Matilda Castren tarttui ensimmäistä kertaa golfmailaan pikkutyttönä Yhdysvalloissa, maassa, jos hän nyt pelaa ammatikseen golfia lajinsa maailman parhaiden urheilijoiden rinnalla.
(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 1/2020)
Putilla on mittaa vain kymmenisen senttiä. Matilda Castrenin kaksitoista kierrosta ja 216 reikää kestänyt karsintaurakka on vihdoin ohi.
Hän upottaa vielä viimeisen lyöntinsä, nostaa pallonsa reiästä ja kiittää pelikavereitaan.
Kentän laidalla kierrosta seurannut isä Petri Castren on syvästi liikuttuneessa mielentilassa. Hänen tyttärensä on juuri selvittänyt tiensä Yhdysvaltain LPGA Tourille.
Kohta kyyneleet tulvivat silmiin myös Matildalla. Oliko tämä tässä? Eikö minun tarvitse huomenna enää jatkaa?
Hän tarkistaa tuloskorttinsa ja tekee sen vielä uudelleen – ja uudelleen.
Myöhemmin samana päivänä kentällä järjestetään korttienjakoseremonia. Finaalikarsinnan 45 parhaalle annetaan plakaatit, joissa saavutus konkretisoituu. ”LPGA Member 2020” pahviplakaatissa lukee. LPGA:n jäsen. Ladies Professional Golf Association. Järjestö, jonka kiertue LPGA Tour on maailman kovatasoisin naisten golfkiertue, ja jolla Matilda Castren nyt kilpailee tasaveroisena lajinsa maailmantähtien rinnalla.
On kuljettu pitkä matka, joka alkoi 90-luvun lopulla Dallasista.
Matilda Castren syntyi tammikuun 18. päivänä vuonna 1995 New Yorkissa Yhdysvalloissa. Vanhemmat olivat asuneet maassa jo useita vuosia. Pian perhe muutti Dallasiin, kun isä Petri vaihtoi työpaikkaa SKOP-pankista Nokialle.
”Halusin joukkueeseen, jossa muut olisivat minua parempia.”
Molemmat vanhemmat harrastivat golfia, ja lapset Matilda ja Klaus kulkivat kierroksilla mukana. Kolmevuotias Matilda tiiasi oman pallonsa etutiille, otti käteensä pienen muovimailan ja löi palloaan parikymmentä metriä eteenpäin. Avauksen jälkeen pallo poimittiin taskuun, kunnes se pudotettiin uudelleen peliin griinin lähellä, josta Matilda pelasi taas pallonsa reikään.
Hän oli neljä- ja puolivuotias, kun perhe muutti Suomeen.
”Minulla ei ole juuri muistoja lapsuusvuosiltani Yhdysvalloissa”, Castren sanoo.
Jotain arvokasta ensimmäiseltä Amerikan matkalta kuitenkin jäi mukaan: Yhdysvaltojen passi. Castren on New Yorkissa syntyneenä Suomen ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalainen.
”Jenkkipassi on ollut kultaakin kalliimpi. Sen kanssa on Yhdysvalloissa niin paljon helpompi liikkua”, hän sanoo.
Suomessa golfharrastus jatkui. Matilda ja isoveli Klaus harjoittelivat Sarfvikin junnuryhmissä ja saivat pro Ville Kallialta yksityistunteja. Kilpaileminen alkoi nuorimpien lasten Tsemppi Tourilta. Matilda oli pelaajana päättäväinen ja kilpaili kovalla itseluottamuksella.
”Jos hän oli lyönyt pallonsa metsään ja näki parinkymmenen metrin päässä puiden välissä muutaman metrin raon, hänelle ei tullut mieleenkään pelata vain pitchiä väylälle. Hän luotti itseensä niin paljon, että onnistumisprosenttikin oli aika hyvä. Matilda on pelannut jo pienestä pitäen aika rohkeasti”, Petri Castren muistelee.
Hyvänä kirittäjänä Matildalle toimi vuotta vanhempi Anne Hakula. Matildasta ja Annesta tuli parhaat ystävykset, mutta golf oli heille myös kilpailua. Matilda halusi olla parempi kuin Anne.
”Harrastin paljon muitakin lajeja, kuten tennistä, jalkapalloa ja yleisurheilua, mutta niissä en juuri kilpaillut. Golfissa se taas sytytti ja motivoi – varsinkin kun pärjäsin”, Matilda Castren sanoo.
Teini-iän kynnyksellä hänen lahjakkuutensa alkoi tulla esiin. Seuran caddiemaster oli kaivanut esiin tasoitustilastoja ja huomautti Matildan tasoituksen olevan parempi kuin nuorena huipulle nousseen Suomen kaikkien aikojen parhaan naispelaajan, Minea Blomqvistin, tasoitus saman ikäisenä.
14-vuotiaana Castren valittiin Suomen maajoukkueeseen. Opinnot jatkuivat urheilulukiossa, ja kilpailukentillä tuli lisää menestystä. Se huomattiin myös maailmalla. Yhdysvaltojen yliopistoista tuli toistakymmentä yhteydenottoa, näiden joukossa huippuyliopisto Berkeley, joka tarjosi täyttä golfstipendiä.
Jo lukioaikana oli käynyt selväksi, että se mikä Castrenia todella motivoi, oli golf, ei niinkään akateeminen ura. Hän ajatteli Berkeleyn odottavan urheilijoilta liian kovaa akateemista panostusta ja kieltäytyi. Opinahjokseen hän valitsi lopulta Florida State Universityn.
Floridassa kaikki oli kohdallaan. Harjoitusalueet olivat erinomaiset, ja kampuksestakin Castren tykkäsi. Se näytti siltä kuin kampukset elokuvissa usein näyttävät. Ylväitä punatiilisiä rakennuksia, pihalla päällystettyjä polkuja ja suurioksaisia lehtipuita, joiden katveessa lukea tenttikirjoja. Mikä parasta, yliopiston golfjoukkue oli todella vahva.
”Halusin joukkueeseen, jossa muut olisivat minua parempia, jotta pystyisin kehittymään”, Castren kertoo.
”Ajattelin että on ihanaa olla täällä, ei haittaa miten menee.”
Ja kehitystä tuli. Joukkue menestyi, ja Castrenista kasvoi tiiminsä tähti. Hän voitti seitsemän henkilökohtaista kilpailua ja rikkoi koko joukon yliopistojoukkueensa ennätyksiä.
Castren oli suunnitellut olevansa Yhdysvalloissa vain pari vuotta, mutta kun ensimmäinen opiskeluvuosi oli takana, hänelle ei tullut mieleenkään lähteä. Myös tutkinto, varasuunnitelma golfuralle, alkoi tulla tärkeämmäksi. Neljännen ja viimeisen opiskeluvuotensa päätteeksi Castren sai kansainvälisten suhteiden pääaineopiskelijana matkaansa kandidaatin tutkinnon. Ensin oli kuitenkin aika katsoa, mihin rahkeet ammattilaisurheilijan uralla riittäisivät.
”Odotin paljon ammattilaiseksi siirtymistä. Sitä että pääsen pelaamaan kilpailuja ja olemaan vastuussa itsestäni”, Castren sanoo.
Mutta kaikki ei käynytkään niin helposti.
Ammattilaisena hän sai vapauden rakentaa uraansa itsenäisesti, mutta takana ei ollut enää joukkueen tukea. Valmentajakin oli Suomessa. Castren olisi tarvinnut apua, mutta sitä ei ollut tarjolla. Kentät asetuksineen olivat erilaisia, samoin kilpailut, ihmisetkin. Kaikki ei mennyt golfin ulkopuolellakaan hyvin.
”Tuntui, että menin ihan sekaisin. Minun oli vaikea sopeutua, enkä saanut juonen päästä yhtään kiinni. Itseluottamukseni katosi. Tuntui, että kaikki kaatuu niskaan.”
Kausi 2018 LPGA Tourin haastajakiertueella Symetra Tourilla meni penkin alle. Viidessätoista kilpailussaan Castren pääsi neljä kertaa jatkoon ja ylsi 30 parhaan joukkoon vain kahdesti.
”Aika monella tulee rookie-kaudella sukellus, mutta minulla tuli vähän syvempi”, Castren sanoo.
Kauden päätyttyä hän palasi usean kuukauden ajaksi Suomeen. Joulun aikaan hän työskenteli ruuhka-apulaisena Alkossa ja otti etäisyyttä golfiin. Hiljalleen lukko alkoi aueta.
Castren treenasi valmentajansa Petteri Nykyn kanssa ja otti itselleen myös henkisen valmentajan. Tauko kausien välissä auttoi näkemään taaksepäin. Vaikka golf oli iso osa elämää, se oli lopulta kuitenkin vain peli, hän ajatteli.
Kauden 2019 alkaessa Castrenilla oli Symetra Tourille vajaa pelioikeus. Kisakalenteri täydentyi tarpeen mukaan alempien kiertueiden kisoilla.
”Aina kun pääsin Symetran kisaan mukaan, ajattelin että on ihanaa olla täällä, ei haittaa miten menee. Aloin pelata paljon paremmin”, Castren kertaa.
Hän asetti kuitenkin itselleen tavoitteeksi pelata kauden niin hyvin, että paikka LPGA Tourin karsintojen kakkosvaiheeseen aukeaisi.
Huippuonnistumista kaudesta ei koskaan tullut, mutta kauden loppua kohti peli alkoi parantua. Castren päätyi kuudesti sijoille 24–44 ja ylsi tavoitteeseensa. Luottamus omaan pelin oli palautunut.
”Toisella kierroksella näin tulostaululla nimeni top 10:ssä. Luulin, että siinä oli jokin virhe.”
Unelma LPGA Tourista oli yhä olemassa, mutta Castren halusi edetä askel kerrallaan. Hän lähti hakemaan karsintojen kakkosvaiheesta paikkaa finaalikarsintaan, sillä se toisi hyvän pelioikeuden Symetra Tourille seuraavaksi kaudeksi.
”Tiesin, että kun pelaan omaa hyvää peliä, se kyllä riittää”, Castren sanoi.
Jatkopaikka edellytti 30 parhaan joukkoon yltämistä. Castren sopi vanhan pelikaverinsa Karolina Vlckovan kanssa, että kumpikaan ei katso kilpailun aikana lainkaan tuloksia – ja sopimus piti. Ainoastaan viimeisten kierrosten lähtöajat antoivat osviittaa siitä, missä sijoitukset suunnilleen liikkuivat. Kisassa caddienä ollut poikaystävä Daniel Moreno tiesi tarkemmin missä mennään, mutta pysyi visusti vaiti.
Viimeisen kierroksen päätösreiän koittaessa Castrenilla oli takanaan huippupäivä. Hän oli kierrostaan viisi alle parin, eikä ollut tehnyt yhtään paria suurempaa reikätulosta. Hän kuvitteli olevansa aivan rajan tuntumassa ja tarvitsevansa vielä yhden birdien. Sitä ei tullut, mutta parin hän onnistui pelastamaan. Poistuessaan griiniltä Daniel kertoi olevansa aika varma, että tulos riittää jatkoon – ja niin kävi. Castren oli lunastanut paikan karsintojen finaaliin ja pelioikeuden Symetra Tourille.
Ammattilaiskiertueiden viimeiset ”työhaastattelut”, karsintafinaalit, ovat kilpailuista raastavimpia. LPGA Tourilla koettelemus on viety äärimmilleen. Pelioikeus on tarjolla 45 parhaalle, mutta paikan lunastaakseen pelaajan on kestettävä kahdeksan kierroksen kiirastuli.
Urakka on niin pitkä, että se on jaettu kahteen osaan. Ensin pelataan neljä kierrosta, sitten pidetään kolmen päivän tauko. Tauon jälkeen on vuorossa ensin kaksi kierrosta ennen cutia ja vielä kaksi lisää kaikkien cutista selvinneiden kesken.
Kuusi ensimmäistä kierrosta meni Castrenilla loistavasti. Hän oli parhaimmillaan jo lyöntikaupalla rajan paremmalla puolella.
”Toisella kierroksella näin tulostaululla nimeni top 10:ssä. Luulin, että siinä oli jokin virhe.”
Kuudennen kierroksen jälkeisen cutin Castren selvitti helposti. Hän oli vahvasti kortissa kiinni: kuusi lyöntiä rajan paremmalla puolella.
Sitten alkoivat hankaluudet.
Seitsemännen kierroksen alkaessa sää oli äkillisesti muuttunut. Oli hyytävän kylmä, ja tuulen suunta oli kääntynyt. Kierrokselleen varhain lähtenyt Castren aloitti bogilla. Kisakenttä Pinehurst Nro 9:n kakkosreikä on pitkä par-kolmonen, jossa on griinille päästäkseen ylitettävä reiän oikealla puolella oleva järvi. Vastatuuli oli raju, eikä Castrenin avaus hybridillä jaksanut veden yli.
”Ajattelin, että ei helvetti, mulla ei ole sopivaa mailaa. Seuraava maila bägissäni on puukolmonen, joka olisi takametsässä. Tuli epätoivoinen olo. Ajattelin, etten selviä tilanteesta”, Castren kertaa.
Hän pääsi kuitenkin droppaamaan pallonsa kymmenen metriä lähemmäs reikää, paikkaan, josta hän jo ylsi hybridillään yli veden. Korttiin merkittiin triplabogey, seuraavalle jälleen bogey.
Neljännen reiän jälkeen ilma alkoi taas lämmetä. Tuuli laantui ja pelikin rauhoittui. Kova kilpailija heräsi Castrenissa jälleen esiin. 78 lyönnin kierrostuloksen jälkeen marginaali rajapyykkiin kaventui kuitenkin kolmeen lyöntiin.
Päätöskierrokselle Castren lähti yhä melko levollisin mielin. Hänellä oli kilpailussa edelleen vain voitettavaa.
Kierroksen alku oli taas takkuinen, ja korttiin lipsahti kaksi bogia. Peli tuntui Castrenista hyvältä, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan. Sitten hän teki perättäiset birdiet rei’ille kahdeksan ja yhdeksän.
”Näin, että olen rajan sisäpuolella, mutten tiennyt tarkalleen missä kohtaa. En ollut täysin tyytyväinen. Halusin pelata vielä vähän paremmin.”
Finaalikarsintaa oli jäljellä enää kaksi reikää. Castren oli kahden lyönnin turvin kiinni pelioikeudessa.
Seitsemännentoista reiän, kentän viimeisen par-kolmosen, avaukseen Castren otti mailakseen rautanelosen ja onnistui loistavasti. Hän upotti puttinsa, ja birdie toi vielä lyönnin lisää pelivaraa.
Kentän päätösreiällä, pitkällä ja vaativalla par-nelosella, Castren oli edellisenä päivänä lyönyt avauksensa väylälle, mutta niin pehmeään kohtaan, että palloon oli tarttunut mutaa. Lähestymislyönnissä osuma mutaiseen palloon oli ollut huono, minkä seurauksensa pallo oli päätynyt veteen.
Castren manasi tiiauspaikalla tapausta caddielleen, joka kehotti vain keskittymään oleelliseen ja lyömään palloa. Draivi oli hyvä ja keskellä väylää – pallokin säilyi puhtaana.
LPGA Tour häämötti jo näkyvissä, mutta urakka oli vielä saatettava loppuun. Jäljellä oli vielä lähestyminen pitkällä raudalla griinille, jota vartioi vesi heti viheriön vasemmalla puolella.
Castren otti bägistään rautaviitosen ja asettui pallolleen. Vielä viimeinen svingi.
Lyönti oli Matilda Castrenin uran paras.
Pallo päätyi kymmenen sentin päähän reiästä.
Huippuhetkeni golfin parissa
”LPGA Tourin karsintojen kakkosvaihe viime lokakuussa. Olin pelannut kakkosvaiheessa kahdesti aiemmin, mutta en ollut päässyt kummallakaan kerralla läpi. Nyt poikaystäväni Daniel tuli caddieksi, ja meillä oli tosi kiva viikko. Kisa huipentui viimeiseen kierrokseen, jonka pelasimme ystäväni Savannah Vilaubin kanssa eri kentällä kuin kolmen kierroksen jälkeiset kärkiryhmät. Pelasin 67 ilman yhtään bogia, Savannahin tulos oli 69. Tulimme molemmat rajan toiselta puolelta läpi, ja olimme ainoat toiselta kentältä jatkoon päässeet pelaajat. Tunteet olivat silloin todella pinnassa.”