin Jose Maria Olazabaliin, joka 44-vuotiaana taistelee uransa jatkosta mysteeristä uusiutunutta reumatismia vastaan. San Sebastianissa asuva Olazabal vieraili Ballesterosin luona sairaalassa ja käy nyt myös Pedrenassa. Olazabalista puhuttaessa Seven ääni muuttuu jälleen paksuksi. ”Soitin hänelle kolme päivää sitten ja kyselin vointia. Kehotin häntä pysymään vahvana ja kärsivällisenä, se palkitaan vielä.” Kun kysyn Olazabalin vastausta, Seve takeltelee jälleen:

”No … hän sanoi, että me olimme kovia kilpailijoita emmekä antaneet koskaan periksi. Hän sanoi myös, että … me vielä voitamme.” Ballesteros pudistaa päätään, kun kyyneleet loppuvat. ”Minulla on paljon tunteita muita ihmisiä kohtaan, koska niin monet ovat auttaneet. Eivät pelkästään perheenjäsenet ja ystävät, vaan monet ihmiset eri puolilta maailmaa. He eivät ole minulle mitään velkaa, mutta lähettävät silti viestejä, soittelevat ja tuovat tavaroita. Se oli kuin viesti: Herää! Jos ihmiset rakastavat ja halaavat sinua, nyt on sinunkin aika tehdä samoin.”

Empatiaa Tigeria kohtaan

Seve kyselee Ken Greenistä, joka kovalla tuomiollaan suututti Ballesterosin vuoden 1989 Mastersin viimeisellä yhdeksällä reiällä. Hän haluaa tietää, miten Green on toipunut rajusta auto-onnettomuudesta. Ballesterosilta riittää empatiaa myös Tiger Woodsia kohtaan. ”Kun voitat tärkeitä kilpailuja ja sinusta tulee supertähti, ensimmäiseksi menetät vapautesi. Se on iso ja vaikea juttu, jota muiden on vaikea ymmärtää. Mutta ihmisille pitää antaa anteeksi, muuten et saa koskaan vapauttasi takaisin.”

Määrätynlainen viha on toiminut Ballesterosin polttoaineena ja nyt se on laimentunut. Vuonna 2007 ilmestyneessä elämäkerrassaan hän vielä ampui kaikkia elämäänsä vaikuttaneita auktoriteetteja: Royal Pedrena, Espanjan Golfliitto, Euroopan kiertue ja PGA Tour saivat kuulla kunniansa kaikilla eri tavoilla. Hän puolusti itseään epäurheilijamaisuudesta esitettyjä syytöksiä vastaan ja piti avioliiton rikkoneita uskottomuutta koskeneita väitteitä häpeällisinä.

Hän totesi kirjassa, ettei Carmenilla tai hänellä ollut syrjähyppyjä avioliiton aikana. Nyt nousee esiin enemmän kiitollisuus kuin katkeruus. ”Minulla on ollut uskomaton elämä. Vuosien aikana on tapahtunut huikeita asioita. Kun voittaa Mastersin, British Openin tai reikäpelimestaruuden, seuraavan viikon aikana tunne on uskomattoman hieno. Olen kokenut tuon tunteen ja nyt sisälläni oleva rauha on erilainen.” Moni peliuran aikana ilman vastausta jäänyt kysymys saa nyt pikaisen vastauksen. Hän haluaa lopettaa spekuloinnit, miten hänen lyöntinsä katosi erilaisten svingiteorioiden ja valmentajien myötä.

Hän toteaa, että kaikki ongelmat johtuivat alaselän vammasta, jonka hän sai 14-vuotiaana nyrkkeillessään ystävänsä kanssa. ”Selkä oli pelini ja svingini progressiivisen huononemisen ainoa syy, ainoa! Jos olet lahjakas, svingin muuttaminen ei ole niin vaikeaa, mutta pitää on fyysisesti kunnossa. Minä en ollut, enkä pystynyt siihen. Erityisesti draiverilla lyödessä selkä on kovilla ja kipu vain voimistui”, hän sanoo ja lisää vielä kuulostaen Paul Hoganilta: ”Valmentaja ei pysty antamaan paljoakaan. Jokaisella on oma tapansa, oma visionsa ja tuntumansa. Säännöllinen harjoittelu on se salaisuus.”

Suurin pettymys Masters 1986

Kun puhutaan uran suurimmasta pettymyksestä, Seve katuu yhtä lyöntiä. ”Toinen lyönti 15. reiällä Augustassa, tulos oli 6.” Tuolla kohtalokkaalla viimeisellä kierroksella 1986 Ballesteros johti, kunnes löi paksun rauta-4:n lampeen ja hävisi Nicklausille. Seve ei kiistä monien väitettä, että tuo hetki oli hänen uransa käännekohta.

”Kadotin sen iskun, jolla voitetaan.” Ballesteros sanoo, että pettymys ja itseluottamuksen romahdus johtui siitä, ettei hän pystynyt voittamaan kilpailua, jonka halusi omistaa kuukausi aikaisemmin keuhkosyöpään kuolleelle isälleen. Baldomero Ballesteros Sr. oli paikallinen mestarisoutaja, jolla oli samanlaiset pitkät kädet ja voitontahto kuin nuorimmalla pojallaan. Seve tunsi hengenheimolaisuutta mieheen, joka oli auttanut löytämään tunteen, että hän oli jotain erikoista.

Hän arvosti isäänsä. ”Isäni oli taistelija, joka ei koskaan antanut periksi. Olemme hyvin samanlaisia ja hän rohkaisi minua aina. Nautin siitä, että pystyin viemään häntä eri puolille maailmaa yksityiskoneella ja hän voi juoda viskiä ja jakaa menestykseni. Hän sanoi aina, että Seve, tämä on elämää! Hänen kuolemansa jälkeen oli vaikeaa, sillä voittaessani minulla oli tapana soittaa kotiin ja … hän ei ollutkaan siellä.”

Nyt Ballesterosilla on treffit Old Coursen kanssa. Päästyään yli tunteellisesta purkauksestaan, hän on hyväntuulinen. ”En pitänyt kentästä, kun pelasin siellä ensimmäisen kerran. Minusta se oli ruma. Kun pelasin sen ensimmäisen kerran pienessä tuulessa, niin rakastuin siihen. Uskomaton paikka ja uskomaton kenttä. Mutta siellä pitää tuulla, silloin kenttä tarjoaa haasteen. Joudut käyttämään kaikkia mailoja ja lyöntejä, jotka osaat.”

Ballesteros pelasi Old Coursella hyvin vuonna 1978 ja johti kahdella lyönnillä, kunnes löi hotellille ja teki tuplabogin 17. reiällä; sijoitus oli T-17.

Kotkat kulkevat omia reittejään

Vuonna 1984 hänen ystävänsä Fernandez rohkaisi tuomaan mailan hieman enemmän sisältä välttääkseen taipumusta, että oikea kyynärpää irtosi liikaa vartalosta. ”Chino antoi svingiini pienen vinkin ja pidin siitä kiinni. Pelasin päivä päivältä paremmin.” Hän lähti viimeiselle kierrokselle kaksi lyöntiä Watsonia ja Ian Baker-Finchiä – jotka muodostivat viimeisen parin – jäljessä.

”Watson oli silloin maailman paras pelaaja ja hänellä oli paljon paineita: hän yritti päästä tasoihin Harry Vardonin ennätyksen kanssa, kuusi British Openia. Emme olleet silloin läheisiä, mutta mestarit eivät ole koskaan kavereita. He eivät käy yhdessä illallisella, eivät koskaan. Kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta, mutta kilpailu jatkuu myös kentän ulkopuolella. Tällaiset olivat myös minun ja Watsonin välit.”

Viimeisellä kierroksella Ballesteros pelasi tasaisesti. Hän ei tehnyt mitään ihmeellistä, mutta pelasi tasaista ja ehjää peliä erityisesti takaysillä. ”Tein birdien 14. reiällä ja fastastisen parin 17. Löin rauta-6:lla vasemmasta ruffista keskelle viheriötä. Toinen lyönti oli kuin olisi tunneliin lyönyt.” Viimeisellä reiällä Ballesteros avasi konservatiivisesti puu-3:lla ja tuli wedgellä viheriölle.

”Putissa oli breikkiä 15 senttiä ja puttasin hyvin. Kun pallo lähestyi reikää, toivoin ja toivoin, ja se upposi. Uskon sisäiseen energiaan, suljen sen sisääni. Se oli urani hienoin hetki.” Hän on palannut pyhälle maalle kolme kertaa voittonsa jälkeen, mutta pelissä ei ole ollut samaa intohimoa.

SeveKun Bobby Jones tuli viimeisen kerran St. Andrew´siin vuonna 1958, hän kärsi lamaannuttavasta selkäydinsairaudesta. Jonesia kunnioitettiin Freedom of the City and Royal Burgh of St. Andrew –seremoniassa, ja tupaten täyden juhlasalin väki ryhtyi laulamaan vanhaa skottilaista laulua ”Will Ye No´Come Back Again”. Herbert Warren Wind kirjoitti tilanteesta, että tunnelma oli outo, villi, säkkipillien tunteellinen taistelu.

Moneen minuuttiin kukaan ei lausunut sanaakaan ja kun ihmiset poistuivat salista, kukaan ei pystynyt puhumaan. Kun Seveltä kysyy, mitä hän kuvittelee tuntevansa, kun hänen nimensä kuulutetaan ensimmäisellä tiillä, niin Ballesteros – ilme hänen kasvoillaan vaihtelee, mutta katse pysyy vakaana – ei pysty puhumaan. Hänen ei tarvitse. Se on ehdottomasti unohtumaton hetki.

Jaime Diaz

Teemu Tyry

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje