Kalevi Tellqvist aloitti 47-vuotiaana golfin parissa uuden työuran, joka jatkuu edelleen.
Henkilöt | Opetus |
23.9.2018

”Kale”, 80, ei hyydy – ”niin kauan opetan, kun tossu menee toisen eteen”

Ministerin suosituksella Talin jäseneksi päässyt Kalevi Tellqvist päätti kokeilla 80-luvulla golfvalmentajan töitä. Ura PGA-prona on venynyt jo 32 vuoden mittaiseksi.

Kalevi Tellqvist pyyhkii hikipisaroita otsaltaan. Eletään syyskuun jälkipuolta, joten syy ei ole tänä kesänä tutuksi tulleissa helteissä.

”Jouduin viime viikolla skoolaamaan aika monen ystävän kanssa”, hän paljastaa.

Kotimaan PGA-ammattilaisten nestori täytti 12. syyskuuta 80 vuotta, ja juhlat olivat sen mukaiset.

”Pelasin Paloheinässä merkkipäivänäni pääkaupunkiseudun yli 65-vuotiaiden senioreiden kanssa kilpailun, jonka myös voitin, ja sen jälkeen pidimme meidän taloyhtiön kerhohuoneistossa pirskeet. Sukulaisten vuoro oli sitten yhden välipäivän jälkeen.”

Tellqvist liittyi kotimaisen golfammattilaisjärjestön jäseneksi vuonna 1986 ja on siitä lähtien toiminut uskollisesti alalla. Takana on pitkä, eikä aina ihan mutkatonkaan tie.

”Kale” tutustui golfiin Laajasalon pienellä jokamieskentällä 60-luvun alussa. Hän haikaili isommalle peliareenalle, mutta pääsy Helsingin Golfklubin jäseneksi ei ollut yksinkertaista. Siihen vaadittiin kahden jäsenen suosittelut, mutta nuorella miehellä ei ollut Talissa yhtään tuttua.

”Olin siihen aikaan ministeri Eljas Erkon omistaman Sanoma Oy:n palveluksessa, ja lähetin hänelle syksyllä 1963 kirjeen tiedustellakseni, olisiko ministerillä mahdollisuutta suositella minua HGK:n jäseneksi. Seuraavana keväänä Talin pro Sigurd Nyström ilmoitti, että jäsenyyteni on hyväksytty.”

Kurkin tarjous tuli hyvään saumaan

Kolmannen polven helsinkiläinen kehittyi varsin nopeasti eteväksi pelaajaksi, mutta ei kohonnut aivan seuransa terävimpään eliittiin.

”Vuonna 1965 yhtiökumppanin kanssa perustettu oma yritys vei aikaa, ja ajan hengen mukaisesti illanvietot asiakkaiden kanssa venyivät välillä pitkiksi, kun olisi pitänyt treenata ja valmistautua viikonlopun kisoihin.”

Tellqvist luopui sittemmin firman osakkuudesta, ja jatkoi toisen palveluksessa. 80-luvun puolivälissä hän sai tehtäväkseen miettiä, miten Kirkkonummen Evitskogiin istuisi yhdeksänreikäinen golfkenttä. Varsinaiseksi suunnittelijaksi kutsuttiin Reijo Hillberg, ja maanomistaja Peter Mattson kysyi Tellqvistiltä, olisiko hänellä kiinnostusta alkaa kouluttaa pelaajia Kurk Golfissa.

Kale saavutti ensimmäisen SM-mitalinsa heinäkuussa voitettuaan 80-vuotiaiden lyöntipelimestaruuden.

”Silloin alkoi olla huonot ajat graafisella alalla, joten tuumasin, että miksipä en kokeilisi pron hommia. Tiesin pystyväni opettamaan ainakin perusasioita.”

Hän kertoo tarjolle tulleen tilaisuuden osuneen hyvään saumaan, sillä Suomessa oli tuolloin käynnistymässä todellinen golfbuumi.

”Minulla oli Kurkissa valmennustoiminnan ohella vastuullani range ja pro shop. Töitä riitti niin paljon kuin vain jaksoi tehdä ja kauppa kävi shopissa.”

”Opettamisesta en alkuun paljon tiennyt. Sopimuksen ehtona oli, että saan kaverin Englannista, joka samalla sparraisi minua. Valmensimme David Brumptonin kanssa rangella vierekkäin, ja hän tuli aina auttamaan, jos en keksinyt miten saisin oppilaan lyönnin suoristumaan.”

Mieluummin opetan muita kuin pelaan itse.

Iltaisin ”itseoppinut taiteilija” lueskeli kollegansa opiskeluaikaista materiaalia, ja alkoi saada paremmin juonen päästä kiinni.

”Parin ensimmäisen vuoden opetus saattoi olla toisinaan vähän hakuammuntaa, mutta eiköhän ne synnit ole jo saatu anteeksi.”

Paloheinän perustaminen manio ratkaisu

Kurkista Kalen tie vei Master Golfiin ja Nurmijärvelle, mistä hän siirtyi tämänhetkiseen tukikohtaansa Paloheinään.

”Olin alun perin sitä mieltä, että kaupunki voisi kustantaa Paloheinä Golfin toiminnan, mutta kaupungin päättäjät eivät lämmenneet ajatukselle. Kalevi Ahonen ja Aarno Lehtonen saivat kuitenkin homman hyvin käyntiin yhtiönsä kautta.”

Kalen mielestä Paloheinän perustaminen reilut 20 vuotta sitten oli mainio ratkaisu. Helsingissä oli tilausta hyvien kulkuyhteyksien päässä olevalle jokamieskentälle, ja nosteessa ollut laji veti väkeä magneetin lailla puoleensa.

”Kurssit olivat heti alusta alkaen täynnä ja hulinaa riitti. Uskoisin, että Paloheinän harjoitusalueen käyttöaste on kovin koko Suomessa. Rangella on 80 lyöntipaikkaa, ja aika usein joutuu vieläkin jonottamaan matolle pääsyä.”

Tali on ollut Kalevi Tellqvistille aina rakas paikka.

Nyt jo 32 vuotta golfia opettanut Tellqvist sanoo olevansa mieliammatissaan. Tuskin mitenkään muuten olisi selitettävissä, että hän yhä 80-vuotiaana jaksaa valistaa pelitaitojensa parantamisesta kiinnostuneita harrastajia.

”Tykkään opettaa, ja on kiva auttaa ihmisiä. Tulee itsellekin hieno fiilis, kun oppilas oivaltaa jonkun uuden asian. Mieluummin opetan muita kuin pelaan itse.”

Siitä huolimatta Tellqvistiä ei voi kutsua passiiviseksi golfariksi, päinvastoin. Hän käy edelleenkin kotinsa lähellä sijaitsevan Talin väylillä pari kolme kertaa viikossa, välillä toisten senioreiden ja väillä poikansa Janin kanssa.

”Kentälle ei tosin ilman Buranaa ole asiaa. Lonkan nivelrikko ja jalan vaivaisenluu tekevät sen verran kiusaa, että kahdesta peräkkäisestä pelipäivästä on turha haaveilla.”

Talista kivoja muistoja

Talin kentästä on tullut vuosikymmenten saatossa Tellqvistille tärkeä paikka, jossa hän on saanut tutustua satoihin ihmisiin. Monista on tullut läheisiä ystäviä.

”Kiva on muistella menneiden aikojen seurakavereita. Jos vuosien takaa pitäisi kaivaa joku erityinen persoona, niin valinta osuu Taavi Pohjanpaloon. Hän oli herrasmies ja harvinaisen mukava ihminen. Lajista opin eniten Mauri Vikströmiltä ja 12-kertainen suomenmestari, Jalo Grönlund näytti letkeän svingin mallia.”

On tietysti mahdotonta olla kysymättä Kalelta, kuinka pitkään hän aikoo jatkaa työnsä parissa?

”Sanotaan, että niin kauan opetan kuin tossu menee toisen eteen, eikä dementia ala vaivaamaan.”

Urheilullisia tavoitteitakin Tellqvistillä on vielä.

”Voitin tänä kesänä 80-vuotiaiden lyöntipelin SM-kilpailun, ja parhaani mukaan yritän tehdä saman tempun ensi vuonna uudestaan.”

”Yli puolet olisi akuutin valmennuksen tarpeessa”

Kalevi Tellqvist on todistanut aitiopaikalta golfin nousun merkittäväksi liikuntamuodoksi Suomessa. Hänen järjestämiinsä opetustilaisuuksiin on osallistunut matkan varrella tuhansia ihmisiä, joiden joukosta monet ovat löytäneet itselleen elämänsä harrastuksen.

Golfopetus on kuitenkin vähitellen muuttunut, eivätkä pelaajat ole enää siinä määrin pron informaation varassa kuin esimerkiksi 80- ja 90-luvuilla.

”Netin ja teknisten laitteiden yleistyttyä ihmiset oppivat etsimään tietoa erilaisilta opetusvideoilta ja valmennuspalstoilta. Se on alkanut näkyä yhä selvemmin viime vuosina.”

Tellqvist sanoo, että lajin ensimmäisen ison nousukauden aikana hänen työpäivänsä rangella venyivät helposti kymmentuntisiksi. Tyypillisimmin oppia annettiin yksityistunneilla.

”Niitä kysellään nykyään enää harvoin. Ihmiset tulevat tänä päivänä mieluiten ryhmäopetuksiin, joka on tietysti ihan ok.”

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että opetuksen tarve ei helposti saatavilla olevasta tiedosta huolimatta ole muuttunut millään tavalla.

”Menee mille tahansa rangelle seuraamaan pelaajien harjoittelua, voi karkeasti sanoa, että yli puolet olisi akuutin valmennuksen tarpeessa.”

Jokainen kehno lyönti johtuu enemmän tai vähemmän huonosta rytmistä.

Tellqvist on huomannut, että yksi epäkohta on seurannut häntä aikakaudesta riippumatta koko golfopettajauransa ajan.

”Joitakin oppilaita on vaikea saada sitoutumaan harjoitteluun. Yksi oppitunti ei tunnetusti vielä pitkälle riitä, mutta useammastakaan oppitunnista ei saa täyttä hyötyä, jos ei harjoittele niitä asioita, joita tunnin aikana on käsitelty. Tuohon kulttuuriin kun vielä saisi muutoksen.”

Prot pitäisi kokeneen valmentajan mielestä ottaa seuroissa enemmän päätöksentekoon.

Suomen golfammattilaisten järjestön koulutustapahtumiin Tellqvist toivoisi tukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

”En ole enää raaskinut maksaa kalliisiin tilaisuuksiin. Jäsenmaksuun sisältyviin koulutuksiin olen osallistunut aktiivisesti. Siellä tapaa samalla tuttuja, ja ajatusten vaihto muiden opettajien kanssa on aina hyödyllistä.”

Hän toivoisi, että valmentajat otettaisiin mukaan seuroissa enemmän mukaan päätöksentekoon.

”Prot ovat alansa asiantuntijoita, joilla paljon annettavaa, oli sitten puhe kentän, rangen tai minkä tahansa peliin olennaisesti liittyvän osa-alueen kehittämisestä. On hukkaan heitettyä tietoa, jos valmentajaa ei tarpeeksi kuulla.”

”Olen myös sitä mieltä, että opettajien toiminta itsenäisinä ammatinharjoittajina alkaa käydä pian tiensä päähän. Ei lyö pitkään leiville nykyisellä kysynnällä, jos ’proffista’ ei tehdä seuroissa palkallisia työntekijöitä. Sopivia tehtäviä varmasti riittää myös harjoituskentän ulkopuolella, ja opettajan käyttö pitäisi joissain rajoissa sisällyttää kausimaksuun.”

Kysyttäessä kokeneelta prolta hyvän pallonlyömisen tärkeintä ominaisuutta, hän ei pitkään viivyttele vastauksen kanssa.

”Pelaajan pitää laittaa ensin mekaaninen puoli kuntoon, ja sen jälkeen kaikki pyörii rytmin ympärillä. Jokainen kehno lyönti johtuu enemmän tai vähemmän huonosta rytmistä.”

Golf pelinä ei hänen mielestään ole muuttunut vajaassa 60 vuodessa niin paljon kuin voisi kuvitella.

”Suurimmat muutokset koskevat välineitä. Lyöntiteknisesti kilpapelaajat pyrkivät maksimaaliseen voimantuottoon, millä on selvä yhteys Tiger Woodsiin. Hän on yksittäisenä ihmisenä muuttanut eniten lajia.”

Kuvat: Golfpiste ja Kalevi Tellqvistin kotialbumi

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.