Stanley Cupin voittaneelle Kimmo Timoselle golf on hauskanpitoa, rentoutumista ja hyväntekeväisyyttä. Kime4Kids –tapahtumalla on kerätty lähes 300 000 euroa Kuopion yliopistollisen sairaan lapsipotilaille.
”Sieltä se lähti. Amerikka on vuosien saatossa opettanut minut lajin suhteen vähän liian hyväksi. Siellä pelataan autoilla, aurinko paistaa ja pelaaminen ovat enemmän hauskanpitoa ja rentoa meininkiä kuin tuloksentekoa. Siinä puretaan kiekkoilun ja muun elämän paineita”, toteaa Timonen.
Huippu-urheilijalle on luontaista, että kaikessa pyritään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Pikkupoikana Kimmo Timonenkin haki sitä täydellistä lyöntiä ja jos se ei onnistunut, välillä pinna paloi toisin kuin kaukalossa, jossa hänet tunnettiin herrasmiespelaajana.
”Isä toppuuttelikin välillä ja sanoi, että yritä nauttia. Vanhemmiten olen saanut tuon ohjenuoran päästä kiinni. Golfissa varmasti jokaisen suuttuu välillä itselleen, kaikki haluavat pelata koko ajan paremmin.”
Kime4Kids
Jääkiekosta tuli Kimmo Timosen ammatti. Golf on säilynyt kuitenkin yli 30 vuotta kesälajina, mutta jäänyt viime vuosina hieman taka-alalle, kun on ollut muita kiireitä. Nyt nuo kiireet ovat kuitenkin ohi, sillä Timosen ura päättyi upeaan hetkeen Chicagossa: hän voitti Stanley Cupin.
Kimmo Timoselle hyväntekeväisyys on tärkeää.
Tuon voiton johdosta Tarina Golfin viheriöt ovat saaneet olla melko rauhassa Timosen osalta tänäkin vuonna, vaikka peliura päättyikin. Päätyyn asti menneen kiekkokauden johdosta perhe tuli Suomeen vasta kesäkuun loppupuolella ja järjesteltäviä asioita oli jonossa pitkä lista: Kime4Kids –hyväntekeväisyysgolf ja Stanley Cupin vierailu Kuopiossa. Lisäksi ”Kime” on omistaa yhdessä Mika Hämäläisen kanssa kuusi ravintolaa Kuopiossa.
”Golfkauteni käynnistyy kunnolla vasta kun palaamme elokuun puolivälissä USA:han.”
Timonen asuu perheineen New Jerseyn osavaltiossa idyllisessä Haddonfieldin pikkukaupungissa. Hän on Philadelphiassa Trump National Golf Clubin jäsen ja vieressä ovat legendaariset Pine Valley ja Merion, joten huippukenttiä on naapurustossa.
”Olen päässyt pelaamaan Pine Valleyn ja Merionin muutaman kerran Flyersin avulla ja toivottavasti pääsen jatkossakin. Moni Flyersin pelaaja on kotikentälläni jäsenenä. Sekin on hieno baana, mutta myös vaikea.”
Jääkiekko ja golf kulkevat käsi kädessä Yhdysvalloissa ja seurat järjestävät vuosittain 1–2 hyväntekeväisyyskilpailua, johon kaikki joukkueen pelaajat osallistuvat. Näistä Timonen sai myös idean Kime4Kids –tapahtumaan. Kuuden vuoden aikana on pelattu Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten veri- ja syöpätautiosastolle 289 590 euroa.
”Tapahtuma on kasvanut joka vuosi, kuten summistakin huomaa. Tänä vuonna meillä oli ensimmäisen kerran molemmat Tarina Golfin kentät käytössä ja nyt aletaan olla mittasuhteissa, joista se ei voi Kuopiossa kasvaa.”
Kime4Kids poikkeaa monesta hyväntekeväisyysgolfista siinä, että mukaan pääsevät myös tavalliset golfarit. Suosiosta kertoo jotain sekin, että yksityisihmisten ilmoittautuminen tuli täyteen muutamassa minuutissa.
”Toisella kentällä pelaavat firmojen vieraat ja toisella tavalliset golfarit ja minun kutsuvieraani. Hyvin olen ilmeisesti pelikavereitani lahjonut, sillä esimerkiksi Tuukka Rask on ollut perheineen mukana joka vuosi”, Timonen naurahtaa.
Eivätkä pelikaverit rajoitu pelkästään suomalaisiin NHL-tähtiin. Esimerkiksi Flyersin aikainen pelikaveri Scott Hartnell on tuttu mies Tarinassa, vaikka ei tänä vuonna kisaan päässytkään.
”Hän on mukana tulevinakin vuosina ja eiköhän sieltä tule muitakin.”
Perinnöllinen verisairaus
Kimmo Timosen viimeinen kausi NHL:ssä oli kuin elokuvan käsikirjoituksesta. Hänellä on perinnöllinen verisairaus ja viime vuonna tuli jalkoihin ja keuhkoihin veritulppia. Kime on tiennyt sairaudestaan koko ikänsä, mutta tällaisten oireiden piti ilmentyä vasta myöhemmin. Peliura oli päättyä aivan eri tavalla kuin mies oli suunnitellut.
”Kukaan ei suoraan pysty sanomaan, johtuivatko tulpat tästä meidän sukusairaudestamme. Kiekossa tulee tällejä, jotka ovat voineet aiheuttaa arven verisuoneen. Kaikki lääkärit menivät diagnooseissaan kuitenkin tuon sairauden taakse ja siksi olen tälläkin hetkellä lääkityksellä, ettei sama sattuisi toista kertaa, joka on aina pahempi kuin ensimmäinen.”
Moni olisi pistänyt veritulppien myötä hokkarit naulaan jo vuosi sitten, mutta Timonen ei suostunut luovuttamaan. Kun hän kertoi lähipiirilleen, lääkäreilleen ja seuralleen aikovansa jatkaa, yleisimmin kuultu kommentti oli: ”Oletko hullu? Nyt leikit hengelläsi.”
”Yllätyksenä tämä tuli meille kaikille. Olen kuitenkin elänyt sairauden kanssa koko elämäni eikä ikinä ennen ole mitään vakavampaa sattunut. Halusin kuulla kaikkien mahdollisten lääkärien mielipiteen, jos sieltä jotain positiivista signaalia tulisi jääkiekon suhteen. Kyseessä olisi kuitenkin viimeinen kauteni”, kuvailee Kime viime kesän ja syksyn tunnelmiaan.
”Minulla oli niin kova polte, kun tähän saakka on päästy. Philadelphiassa sitten nähtiin niitä lääkäreitä ja löysimme itse asiassa Washingtonista veritautispesialistin, joka sanoi, että paluu kaukaloon voi onnistua melko turvallisesti, mutta se ei ole riskitön valinta. Hän sanoi, että minun pitää perheeni kanssa päättää, otanko sellaisen pienen riskin.”
Kime kävi lääkärien luona yhdessä vaimonsa Johannan kanssa, joka lopulta hyväksyi riskinoton. Kovimmat väännöt Timonen kävi seuransa GM:n Ron Hextallin kanssa, joka oli sitä mieltä, että perheellisen miehen, jolla kaikki on hyvin, ei kannata ottaa riskiä.
”Hänen päänsä kääntämiseen meni pisin aika. Hän ajatteli ihan oikein minun parastani. Lopulta hän taipui ja lopulta se, että siirryin Chicagoon, oli pitkälti hänen ansiotaan. Minun ajatuksissani oli Nashville, jossa olin ollut kapteeni ja ympyrä olisi sulkeutunut.”
Timosen pitkä ura päättyi lopulta 15. kesäkuuta Blackhawksin kotihallissa, kun Tampa Bay Lightning taipui kuudennessa finaalissa numeroin 2–0. Oma terveystilanne ja oikean joukkueen valitseminen olivat olleet sellaista lottoa, jossa päävoiton todennäköisyys on erittäin pieni.
”Kuusi kuukautta olin samalla lääkityksellä kuin nytkin enkä saanut missään nimessä mennä pelata. Se oli pitkä aika viettää eläkkeellä olevan jääkiekkoilijan elämää perheen kanssa ja tulihan siinä välillä mieleen, että jaksanko vielä lähteä yrittämään. Olen kuitenkin nelikymppinen ukko ja piti treenata koko ajan sitä silmällä pitäen, jos pääsen vielä pelaamaan.”
Sisäinen polte
Harjoittelu oli yksinäistä puurtamista eikä Kime voinut harjoitella joukkueen mukana, koska piti välttää iskuja, kolhuja tai haavoja. Eniten lääkärit pelkäsivät sitä, että esimerkiksi taklaustilanteessa voi tulla sisäisiä verenvuotoja, joita ei heti havaita.
Chicagoon Timonen lopulta päätyi vuodenvaihteen jälkeen ja loppu oli tähtiin kirjoitettu.
Kansikuvapoika Kimmo Timonen.
”Isot voitot ovat minua karttaneet: maailmanmestaruudet, olympialaiset, World Cupit, finaaleissa olin aina häviävällä puolella. Stanley Cupin finaalissakin oltiin Flyersin kanssa ja kakkoseksi jäätiin. Jos olisin jonkun noista isoista voitoista saanut aiemmin, en ehkä olisi lähtenyt tuohon viimeisen vuoden prosessiin. Polte tuli siitä, että aina olet ikuinen kakkonen ja nyt oli viimeinen mahdollisuus. Se vaan ajoi eteenpäin.”
Kun voitto lopulta tuli, Timosen sisällä raivosi tunnemyrsky, jossa ura vilahti ajatuksissa teinivuosista olympialaisten ja muiden isojen – hävittyjen – kisojen kautta siihen hetkeen, kun joukkueen kapteeni Jonathan Toews ojensi pokaalin ensimmäiseksi 40-vuotiaalle kuopiolaiselle.
”Jonathan kävi kierroksilla jo aamujäillä ja tuli sanomaan minulle, että tänään me voitetaan kotona. Ja käski olla varuillaan, sillä hän sanoi antavansa pokaalin seuraavaksi minulle”, kertaa Kime ja myöntää, että edeltävänä yönä ei uni tullut silmään sekunniksikaan. Ajatukset pyörivät siinä, että tänäänkö unelma toteutuu.
Lopullisesti voiton merkitys iski, kun Stanley Cup saapui heinäkuussa Kuopioon. Tori täyttyi jääkiekon ystävistä ja kuuluisa pysti kävi myös Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Se vierailu otti koville sekä palkinnon voittajalle että lapsipotilaille. Tunteet olivat pinnassa.
”Se vierailu vakuutti, että Kime4Kidsin järjestäminen on tärkeää tulevaisuudessakin. Sairaalassa lapset ja perheet joutuvat käymään ison prosessin läpi ja jos jotenkin voimme auttaa, niin se tehdään.”
KYS on pystynyt lahjoitusvaroilla palkkaamaan muun muassa psykologeja auttamaan perheitä ja potilaita. Lisäksi on hankittu laitteita, televisioita, pelejä ja palkattu kesäapulaisia, jos potilaita on ollut paljon.
”Saamme säännöllisesti tietoa, mitä rahoilla on tehty. Niitä ei ole mitenkään korvamerkitty, vaan ammattilaiset päättävät mihin rahat menevät.”
Tässä vaiheessa Kimmo Timosen tunteet myös hieman kuohahtavat. Heinä-elokuun vaihteessa mediassa nousi esiin Säde-vauvan tapaus, ja yksityiset ihmiset olisivat halunneet auttaa taloudellisesti. Terveiset lähtevät päättäjille ja virkakoneistolle.
”Keneltä se on pois, jos tällaisessa tilanteessa joku haluaisi auttaa? Onko tässä mitään järkeä?”, Timonen kysyy painokkaasti.
”Kime4Kids ei esimerkiksi voi lahjoittaa rahaa muuhun kuin keräysluvassa rajattuun kohteeseen. Me emme pysty reagoimaan, jos tulisi joku uusi tilanne, johon tarvitaan rahaa.”
Ravintolat kiinnostavat
Timonen joutuu syömään sairauteensa lääkkeitä loppuelämänsä ja nyt ainakin pari vuotta pitämään lentosukkia. Muita rajoitteita elämän suhteen ei ole asetettu: hän voi syödä ja juoda normaalisti, kunhan pitää huolta kehon hyvästä nestetasapainosta.
”Tylyltähän tuo vaalea sukka näyttää, kun on shortsit jalassa, mutta olen huomannut, että se auttaa. Nyt en kuvausten takia laittanut sitä”, hän hymähtää.
Timonen tunnetaan myös innokkaana ja asiantuntevana viiniharrastajana eikä hän ole joutunut siitä luopumaan.
”Kännejä ei voi vetää, mutta sekin johtuu lähinnä siitä, että jos kompuroi, voi tulla kolhuja.”
Viini- ja ruokaharrastus ovat Timosella muuttuneet myös liiketoiminnaksi 4–5 vuotta sitten ja hän omistaa Kuopiossa yhdessä Mika Hämäläisen kanssa kuusi ravintolaa rokkibaareista ja pubeista aina ruokaravintolaan. Lippulaiva on Kuopion satamassa sijaitseva Makasiiniravintola Albatrossi, jossa on kesäisin 500 paikan terassi ja sisältä löytyy toiset 500 asiakaspaikkaa.
”Olisihan siinä ravintolamaailmassakin työpaikka valmiina, mutta pitäisi ruveta opiskelemaan. Mulla on niin hyvä ammattilaisten johtoryhmä, ettei sinne kannata lähteä sotkemaan.”
Jostain kumman syystä jääkiekkoilijoita kiinnostaa ravintolatoiminta.Teemu Selänteellä on omansa Kaliforniassa ja muun muassa Saku Koivu on ollut mukana ravintolabisneksessä.
”En tiedä mikä siinä on, mutta ravintolabisnes on kiehtonut jo pitkään. Kuopio alkaa nyt olla jo täynnä meidän osalta, mutta esimerkiksi Helsinki kiinnostaa. Koko ajan meille tulee tarjouksia ja pidämme korvat auki, jos jotain mielenkiintoista löytyy. Tiedän, että Helsingissä ravintolan pitäminen ei ole helppoa, mutta voisi katsoa, miten savolaisten taidot siellä riittävät.”
Kiekkohommatkin kiehtovat
Syksyn aikana Ron Hextallin kanssa palaveroidessaan Timonen tutustui pomoonsa hyvin ja he puhuivat paljon myös muusta kuin Timosen paluusta. Jonkinlainen yhteistyö Kime ja Flyersin välillä saattaa syntyä kiekkouran jälkeenkin.
”Sen verran kauan olen ollut mukana, että jonkinlainen tietämys on kehittynyt joukkueesta, sen rakentamisesta ja pelaajista. Minulla on halu päästä jossain vaiheessa jonkinlaiseen rooliin jääkiekon parissa. ”
Philadelphia Flyers on yksi NHL:n suurseuroista ja siellä asiat hoidetaan hyvin. Neljä kuukautta Chicagon riveissä kuitenkin osoittivat, että jotain voi tehdä vieläkin paremmin.
”Organisaationa Flyers on NHL:n kymmenen parhaan joukossa, mutta Blackhawksissa asiat on viety vielä pidemmälle esimerkiksi sen suhteen, mitä pelaajat vaativat seuralta ja miten organisaatio pitää pelaajista huolen. Tällaiset asiat kiinnostavat myös Hextallia, sillä tavalla rakennetaan voittavia joukkueita.”
Nämä pienet yksityiskohdat tulivat esiin muun muassa siinä, miten helposti Timonen pääsi joukkueeseen sisään. Hän ei tuntenut joukkueesta kuin pari pelaajaa ja suomalaiset Teuvo Teräväinen ja Antti Raanta ovat niin eri sukupolven kiekkoilijoita, ettei Kime ollut heidän kanssaan koskaan aikaisemmin pelannut. Vaikka Timonen oli pelillisesti melko pienessä roolissa, Stanley Cupin ojentaminen hänelle heti kapteenin jälkeen oli osoitus kunnioituksesta pelaajaa kohtaan.
”Juuri nyt minua ei kuitenkaan kiinnosta mikään työtehtävä. Olen ensimmäisen kerran sellaisessa tilanteessa, ettei tarvitse miettiä mitään eikä murehtia, jäikö joku harjoitus väliin.”
Joutenoloa voi kestää kuukausi, puoli vuotta tai vuosi. Mutta sohvalle Timonen ei aio jäädä, sitä hän ei kestä päivääkään. Vaikka verisairaus asettaa rajoitteita, on hän pitänyt kunnostaan huolta pelaamalla tennistä ja sulkapalloa ja USA:n puolella on tarkoitus panostaa golfiin, joka sopii tilanteeseen hyvin.
”Golfissa ei tule kuin henkisiä kolhuja.”
Koti pysyy ainakin lähivuodet USA:ssa, siellä perhe on asunut vuodesta 1998 lähtien. Ja ainakin yksi homma Timosella on jo tiedossa: tyttärien autonkuljettaja. Timonen kuskaa lapsiaan koulun ja tanssiharjoitusten välillä. Tähän saakka tuo tehtävä on ollut Johannan harteilla.
”Haddonfieldissa olemme asuneet nyt kahdeksan vuotta ja lapsilla on siellä valmiit ympyrät. Se on hyvä ja rauhallinen alue ja New York on lähellä, jos haluaa nähdä vilskettä.”
Isän kotiin jäämisen lisäksi perheen arkeen on tulossa toinen iso muutos, sillä 16-vuotias Samuel muuttaa pois kotoa. Hän lähtee collegeen pelaamaan jääkiekkoa ja opiskelemaan.
”Samuel haluaa kokeilla, minkä tasoinen kiekkoilija hänestä tulee. Ja jos vielä pääsisi yliopistoon kiekkoilemaan ja saisi siinä ohessa ammatin, se olisi hienoa. Jatkuuko kiekkoura siitä vielä eteenpäin, niin se nähdään”, pohtii Kime hyökkääjänä pelaavan poikansa tulevaisuutta.
Syksyn ohjelmaan kuuluu vielä perinteisiä Stanley Cupin juhlallisuuksia. Philadelphia avaa kautensa kotiottelulla Chicagoa vastaan ja Flyers haluaa muistaa ottelussa Timosta. Joukkueen lahjoittaman Stanley Cup -sormuksen Kime saa syyskuussa, mestaruusviiri nostetaan Chicagossa hallin kattoon ja lisäksi on perinteinen vierailu Valkoiseen taloon presidentti Barack Obamanvieraaksi.
”Se sormus jää urasta ja voitosta konkreettiseksi muistoksi, mutta ei sitä voi pitää sormessa. Se kädessä ei onnistu edes syöminen, on ne semmoisia mötiköitä.”
Eikä varmasti myöskään golfin peluu. Hole-in-one on myös tekemättä.
”En ole sellaista suoritusta koskaan edes nähnyt kuin televisiossa. Kyllähän näitä tavoitteita eläkeläiselle riittää …!”
Statistiikkaa Kimmo Timosen draivista.
Lätkämaila bägiin?
Helpottuisiko siirtyminen kiekkoammattilaisesta golfariksi, jos bägiin sujauttaisi kaukaloista tutun työkalun. Kimmo Timonen oli heti valmis kokeilemaan, miten golfpallo lentää lämärillä.
Tarina Golf prot Janne Eskola ja Samuli Kotimäki virittivät rangelle FlightScopen ja Kime tarttui Bauerin mailaan.
”Eihän nämä lennä mihinkään. Lyönnit ovat ihan samanlaisia kuin mun lämärini. Peliväline tulee maalille laskeutuvassa kaaressa”, totesi Kime parikymmenen yrityksen jälkeen.
Mailanpään nopeus lämärissä oli 73,8 mailia ja pallo lensi 85 jaardia. Ei siis mikään tykki.
Lämärien jälkeen mitattiin vielä, miten pallo lähtee draiverilla. Kime oli unohtanut omat mailansa mökille, joten hän valitsi Janne Eskolan varastosta itselleen draiverin ja alkoi paukuttaa kylmiltään: mailanpään nopeus oli 104,5 mailia ja viivasuorat lyönnit kantoivat rangepallolla 237 jaardia ilmassa kerta toisensa jälkeen.
”Olen nähnyt muutaman kerran Kimen kentällä ja hänen lyöntinsä on hyvin toistettava. Mies tekee tasaisen varmasti tulosta”, arvioi Janne Eskola suoritusta.
Timosen tasoitus on ”jotain kympin paikkeilla” eikä sillä ole hänelle suurtakaan merkitystä. Kuten hän jo aiemmin sanoi, USA:ssa pelaaminen on hauskanpitoa ja rentoutumista ja joskus kierroksen aikana tulee juotua pari oluttakin. Tuloksen tekemisellä ei ole niin suurta merkitystä.
Lyhyen range-session perusteella voisi veikata, että kympin alle mennään reilustikin, kun kierrosmäärä kasvaa.
Teksti Jari Jokinen Kuvat Jarno Juuti