Tornion Golf saattaa olla Manner-Suomen kansainvälisin golfkenttä. Ruotsalaisten vakiovieraiden lisäksi kenttä houkuttelee ulkomaisia golfareita bongaamaan kentän halkovaa rajalinjaa.
Tornion Golfin parkkipaikalla on elokuun viimeisenä sunnuntaina yllättävän täyttä. Säät ovat suosineet Suomen neljänneksi pohjoisinta golfkenttää ja pelaajia riittää myöhään iltaan, joka jo alkaa pimentyä pohjoisessakin. Yötön yö on ohi, syksy saapuu.
Valtaosassa autoista komeilee Ruotsin kilvet. Tornio-Haparanda on yksi kaupunki, jossa valtakuntien raja menee jossain, mutta paikallisille sillä ei juurikaan ole merkitystä. Vieraspaikkakuntalaisille ja ulkolaisille turisteille juuri raja, ja sen molemmin puolin risteilevä Tornio-Haaparanta Golfin kenttä on nähtävyys. Jopa siinä määrin, että maailman kenties kuuluisin ja luetuin matkaopas Lonely Planet nostaa kentän esille oppaassaan.
”Ainakin saksalaisia, amerikkalaisia ja japanilaisia on tullut bongaamaan kentän ihan tuon rajan takia. Aikavyöhykkeen raja on sellainen juttu, joka toimii. Raja ylitetään neljä kertaa kierroksen aikana”, kertoo klubin GM Jukka Ryhänen.
”Japanilaiset vieraat hyppivät rajan yli griinillä ja ottavat valokuvia. Onhan se hauskan näköistä toimintaa”, hän jatkaa.
Nykyisin raja on olemassa lähinnä kartoissa. Golfkentällä siitä muistuttavat kyltit ja ikivanha, graniitista kasattu kivipaasi.
Graniittinen rajapaasi toimii hyvänä tähtäysmerkkinä, ja tarvittaessa penkkinä. Kuvassa Tornion Golfin GM Jukka Ryhänen.
Kun kenttä avattiin, 1991, jokainen ulkomainen pelaaja piti vielä kirjata ylös tulliin toimitettavaa nimilistaa varten. Nykyisin moista toimenpidettä ei tarvita, mutta kentän tuloskortissa on edelleen muistona kuva alkuaikoina käytetystä ”pelipassista”.
Jouhevaa yhteistyötä
Vieraspelaajista noin 70 prosenttia tulee Ruotsista. Lähin kenttä länsinaapurin puolella on Kalixissa, eikä Luulajaan ja Bodeniinkaan ole kovin paljon matkaa. Ainakaan pohjoisen perspektiivillä, sillä harvaanasutussa seudulla välimatkat ovat tietenkin toista kuin etelämpänä.
Ruotsissa pelaaminen on tunnetusti hyvin edullista. Osin sen takia Torniossakin pääsee kentälle listahinnaltaan 45 euron arvoisella greenfeellä.
”Monet ruotsalaiset tulevat asuntoautolla ja heillä on aurinkotuolit ja grillit mukanaan. He ovat päivän tai kaksi; pelailevat, grillailevat ja istuvat iltaa”, Ryhänen sanoo.
Alkuvuosina Ruotsin puolella oli oma klubitalo ja heidän avausväylänään toimi kentän 11. reikä. Ihan ongelmitta järjestely ei toiminut ja pientä kitkaakin naapurisovun esteenä esiintyi, etenkin rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Nykyään toiminta on keskitetty yhdelle, Suomen puolella toimivalle klubille. Kaikki lähtevät matkaan ykköstiiltä.
Väylän 11 takana näkyy Haparanda Golfkubbenin entinen klubitalo.
Haparanda Golfklubb toimii edelleen, mutta sen jäsenmäärä on enää joitakin kymmeniä. Meri-Lapin Golfklubissa jäseniä on noin 530, heistä parikymmentä asuu Ruotsissa.
Hieman yllättävää on, ettei Finnkampen-henki ole vielä pesiytynyt golfyhteisöön. Jonkinlainen maajoukkuehengessä pelattava tempaus on kuitenkin suunnitteilla.
Suomen puolella lähin kenttä löytyy Kemistä. Keskustavetoisen Tornion ja vasemmistohenkisen Kemin välillä on vallinnut pitkään jonkinasteinen viha-rakkaussuhde, mutta golfyhteisöjen välille se ei ole aiheuttanut kitkaa.
”Junioripuolella teemme paljon yhteistyötä. Meillä on toiminnassa mukana osaavia ihmisiä ja olemme saaneet Draivia kouluun! -toiminnan kautta mukaan paljon innokkaita lapsia ja nuoria. Etenkin erityisopettaja Jussi Huuskon panos on ollut valtava. Toiminta on ympärivuotista, meillä on kerhoja ja valmennusryhmiä. Laadusta kertoo sekin, että olemme Suomen Golfliiton Sinettiseura”, Ryhänen sanoo.
Elokuun lopussa tulvasta ei ole tietoakaan. Keväällä vesi oli enää parinkymmenen senttimetrin päässä tulvavallin huipulta.
Ympärivuotisen toiminnan on osaltaan mahdollistanut toimintakeskus Lapparissa sijaitseva Meri-Lapin golfhalli, josta Meri-Lapin Golfklubi ry. omistaa puolet ja Tornion Golf puolet.
”Kilpailevia junioreita on aika vähän. Meilläkin on se haaste, että miten junnut saadaan mopoiän jälkeen pidettyä lajissa. Tuemme mm. Aluetour-tasolla pelaavia seuran puolesta aktiivisesti”, Ryhänen sanoo.
Kaunis ja haastava kenttä
Tornion kenttä on monena vuonna ollut otsikoissa keväällä tulva-aikaan, kun vieressä virtaava massiivinen rajajoki on uhannut peittää alleen väylät ja viheriöt. Tänäkin vuonna vesi kävi lähes tulvavallin ylärajalla, mutta pysyi lopulta poissa kentältä.
Tornion Golfin väylät risteilevät entisellä vesijättömaalla. Kentän yleisilme on hienolla tavalla persoonallinen, eikä samanlaista maisemaa tule Suomessa pelanneeksi missään. Melkein kaikilla väylillä vesi on pelissä, eikä avauksissa kannata ahnehtia liikaa.
Klubitalon taka aukeaa avara näkymä sekä harjoitusalueet ja range.
Korkeuseroja kentällä ei ole nimeksikään, mutta pituus, kenttä on keltaisilta lähes 5900 metriä pitkä ja punaisiltakin matkaa kertyy lähes 5000 metriä, sekä lukuisat vesiesteet tuovat haastetta pelaamiseen.
”Joka täällä tekee tasoituksen, niin pärjää millä tahansa muullakin kentällä”, Ryhänen luonnehtii.
Kenttä on visuaalisesti omaleimaisuudessaan palkitseva kokemus ja pelillisesti kova testi. Alkusyksystä itikoita tai muitakaan verenhimoisia pörriäisiä ei ilmassa parveile liikaa, mutta kesällä tilanne taitaa ajoittain olla se, että deodorantin sijaan pelikassiin kannattaa pakata pullo ´ohvia´.
Lähes koko kentän alueella vesiesteiden reunat on niitetty alas. Niillä väylillä, joilla vesiesteitä reunustaa korkea, kellastuva heinä, maisema muistuttaa jännittävällä tavalla suolaheinän reunustamia links-kenttiä ja puhuttelee ainakin toimittajan esteettistä silmää enemmän kuin parturoidut vesiesteiden reunat.
Kentän suunnitellut Matti Terho (vas.) oli pelaamassa ystävänsä ’Settu’ Vaalamon kanssa sunnuntaikierrosta.
Perämeren pohjukassa golfkentän hoitaminen ei ole ihan helppo hommaa. Jo mereltä nouseva raaka tuuli vaikeuttaa työtä merkittävästi, eivätkä ajoittaiset tulvat ja ankarat talvet helpota urakkaa. Haasteet ja olosuhteet huomioiden väylien ja viheriöiden kunto on hyvä, paikoin jopa erinomainen.
Torniossa on oltu siitä onnellisessa asemassa, että siellä on saatu nauttia jo pari vuosikymmentä osaavan ja paikalliset olosuhteet tuntevan kenttämestarin palveluksista. Lisäksi alueen kentänhoitajat tekevät runsaasti yhteistyötä keskenään ja tietotaitoa jaetaan puolin ja toisin. Viime talvena kokeilussa oli viheriöiden peittäminen harsoilla. Se ei osoittautunut patenttiratkaisuksi, mutta tulevana talvena sudenkuopat osataan jo välttää paremmin.
”Kenttämestarimme Markku (Haimila) on kouluttautunut ja erittäin hyvä mies hommassaan” Ryhänen sanoo tyytyväisenä.
Pohjois-Suomessa liikkuvan golfarin ei kannata sivuuttaa Torniota ilman kierrosta kentällä. Hinta-laatusuhde on kohdallaan ja elämys on taattu. Kentän kenties tunnetuimmalla reiällä, kuutosväylällä, joka on lyhyt par-kolmonen, palloa lyödään rajan yli. Vaikka aikavyöhykkeen ylitys ei erityisesti sykähdyttäisikään, onnistuminen haastavassa lähestymisessä sykähdyttää varmasti.