Ensimmäisenä Eke Golfin helteisellä klubilla astelee vastaan hyvin syöneen näköinen eurooppalaisrotuiselta näyttävä kissa.
”Se eleli jokunen aika sitten viikon konehallilla, sitten omistaja löytyi ja kissa palasi kotiin, mutta nyt se on näköjään taas täällä. Se sai kai hyvää palvelua”, sanoo asiakaspalvelusta vastaava Patrik Dahlgren nauraen.
Hän sanoo, että kentällä on haasteita ja lyhyt ohje on, että suora lyönti on parempi kuin pitkä.
Golfopettaja brittiläissyntyinen Allan Parry on juuri aloittamassa juniorileiriä rangella.
”Mukana on muutama oikein lupaava nuori”, hän sanoo ja kertoo viihtyvänsä Tammisaaressa.
Patrik suosittelee ensikertalaiselle autoa. Mäkiä riittää, ja siirtymätkin ovat melko pitkiä. Kenttä on rakennettu väljästi luontoa kunnioittaen, joidenkin väylien väliin mahtuu jopa kävelyreittejä.
Aloitamme kohtuullisesti, bogeilla. Toisella reiällä palloni lentää metsän puolelle, mutta jää reunaan. Lyön varapallon, mutta ensimmäinenkin löytyy helposti. Ahkerat talkoolaiset ovat siivonneet reunat melko ystävälliseksi – se tuli todistettua – useampaankin kertaan.
Bunkkereiden asettelu ei sen sijaan tuntunut yhtä ystävälliseltä, muutamat niistä imivät lyönnit liiankin hyvin. Väylät ovat hyvässä kunnossa, ja melkein kaikki greenitkin ovat nopeahkoja ja kohtuullisia.
Liikumme poikkeuksellisesti autolla, se tuntuu vähän ylelliseltä ja vähän syntiseltä (onko tämä nyt oikeaa golfia…). Hetkittäin on kuin olisimme ulkomailla – helteinen sää vielä tehostaa vaikutelmaa. Mäet menevät hurahtaen ylös alas, ja siirtymät eivät tunnu miltään.
Tiiauspaikalla on selkeä opastaulu, johon on merkitty myös etäisyydet, ja samainen taulu on erikseen vielä punaisella tiillä – naisryhmätkin on huomioitu, kiitos siitä. Väyläoppaan voi saada caddiemasterilta myös kopiona, ja hyvä on, että on ohjeet. Jotkut väylät eivät nimittäin aukene täysin selkeästi ja muutaman kerran joutuu todella miettimään, että mihin päin tästä pitäisi lyödä.
Joku oli sanonut etukäteen, että Tammisaari on vähän ”sokkokikkakenttä”. Muistin tämän varoituksen kasiväylän alussa.
Väylät 18 (vasemmalla) ja 9 nousevat kohti klubitaloa melkein rinta rinnan.
Siinä kannattaa jarruttaa menoa, tutkia taulu tarkkaan ja jopa kävellä vähän ja kurkotella, että mitäs siellä onkaan. Edessä on nimittäin hirvittävän jyrkkä pudotus, sen alla kaistale kenttää ja edessä järvi. Siitä väylä kapenee ja kaartaa jyrkän doglegin oikealle, greeni on lopulta aika lähellä, varsinkin naisilla.
Mehän selvisimme siitä. Avauslyönnitjäivät molemmilla lyhyiksi, mutta valuivat lyötäville paikoille, ja tulihan siitä kohtuullisen lähestymisen ja huonon puttauksen jälkeen tuplat.
Toinen väylä, joka ansaitsee erityismaininnan, on numero 14. Se on kaunis par 3, jonka greenillä kannattaa lyödä useampikin putti – tai sitten pysähtyä muuten vain seisoskelemaan. Näkymä merelle, Dragsvikin lahdelle, on nimittäin erityisen kaunis, kuin kansallismaisemaa.
Kierros sujuu ilman suurempia katastrofeja ja murheita. Haasteita on, mutta slope tuntuu olevan kohdallaan, ja maisemat hivelevät mieltä. Mies sanoo olevansa iloisesti yllättynyt. Luonto on lähellä, väylät ovat vaihtelevia ja tuntuma on kuin vanhassa kentässä. Kenttä kehittyy erinomaiseksi haasteeksi ja kokemukseksi.
Minua ilahduttaa myös se, että väyliä ei ole ahdettu liian lähelle toisiaan, ja pitkät siirtymät on merkattu kohtuullisesti. Ehkä olisin laittanut vielä muutaman next tee -kyltin lisää. Varsinkin kävelijänä harmittaa, jos lähtee ensin väärään suuntaan.
Nelituntisen kierroksen jälkeen pisteitä tulee myös kodikkaasta klubitalosta ja maukkaasta lounaasta (pehmeäksi paistettua possu ja uusia perunoita). Kaiken kaikkiaan: Kannattaa ottaa riski, tähän suomenruotsalaiseen kenttään voi vaikka rakastua. Kierros oli hyvä tutustuminen – seuraava voisi olla hyvä pelikierros.
Eke Golf
Neljä vuotta sitten valmistunut Tammisaaren golfkerhon väljästi ja luontoa kunnioittaen rakennettu kenttä lähellä Tammisaaren keskustaa. Vaihtelevamaastoisessa metsässä Dragsvikin lahden vieressä, runsaasti korkeuseroja, lampia ja myös muutama melko pitkä siirtymä. Ekstrana kaikille avoin (myös ilman green gardia) par 3 kenttä, päivähinta 20 € (9 reikää 10 €) Green fee: päivähinta 40 € (viikonloppuisin 50)
Patrik Dahlgren: ”Sloganimme on luonnon muovaama, ihmisen inspiroima. Vaikuttaa mäkisemmältä ja siirtymiltään raskaammalta kuin on. Tammisaaressa on hieno vierassatama ja taksimatka kentälle on lyhyt. Vinkki: Sanokaa, että tulitte veneellä Tammisaareen ja sieltä taksilla, niin voitte saada jopa alennusta. :)”
Muuta tekemistä: Idyllinen Tammisaari rantoineen, kesäravintoloineen, kahviloineen ja majoituspaikkoineen on aivan vieressä. Helsinkiin noin tunnin ajomatka.
www.ekegolf.fi
Sanna Wirtavuori
Todella piristävä kirjoitus! Kiitos Sanna Wirtavuori, toivottavasti saamme lukea kirjoittamaasi jatkossakin.
Vaikka otsikkoni tuntuu tylsältä, se ei tarkoita sitä. Wirtavuoren kirjoituksen tapaisille ”tavallisen” golffarin kirjoituksille on mielestäni kysyntää. Ihmiset, jotka työskentelevät golfin parissa, suhtautuvat golfiin eri tavalla ja se näkyy kirjoituksissa ”duunina”. Ilmiötä on luonnollisesti vaikea välttää. Näitä amatöörikirjoituksia lisää!