Jere Lehtiselle golf on toisinaan oman ajan ottamista itselleen.
Suomen jääkiekkomaajoukkue liitää vahvassa nosteessa. Varsinkin tänä vuonna tullut olympiakulta ja kotikisojen maailmanmestaruus ovat kasvattaneet Leijonien suosiota entisestään. Vuodesta 2014 joukkueen GM:nä toiminut Jere Lehtinen on ollut menestyksessä mukana osana johtoryhmää, joten häneltä löytyy ajankohtainen näkemys, miten isoihin voittoihin ajetaan.
Onni näyttelee monissa urheilulajeissa omaa osaansa. Vanha toteamus on, että onni on ansaittava. Lehtinen allekirjoittaa saman puhuessaan menestymisestä.
“Vuoden 2019 MM-kisoissa pelattiin Ruotsia vastaan puolivälierissä. Ottelun lopussa oltiin maalin tappiolla ja otettiin maalivahti pois. Gabriel Landeskog (toim. Ruotsin huippupelaaja) ampui punaviivan alapuolelta ohi tyhjästä maalista ja me tehtiin tasoitusmaali seuraavasta hyökkäyksestä”, Lehtinen kertaa.
“Normaalisti Landeskog laittaisi siitä paikasta yhdeksän kiekkoa kymmenestä sisään. Nyt meni ohi, me voitettiin jatkoajalla se peli ja lopulta MM-kultaa.”
Tuossa pienessä, mutta merkityksellisessä tapahtumassa ottelun sisällä onni oli Suomen puolella. Jos Landeskogin laukaus olisi mennyt maaliin, on mahdotonta kuvitella, missä tilanteessa maajoukkue olisi tällä hetkellä.
“Niin… Istuttaisiinko mekään tässä nyt? Jos teet kaikki asiat mahdollisimman hyvin, eikä mitään jää laittamatta likoon, niin joskus se onni on puolella”, Lehtinen sanoo.
“Tuo tapahtuma johti siihen, että itseluottamus nousi jokaisella pelaajalla. Toki olimme jo saaneet luotua ryhmään hyvän meiningin. Nyt ollaan laitettu itsemme sellaiseen tilanteeseen, että kaikki haluavat päänahkamme. Se on hienoa.”
Enemmän pelanneilta kavereilta saa jotain pikkutipsejä. Niillä ja omilla avuilla olen mennyt eteenpäin
Toimintatapa, jolla Leijonat ovat tehneet maajoukkueesta sellaisen kuin se on, voisi uskoa toimivan muissakin yhteisöissä niin työelämässä kuin urheilussakin. Golf on yksilölaji, mutta parhaiden pelaajien taustalla on aina tiimi, jossa jokaisella on omat osa-alueensa. Esimerkiksi caddie, svingivalmentaja, fysiikkavalmentaja, henkinen valmentaja ja manageri ovat yhdessä pelaajan kanssa joukkue, jossa kaikkien on onnistuttava toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla menestystä saavuttaakseen.
Jääkiekkomaajoukkueen rakentaminen lähtee Lehtisen mukaan asiasta, joka ei suoraan näy otteluita katsovalle yleisölle.
“Kaikkia arvostetaan samalla lailla roolista riippumatta. Joku pelaaja pelaa paljon, toinen vähän ja joku ei ollenkaan. Silti he ovat samanarvoisia. Se koskee kaikkia henkilöitä. Olet sitten päävalmentaja, huoltaja, hieroja tai mediavastaava, niin jokainen on joukkueelle samanarvoinen.”
Joukkueen jäsenten keskinäinen arvostus punnitaan vaikeilla hetkillä. Silloin, kun kaikki ei menekään odotusten tai toiveiden mukaan.
“Joukkue ja yksilö näkevät, jos jokin ryhmä sen sisällä oireilee. Jos jostain lähtee prosentteja pois, niin joukkueen mahdollisuudet menestyä tippuvat myös. Asioista voi olla eri mieltä, mutta ne käsitellään ja jatketaan eteenpäin. Kaikilla on oltava sama päämäärä, johon keskitytään.”
Lehtinen oli Dallasin luottohyökkääjä 14 kauden ajan. Kuva: Getty Images.
Nykyään nuorilla kiekkoilijoilla voi olla oman seuravalmentajan lisäksi, agentteja, luistelu -ja laukaisuvalmentajia, fysiikkavalmentajia ja NHL:ään varatuilla pelaajilla seura Pohjois-Amerikassa antamassa omia näkemyksiään pelaajan kehittymisessä. Hyvän tason juniorigolfareilla voi samoin olla useampia henkilöitä kertomassa, miten missäkin asiassa pitäisi toimia.
“Riittää jo, että urheilija saa kahdesta eri paikasta erilaista tietoa mennäkseen sekaisin. Jääkiekossa maajoukkuevalmentajat ovat tehneet hyvää yhteistyötä seuravalmentajien kanssa jo pitkään. Kaikkien urheilijan ympärillä olevien ihmisten pitäisi puhaltaa yhteen”, Lehtinen toteaa.
Urheilijan matka maailmanhuipulle on pitkä lajista riippumatta. Lehtinen saavutti omalla pelaajaurallaan menestystä kaikissa pelaamissaan seuroissa maajoukkue mukaan lukien. Kirkkaimpana kruununa on Stanley Cupin voitto vuodelta 1999.
Kun urheilija on jo päässyt huipulle, olennainen kysymys on, että miten siellä pysytään. Golfista löytyy lukuisia tapauksia, joissa huipulle päässyt pelaaja tippuu tuloslistojen kärjestä ja putoaa syvään monttuun.
Lehtisellä on omakohtaista kokemusta valmistautumisesta esimerkiksi isoihin loppuotteluihin.
“Kun oli Stanley Cupin ratkaiseva finaali, niin rutiinit olivat ihan samanlaiset kuin tavallisessa runkosarjapelissä. Sitä pystyi pitämään vain yhtenä pelinä.”
“Urheilu ei muutu huipulla, mitä se on jos ei aivan siellä vielä ole. Asioita lähestytään samalla tavalla. Jollainhan olet sinne huipulle päässyt, niin mun mielestä se ydin ei muutu.”
Golfvinkkejä kavereilta
Lehtinen koski ensimmäisen kerran golfmailoihin 80-luvun loppupuolella. Ilman green cardia pääsi 90-luvun alussa Luukkiin pelaamaan, missä hän pelasi ensimmäiset 18 reiän kierrokset. Green cardin hän suoritti TPS:n pelivuosina 90-luvun puolivälin paikkeilla.
Pitkään Dallasissa asunut Lehtinen pelaili kiekkourallaan jonkun verran. Vapaapäivinä hän suuntasi usein rangelle “huvikseen” lyömään ja pitämään golftuntumaa yllä. Monien muiden tavoin varsinkin ensimmäisenä koronavuonna hän pelasi enemmän kuin aiemmin.
“Golfissa tykkään totta kai siitä sosiaalisesta puolesta ja ulkoilusta. Käyn silti aina välillä yksin pelaamassa yhdeksän reiän kierroksia. Se on vähän sellaista oman ajan ottamista itselleen ja siinä on mukavaa, kun kierros kestää puolitoista tuntia.”
Golfista hän seuraa mielellään majorit ja PGA Touria, jonka katsomiseen hän tottui USA:n vuosinaan. Dallasin kodin lähellä pelattiin PGA Tourin kisoja, joita Lehtinen oli paikan päällä tutulla kentällä seuraamassa.
“Golfin katsomisessa on urheilulajeista ehkä suurin ero, onko paikan päällä vai katsooko telkkarista. Tv:stä saa tietenkin paremman kuvan mitä koko ajan tapahtuu.”
Pron tunneilla Lehtinen ei ole juuri viihtynyt.
“Enemmän pelanneilta kavereilta saa jotain pikkutipsejä. Niillä ja omilla avuilla olen mennyt eteenpäin”, Lehtinen nauraa.
Jere Lehtisen valinnat jääkiekkoilijoista golfjoukkueeseen (huom. ei tarvitse pelata golfia):
Juuse Saros, Miro Heiskanen, Esa Lindell, Roope Hintz, Mikael Granlund, Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Teuvo Teräväinen, Aleksander Barkov, Patrik Laine.
“Yksi maalivahti siellä pitäisi tietenkin olla, eli Saros. Sitten pari pakkia (Heiskanen ja Lindell). Granlund olisi kapteeni. Hän liidaisi joukkuetta. Laine “jokerikorttina” mukaan. Teräväinen on niin hyvä golfaamaan, niin hänen pitää siellä olla”, Lehtinen heittää hymy huulilla.